Nimi: Syksyn sävelmiä
Kirjoittaja: skylar
Fandom: Universumin tomu
Ikäraja: S // sensaatio lisäsi ikärajan myös alkutietoihin
A/N: Pienen pieni tunnelmaficci Pantalaimonin näkökulmasta. Kirjoitettu oma kissa sylissä kehräten. Sijoittuu jonnekin Salaperäisen veitsen ja Maagisen kaukoputken välimaastoon. Tapahtumapaikkana Willin Lontoo. Osallistuu Taruolennot 10-haasteeseen daemonilla.
Syksyn sävelmiä
Mikähän mahtaa olla parasta tässä maailmassa?
Makaan kissana Lyran sylissä ja puristan hänen villaneulettaan kynsilläni. Kehrään lujaa kun hän silittää hajamielisenä selkääni - aivan kuin olisin oikea kissa. Ajatus on kuin kielletty hedelmä; hykerryttävän houkuttava.
Kierähdän kyljelleni katsoakseni samaan suuntaan Lyran kanssa. Edessämme aukeaa puisto, jonka ruska on värjännyt kirjavan turkkini värein. Harmaa sade kastelee puiden lehdet ja Lyran hiukset, mutta minun on hyvä olla hänen takkinsa suojassa.
Nuolaisen suloista kissan tassuani, joka maistuu mullalta. On ihanaa olla kissa. Jos voisin valita olisin mieluiten kissa aina - mutta en ole vielä kertonut sitä Lyralle. Ehkä minua pelottaa, että hän sanoisi pitävänsä jostain toisesta hahmosta enemmän. Silloin pahoittaisin mieleni.
Voisin kysyä sitä häneltä tänään, nyt kun me olemme pitkästä aikaa täysin kaksin. Kun katson hänen kalpeita kasvojaan ja silmiään, joiden sini on hajamielistä, tiedän kuitenkin, ettei hänellä tänään riitä ajatuksia muille kuin Willille, jota me odotamme.
Tahdikkaasti kuin kissa lasken siis tassuni hänen kämmentään vasten ja puristan kynteni hellästi hänen paljaaseen ihoonsa. Annan sateen sataa, poikien juosta ja nuoren sydämen takoa.
Tänään parasta tässä maailmassa on olla kissa ja istua Lyran sylissä hiljaa kehräten, kuunnella sateen ropinaa lehtiä vasten ja olla vielä tuntematta lähestyvää tuskaa.
