Kirjoittaja Aihe: Nuolta nopeampi [S] || Rita Luodiko, drama, angst, ficlet  (Luettu 2406 kertaa)

misstm

  • Vieras
Nimi: Nuolta nopeampi
Author: misstm
Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajasääntöjä
Genre: drama, ehkä hitusen angst, ficlet
Hahmo: Rita Luodiko
Summary: Ja kuka edes kaipasi kiintymystä, jos pystyi kirjoittamaan pisteliästä yhteiskuntakritiikkiä sen sijaan?

A/N: Osallistuu Kerää hahmot-haasteeseen Rita Luodikolla, totta kai. Toivottavasti onnistuin saamaan jotenkin iki-ihanan skandaalireportterimme persoonaa esiin tuossa. Tuo angstisempi osuus on täysin omaa tulkintaani hahmosta, joten voi olla, että teillä on siitä eriävät mielipiteet, voi olla, että ei. Ja pilkutus on luultavasti taas kerran oikein taiteellista.


Nuolta nopeampi

Hän oli nopea. Sähäkkä ja virkeä. Yksikään kasvoilla häilähtävä ilme ei jäänyt häneltä huomaamatta, kaikki salatut ajatukset pystyi lukemaan seuraavasta Päivän Profeetasta tai kärkkäästä elämänkerrasta, jos olit edes hiukan tärkeä henkilö. Hän oli viekas ja kekseliäs. Kuka välitti, vaikkeivät kaikki pienet yksityiskohdat pitäneet paikkaansa? Kansa janosi tietoa, mutta viihteellisyys oli se, mikä myi. Sitaattisulka viiletti paperilla ja haastateltavan hämmentynyt änkytys muuttui sanoiksi, sulaviksi tunnustuksiksi ja liukkaiksi selityksiksi. Hän oli ketterä. Kupariset kiharat hyppivät halitusti, kun hän kiihdytti mukulakivikadulla vauhtia, tasapainoili urien välissä piikkikoroilla ehtiäkseen tarttua seuraavaa uhriaan kaavun hihasta voidakseen vaihtaa muutaman sanan.

Hän oli räväkämpi kuin räiskeperäinen sisulisko. Tulenpunaiset huulet mutristuivat viettelevästi haastateltua rohkaistaessa ja lasien päivittäin vaihtuvat sangat toistivat asujen kirkuvan kirkasta värimaailmaa. Hänen puheensa saivat paatuneimmankin perverssin korvat punoittamaan vielä muutaman tuliviskipaukun jälkeenkin ja pitkän kynnet viilsivät ilmaa hänen nauraessaan hersyvästi kriitikoiden happamille vastalauseille. Moraalisaarnaus toimittajien ammattietiikasta ei hetkauttanut häntä. Lumottu sulkakynä oli hänen paras ja luotetuin ystävänsä, terävät ilmaisut suloisin salarakkaansa.

Hän surisi pitkin sateesta höyrystynyttä Viistokujaa yrittäessään keksiä seuraavaa järisyttävää aihettaan ja hymisi tyytyväisenä kuin kissa, kun taas uusi, nöyryytyksestä raivostunut velho tai noita alkoi sylkeä herjauksia hänen naamalleen. Hänen satiirinsa oli veistä viiltävämpi, kielensä nuolta nopeampi. Jopa ilman sitaattisulkaa sanat virtasivat pergamentille vaivatta, kenties hiukan vaatimattomampina, mutta silti tarpeeksi osuvina.

Ja silti hän heräsi yksin, söi yksin, nukahti yksin vain voidakseen toistaa samaa mallia päivästä toiseen. Hänen kielensä muuttui kitkeräksi, kun toimituksen pojat iskivät silmänsä taas kerran kiltteihin ja tylsiin tyttöihin, taputtivat häntä olalle häipyessään nuo tusinatiput kainaloissaan ja totesivat hänen olevan hyvä jätkä. Hänen nopeat hoksottimensa olivat kääntyneet jollakin kierolla ja vääristyneellä tavalla häntä vastaan, kärkkäät mielipiteet muodostaneet muurin hänen kehonsa ympärille, eikä sitä muuria ollut jaksanut murtaa vielä yksikään mies. Ei hän kuitenkaan olisi kuvaillut elämäänsä onnettomaksi. Hänellä oli työ, jota hän rakasti, mukavat työtoverit. Ja kuka edes kaipasi kiintymystä, jos pystyi kirjoittamaan pisteliästä yhteiskuntakritiikkiä sen sijaan?

Niinpä hän ei edes yrittänyt lieventää kärkkäyttään, ei vaivaantunut käärimään teräviä huomioitaan pumpuliin ja silkkiin, käytti materiaaleja mieluummin kaapuihinsa. Asia nyt vain oli niin, että kansa janosi tietoa, mutta viihteellisyys oli se, mikä myi. Ja jos hänen roolinsa oli antaa kansalle se, mitä tämä janosi ja odotti, niin olkoon sitten. Tuliviski poltteli kurkussa, kermakalja kutitteli tummalla maullaan takahampaita tai jästikaupasta valeasussa haetut, siidereiksi kutsutut juomat nousivat kevyen kuplivina päähän. Sitaattisulka töihin ja haastatteluista jalostui muotovalioita, shokeeraavien paljastusten voittokulku jatkui artikkelista toiseen.

Keskellä yötä pergamenttikääröjen keskellä lojuessa äidin sanat hiipivät kuin varkain hänen huulilleen, huonekalujen varjot pitenivät ja sulkakynä lennähti nurkkaan voimattoman käden heittämänä. Se oli totta, hänessä olisi ollut älyä vaikka miksi, piirun verran taikaministerin alapuolella oleskelevaksi noidaksi, mutta toimittaminen vei mukanaan ennen kuin ehti kissaa sanoa. Hän voisi vieläkin lopettaa ja kouluttautua uudelleen, tie oli auki, kaikki oli mahdollista. Silmät vilkaisivat sitaattisulkaa halveksivasti, kurkusta karkasi pitkä huokaus. Ei koskaan enää.

Kapeat sormet noukkivat kaltoinkohdellun kirjoitusvälineen lattialta, suoristivat haituvat hellästi silittämällä. Ehkä kuitenkin vielä yhden kerran, vielä huomenna. Sen jälkeen ei enää ikinä. Sormet ristissä ja kieli rullalla, mutta se lupaus pitäisi. Ainakin seuraavaan kahvintuoksuiseen auringonnousuun asti.
« Viimeksi muokattu: 26.04.2015 02:50:06 kirjoittanut zougati »

misstm

  • Vieras
Vs: Nuolta nopeampi [K-7]
« Vastaus #1 : 14.01.2011 15:42:46 »
Kiitos :D Tulin kommentistasi tosi hyvälle tuulelle. Mukavaa, että tykkäsit. Tuolla "hyvällä jätkällä" halusin kai ilmaista sitä, että mielestäni miehet voisivat nähdä Ritan tasavertaisena eivätkä jää tarkastelemaan vain nättiä ja puunattua ulkokuorta, vaan kurkkaavat syvemmälle. En osaa oikein selittää sitä, mutta toivottavasti tajuat. Ja ei, eihän toki meidän skandaalireportterimme voi minnekään sitaattisulkaansa hylätä. Sehän vasta oikea skandaali olisikin. 

Enkä muuten todellakaan tiedä, miksi puhun fiktiivisistä hahmoista niin kuin ne olisi oikeita. Krhm. Kiitos kommentistasi c:

foxtrot

  • ***
  • Viestejä: 431
Vs: Nuolta nopeampi [K-7]
« Vastaus #2 : 30.01.2011 21:36:26 »
Hassua että tässä on vain yksi kommentti (ja vaikka laatu tunnetusti korvaakin määrän, on kurjaa, ettei tässä vielä ole enempää)!

Niin, luin tämän jo aiemmin ja pidin kyllä kovin, tekstin Ritamaisuudet saivat minut hymähtelemään ja reportterinainen oli mielestäni hyvin IC. Tämäntyyppisissä henkilökuvauksissa usein toistuva ja lähes pakollinen "herkän puolen esiin nostaminen" oli odotettavissa mutta sopi tekstiin varsin saumattomasti, koska, no, muutenhan henkilökuvat jäisivät melko pintapuolisiksi (ole ylpeä, jos ymmärsit äskeisen ajatuksen - minäkin menin sekaisin). Lähinnä siksi, että Ritasta oli nostettu esiin useita puolia, jotka jäävät sähäkän sitaattisulan ja kiiltävien kaapujen varjoon: älykäs, ärsyyntynyt, näyttämisenhaluinen ja vähän rakkaudennälkäinen nainen. Rita on monipuolinen hahmo, ja siksi on suorastaan sääli, että hänestä kirjoitetaan niin vähän.

Tässä oli hyvä tyyli ja tällainen terävyys sopii Ritalle parhaiten, kuten Kiiruna taisikin jo sanoa - herkulliset sanankäänteet ja bitchmäinen meininki.  :D

Kappalejako tehosti omalta osaltaan tekstin jaoittelua: ensimmäisessä ulospäin näkyvä tähtireportteri, toisessa kaikki se, mitä ei voi nähdä tekojalokivisten silmälasien takaa. Kappaleet olivat kuitenkin aavistuksen raskaita, ja tekstistä olisi tullut ilmavampaa oikeista kohdista pätkäistyjen, lyhyempien kappaleiden avulla, jotka olisivat myös jättäneet tilaa ajattelulle.

Lainaus
Asia nyt vain oli niin, että kansa janosi tietoa, mutta viihteellisyys oli se, mikä myi.
Toistettiin kahteen otteeseen, niin että se jäi mieleen muttei vaikuttanut ärsyttävältä jankkauksesta. Niin Ritamainen kommentti! Tämän lisäksi summary oli toinen suosikkikohtani.

Kiitän tästä lukukokemuksesta ja siitä että toit vähän enemmän Ritaa maailmaan!  ;)
get ready to ignite

misstm

  • Vieras
Vs: Nuolta nopeampi [K-7]
« Vastaus #3 : 02.02.2011 16:35:53 »
Kiitos, foxtrot. Ritasta löytyy todellakin hyvin vähän ficcejä, mikä on sääli. Ymmärsin kyllä ajatuksesi tai ainakin luulisin ymmärtäneeni :]

Mietin tuota kappalejakoa uudelleen, jos löytäisin hyvän kohdan, josta pätkäistä.

Nukkemestari

  • Lonkeropulla
  • ***
  • Viestejä: 1 525
  • The Uneartly Child
Vs: Nuolta nopeampi [K-7]
« Vastaus #4 : 10.03.2011 00:04:56 »
Tämä ficci on Rita Ludikon takia. Tosin nyt mua kyllä häititsee kun olet vieras, mutta toivottavasti luet tämän silti : )

Nimenä nuolta nopeampi lupaa sähäkkää tekstiä. Ensimmäinen kappale lunastaa odotukset mainiosti. Vaikka tapahtumat ovatkin vähässä, ja keskitytään kuvailemaan on sulkakynäsi… tai näppäimistösi terävä.

Fic keskittyy kmuutenkin kuvailuuan. Ja voi, upeaa kuvailua onkin, terävyydessään sopii kuvaamaan Ritaa.

Lainaus
Hänen puheensa saivat paatuneimmankin perverssin korvat punoittamaan vielä muutaman tuliviskipaukun jälkeenkin ja pitkän kynnet viilsivät ilmaa hänen nauraessaan hersyvästi kriitikoiden happamille vastalauseille.
Tästä lauseesta tuli mieleen se, että näen Ritassa sellaisen… seksikkään puolen. Taatusti käyttää vään naisellisuuttaan apuna. Sekin tuli jotenkin esiin tässä.

Lainaus
terävät ilmaisut suloisin salarakkaansa.
Jotenkin kaunista. Kirjoittamista rakastaminen.

Jotenkin ihanaa tämä näkökulma. Rita on täysin työn vallassa, mikä selittää hänen tapaansa olla kuin takiainen ja hyvin ärsyttävä sellainen. Janoaa hyvää juttua, tarvitsee sitä elääkseen… upeaa!

Hmm, toivottavasti tämä ei nyt liikaa ihkuttanut. Yritin löytää hyvät puolet monipuolisesti.
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan