A/N: Kiitti paljon
eFFy Ja kiitos
Michelle, ihanaa jos rakastat tätä, koska mäkin rakastan
Kiitos
Nabi,mielenkiintonen toi sun hakkausteoria
Kiitti
justnu, tosi kiva kuulla, et ne kohdat oli sun mielestä aidon tuntusia
Kiitos
Herne!
Kiitos
Lerosa. Toivottavasti et tuu hirttämään mua, vaikka jatkossa kestiki näin kauan
Grppi, paljon kiitoksia ihanasta kommentista
Flora Chubb-Baggins, kiitos paljon, kiva kuulla että pidät!
Kiitti
Naxone, käyppäs hakemassa se rakentava sieltä muumimaailmasta
Ihanan paljon kommentteja viime lukuun! Mä oon tosi pahoillani, että tässä kesti näin kauan, toivon vaan ettei kaikki oo jo ehtiny unohtaa tätä ficciä! olis tosi kiva kuulla teijän ajatuksia tästä luvusta ja lupaan yrittää kaikkeni, että seuraava luku valmistuu nopeammin
19. Lisää juoruilua (ja huonoja uutisia)Lily lepäsi Tarvehuoneen sohvalla puolinukuksissa. Kello oli jo reilusti yli yksitoista, ja koska viime yönä nukkuminen oli jäänyt Albuksen kanssa riitelyn ja muun takia vähän vähiin, hän tiesi kyllä, että hänen olisi pitänyt olla jo omassa sängyssään. Paljon mieluummin hän kuitenkin lepäsi Tarvehuoneen sohvalla, jossa hän sai olla Scorpiuksen kanssa.
”Lily”, Scorpius mumisi Lilyn hiuksiin ja tönäisi tätä kevyesti.
”Mmmh?” Lily mumisi ja aukaisi silmänsä vastentahtoisesti.
”Nukutko sinä?”
”En. Melkein”, Lily myönsi.
”Siis melkein nukuit vai melkein et nukkunut?” Scorpius virnisti.
Lily päästi pienen väsyneen kikatuksen. ”En minä tiedä”, hän mutisi unisesti.
Scorpius nauroi, kietoi kätensä Lilyn vyötärön ympärille ja nosti hänet istuvampaan asentoon. ”Sinun pitäisi mennä nukkumaan”, Scorpius sanoi.
”En minä halua”, Lily haukotteli ja kietoi kätensä Scorpiuksen ympärille.
Scorpius nauroi Lilylle ja painoi suukon tämän otsalle. ”Tiedätkö, sinä olet hauskaa seuraa, kun olet väsynyt.”
”Enkö minä sitten muuten ole?” Lily kysyi.
”Totta kai olet”; Scorpius vakuutti. ”Haluatko sinä, että minä kannan sinut teidän makusaliin, vai pystytkö sinä kävelemään itse?”
Lily mietti hetken. ”Niin mukavaa kuin se olisikin, taidan silti kävellä itse”, hän sanoi sitten ja nousi seisomaan, vetäen Scorpiuksen pystyyn perässään.
”Nähdään sitten huomenna illalla”, Scorpius sanoi ja kietoi kätensä Lilyn ympärille tiukkaan halaukseen ja painoi suukon Lilyn huulille. Lily pujotti sormensa Scorpiuksen hiusten lomaan ja veti tämän päätä itseään vasten.
Hetken kuluttua Lily veti päätään hiukan taaksepäin. ”Tuolla oli piristävä vaikutus, ei minua väsytä enää yhtään.”
Scorpius naurahti pehmeästi. ”Niin varmaan, muuten vaan varmaan kaatuisit lattialle, jos minä päästäisin irti.”
”No älä päästä”, Lily ehdotti.
”En minä haluakaan”, Scorpius mutisi ja veti Lilyn vielä yhteen suudelmaan, ennen kuin päästi tämän irti.
Lily lähti Tarvehuoneesta ja kaiveli Kelmien karttaa taskuistaan, kävellessään pitkin Tylypahkan autioita ja pimeitä käytäviä. Hänellä ei ollut mitään muistikuvaa minne hän oli sen laittanut, vaikka hän oli varma, että hänellä oli ollut se mukana, kun hän oli lähtenyt huispausharjoitusten jälkeen tapaamaan Scorpiusta.
Hän oli niin keskittynyt kaivelemaan taskujaan, että hän unohti katsoa eteensä ja melkein törmäsi johonkuhun. Hetkeksi hänen sydämensä hypähti kurkkuun, kun hän luuli marssineensa suoraan jonkun opettajan eteen, mutta huomasi sitten, että se olikin vain Kaida Chang, Albuksen tyttöystävä.
”Ai hei Kaida”, Lily henkäisi huojentuneena.
”Hei Lily”, Kaida vastasi hengästyneenä, itsekin melko säikähtäneen näköisenä. ”Minä luulin, että sinä olit joku opettaja.”
”Niin minäkin”, Lily myönsi hymyillen pienesti. ”Mutta mistä sinä olit tulossa näin myöhään?” Lily ihmetteli sitten.
”Minä olin”, Kaida sanoi, epäröiden hiukan ja punastuen sitten. ”Tapaamassa Albusta.”
”Ai jaa”, Lily nyökkäsi. ”Niinpä tietysti.”
Kaida hymyili. ”Mutta mistä sinä itse olit tulossa?”
”Ai, minä vain, tuota…” Lily aloitti.
”Olit tapaamassa Scorpiusta?” Kaida kohotti kulmiaan.
Lily hymähti pienesti. ”Albus kertoi sinulle, vai?”
Kaitlin nyökkäsi. ”Ja minä olen pahoillani teidän riidastanne. Toivottavasti te sovitte pian, Albus on huolestunut sinusta.”
”No hänen ei tarvitsisi olla, minulla ei ole mitään hätää”, Lily sanoi.
Kaida huokaisi. ”Ehkä ei. Mutta hän tarkoittaa vain sinun parastasi.”
”Niin kai sitten.” Lily kohautti olkiaan. ”Minä van toivon, että hän tajuaa olla kertomatta meidän vanhemmillemme, ihan minun parhaakseni.”
”En minä oikeasti usko, että hän kertoo heille”, Kaida sanoi.
Lily huokaisi helpottuneena. Hänestä oli mukava kuulla, jonkun muunkin kuin Kaitlinin vakuuttavan sitä hänelle. ”Hänen olisi paras olla kertomatta, jos hän haluaa, että minä enää ikinä puhun hänelle”, Lily sanoi.
Kaida naurahti. ”Minä välitän viestin.”
”Mutta joka tapauksessa”, Lily aloitti sitten, vakavoituen taas. ”Mitä sinä ajattelet? Minusta ja Scorpiuksesta?” Lily ei tiennyt, miksi hänen piti kysyä sitä. Jotenkin hänestä vain tuntui, että hän halusi kuulla jonkun täysin ulkopuolisen mielipiteen.
Kaida kohautti olkiaan. ”En minä tiedä, onhan se outoa. Tai siis, sinun nyt kai olisi viimeiseksi olettanut alkavan seurustella Malfoyn kanssa, kun ottaa huomioon heidän sukunsa historian”, Kaida aloitti. ”Mutta se on sinun oma asiasi, enhän minä edes tunne koko Scorpiusta, eikä se kuulu minulle mitenkään.”
”Kiitos”, Lily sanoi hymyillen. ”Minä toivoisin vain, että useampi ihminen ajattelisi noin.”
Kaida vastasi Lilyn hymyyn. ”He tottuvat.”
”Niin kai.”
”No mutta joka tapauksessa, minun täytyy nyt mennä, ennen kuin me jäädään oikeasti kiinni”, Kaida sanoi.
”Ai joo”, Lily havahtui. ”Nähdään.”
”Joo, nähdään”, Kaida sanoi ja lähti sitten vastakkaiseen suuntaan, Lilyn lähtiessä kohti rohkelikkotornia.
***
Scorpius käveli mietteisiinsä vaipuneena takaisin luihuisten oleskeluhuoneeseen. Kello oli jo niin paljon, että hän luuli olevansa viimeinen, mutta päästyään oleskeluhuoneeseen, hän huomasi, että Alex oli vielä lukemassa takan edessä. Outoa, Scorpius mietti, Alex ei ikinä lukenut.
”Hei”, Scorpius sanoi ja astui lähemmäs. ”Mitä sinä teet ylhäällä vielä tähän aikaan?”
”Samaa voisi kysyä sinulta”; Alex sanoi kohottaen kulmiaan ja laittaen kirjansa sivuun.
”Niin joo”, Scorpius sanoi.
”Joten”, Alex sanoi ja kääntyi katsomaan Scorpiusta. ”Minä olen kuullut huhuja.”
Scorpius huokaisi. Kyllä hän oli tiennyt, että tämä olisi pian edessä.
Kun Scorpius ei vastannut mitään, Alex jatkoi: ”sinusta ja Potterista.”
”Ai jaa?” Scorpius kysyi, yrittäen kuulostaa etäisen kiinnostuneelta, hän ei oikeasti tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt sanoa.
”Aika päätön juttu, eikö niin?” Alex sanoi, ”tai siis, eihän se voisi mitenkään olla totta – ”
”Mutta sinä uskot, että se on totta”, Scorpius sanoi. Hän hämmästeli taas, kuinka hyvin hän oikeastaan tunsikaan Alexin, vaikka oli aina ajatellut, ettei hän ollut kovin läheinen edes parhaan ystävänsä kanssa. Hän näki kyllä, että Alex yritti lähinnä huijata itseään.
”No sinä olet ollut erilainen viime aikoina”, Alex aloitti varovasti.
”Niin kai”, Scorpius vastasi.
”Eli… Onko se totta?” Alex kysyi.
Scorpius nyökkäsi.
”Miksi ihmeessä sinä tekisit jotain sellaista?” Alex kysyi rypistäen otsaansa. Scorpius huomasi, että hänen äänenvoimakkuutensa oli noussut hiukan.
”Sinä et ymmärrä, Alex”, Scorpius sanoi. ”Hän ei ole yhtään sellainen, kuin kaikki olettavat.”
”Mutta hän on Potter. Ja rohkelikko”, Alex tiuskaisi.
”Mitä sitten?” Scorpius kysyi. ”Onko sillä mitään väliä, missä tuvassa hän on tai mikä hänen sukunimensä on. Voiko ihmisiä muka oikeasti arvostella sen perusteella?”
”Vielä vähän aikaa sitten sinä olit totaalisen eri mieltä tuosta?” Alex sanoi syyttävästi.
”No ehkä minä olen kasvanut siitä. Ja ehkä sinunkin olisi jo aika”, Scorpius sanoi vihaisemmalla äänensävyllä, kuin oli tarkoittanut. Alex näytti siltä, kuin hän olisi läimäyttänyt tätä.
”Mitä tuo muka tarkoitti?” Alex kysyi kiukkuisesti.
”Alex, sinä et nyt vain ymmärrä – ”
”Joo, näköjään en sinun mielestäsi”, Alex huusi, ”Sinun mielestäsi minä en ikinä ymmärrä mitään. Miksi sinä et kertonut minulle?”
Scorpius hätkähti yhtäkkistä aiheenvaihdosta. ”Siis oletko sinä vihainen minulle, siitä että minä olen Lilyn kanssa vai siitä että minä en kertonut sinulle?”
”Kummastakin”, Alex sihahti. ”Joskus minä en vain kestä sinua.”
”Miten niin?” Scorpius kysyi.
”Sinä olet niin tuollainen. Sinä väität olevasi meidän ystävämme, mutta sinä et ikinä kerro meille mitään. Sinä teet aina oman mielesi mukaan, etkä koskaan luota kehenkään, mutta silti odotat ihmisten luottavan sinuun. Sinua ei voisi vähempää kiinnostaa kenenkään muun mielipiteet, vaan sinä teet joka hemmetin asiassa juuri niin itsekkäästi kuin sinä itse haluat. Ja juuri kun sinut luulee tuntevansa, sinä saat päähäsi tehdä jotain tuollaista. Alat seurustelemaan sen helvetin Potterin kanssa, luultavasti vain suututtaaksesi kaikki.”
Alexin lopetettua heidän välilleen lankesi hiljaisuus. Scorpius tuijotti Alexia tyrmistyneenä, tietämättä mitä olisi sanonut ja Alex katsoi häntä kiukkuisesti, mutta samalla hiukan varovaisesti, aivan kuin olisi pelännyt, että Scorpius aikoi lyödä häntä.
”Minä menen nukkumaan”, Alex tiuskaisi lopulta, kun Scorpius ei vastannut mitään ja katosi poikien makuusaliin vievään portaikkoon.
Scorpius lysähti istumaan nojatuoliin, josta Alex oli vasta hetki sitten noussut. Hän ei voinut olla miettimättä mitä Alex oli sanonut hänelle äsken. Hän ei todellakaan ollut odottanut, että heidän keskustelunsa olisi muuttunut tuollaiseksi. Hän osasi kyllä arvata, että Alex olisi vihainen ja että tämä ei ymmärtäisi hänen ja Lilyn suhdetta, mutta tuota hän ei ollut osannut odottaa. Mutta kai hänen oli myönnettävä, että kaikki Alexin sanoma oli totta. Hän oli tosiaankin aina toiminut itsekkäästi, ei hän ollut ikinä satuttanut ketään tietoisesti valinnoillaan, mutta ei hän tosiaankaan ollut myöskään pysähtynyt miettimään miten ne vaikuttaisivat toisiin ihmisiin. Ja mitä tuli luottamukseen, ei hän ollut ikinä kehenkään luottanutkaan kokonaan. Vielä kuuden yhteisen kouluvuoden jälkeenkään hän ei luottanut Alexiin kokonaan. Kai hän oli oppinut senkin kotoaan itsekkyyden kanssa, Malfoyn kartanossa ei yleensä luotettu kehenkään.
Mutta Scorpius taju, että niin oli ollut aina tähän saakka, mutta nyt kaikki oli muuttunut. Hän luotti Lilyyn, hän ei uskonut, että voisi ikinä tehdä yhtään päätöstä, miettimättä, miten se vaikuttaisi Lilyyn. Mutta hänhän rakasti Lilyä, tavalla, jolla hän ei ollut koskaan rakastanut ketään.
***
Lilyn ja Scorpiuksen suhteesta oli nopeasti kehittynyt koko koulunlaajuinen skandaali ja nykyään Lilystä juoruiltiin minne ikinä hän menikään ja hän kuuli kuiskattuja keskustelunpätkiä tyyliin:
”Mitä ihmettä hän oikein kuvittelee tekevänsä?”
tai
”Sanokaa minun sanoneen, hän särkee vain sydämensä tuossa touhussa.”
Ja sitten olivat vielä luihuiset, jotka mulkoilivat häntä pahasti, tai siis vielä pahemmin kuin yleensä. Mutta onneksi Lilyllä oli ihanat ystävänsä ja Scorpius, jonka vuoksi hän olisi kestänyt mitä tahansa, ja jonka vuoksi hän huomasi joskus kävelevänsä korvasta korvaan hymy naamallaan, ilman mitään erityistä syytä.
Keskiviikkoaamun ensimmäinen tunti oli pimeyden voimilta suojautumista. Lilyn ja Kaitlinin ollessa lähdössä suuresta salista oppitunnille, Lily pysähtyi äkkiä oviaukkoon ja läppäisi käden suulleen.
”Voi ei.”
”Mitä nyt?” Kaitlin kysyi kummissaan.
”Minä unohdin Teddyn!” Lily henkäisi.
Kaitlin katsoi ystäväänsä otsa rypyssä. ”Siis mitä?”
”Minä unohdin Teddyn kokonaan, vaikkei Albus kertoisikaan Scorpiuksesta meidän vanhemmille, Teddy voi kertoa”, Lily selitti nopeasti. ”Ja kaiken järjen mukaan hän kertookin, mitä syytä hänellä olisi olla kertomatta?” Lily katsoi Kaitlinia kauhistuneena.
”Enpä tiedä”, Kaitlin sanoi pohtivasti. ”Teddy vaikuttaa mukavalta.”
”Teddy on mukava”, Lily sanoi. ”Mutta hänellä ei ole mitään syytä pitää minun ja Scorpiuksen suhdetta yhtään hyväksyttävämpänä kuin Albus ja kaikki muut pitävät.”
”Niinpä”, Kaitlin sanoi kohauttaen olkiaan. ”Ehkä sinun pitäisi puhua hänelle, tänään, tunnin jälkeen.”
”Niin kai minun pitäisi”, Lily sanoi haluttomalla äänensävyllä.
”Mutta ei sinun tietenkään pakko ole” Kaitlin sanoi nopeasti. ”Jos siis haluat, että hän kertoo teistä sinun vanhemmillesi.”
”En tietenkään halua!” Lily sanoi nopeasti. ”Ja kyllä minä puhunkin hänelle. Tänään, heti tunnin jälkeen.”
”Hyvä, tulehan sitten, ennen kuin myöhästytään”, Kaitlin sanoi ja he lähtivät pimeyden voimilta suojautumisen luokan eteen.
Tunnilla Lily ei pystynyt keskittymään mihinkään, mitä Teddy sanoi, vaan hänen päässään pyörivät aivan muut asiat, joten häneltä meni päivän aihe kokonaan ohi. Tunnin jälkeen hän odotti hermostuneena, kun muut oppilaat pakkasivat tavaransa ja valuivat ulos luokasta. Kaitlin toivotti Lilylle hiljaa onnea ja lähti pois muiden mukana.
Heidän jäätyään vihdoin kahden Lily lähestyi varovasti Teddyä, joka järjesteli papereitaan selkä päin Lilyä.
”Teddy?” Lily aloitti varovasti, purren alahuultaan, niin kuin hän teki aina, ollessaan hermostunut.
”Niin?” Teddy kysyi järjestellen edelleen työpöytäänsä.
Lily oli hetken hiljaa, tietämättä yhtään, mitä sanoa Teddylle. ”Minä vain ajattelin kysyä”, hän sai lopulta sanottua, ”että ethän sinä kerro minun vanhemmilleni minusta ja Scorpiuksesta.”
Teddy asetti pergamenttipinon työpöydälleen ja kääntyi sitten vihdoinkin kohti Lilyä. ”Lily”, Teddy aloitti, ”kertoisitko sinä vähän tarkemmin tästä sinun ja Malfoyn jutusta?”
”Miten niin?” Lily kysyi.
”No tiedäthän sinä, miten juoruilla on tapana paisua ja vääristyä matkan varrella”, Teddy selitti, ”joten kuulisin mieluiten sinulta, mitä teillä nyt oikeasti on meneillään.”
Lily henkäisi syvään, ja aloitti sitten. ”No me ollaan yhdessä. Ja minä pidän hänestä oikeasti tosi paljon, eikä hän ole ollenkaan sellainen, kuin kaikki ajattelevat hänen olevan.”
”Ja hän pitää sinusta?” Teddy kysyi.
Lily nyökkäsi.
Teddy huokaisi syvään ja sanoi sitten: ”Lily, minusta sinä et nyt ole tekemässä yhtään järkevästi. Minulla on omat epäilykseni siitä pojasta, ja kun vielä ottaa huomioon teidän perhetaustanne, minusta tämä ei ole mikään paras idea.”
”Mutta sinä et tunne häntä”, Lily sanoi. ”Miten sinä voisit sanoa, ettei tämä onnistu, vaikka sinä et edes tunne häntä oikeasti?”
”Minä tiedän”, Teddy sanoi. ”Mutta miten sinäkään voit olla niin varma, että sinä tunnet hänet?”
”Minä vain olen”, Lily sanoi jääräpäisesti, vaikka oli itsekin tietoinen siitä, kuinka lapselliselta kuulosti.
Teddy huokaisi. ”Minusta tuntuu, että sinä tulet vain särkemään sydämesi tässä jutussa”, Teddy sanoi. ”Lily, tiedäthän sinä, että minä ajattelen vain sinun parastasi, tässä asiassa.”
”Tiedän, mutta juuri tällä hetkellä minä olen aika kyllästynyt ihmisiin, jotka ajattelevat vain minun parastani”, Lily sanoi nyrpeästi.
Teddy hymähti pienesti.
”Mutta ethän sinä kerro minun vanhemmilleni?” Lily palasi takaisin alkuperäiseen asiaansa. ”Siitä ei todellakaan olisi mitään hyötyä.”
”Minä tiedän”, Teddy sanoi. ”Enkä minä aio heille mitään kertoa. Mutta asia selviää heille kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.”
”Mieluummin myöhemmin”, Lily sanoi.
”Miten vaan”, Teddy hymähti. ”Mutta mene nyt, sinä olet jo myöhässä seuraavalta tunnilta.”
Lily lähti muodonmuutosten tunnille mieli hiukan keventyneenä; hän oli tiennyt että Teddyyn voi luottaa. Hän muisti taas ne kaikki syyt, miksi hän piti Teddystä niin kovasti, Teddy osasi suhtautua juuri oikealla tavalla, ja tämä ei ainakaan syyllistänyt Lilyä ja raivonnut hänelle.
Loppu päivä sujui melko normaaliin tapaan ja alkuillasta rohkelikon joukkueella oli huispausharjoitukset, ennen kuin Lily pääsisi taas tapaamaan Scorpiusta. Lilystä tuntui, että koko joukkue Kaitlinia lukuun ottamatta suhtautui häneen eri tavalla, kuin ennen. Vaikka toisaalta ei kai Lily oikeasti voinut heitä syyttääkään viileästä kohtelusta häntä kohtaan, joten hän toivoi vain, että hekin tottuisivat tilanteeseen jossain vaiheessa.
Koska sää oli kylmä ja kehno, eikä kenelläkään ollut oikein harjoitteluvirettä, harjoitukset loppuivat melko lyhyeen. Lilyä se ei haitannut yhtään, sillä mitä pikemmin harjoitukset loppuisivat, sitä nopeammin hän olisi taas Scorpiuksen luona.
Harjoitusten jälkeen, muiden valuessa jo pukuhuoneisiin, Erica kuitenkin pysäytti hänet.
”Hei Lily, odota hetki.”
”Niin?” Lily kysyi kääntyen ympäri ja odottaen, että Erica saisi hänet kiinni.
”Halusin vain kysyä sinulta niistä juoruista”, Erica selitti. ”Sinun ja Malfoyn suhteen?”
Lily huokaisi. ”Mitä siitä?”
”Ovatko ne totta?”
Lily nyökkäsi. ”Ovat, mutta minä en käsitä miksi se kuuluisi sinulle?” Lily kysyi, ehkä hiukan töykeämmin, kuin oli tarkoittanut.
”Ai jaa”, Erica sanoi näyttäen melko hämmentyneeltä. ”Minä en vain olisi uskonut, että sinä – ”
”Tiedän, mutta eipä olisi ilmeisesti kukaan muukaan uskonut”, Lily sanoi hymyillen pienesti. ”Ja nyt minulla on hiukan kiire, niin että jutellaan myöhemmin lisää, jooko?” Lily sanoi ja katosi sitten nopeasti pukuhuoneen ovista, jättäen Erican tuijottamaan pöllämystyneenä peräänsä.
Lily oli helpottunut päästyään vihdoinkin taas Scorpiuksen luokse.
”Tiedätkö, minusta tuntuu, että meidän olisi hyvä tehdä läksyjä välillä”, Scorpius ehdotti.
”Ai joo, hyvä idea”, Lily myönsi. Hän onnistui nykyään unohtamaan läksyt melkein kokonaan ja joutui sitten raapustamaan niitä hädissään yöllä, muistaen että tämän ja tämän esseen piti olla valmis huomiseksi. Ja nytkin hänellä oli valtava kasa tekemättömiä tehtäviä jäljellä. Scorpius ei todellakaan tehnyt hyvää hänen koulunkäynnilleen.
Niinpä he kävivät kumpikin hakemassa kirjansa ja pergamenttinsa makusaleistaan ja tapasivat sitten taas hetken kuluttua tarvehuoneen edustalla.
”Minulla olisin ehdotus”, Scorpius sanoi Lilyn käveltyä paikalle.
”No?”
”Me voitaisiin mennä kirjastoon, tekemään nämä”, Scorpius sanoi.
Lily mietti Scorpiuksen sanoja.
”Tai siis, mitä väliä sillä on, kun kaikki kuitenkin tietävät jo meistä.”
”Niinpä”, Lily sanoi hymyillen.
Scorpius ojensi kätensä ja Lily tarttui siihen. Scorpius hymyili Lilylle rohkaisevasti ja he lähtivät käsi kädessä kävelemään kohti kirjastoa.
Oli juuri se aika illasta, kun kirjastossa oli kaikista eniten väkeä. Lily tunsi katseiden kääntyvän heidän suuntaansa, heidän kävellessään kirjastoon käsi kädessä, mutta juuri sillä hetkellä hän ei jaksanut välittää siitä.
Lily puristi Scorpiuksen kättä ja hymyili hänelle iloisesti.
”Mitä?” Scorpius kysyi virnistäen takaisin Lilylle.
”Aika mahtavaa”, Lily sanoi. ”Ettei meidän tarvitse enää salata tätä.”
”Niinpä”, Scorpius naurahti. ”Sitä minä olen yrittänyt sanoa sinulle.”
”Joten on tässä koko jutussa hyviäkin puolia”, Lily sanoi.
”Niin”, Scorpius sanoi, astuen lähemmäs Lilyä ja kietoi kätensä Lilyn ympärille. ”Nyt minä voin tehdä esimerkiksi näin, eikä kukaan välitä”, Scorpius virnisti ja suuteli Lilyä suoraan huulille saaden tämän unohtamaan koko ympäröivän maailman.
”Itse asiassa”, Lily henkäisi hetken kuluttua, pää edelleen pyörällä heidän suudelmastaan. ”Minusta tuntuu, että he välittävät.”
Scorpius vilkaisi ympärilleen ja tajusi, että Lily puhui totta; joka ainoa silmäpari kirjastossa oli kohdistunut heihin. Lily punastui helakasti ja Scorpius naurahti pienesti.
”Tule”, Lily sanoi ja veti Scorpiuksen istumaan kirjaston syrjäisimpään pöytään, missä kirjahyllyt kätkivät heidät kaikkien katseilta.
He kaivoivat kirjat ja sulkakynät esiin ja yrittivät keskittyä läksyihin.
”Tiedätkö mitä saadaan kun yhdistetään koiruohoa ja myrsyliuutetta?” Scorpius kysyi hetken kuluttua, tutkien taikajuomakirjaansa otsa rypyssä.
”En”, Lily sanoi kääntäen katseensa Scorpiukseen.
”Ja minä en välitä”, Scorpius huokaisi ja läimäytti kirjan kiinni. ”Tämä on niin turhauttavaa. Minä tiedän niin monta muuta, kivempaa asiaa, mitä sinun kanssa voisi tehdä ja silti pitää istua kirjastossa nenä kiinni läksykirjoissa.”
Lily hymähti. ”Minä tiedän. Mutta sinulla on sentään S.U.P.E.R:it tänä lukuvuonna, sinulla pitäisi olla hiukan enemmän lukuintoa.”
”Sinä et tee hyvää minun lukuinnolleni”, Scorpius sanoi virnistäen hiukan vinoa virnistystään.”
”No ehkä minun pitäisi sitten lähteä”, Lily sanoi hymyillen.
”Ei”, Scorpius huudahti kauhistuneesti ja kietoi kätensä nopeasti Lilyn vyötärön ympärille ja veti tämän lähemmäs itseään, aivan kuin estääkseen häntä lähtemästä.
Lily virnisti Scorpiukselle.
Scorpius painoi suukon Lilyn huulille ja Lily kietoi kätensä Scorpiuksen kaulaan.
”Minä täisin juuri menettää lukuintoni myös”, Lily sanoi hiljaa.
”Hyvä”, Scorpius sanoi ja veti Lilyn tämän omalta tuolilta syliinsä ja painoi huulensa uudestaan Lilyn huulille.
Pitkän ajan kuluttua Lily vihdoin vetäytyi eroon Scorpiuksesta. ”Meidän pitäisi varmaan palata takaisin läksyihin. Ja minusta tuntuu, ettei kirjastonhoitaja katsoisi kirjastossa nuoleskelua kovin hyvällä”, Lily huomautti.
”Joo niin, ei varmaan”, Scorpius myönsi ja palautti Lilyn vastahakoisesti takaisin omalle tuolilleen.
”Ja ajattele asian valoisia puolia; mitä nopeammin me saadaan nämä tehtyä, sitä nopeammin me päästään pois täältä”, Lily sanoi.
***
”Lily herää”, Kaitlin sanoi ja tönäisi Lilyä terävästi kylkeen.
”Mitäh?” Lily mumisi unisesti.
”Herää”, Kaitlin toisti. ”Tai me myöhästytään.”
”Okei”, Lily sanoi, tekemättä vähäisintäkään elettä aukaistakseen silmänsä.
Kaitlin huokaisi. ”Joo, niin varmaan.”
Viiden minuutin kuluttua Kaitlin oli saanut Lilyn kiskottua ylös ja hetken kuluttua he olivat molemmat valmiit ja lähtivät alas mennäkseen aamupalalle.
Päästyään oleskeluhuoneeseen, he huomasivat, että ilmoitustaulun edustalle oli kerääntynyt pieni joukko ihmisiä, mikä yleensä kertoi siitä, että taululla oli uusi ilmoitus. He astuivat lähemmäs, nähdäkseen mitä taululla luki.
”Jee, Tylyahon viikonloppu ensi viikonloppuna”, Kaitlin sanoi innoissaan. ”Me voidaan ostaa meidän tanssiaismekot silloin.”
”Ai joo, niinpä”, Lily sanoi. Hän oli jo unohtanut koko tanssiaiset, kaiken muun keskellä. Mutta tosiaan, marraskuu oli jo pitkällä ja joulutanssiaisiin ei ollut enää montaa viikkoa aikaa.
Ilmoitustaulun edessä ollut oppilasjoukko hajaantui pikku hiljaa ja Lily ja Kaitlin jatkoivat matkaansa suureen saliin aamiaiselle.
Eteisaulassa, Lily kuitenkin törmäsi ihmiseen, jota oli parhaansa mukaan yrittänyt vältellä viime päivien aikana. Venom Brooks asteli tyrmien suunnalta kohti suurta salia. Huomattuaan Lilyn ja Kaitlinin Venomin kasvoille ilmestyi ilkeä hymy.
Lily puristi taskussaan olevan taikasauvan kahvaa. ”Hemmetin ärsyttävä – ”
”Lily, älä tee mitään typerää”, Kaitlin varoitti.
”Ei tulisi mieleenkään”, Lily äyskäisi äänensävyllä, joka kieli, että juuri jotain typerää hän oli aikonut tehdä. ”Mutta mikä oikeus hänellä on puuttua meidän asioihin. Jos äiti ja isä saavat tietää, vain sen takia, että hän on tuollainen kammottava juoruakka – ”
”Minä tiedän Lily, mutta sinä et voi tehdä mitään”, Kaitlin sanoi.
”Sitä paitsi, hän pitää Scorpiuksesta”, Lily puuskahti, aivan kuin se olisi selittänyt kaiken.
Kaitlin kohotti kulmiaan. ”Entäs sitten? Jos useampi ihminen pitäisi Scorpiuksesta, meillä ei ehkä olisi tätä ongelmaa.”
”Niin mutta hän pitää Scorpiuksesta
sillä tavalla.”
”Ja sinä olet mustasukkainen”, Kaitlin jatkoi.
”No en, mutta – ” Lily yritti selittää Kaitlinille, mutta hän ei keksinyt sopivia sanoja, joten hän päätteli, että kai hän sitten oli vähän mustasukkainen.
Venom oli hiljentänyt vauhtiaan, ilmeisesti kuullakseen, mistä Kaitlin ja Lily puhuivat ja oli vasta nyt päässyt suuren salin ovelle. Huomattuaan Lilyn katseen seuraavan häntä, hän väläytti Lilylle vielä yhden ilkeän virnistyksen, johon Lily vastasi pahimmalla jos-katse-voisi-tappaa mulkaisullaan.
”Okei, tule nyt, minulla on nälkä”, Kaitlin huokaisi ja veti Lilyn perässään suureen saliin ja rohkelikon pöytään.
Posti saapui heti heidän päästyään istumaan. Kaitlin nappasi Päivän profeetan isokokoiselta lehtopöllöltä ja levitti lehden eteensä pöydälle.
”Katso”, Kaitlin henkäisi ja osoitti etusivun uutista, joka oli painettu kanteen.
Lily tuijotti isolla painettuja kirjaimia, jotka kirkuivat: ”
Kuolonsyöjät iskivät jälleen!”
”Aukaise se”, Lily sanoi kärsimättömästi.
Kaitlin käänsi seuraavalle sivulle ja Lily kumartui lähemmäksi häntä, nähdäkseen lukea.
”
Joukko entisiä kuolonsyöjiä hyökkäsi eilen illalla kello kymmenen aikoihin Tylyahon kylään. Kuolonsyöjät sieppasivat Mafalda Hopkirkin, entisen ministeriön virkamiehen, joka oli muuttanut Tylyahon kylään viettämään eläkepäiviään. Hopkirkin olinpaikasta ei vieläkään ole tietoa. Lisäksi kuolonsyöjät pelästyttivät monia velhoperheitä Tylyahon pääkadulla. Aurorien ehdittyä vihdoinkin paikalle, olivat kuolonsyöjät kuitenkin jo livistäneet – jälleen kerran.
Onnistuimme tavoittamaan auroriosaston johtajan Harry Potterin, mutta Potter vaikutti ärtyneeltä, ja oli vastahakoinen antamaan lausuntoa. ’Meillä ei vielä ole varmaa tietoa kuolonsyöjien olinpaikasta, mutta olemme saaneet lukuisia vihjeitä asiasta. Samalla kehotamme koko velhomaailmaa varovaisuuteen. Olemme kiristäneet turvatoimia ympäri maata suurissa velhoyhteisöissä ja teemme kaikkemme, ettei tämä toistuisi. Ihmisiä kehotetaan kuitenkin rauhoittumaan, sillä panikointi ei auta ketään’, rasittuneen näköinen Potter sanoo.
Azkabanin vankilasta jokin aikaa sitten karannut kuolonsyöjäjoukko on pitänyt viime aikoina matalaa profiilia, joten velhomaailman pelko ja varautuneisuus oli jo ehtinyt hellittää, kun he iskivät jälleen. Tarkkaa tietoa kuolonsyöjien aikeista ei tunnu olevan kellään, mutta viime aikoina on huhuttu, että he olisivat suunnittelemassa hyökkäystä Tylypahkan kouluun. Monet vanhemmat siis miettivätkin jo, onko heidän lapsensa turvassa linnan muurien sisällä.”
Luettuaan jutun loppuun, Lily tuijotti viereisellä sivulla olevaa isoa lehtikuvaa, joka esitti Mafalda Hopkirkin taloa Tylyahossa, josta hänet oli siepattu eilen illalla.
Lily vilkaisi Kaitlinia, joka oli myös saanut luettua jutun loppuun.
”Tämä alkaa muuttua aika pelottavaksi”, Kaitlin sanoi hiljaa.
”Niinpä”, Lily sanoi.
”Eikä auroreilla taida vielä olla mitään tietoa, missä he ovat, vai mitä?” Kaitlin kysyi.
”Ei niin”, Lily huokaisi. Tämä alkoi jo mennä vakavammaksi. Ihmisiä katosi kodeistaan, eikä auroreilla tuntunut olevan mitään tietoa kuolonsyöjien olinpaikasta. Ennen tätä, koko juttu oli tuntunut Lilystä jotenkin etäiseltä, se ei ollut koskenut häntä sillä tavalla, mutta nyt kuolonsyöjien huhuttiin aikovan murtautua Tylypahkaan… Ja vaikka Lily uskoikin olevansa turvassa linnan muurien sisällä, hän ei voinut olla miettimättä mitä tapahtuisi seuraavaksi. Koska tulisi ilmoitus seuraavasta katoamisesta tai kuolemasta. Ja koska se olisi joku hänen läheisensä?