Kirjoittaja Aihe: Suolavettä poskillaan, k-11, J/S  (Luettu 3116 kertaa)

Hallahäive

  • ***
  • Viestejä: 719
Suolavettä poskillaan, k-11, J/S
« : 31.07.2012 13:17:50 »
Kirjoittaja: Hallahäive
Beta: Susimus (ilman sua tää ois pysyny pöytälaatikossa...kiitos!)
Ikäraja: k-11
Paritus: James/Sirius
Genre: Angst
A/N: Tämä teksti syntyi aurinkoa ottaessa ensin käsin kirjoitettuna, sitten koneelle siirrettynä. Olin hieman epävarma julkaisusta, mutta ihana betani rohkaisi tarpeeksi. Kommentit olisi kivoja.
Disclaimer: En omista Jamesia tai Siriusta (en edes Lilyä), he kuuluvat J.K.Rowlingille.
Summary:Valintamme eivät aina noudata sydämemme ääntä.

Suolavettä poskillaan

”Anturajalka...” Jamesin silmät ovat anovat ja Sirius vihaa niitä. Missä on itseluottamus, ylpeys... Sirius ei aio vastata. Ei kenties pystykään, ovathan vihatut silmät ne, joita hän joskus jumaloi.

”Sirius, ole kiltti ja sano jotakin.” On säälittävää, miten helposti vahvakin mies murtuu. Ja kaikki vain yhden sanan vuoksi.

kihloissa, kihloissa, hän sanoo tahdon

Sirius kääntää katseensa pois, harmaat silmät ovat välinpitämättömät, aidosta Mustan teräksestä valetut. Kasvoilla täydellinen maski.

”Katso minuun!” Jamesin sormet ovat vahvat leuan alla, tuovat muistoja mieleen. Vain pari vaivaista senttiä... James tuoksuu merisuolalle ja kynttilöille.

”Ei ole mitään sanottavaa, James. Sinä valitsit.”

Kuinka nuo silmät hehkuvatkaan! Tuskaa, tuskaa ja rippunen kaipuuta. Sirius ei haluaisi katsoa.

”Valitsin! Minun oli pakko, Lily on —”

”Sinun pikku liljasesi, tiedetään.” Kun Siriukseen sattuu, hänen kielestään tulee julma. Toki Jameskin sen tietää, muttei kenties arvannut, että onnistuisi iskemään niin kovasti. Sillä James on aina ollut huono sydänten kanssa (tai ehkä vain Siriuksen).

”Älä pilaile.” Jamesin leuka on kiristynyt, mutta Sirius rakastaa leikkiä tulella.

”Voi anteeksi, eihän se ollutkaan liljanen, vaan Ruusunen —” Jamesin huulet eivät anna anteeksi, hampaat pureutuvat Siriuksen alahuuleen, nenät kolahtavat yhteen ja Sirius maistaa raudan. Ei happea, vain James, James, James. Ei hukkuva voi kieltäytyä ilmasta. Ei vaikka sen tavoittelu tuo vettä keuhkoihin.

Vain vaivoin Sirius saa tärisevät kätensä irtoamaan Jamesin ryppyisestä kaavusta ja työntämään, heikosti, mutta tarpeeksi. Jamesin silmät ovat tummat kuilut, Grand Canyon, ja Sirius pelkää, että maski on livahtanut hänen omilta kasvoiltaan.

”Olisin valinnut sinut”, James toteaa samoin kuin sanotaan että aurinko nousee huomennakin.”En vain voinut.”

Vesi nousee keuhkoista silmiin, Sirius hukkuu, hukkuu.

”Ole kiltti, Sirius. Minä en voinut valita sinua, mutta sinä...”

”James, en minä voi. Kolmas pyörä on liikaa.” Sirius ei kestä kuulla enää yhtään pyyntöä. Hän on jo tarpeeksi riekaleina.

”Neljäs ei.”

Sirius kohtaa Jamesin katseen, näkee, mitä ei aiemmin huomannut.

”Lily on...”

”Niin.” Jamesin ääni on uupunut, surkea kuin pohjaan palanut liemi.

”Hemmetti, James.”

James nojaa Siriukseen ja näyttää niin, niin väsyneeltä, ja ulkona riehuu sota... Niinpä Sirius vetää Jamesin lähelleen, eikä välitä vaikkei koskaan enää nouse pinnalle. Sanotaan, että hukkuminen on lempeä kuolema.

Laineet huuhtovat heidän ylitseen ja aamulla, kun James lähtee kotiin, hänen poskillaan on suolavettä.
« Viimeksi muokattu: 31.07.2012 13:32:43 kirjoittanut Hallahäive »
Who lives, who dies, who tells your story?

Ava by Auro, banneri by Ingrid

Hallahäive

  • ***
  • Viestejä: 719
Vs: Suolavettä poskillaan, k-11, J/S
« Vastaus #1 : 05.08.2012 10:44:13 »
Jekaterina: Kiitos kovasti kommentistasi :)
Sait itse minut sanattomaksi, hienoa jos on saanut ilahdutettua jotakuta omalla tekstillään noin. Dialogi on se osa ficciä, jota toisaalta rakastan kirjoittaa, mutta joka toisaalta saa hermoilemaan. Siksi on aina ihanaa, jos siitä pidetään.

Hienoa, että pidit vertauskuvista ja sanavalinnoista. Ymmärsin kyllä, mitä ajat takaa tuolla kommentilla Siriuksen ja Jamesin suhteesta. Heidän välillään on vaan jotain niin uskomattoman vahvaa.

Ja sitten tuo Sirius...olen itse varma, että vaikka Sirius pakenee perhettään, niin pieni ripaus varjoja jää kuitenkin häneen kiinni, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Eli aivan kuten sanoit, Sirius on aina hieman Jamesia synkempi hahmo, joutunut kokemaan niin paljon enemmän tietynlaisia juttuja.

Eli siis, kiitos kehuista ja ylipäätään kommentistasi, olen kovin iloinen.
Who lives, who dies, who tells your story?

Ava by Auro, banneri by Ingrid

Sakura

  • ***
  • Viestejä: 172
Vs: Suolavettä poskillaan, k-11, J/S
« Vastaus #2 : 20.08.2012 17:50:38 »
Kommenttikampanjasta moi. Katsoin ensin että voi ei, näyttääpä sekavalta ja onpa paljon dialogia, mutta paljastuihan sieltä jotain muutakin! Vahvaa ja katkerankiihkeää tunnelmaa, sopivasti draamaa mutta kuitenkin raudanmakua ja suolavettä, ei pelkkiä hehkuvia katseita. Eli loppujen lopuksi tykkäsin ja paljonkin, täytyy sanoa se nyt heti tähän alkuun. Dialogipainotteisille teksteille en edelleenkään syty, ja muutamat kohdat kuten Katso minuun! ja leukaan tarttuminen aiheuttivat lieviä Kauniit ja rohkeat tms. -viboja, mutta kyllä tuo dialogi kuitenkin oli hyvä pohja tälle, tai ne tikapuut, ja muut kohdat olivat sitten siihen päälle kasvanut villiviini eli jutun suola. Mun makuuni.

Lainaus
kihloissa, kihloissa, hän sanoo tahdon

Tää tavallaan kivasti rikkoi tekstiä. Toisaalta koska asettelu on muutenkin väljää, tuollainen yksittäinen rivi ei sieltä erityisesti erotu, ja toisaalta pieni kirjain ja pisteettömyys ovat niin kaukana muun tekstin tyylistä, että mietin ensin ovatko ne vahinkoja. Mutta ilmeisesti ei? Ja jossain mielessä pidän tuosta kyllä, se on niin irrallinen muusta tekstistä.

Lainaus
Ei kenties pystykään, ovathan vihatut silmät ne, joita hän joskus jumaloi.

Hieno lause, jotenkin ihanan vanhahtavan kuuloinen sanajärjestys, ja muutenkin. Kuinka nuo silmät hehkuvatkaan! toi myös mieleen jonkin vanhanajan draaman (tai ne Kaunarit) jossa oli suuria tunteita mutta mitään konkreettista ei saanut vilahdella.

Lainaus
Ei hukkuva voi kieltäytyä ilmasta. Ei vaikka sen tavoittelu tuo vettä keuhkoihin.

Tuo loppupuoliskon hukkumisjuttu oikeastaan kohotti tämän ihan uudelle tasolle, kokosi ja kantoi loppuun. Vesi nousee keuhkoista silmiin jne. on hieno kohta ja hieno kuvaus. Hukkuminen on lempeä kuolema ja viimeinen virke ovat myös kivoja tässä yhteydessä, tykkään siitä miten tuo teema säilyy ja saa eri merkityksiä.

Lainaus
”Olisin valinnut sinut”, James toteaa samoin kuin sanotaan että aurinko nousee huomennakin.”En vain voinut.”

Tuosta bongasin puuttuvan välilyönnin ennen viimeistä repliikkiä.

En ole varma käsitinkö missään vaiheessa miksi James ei sitten kuitenkaan valinnut Siriusta? Jos kuitenkin olisi, mutta... Kuten tuossa viimeisimmässä lainauksessani sanotaan. Ilmeisesti siksi että Lily oli raskaana? Huh että inhoan miehiä jotka jäävät naisen luokse vain siksi että nainen on raskaana, tai naisia jotka vetoavat siihen että ovat raskaana tai pahimmillaan hankkiutuvat raskaaksi siksi että mies jäisi heidän luokseen! Ei sillä että se olisi sun vikasi tai mitenkään negatiivinen asia tässä fikissä, tää aihe vaan herättää mussa aina aggressioita. No, Jamesin moka, vätys mikä vätys! :D Mutta ei kai se täysin urpo voi kuitenkaan olla jos tuoksuu merisuolalta ja kynttilöiltä, ihanasti kuvattu!

Nyt kiitän ja kumarran ja poistun ennen kuin tämä quote-paljous venyy enää yhtään...
kuinka sarastuksen aikaan hehkuu graniitti

Hallahäive

  • ***
  • Viestejä: 719
Vs: Suolavettä poskillaan, k-11, J/S
« Vastaus #3 : 24.08.2012 17:51:28 »
Sakura:Kiitos paljon kommentistasi. Hyvä, jos dialogipainotteisuus ei häirinnyt liikaa. Itse pidän dialogin kirjittamisesta ja se saa usein isonkin roolin teksteissäni.

Se kihloissa, kihloissa, hän sanoo tahdon on juu tarkoituksella pienellä ja ilman pilkkua. Teki mieli leikitellä tyylikeinolla. Kiva jos tykkäsit kyseisestä kohdasta ainakin vähän.

Kikatan täällä tuota kauniit ja rohkeat kommenttia. Tottahan se on, dramaattista menoa ;D Ja erittäin hyvä, jos hukkumiset maistui, minusta on ihanaa kirjoitella kaikenlaisia vertauksia yms...

Ja kyllä, raskaanahan se Lily oli. Yhdyn ajatuksiisi, mutta rakastan draamaa, joten näin tällä kertaa, se oli välttämätöntä. Voi poikarukkia, sniff.

Vaan siis, kiitos kovasti vielä kommentistasi :)
Who lives, who dies, who tells your story?

Ava by Auro, banneri by Ingrid