Ficin nimi: Avaruuskoira Laika
Kirjoittaja(t): Pikku Lupin
Tyylilaji/Genre: En oo ihan varma, varmaa draama
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Laika
Varoitukset: Kuvailee laikan huonoa oloa, Laika kuolee
Avaruuskoira Laika
Hei minä olen Laika ja kerron nyt minun tarinani. Synynnyin Moskovaan. Olin vahinko pentu, joten minua yritettiin myydä, mutta kukaan ei huolinut minua. Kaikki sisarukseni menivät ja jättivät minut yksin. Minut jätettiin yksin pahvilaatikkoon ja vietiin tienposkeen. Ohi kulkevat ihmiset saattoivat antaa minulle jotain pientä syötävää, mutta muuten sain pärjätä omillani. Kun tulin tarpeeksi vanhaksi, lähdin pahvilaatikostani. Kadulla elämäni oli hyvin erinlaista. Siellä sain helpommin ruokaa, sillä pystyin kaivamaan ruokaa roskapöntöistä. Joskus saatoin saada potkun kylkeen ohi kulkialta, mutta usein väistelin ihmisiä. Joskus ruuhka-aikoina saatoin jäädä ihmisten jalkojen alle, eikä armoa tunnettu. Vartuin kaduilla, mutta huono ruoka vei voimia ja minut napattiin. Pian sain uuden kodin, mutta ei osannut aavistaa joutuvani avaruuteen. Ei ihmiset minusta oikeasti välittäneet. He käyttivät minua hyväkseen, että uhraisivat jonkun toisen itsensä tilalle. He tiesivät etten voisi koskaan palata, en ainekaan hengissä. Kun minut lähetettiin avaruuteen vuonna 1957, olin ihmeissäni. Raketin sisällä tunsin oloni tukalaksi. Minua pelotti, pelotti hirveästi. Jalkani tutisivat ja häntäni painui alas. Oloni pahentu ja pahentui, halusin pois. Kiemurtelin hätääntyneenä ja etsin ulospääsyä silmilläni. Raketti töyssähti ja tuntui, että sydämmeni olisi pysähtynyt. Tuskan kyynel vierähti silmäkulmaani. Vaivuin alammes, minulla oli kamalan kuuma. Hiki ja pelko vierivät otsallani hiljalleen. Sinnittelin ajatellen pian pääseväni pois. Tunnit kuluivat, mutta istuin yhä raketissa. Painoin pääni alas ja annoin silmäluomeni valua alas päin. Lopulta ummistin silmäni ja valmistauduin hengen vetoon. Kun olin hengähtänyt kerran, tunsin rauhan hipuvan hiljaa ruumiiseni. Kaikki pelko, kuumuus ja tuska olivat poissa, vain tyyneys oli jäljellä. Olin vapaa lopullisesti ja ihminen oli saanut haluamansa, tietoa avaruudesta. Sitten mietin elämääni, olisiko minulla ollut vielä mahdollisuus, vai olisinko kuollut joka tapauksessa. Tarvisiko vielä jonkun kärsiä sama tuska? Sitten näin sen kauniin ja kirkkaan valon. Tunsin voimakasta vetoamusta sinne, juuri sinne minä halusin. Ja sekunnin murto-osan ajan näin tämän maailman. Hyvästi kaikki, hyvästi maailma. Minulla on nyt uusi koti, joka ei koskaan hylkää minua.
