Author: Sole
Genre: Romanceangsti
Rating: S
Pairing: Iiris/tyttö
Moi olen Sole enkä koskaan kirjoita originaaleja. Kommenttia olisi tosi kiva saada :: )
Osallistuu Femme10-haasteeseen.
Iiris
Mä en ymmärrä, miksi mä rakastan sitä, vaikka se on sellanen kuin on. Se ei rakasta mua. Mä en tiedä, osaako se rakastaa yhtään ketään. Kun se ei ole mun kanssa, mä ajattelen, että ainoa syy, miksi se ei jätä mua on se, että se pelkää, ettei kukaan muu kuin mä koskaan rakastais sitä. Se nimittäin tietää, että mä tiedän, ettei se tahdo mua, mutta että mä tahdon sen silti.
Siltikään se ei päästä musta irti enkä mä siitä.
Se antaa mun suudella sitä, mutta ei koskaan suutele mua. Mä en tiedä, tykkääkö se edes suutelemisesta. Mä tykkään suudella sitä, mutta se ei koskaan anna mun työntää kieltäni sen suuhun tai koskettaa sen vartaloa. Se inhoaa kosketusta, mun käsiä selällään, lapaluillaan, mun sormia juoksemassa alaspäin sen selkärankaa. Ja joskus se inhoaa mua ja mä sitä.
Kukaan muu ei tiedä meistä, edes meidän yhteiset kaverit. Ne luulee, ettei mun sanat sille tarkoita mitään. Etten mä voisi koskaan rakastua siihen. Mutta mä voin: mä tein niin jo silloin, kun me tavattiin ensimmäisen kerran vuoden ekana koulupäivänä. Kun se katsoi mua sen suurilla silmillä vinon otsatukkansa alta ja hymyili.
Se hymyilee usein, mutta ei melkein koskaan mulle.
Se elää sen omassa mielikuvitusmaailmassa, eikä siinä, missä muut ihmiset elää. Mäkin.
Mä en ole tarkeä sille, mä näen sen sen silmistä silloin kun se katsoo mua meidän ollessa jossain, missä on muita ihmisiä ja silloinkin, kun me ollaan kahdestaan. Se ei tarvitse mua, vaikka mä tarvitsen sitä. Eikä se halua mua, vaikka mä haluan sen ja sitä. Mä olen sille yhdentekevä, mutta kuitenkin se ottaa mua kädestä ja nojautuu niin lähelle mua, että mun on pakko suudella sitä.
Mä en ymmärrä, miksi mä en osaa lakata rakastamasta sitä. Mä en vaan osaa. Mä olen sen, vaikka se ei ole mun, eikä siitä tule mun koskaan.
Eihän se tahdo olla kenenkään.
