Kirjoittaja Aihe: Teekyyneleet, Tonks/Remus, S  (Luettu 2854 kertaa)

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Teekyyneleet, Tonks/Remus, S
« : 22.08.2012 20:33:01 »
Author: Sole
Genre: Angst
Rating: S
Pairing: Tonks/Remus
Disclaimer: Kaikki on J.K:n
Summary: Suru on riisunut hymyn hänen kasvoiltaan ja kuolema tehnyt hänen suustaan aivan yhtä hyödyttömän kuin hänen käsistäänkin.

Milgialle tämäkin ♥

Teekyyneleet

”Dora, ajattelin keittää teetä.”

Tonks tuijottaa käsiään, jotka lojuvat tunnottomina hänen sylissään. Hän yrittää liikuttaa sormiaan, mutta on kuin niiden nivelet olisivat rikki, eivätkä ne tottele hänen käskyään. Hän muistaa, miltä tuntuu puristaa kädet nyrkkiin, mutta hänessä ei ole jäljellä tarpeeksi vihaa, että hän pystyisi tekemään niin enää. Viha on valunut ulos hänestä polttavina kyynelinä, jotka ovat nipistelleet hänen silmäkulmiaan ja poskiaan, niin kuin tunto on valunut pois hänen sormistaan, käsistään, jaloistaan. Hänen sydämensä sen sijaan tuntee yhä, mutta ei vihaa, vaan kipua, joka on kaikki, mitä on jäänyt jäljelle Remuksesta, rakkaudesta, onnesta ja siitä hiiritukkaisesta naisesta, joka istuu pienenä kasana kipua ja sydänsurua kahvintuoksuisessa keittiössä.

”Dora, tahtoisitko sinäkin teetä?”

Tonks ei kohota kasvojaan tai edes kohauta hartioitaan. Hän vain tuijottaa käsiään kuin voisi saada ne liikkumaan pelkästään tuijottamalla niitä kauemmin kuin edellisenä päivänä. Hän jatkaa niiden tuijottamista päivä toisensa jälkeen, vaikka tietää, etteivät ne enää koskaan olisi mitään muuta kuin hyödyttömät. Eihän enää ei ole ketään, jonka ympärille hän voisi ne kietoa, ja jonka karheaa leukaa silittää sormenpäillään ja hymyillä. Ajatus hymystä saa Tonksin kokeilemaan suupieliään, jotka eivät liiku hänen yrittäessään hymyillä. Suru on riisunut hymyn hänen kasvoiltaan ja kuolema tehnyt hänen suustaan aivan yhtä hyödyttömän kuin hänen käsistäänkin. Eihän enää ei ole ketään, jonka huulille hän voisi painaa suudelman, kenen poskea hän voisi suukottaa tämän lähtiessä töihin aikaisin aamulla.

”Dora, keitän sinulle teetä – ja sinä juot sen.”

Tonks istuu paikoillaan, kunnes teekuppi lasketaan hänen eteensä pöydälle. Pienen hetken hän katsoo käsiensä sijasta teekuppia, jonka pinnasta kohoaa höyryä ja jonka kahvassa on särö. Sitten hän laskee katseensa takaisin käsiinsä. Hän ei jaksa kiinnostua teekupista yhtään enempää kuin hänen on pakko. Hänen ei tee mieli juoda teetä. Hänen ei tee mieli juoda mitään. Ei tänäänkään. Jo keittiössä leijuva, tunkkainen kahvintuoksu saa hänet voimaan pahoin. Kahvinjuonti oli yksi hänen  isänsä 'jästijutuista'. Nyt kun isää ei enää ole, hänen äitinsä on alkanut juoda kahvia ja itkeä likaisenruskeita kyyneliä. Tonks ei ole suostunut juomaan sen enempää kahvia kuin teetäkään, mutta hänen äitinsä ei lakkaa yrittämästä.

”Dora, etkö sinä joisi edes vähän?”

Tonks pudistaa päätään.

”Mutta Dora – ”

Tonks pudistaa päätään uudestaan.

”Minä jätän sinun teesi tähän pöydälle, jos tahdot juoda sen myöhemmin.”

Tonks istuu hiljaa tuolissaan ja katselee, kuinka teekupin pinta lakkaa hiljalleen höyryämästä. Tee jäähtyy kupissa ja häntä alkaa palella. Hän sulkee silmänsä ja kuvittelee Remuksen kietovan käsivartensa hänen vyötäisilleen ja vetävän hänet syliinsä. Painavan suukon ensin hänen poskelleen ja hipaisevan sitten huulillaan hänen hymytöntä suutaan. Hymyilevän ja suutelevan häntä uudestaan.

Mutta Remus ei tee enää koskaan niin, ja Tonks puristaa silmänsä tiukemmin kiinni tuntiessaan kirvelevät kyyneleet.

Kaukaa kuuluu vauvan itkua, mutta Tonks jaksaa välittää vain omasta surustaan, joka on paljon lähempänä.

Miksi sinä kuolit, rakas?
« Viimeksi muokattu: 24.05.2015 01:01:11 kirjoittanut Beyond »

Milgia

  • Kapteenska
  • ***
  • Viestejä: 1 791
  • He'd be Her Bert.
Vs: Teekyyneleet, Tonks/Remus, K-7
« Vastaus #1 : 24.08.2012 21:32:02 »
Surullinen ja haikean ihana, hieman ahdistava tai vaan minun mielestäni koska pidän Remuksesta niin paljon. Emminäosaasanoajuurimitään. Ajattelin ensin, että Molly tuuppaisi Tonksille teekupposia mutta se olikin Andromeda (hänet unohdan niin usein kun ei käyttäydy äitien lailla).

Lainaus
Suru on riisunut hymyn hänen kasvoiltaan ja kuolema tehnyt hänen suustaan aivan yhtä hyödyttömän kuin hänen käsistäänkin.

Ahdistuksen tuntee kyllä niin voimakkaasti ja minulla ainakin sormenpäissä tuntuu tuo tunnottomuus Ihanaa kun jatkoit kertomista käsistä ja kiedoit koko tekstin Tonksin käsien ympärille, hieno idea, pidän.

Lainaus
Hän sulkee silmänsä ja kuvittelee Remuksen kietovan käsivartensa hänen vyötäisilleen ja vetävän hänet syliinsä. Painavan suukon ensin hänen poskelleen ja hipaisevan sitten huulillaan hänen hymytöntä suutaan. Hymyilevän ja suutelevan häntä uudestaan.

Niin Remusta tuo painava suukko ja suupielien hipaisu huulilla. Ihana. Riipaisevaa kun joutuu kuvittelemaan ja sitten muka tunteekin ne asiat ihollaan. Ikävää ja kaunista.

Aina välillä on hyvä muistuttaa siitä, että meiltä voidaan ottaa pois se tärkein, vaikka heti sen jälkeen kun olemme sen saaneet.

Pidin,

M
But deep within my soul, I'm glad the times have changed
As long as rock and roll and the Chevys stay the same.

It was me and you and Chevy.

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Vs: Teekyyneleet, Tonks/Remus, K-7
« Vastaus #2 : 25.08.2012 09:29:50 »
Milgia: Hihi, kiitos kommentista! Mmh, tiedätkö, alunperin mun oli tarkoitus kirjoittaa Mollysta ja Tonksista juomassa teetä, mutta vaihdoin sen ajatuksen sittenkin tähän, koska halusin kirjoittaa enemmän angstista angstia :3

Kiva kun tykkäsit tuosta käsijutusta, se oli vain joku hassu päähänpisto, joka tuli siitä, että jos Tonks ei katso äitiään silmiin, mihin se katsoisi. Vastasin itselleni että syliinsä ja sylissään sillä oli kädet. Ja niin sain sitten myös Remuksen halauksen yhdistettyä ficciin paremmin, vaikka se olikin vain Tonksin mielikuvitusta.

Kiitos vielä!