Kirjoittaja Aihe: Inception: (Kuuletko minua) [Cobb/Mal?] | K-11, angst, horror? oneshot  (Luettu 1415 kertaa)

Odile

  • Morsio
  • ***
  • Viestejä: 384
  • ×××
Kirjoittaja: Odile
Ficin nimi: (Kuuletko minua)
Fandom: Inception (2010)
Genre: angstia, horror (ehkä?)
Ikäraja: K-11
Paritus/Päähenkilöt: Dominic Cobb, Cobb/Mal (en tiedä?)
Yhteenveto:
Varoitukset:
Vastuuvapaus: Christopher Nolanin ovat nämä hahmot ja tämä herkullisen monimutkainen universumi.
A/N: Uh. (hei ystävät olen taas finissä) Tämä on aika outo, eikä vähiten sen takia että tavallinen surrealistinen ja poeettinen kirjoitustyylini saa jännittäviä uusia vivahteita, kun haluan pitää ficin lopun yllätyksenä. (Joka tosin on ehkä hieman turhaa näin lyhyessä ficissä.) Eli jotta saatte maksimaalisen lukukokemuksen, lukekaa hitaasti ja välttäkää viimeisten kappaleiden silmäilyä ennen aikojaan... Tämä on siis vapaahko käännös omasta teelmästäni, jonka kirjoitin alunperin englanniksi.







Dom.

Kuiskaus, tyhjät silmät. Tyhjiö, jossa ääni ei kulje.

“Dom, kuuletko minua?”

Sormenpäät ojentuvat koskettaakseen mutta kavahtavat pois, tyhjiö on kova ja kylmä.

“Dom?” Myötätunto ja suru kuohahtavat paniikiksi. Pehmeät sormet kohoavat jälleen, silittäen poskea hellästi, herättääkseen jonkun. Herättääkseen edes jotakin.

“Dom, sinun täytyy herätä. Dom, kuuletko minua?” Toinen käsi nousee toiselle poskelle, toiset sormet hellittelevät ja tuudittelevat.

“Dom… minä tässä. Minä.”

Sormet etsiytyvät ohimoille ja huulille, aivan kuin varmistaakseen, että nämä todellakin ovat Dominic Cobbin kasvot.

“Se olen minä. Mal. Dom, herää. Herää!” Hyökyvä epätoivo pisaroituu yksinäisiin sanoihin, sormet puristuvat poskien kaarteeseen ja leuan alle, kynnet painautuvat ihoon. Polte leimahtaa silmien takana. Kyynel.

“Herää...” hän kuiskaa. Tyhjä ilme häviää ja tuska painautuu kasvojen lävitse.

Hänen äänensä tärisee huudon partaalla. Hän hankaa ja hieroo kasvojansa, kynnet jättävät punaisia raitoja jälkeensä. Dom läimäisee kätensä peilille kömpelösti ja avuttomana, ja lasi pitää hänet erossa kuvajaisestaan.

Herää!






A/N: hehheh, semirealistinen sekoamisficci #2. Ajatuksena oli siis, että miesparkaa alkaa vaivata dissosiatiivinen identiteettihäiriö eli tutummin tunnettuna jakomielitauti, jossa projektio-Mal muuttuu toiseksi persoonaksi.
« Viimeksi muokattu: 16.02.2016 01:49:34 kirjoittanut Odile »

Semi-riccio

  • Vieras
Oooh... selkäpiitä karmiva jollain tavalla kaikessa lyhyydessään. :D mutta pakostakin kyllä pidin tästä ficcistä.

Olet onnistunut vangitsemaan lähes täydellisesti sen järjenmenenettämisen, unen ja todellisuudentajun rappeutumisen johon ainakin minä inceptionissa ihastuin. Lyhyet, välillä toisistaan kovinkin irralliset ja nopeat lauseet saavat tähän ficciin todella inceptionmaisen tunnelman. Rakastin myös tuota loppua, sitä miten mistään ei oikeastaan voi olla ihan varma, miten todellisuus hämärtyy ja uni ja todellisuus muuttuu toistensa kaltaisiksi.

En ole kyllä mitenkään erityisen hyvä kommentoimaan, mutta jokatapauksessa pidin tästä todella paljon, ja jos jotai  rakentavaa kritiikkiä täytyy keksiä, niin olkoon se sitten se, että näin lyhyt ja hyvin kirjoitettu teksti jätti kaipaamaan lisää samanlaista :D kiitos! (:

Odile

  • Morsio
  • ***
  • Viestejä: 384
  • ×××
Kiitos paljon kommentista! ;D Lyhyet tekstit ovat bravuurini, keskittymiskyky ei tahdo venyä pidempiin kipaleisiin. Juu, Cobb-parka. Inception on mahtava elokuva mutta en halua nähdä sitä uudestaan juurikin tämän Cobb/Mal-dynamiikan takia. Liian sydäntäsärkevää minulle. :D Ajattelin sitten eräänä päivänä muiden ficcejä lueskeltuani, että mitäpä jos tämä alitajuntaviritelmä voisikin toimia unen ulkopuolellakin... ja siitä se ajatus sitte lähti.

Kiitos kommentista, jokainen kommentti on tärkeä  :-*