Kirjoittaja Aihe: Elämä antaa, elämä ottaa [Hrm/P | Femme10 | K-11 | Angst]  (Luettu 2451 kertaa)

Lumisydän

  • *
  • Viestejä: 0
Title: Elämä antaa, elämä ottaa
Author: Linnea
Beta: Nope
Genre: Angst, deathfic, one-shot
Parning: Hermione/Pansy
Rating: K-11

A/N: No mitä tähän nyt sanoisi. Femme10 kirjoitettu, viides valmistunut on. Teki mieli kirjoittaa vain tämä, ei mitään erikoista. Toivottavasti kelpaa. Kappaleen sanat alussa Tyttö sinä olet tähti -elokuvasta.



Elämä antaa, elämä ottaa



Elämä antaa, elämä ottaa
Se kantaa ja voi pudottaa
Jos jotain haluut, älä jää odottaa
Koska hetken voi kadottaa…



”Hermione, minun on niin kylmä.” Hampaat kalisivat vasten hampaita. Pakonomaiset väristykset kulkivat vartalon läpi.
”Shh… Ei mitään hätää.” Poski tuntui kylmältä kättä vasten. Lumi kasteli farkut.
”Hermione…” Hermione tunsi silmiensä kyyneltyvän. Pansyn poski oli niin kylmä.
”Ei mitään hätää, olen tässä”, Hermione sanoi ääni täristen. Kyynel valahti silmäkulmasta poskelle ja tippui leuan kautta lumeen. Pansy nosti toisen kätensä heikosti Hermionen poskelle. Hermione nosti kätensä Pansyn poskelta Pansyn käden päälle. Kyyneleet kastelivat tummemman tytön kylmää kättä.
”Sinä itket”, Pansy sanoi voimattomasti. Hermione päästi naurahduksen ja nyyhkäisyn sekaisen äänen. Kyyneleet valuivat jo vuolaina, yhtä vuolaina kuin veri Pansyn haavasta.
”Kätesi on niin kylmä”, Hermione sanoi. Pansy jaksoi hymyillä tuskansa läpi.
”Lämmitä minua…” hän huokaisi ja sulki silmänsä. Hermione tukahdutti nyyhkäyksen ja sulki hänkin silmänsä. Ruskeatukkainen kumartui toisen tytön ylle ja painoi suunsa vasten toisen suuta. Kyynelten suola tunkeutui suudelmaan. Sinertävät huulet olivat kylmät nekin.

                                                            ~*~*~*~

Hermione kiljui ja kikatti yhtä aikaa, kun Pansyn sormet kutittivat hänen kylkiään.
”Kuka on pelkuri, häh, kuka on pelkuri?” Pansy nauroi. Hermione kiljui.
”Et ole, et ole”, hän kirkui hengästyneenä naurusta. Pansy lopetti kutittamisen. Hän rojahti selälleen Hermionen viereen. He makasivat vierekkäin, Hermione yhä hengästyneenä. Ruskeat kiharat levisivät lumeen. Lumihiutaleet kasautuivat hiljalleen kasvoille.
”Pansy kuule”, Hermione sanoi, kun he olivat olleet pitkään hiljaa.
”Kerro.”
”Minä rakastan sinua”, Hermione sanoi niin hiljaa, että Pansy kuuli sen vain juuri ja juuri. Mustatukkainen käänsi päänsä katsomaan toista.
”Niin minäkin sinua.”


                                                            ~*~*~*~

”Anna anteeksi”, Hermione kuiskasi poski toisen poskea vasten. Pansy tunsi poskensa kastuvan kyynelistä, Hermionen kyynelistä.
”Mitä minun pitäisi antaa anteeksi?” Pansy kysyi. Hän sulki silmänsä, kun tuskan aalto ampaisi sokaisevana läpi kehon.
”Minä en estänyt… Anteeksi, etten estänyt”, Hermione nyyhkäisi.
”Sinä yritit… Itse minä tämän tein”, luihuinen sanoi. Hermionen ruumis tärisi pidätetystä itkusta.

                                                            ~*~*~*~

”Pansy! Älä mene, sinuun sattuu vielä!” Hermione huusi hädissään. Pansy kääntyi hiukset olalta toiselle heilahtaen, nauraen.
”Älä nipota, olen jo iso tyttö!” Pansy nauroi. Hermione tunsi hädän kasvavan sisällään.
”Mutta eivät isotkaan tytöt osaa aina varoa!” Hermione huusi pala kurkussaan.
”Katso nyt, kyllä minä pystyn siihen!” Pansy huusi takaisin. Hän pinkaisi juoksuun välittämättä Hermionen kirkaisusta. Pansy loikkasi ja tarttui kiinni tällipajun huitovaan oksaan.
”Katso Hermione!” hän kiljui kuin pikkutyttö ja heilautti toisen jalkansa oksan toiselle puolelle.
”Pansy, tule pois, ole kiltti”, Hermione kuiskasi, vaikka tiesi, ettei toinen voinut millään kuulla hänen sanojaan niin kaukaa.

Eikä Pansy kuullut. Hän ei kuullut mitään, vain tuulen suhinan korvissaan. Ja sitten kuin piiskaniskun. Kipu räjähti kyljessä. Pansy tunsi lentävänsä ilmassa. Ja sitten - pimeys.


                                                            ~*~*~*~

”Hermione…”
”Niin?”
”Lupaa minulle yksi asia…” Pansy tarttui Hermionen käteen.
”Mitä vain”, Hermione sanoi.
”Älä jää suremaan… jatka elämääsi, vaikken minä enää olekaan siinä”, Pansy sanoi. Jokainen sana oli vaikea sanoa. Kipu viilsi hetki hetkeltä enemmän. Näkökenttä sumeni.
”En minä voi…” Hermione sanoi hiljaa. Hän pudisti päätään.
”Lupaa”, Pansy sanoi tiukasti.
”En…”
”LUPAA!” Pansy huusi viimeisin voimin. Hermione hätkähti. Hän katsoi kuolemaa vastaan kamppailevaa Pansya.
”Minä lupaan…” hän kuiskasi hiljaa. Pansy katsoi suoraan ruskeisiin silmiin. Hermione näki elämän sammuvan toisen silmistä. Nyt Pansy oli mennyt.

                                                            ***

Fin


A/N: Mitä paskaa. Kommentti?


//Sprig muokkasi ikärajan oikeaksi.
« Viimeksi muokattu: 02.06.2015 09:27:25 kirjoittanut Vanilje »

Dracolover

  • ***
  • Viestejä: 23
    • http://www.freewebs.com/ruohometsantila/
Awww <'33 Iiihana ficci.. nyyh.. vaikka kyllä aika surullinen byäää.. toi Hermione/Pansy paritus oli iiihana <3 Lisää tämmösiä ficcejä tänne! ;>
[size=85]Lost in the darkness, hoping for a sign
instead there's only silence
can't you hear my screams?
Never stop hoping, need to know where you are
but one thing is for sure, you're always in my heart'[/size]

Psychofobia

  • Nieida
  • ***
  • Viestejä: 270
Tyrmäys ensimmäisessä erässä, itken. Hrm/Pansy.
Kursivoidut tekstit, luoja. Upea.

Mutta eihän isot tytötkään osaa aina varoa..
Saat olla juuri tuollainen,
en tahdo jumalaa, tahdon ihmisen
Saat olla keskeneräinen,
en tahdo valmista, tahdon sinut heikkouksineen
Sinä riität minut täyttämään

Sirina Black

  • Queen of the Beasts
  • ***
  • Viestejä: 4 172
  • Love is a killer that never dies.
Voi kun oli surullinen ficci. *nyyh* Silmäkulma ihan kostui lukiessani.

Teksti oli todella surullista ja angstista, oli joukossa ripaus fluffyakin. Tykkäsin kovasti.

Lainaus
”Pansy kuule”, Hermione sanoi, kun he olivat olleet pitkään hiljaa.
”Kerro.”
”Minä rakastan sinua”, Hermione sanoi niin hiljaa, että Pansy kuuli sen vain juuri ja juuri. Mustatukkainen käänsi päänsä katsomaan toista.
”Niin minäkin sinua.”
Aaaawwwss. Suloinen kohta.


*Sirina kiittää ja kumartaa*
Sodan ensimmäinen uhri on totuus.

Index librorum prohibitorum.
Tempora mutantur, nos et mutamur in illis.

Kahvin tulisi olla mustaa kuin helvetti, väkevää kuin kuolema ja makeaa kuin rakkaus.