Pääsinpä lopulta kommentoimaan, nyt luvusta 6 eteenpäin. Tässä on ollut joka osassa hyvin kihelmöivä tunnelma, kun selvästi Harryn ja Dracon välillä tapahtuu lähentymistä, tosin hyvin hienovaraista, mutta silti. Tykkään niin paljon tuosta, kuinka molemmat selvästi haluavat olla toistensa kanssa enemmänkin tekemisissä, mutta kumpikaan ei saa sanottua sitä sen selvemmin.
Selvästi Harryn suoriutuminen vähän putosi nyt, mutta eihän se mikään ihme ole, jos liemet vaikeutuvat koko ajan, ja onnistuihan Harry sentään hyväksyttävästi. Nuo Dracon ohjeet ovat kyllä loistavat, kun hän selvästi tekee kaikkensa, että Harry onnistuisi paremmin. Onhan se hyvä määrittää, mikä on ripaus, kun siitä voi olla kovin erilaisia käsityksiä.
Tästä kohdasta minulle tuli jostain syystä mieleen Frasierin jakso, jossa Frasier valitti kahvilassa, että hänen juomassaan piti olla henkäys kanelia, eikä rykäisyä.
Tämä loppu oli jälleen niin ihana, kun Draco oli ollut selvästi huolissaan Harrysta. Ja oli laittanut myös merkille se, että Harry oli kysellyt hänen pärjäämisestään kaikkien räyhääjien jälkeen.
Olisi kyllä todella kurjaa saada kirje, joka huutaa päin naamaa, ja vielä monta sellaista peräkkäin, sellainen masentaisi kenet tahansa.
Hauska juttu, että Draco oli myös joskus käynyt Kalmanhanaukiolla, varmaan silloin kun Walburga vielä eli. Tämä Harryn kommentti oli aivan loistava!
Voisiko sitä enää selvemmin sanoa, että tuletko käymään? ja Dracohan vastasi jo lähestulkoon kyllä.
Ihan mieletön tunnelma tässä vain muutamalla sanalla:
Sinun pitäisi nähdä, täällä on tosi mukava asua nykyään.
PS. Ehkä minun pitäisi.
Seitsemännessä luvussa minua ilahdutti, kun Harry onnistui jälleen paremmin.
Selvästi hän on nyt todellakin tsempannut, vaikka mielessä kävikin, miten Harryn liemenkeitot sitten sujuvat, kun hän ei tee niitä enää Dracolle arvosteltavaksi.
Ja tuo kun Harry vähän niin kuin varmisti Dracolta, ettei kukaan muu Pulputassa näe tätä kirjeenvaihtoa, herätti kaikenlaisia ajatuksia. Minusta tuntuu yhä enemmän siltä, että Harry haluaisi sanoa Dracolle aika paljon enemmänkin, mutta ei uskalla tai kehtaa. Ja Draco on ihan yhtä ujo, tai ehkä paremminkin varovainen, onhan hän luihuinen.
Onneksi Harry sentään uskalsi tunnustaa Dracolle, että hänestä on ollut mukavaa jutella tämän kanssa kirjeitse.
Ja tietenkin Harryn piti kommentoida Dracon hiusfetissiä, mutta olihan tuo Dracon kommentti sitä ennen koominen, vaikka niin hänelle sopiva.
Ovat nämä kaksi kyllä niin suloisia tässä! Minulle H/D on ollut aina vähän ristiriitainen paritus, ja se tykkäänkö, riippuu ihan siitä, millaisiksi nämä kaksi on kirjoitettu. Sinun Harrysi ja Dracosi ovat kuitenkin niin ihastuttavia, että sulan heihin joka kerta, kun luen ficciäsi, ja niin tälläkin kertaa.
Kahdeksannessa osassa Harry onnistuikin jälleen liemensä kanssa, vaikka pientä huomautettavaakin löytyi. Tässä on muuten ollut koko ficin ajan hyvin mielenkiintoista tuo, miten tärkeää eri ainesosien oikea pilkkominen on. Itse varmaan silppuaisin ne ihan summittaisesti, ja pieleen menisi joka kerta…
Dracon asiantuntemusta ja osaamista täytyy kyllä ihailla, ja hänen tyyni ja ammattimainen tapansa opettaa on minusta hyvin vetoava.
Siihen verrattuna nuo Dracon jälkikommentit hiusten kampaamisesta ja hönkimisestä olivat jälleen kerran ihan mahtavia. Entä tämä loppukommentti sitten?
Olet kyllä saanut ihan loistavan slow burnin tästä ficletsarjastasi, tämä ihanan hidas lähestyminen hurmaa minut ihan täysin.
Olkoonkin, että Draco tuntui vähän säikähtävän, oliko tullut sanottua jotain liikaa, ja lähti vähän peruuttelemaan, että eihän tässä nyt tapaamassa olla, vaan ihan vain kirjeitse jutellaan:
Mutta ehkä lähitunnit olisivat olleet sinulle hankalia, jos siellä tuijotettaisiin sinua, vaikka olisi ollut hauska nähdä ihan kasvotusten, kun ei sillon luokkakokouksessa nähty. Kunnolla.
Minustakin on ihan mukavaa jutella sinulle. Näin kirjeitse.
Amortentia oli ihan mielettömän hyvä veto tähän!
Voi vain kuvitella, mitä Harry mahtoi haistaa sitä keittäessään, ja altistuikohan hän höyryille vähän liikaakin? Johtuikohan tuo sutattu jälkikirjoitus kyseisestä juomasta, vai olisiko Harry kirjoittanut sen muutenkin?
Tunnustan, että olin niin utelias, että tihrustin pitkään nähdäkseni, mitähän siinä luki, ja jonkinlaista tapaamista Harry taisi siinä ehdottaa. Voi kun Draco saisi siitä selvää ja uskaltautuisi sanomaan kyllä, tai puolestaan ehdottamaan jotain.
Tämä oli ollut ihan mielettömän ihanaa luettavaa, ja odotan kovasti, miten tämä jatkuu.
Ja voi, enää kaksi osaa! Et millään voisi harkita jatkaa tätä, sanotaanko vaikka parinkymmenen lisäosan verran?