Eririn, mikäli tykkäät Iwan Rheonista söpönä nörttinä, niin suosittelen ehdottomasti sellaista sarjaa kuin
Misfits, koska Rheonin hahmo Simon on vaan rakkautta. Pitäisikin katsoa Misfitsiä uudemman kerran, törmäsin siihen kun sitä näytettiin ylellä kaksi ja puoli vuotta sitten ja tykästyin kovasti. Lopetin katsomisen kolmanteen kauteen, koska neljänteen vaihtui lähes koko casting enkä pitänyt uusista hahmoista. Juu enkä päässyt yli siitä, miten kolmoskausi meni enkä Simonista
Mutta, mikäli joku ei ole sarjasta kuullut, niin lyhykäisyydessään se kertoo viidestä yhdyskuntapalvelun aloittavasta nuoresta, jotka työskentelevät palvelukeskuksessa (vai mikä onkaan?). Iskee myrsky, jonka jälkeen nuoret huomaavat saaneensa supervoimia eivätkä ole ainoita. Sarja on sisällöltään aika synkeä ja raaka, mutta myös huumoripainotteinen (wikipediassa sanotaan genreksi musta huumori). Alkuperäiset hahmot on mahtavia, varsinkin kun niihin pääsee sisälle sarjan edetessä.
Sitten kannanottoa noihin täällä puhututtaneisiin sarjoihin. Eli alkuun
Doctor Who, lempisarjani koskaan ikinä. Voisin jauhaa ikuisuuden tästä, mutta yritän todeta vaan lyhyesti. Kun aloitin kattomisen ykkösestä, oli vaan pakko päästä heti näkemään lisää ja lisää. Mun lempikaudet onkin kakkonen ja ykkönen, tässä järjestyksessä. Vitoskaudella sarja ei enää pitänyt otteessaan yhtä kovasti, kutoskaudella alkoi tulla jo joitakin todella huonoja jaksoja ja muutenkin sarja oli hajanainen. Seiskakaudesta en pitänyt juurikaan, suurin syy varmasti on inhokki-companion Clara. Muutenkin suuret juonikuviot ovat vähän menettäneet hohtoaan ja yhtäkkiä onkin mahdollista jokin, joka aiemmin on todettu mahdottomaksi. Gallifrey ei tuhoutunutkaan, joten eikö tästä seuraa paradoksi, kun nythän Tohtori ei ikinä tapaisi Rosea? Pidin DW:stä enemmän silloin, kun RTD oli pääkirjoittaja. Moffat ei vaan onnistu samalla tavalla. (Oikeasti yritän pitää tän lyhyenä enkä nyt kummemmin perustele, anteeksi.) Kasikausi jatkaa samaa linjaa alaspäin. Mulle ykstoista ei koskaan tuntunut oikealta Tohtorilta ja vielä vähemmän nyt kakstoista. Ei Tohtori ole niin kylmä ja kalsea, ihmiskammoinen ja vain itsestään välittävä, kuten kaksitoista nyt on ollut. Ei ainakaan minun Tohtorini. Ja Clara. Poistaisivat sen jo, se ei ole niin hyvä hahmo, että ansaitsisi pisimpään olleen kumppanin paikan. Kasikaudella oli todella todella huonoja jaksoja, yksi sarjan historian huonoimmista on ehdottomasti Time Heist. Kokonaisuus jää aika hajanaiseksi. Mutta kaikesta tästä huolimatta en sanoisi, että DW olisi tullut tarunsa loppuun, en tosiaankaan. Lähinnä se tarvitsisi ryhdistäytymistä käsikirjoittajilta, mutta potentiaalia siinä on ehdottomasti vielä pitkään.
Supernaturalista olen vähän toista mieltä. Kuten jo aiemmin sanottu, paras loppu olisi ollut vitoskausi. Sam jäi Helvettiin, mutta muuten kaikki päätyi suht hyvin. Kutoskauden alkupuolisko Samin sielun metsästyksineen oli mun mielestä täyttä filleriä, pakkohan siihen nyt oli jotain keksiä. Kauden ns. suuri kuvio on mun mielestä kuitenkin piristävän yksinkertainen, tai siis ei yhtä valtava sotku kuin Lucifer-hommat. Muutenkin tää kausi on oikeastaan tosi kiva siitä lähtien, kun se sielu saatiin takaisin. Ei kovin kauheasti vakavaa synkistelyä, vaan enemmän kevyempiä ja hauskoja jaksoja (esim. tää X-Files -kopio). Tilaan näitä enemmän! Mutta vaikka kuinka Supernaturalista tykkään, kaipaan sitä alun yks monsteri päivässä -menoa enkä enää yhtään lisää enkeli-, demoni- ja ties mitä sekoilua. Myös veljesten väliset kaikki mahdolliset eripurat ja konfliktit on kaluttu läpi jo miljoonaan kertaan, kaikki on kuollu ja palannu kuolleista ties kuinka monesti. Ei Supernaturalilla ole enää ihan kauheasti mitään uutta annettavaa, joten siksi mun mielestä se saisi jo loppua. 11 kautta on kumminki aika hyvin sarjalta, josta piti alunperin tulla kolmekautinen.
// Korjaan hiukan omia sanojani: en oo kyllästynyt enkelisekoiluihin, koska enkelit on ehdottomasti Supernaturalin suola. Castiel, Gabriel, Balthazar, lempihahmot koko sarjassa ♥