Nimi: Karkki vai kepponen?
Kirjoittaja: Hope
Beta: MasterSkald
Fandom: Criminal Minds
Genre: Slash, pieni Fluff
Ikäraja: S
Paritus: Spencer Reid/Derek Morgan
A/N: No joo, sain inspiksen tossa yks ilta, pakko oli toteuttaa! Enjoy.
EN OMISTA MITÄÄN!
Derek Morgan asteli keittiöstä olohuoneeseen ja huomasi poikaystävänsä, Spencer Reidin, seisovan keskellä olohuonetta ja katselevan ympärilleen.
Morgan seisoi hetken oviaukossa, ennen kuin puhui.
”Spence, mitä helvettiä sinä teet?”
”Tiedätkö mikä päivä huomenna on?” Reid vastasi katsomatta Morganiin. Tumma mies pysyi hiljaa, katseli vain kummissaan toiseen.
”Halloween”, Reid totesi kun vastausta ei kuulunut. Morgan voihkaisi. Reidin kiintymys halloweeniin oli koko BAU-yksikön tiedossa. Sitä oli hyvin vaikea olla huomaamatta. Noin viikkoa ennen kyseistä päivää piti varoa tarkkaan, mistä Reidille puhui. Jos eksyi väärille raiteille, toinen saattoi jauhaa asiasta kymmenisen minuuttiakin. Muuttaessaan nuoremman agentin kanssa yhteen Morgan oli tuudittautunut väärään turvallisuuden tunteeseen ja ajatellut, ettei Reid voinut millään olla NIIN paha.
Kuinka väärässä hän olikaan.
Pian Reidin silmiin syttyi kumma pilke, ja hän kääntyi leveästi hymyillen katsomaan Morgania, joka osasi jo odottaa pahinta.
”Missä koristeet ovat?” Hän kysäisi innostuneena. Nähdessään Morganin ilmeen Reid vakavoitui.
”Eikö… Eikö sinulla ole yhtään…?” Äkkiä Morganin sukat alkoivat kiinnostaa tummaa miestä hyvin paljon.
Hyvin pian hänen näköpiiriinsä ilmestyi toinen jalkapari. Toisessa jalassa musta sukka oransseilla kurpitsoilla, toisessa oranssi mustilla lepakoilla.
”Derek…”
Vanhempi mies kohotti vastahakoisesti katseensa ja kohtasi ruskeat silmät. Ne olivat täynnä pettymystä ja epäuskoa.
”Spence…”, Morgan aloitti ja yritti vetää Reidin lähemmäs itseään. Toinen kuitenkin vetäytyi nopeasti pois ja kääntyi eteisen suuntaan.
”Spencer!”, Morgan lähtei toisen perään kummastuneena, mutta kuuli oven paukahtavan. Hän kiirehti eteiseen ja huomasi Reidin kenkien kadonneen
***
Kuinka kauan Morgan oli tuijottanut eteisen ovea? Hän ei tiennyt. Kukaan ei varmaankaan tiennyt.
Hän kykeni vain käsittämään suututtaneensa poikaystävänsä, joka oli rynnännyt raivostuneena ulos asunnosta.
Morganin olisi pitänyt tajuta, kuinka tärkeä halloween todellisuudessa oli Reidille. Morgan olisi vain ohittanut päivän ilman mitään kummallisuuksia.
Mutta eihän se nyt enää onnistuisi.
Hitaasti Morgan laahusti takaisin olohuoneeseen ja rojahti sohvalle. Talo tuntui kylmältä ja tyhjältä ilman Reidiä. Ja vaikka Clooney hyppäsi sohvalle Morganin viereen painaen päänsä miehen syliin, ei se helpottanut yhtään hänen oloaan.
Morgan vilkaisi kelloa. Pian kaksitoista yöllä…
Samassa Morgan pomppasi pystyyn säikäyttäen Clooney -paran pahanpäiväisesti.
Hän ehtisi vielä pelastaa Reidin halloweenin.
***
Kello oli jo reilusti yli yhden yöllä, kun Reid vihdoin saapui kotiin. Kaksi täpötäyttä muovikassia kahisivat, kun hän laski ne lattialle. Talo oli hiljainen ja pimeä. Reid nielaisi. Hän inhosi pimeää.
Heti kengät jaloistaan saatuaan Reid suunnisti lähimmälle valokatkaisijalle. Hän naksautti sitä, mutta talo pysyi pimeänä. Loistavaa, Reid ajatteli.
Hän yritti löytää seuraavan katkaisijan, ja hetken etsinnän jälkeen hän löysikin sen. Muutaman naksautuksen jälkeen Reid sai todeta, että tämäkään lamppu ei toiminut.
Reid nielaisi. Valoa. Jostakin täytyy saada valoa.
Ja kuinka ollakaan, makuuhuoneessa syttyi punainen valo. Se loisti avoimesta ovesta pimeään eteiseen. Reid katsahti yllättyneenä ympärilleen.
Paikka oli kokenut muodonmuutoksen varsin nopeasti. Kattoon oli ripustettu lepakoita, ja pöydille heitelty runsaasti muovisia ötököitä. Keittiön ja olohuoneen tuoleille oli aseteltu ohuita, hämähäkin verkkoa muistuttavia lankoja. Huoneissa oli toki muitakin koristeita, mutta makuuhuoneesta
heijastuva valo oli kiinnittänyt Reidin huomion.
Hän asteli hitaasti kohti huonetta. Ovelle päästyään Reid näki Morganin makaamassa sängyllä odottamassa häntä. Morgan virnisti leveästi sanoen: ”Karkki vai kepponen?”
***
Reid ja Morgan makasivat kiinni toisissaan hiljaa peiton alla. Morgan siirsi toisen kätensä Reidin pehmeään, lyhyeen tukkaan ja katsoi tätä silmiin.
”Ethän ole vihainen?” Hän kysyi huoli äänessään vivahtaen, mikä ei jäänyt
toiselta profiloijalta huomaamatta.
”Vihainen?” Reid ihmetteli ja kumartui lähemmäs painamaan suudelman toisen miehen huulille.
”Derek, luulitko tosiaan että suutuin sinulle?” Reid sanoi virnistäen. Morgan katsoi ihmeissään ruskeisiin silmiin.
”Sinä… Etkö sinä suuttunut?” hän ällisteli. Hänen ilmeensä synkkeni.
”Teinkö minä tämän kaiken aivan turhaan? Olisit-”
Reid vaiensi Morganin lyhyellä suudelmalla. Vetäydyttyään kauemmas Reid sanoi:
”Derek, sinä tiedät, miten rakastan halloweeniä. Mutta, minä rakastan sinua enemmän kuin mitään. Kyllä, olin pettynyt, mutta vihainen en ole ollut sinulle koskaan.”
Morgan katsoi hetken ällistyneenä Reidiin, mutta pian hänen kasvoilleen nousi leveä hymy.
”Ehkä minäkin opin pitämään halloweenista”, hän totesi ennen kuin veti Reidin lähemmäs itseään.
