Kirjoittaja Aihe: Käsivarsien lomassa, K-11  (Luettu 2192 kertaa)

Winifred

  • Nuorallatanssija
  • ***
  • Viestejä: 498
  • © Sara Sofia
    • Ad surdas auras canere
Käsivarsien lomassa, K-11
« : 11.06.2011 22:05:42 »
// Alaotsikko: K-11, Narcissa/Tabita Niittu, drama, romance, angst

Title: Käsivarsien lomassa
Author: Winifred
Genre: Drama, romance, angst, femme
Pairing: Narcissa/Tabita Niittu
Rating: K-11 //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Word count: 200
Disclaimer: Rowling omistaa, minä vain leikin.
Summary: He loivat toisistaan merkityksellisiä.

A/N: Osallistuu: Spurttiraapale II (kierros 11), OTS.

Ensimmäinen Potter-femmeni. Tabita on tuntematon, tiedän, mutten voinut vastustaa.

Käsivarsien lomassa

Ne olivat vain kevyitä suudelmia, ei niitä oltu tarkoitettu maailmaa mullistamaan.

Mutta kuten kaikki Tabitan tarkoitukset, tämäkin muutti suuntaansa. Suudelmat juurruttivat itsensä häneen ja hän rakastui Narcissan vaaleisiin hiuksiin, hymyyn ja silmiin, jotka kertoivat kaiken mitä sanat eivät. Narcissa puolestaan antoi itselleen luvan tuntea, luvan kuiskata merkityksellisiä sanoja suudelmien ja hyväilyjen lomassa.

He loivat toisistaan merkityksellisiä. Rakastuivat. He varastivat aikaa, pitelivät tunneilla kädestä pöydän alla, kiusoittelivat lounaalla toisiaan katseillaan ja juoksivat kikattaen epäkunnossa olevaan tyttöjen vessaan. Siellä he suutelivat, koskettelivat ja saivat toisensa värähtelemään sormien hyväillessä ihoa. Iltaisin he käpertyivät toistensa käsivarsien lomaan ja nukahtivat hymyt huulilla.

He unohtivat Narcissan puhdasveriset velvollisuudet, kunnes kirje saapui vanhemmilta eikä mitään saanut enää tekemättömäksi.
Tabita käänsi katseensa, kun Narcissan silmännurkat kostuivat kyynelistä.

"Anna anteeksi", Narcissa kuiskasi ääni säröillen.

"Älä pyydä anteeksi. Olisihan minun pitänyt muistaa", Tabita huokaisi.

He puristivat toisensa sormia, hymyilivät surumielisesti ja Tabita painoi kevyen suudelman vaaleaverikön huulille.

"Ei muistella pahalla vaan haikeudella, rakas."

Mutta he olivat liian syvällä, liian riippuvaisia toisen hellistä ja rakastavista kosketuksista. Edes Narcissan kihlauksen jälkeen he eivät kyenneet päästämään irti toisistaan. Yhä uudelleen janoiset suudelmat hyväilivät huulia katseilta piilossa; vaikka Narcissan huulet maistuivat vieraan omilta.

Kunnes kuolema erottaa - Narcissa sai roolikseen jäädä yksin maailmaan, kun Tabita katosi eikä edes ruumista löydetty.
« Viimeksi muokattu: 23.05.2015 19:43:21 kirjoittanut zougati »
Just keep your head to the sunlight so you won't see the shadows .

I'll be dancing with myself.

Juulia

  • Malfoy`s mistress
  • ***
  • Viestejä: 744
  • by Saasta
Vs: Käsivarsien lomassa, K-13
« Vastaus #1 : 04.07.2011 22:37:06 »
Piitkän pitkän finitauon jälkeen (no joo, reipas 2 kk) ajattelin taas herättää henkiin lukemisia, ja tottakai kun lukee, täytyy myös heittää kommentilla. (järkevyydestä ei sitten puhuta mitään)

Tämä oli kiva, keveä mutta ei sieluton raapale. Tämä on juuri se, mistä raapaleissa pidän. Siinä voi keskittyä pieniin hetkiin, kertoa suuria ajanjaksoja muutamalla sanalla. Raapaleissa koko kirjoituksen henki voi muuttua yhdellä sanavalinnalla.

He loivat toisistaan merkityksellisiä. Rakastuivat. He varastivat aikaa, pitelivät tunneilla kädestä pöydän alla, kiusoittelivat lounaalla toisiaan katseillaan ja juoksivat kikattaen epäkunnossa olevaan tyttöjen vessaan.
Tuo ensimmäinen lause on ihana. Lyhyt, mutta niin kuvaava, ja antaa lopputekstille aivan uudenlaisen painotuksen.

Lainaus
Kunnes kuolema erottaa - Narcissa sai roolikseen jäädä yksin maailmaan, kun Tabita katosi eikä edes ruumista löydetty.
Loppu oli sopivasti dramaattinen, ei ehkä yllättävä, mutta ei se haitannu.

Äh, ajatuksia oli paljon enemmän, mutta kommentointivähäisyys näkyy tekstissä. Siispä päätän lyhyesti ja ytimekkäästi: tykkäsin :)

-Juulia
Mielipiteeni on selvä - älä sekoita minua tosiasioilla.

iidiz

  • Vieras
Vs: Käsivarsien lomassa, K-13
« Vastaus #2 : 20.07.2011 16:08:28 »
Voisin vaikka pari kyyneltä tipauttaa näppikselle ja kivasti koneen hajottaa  :'(
Noloa... En yleensä ihan näin tunteellinen mummeli ole, mutta teksti oli jotain ihanaa, haikeaa jajaja....Hmm.
(Shhh ei kerrota kellekkään.)

Lainaus
Kunnes kuolema erottaa - Narcissa sai roolikseen jäädä yksin maailmaan, kun Tabita katosi eikä edes ruumista löydetty.

Byääähh....


 
Lainaus
vaikka Narcissan huulet maistuivat vieraan omilta.
Hiiteen liehuletti-Lucius!

Minä pidin tästä.


Kiitooos<3

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 366
  • Lunnikuningatar
Vs: Käsivarsien lomassa, K-13
« Vastaus #3 : 18.09.2011 21:02:11 »
KK-haasteesta näin deadlinen kynnyksellä, hyvää iltaa. :) En tiedä miten monimutkainen tai epämonimutkainen kommentti minulta on tulossa, mutta yritän jotain väkerrellä aikaan.

Narcissa ei oikein lukeudu sellaisiin hahmoihin, joihin minulla olisi kovin syvää tunnesidettä. Yleensä kyllä pidän hänestä ficeissä, mutta omat mielikuvani ovat aika hauraita. Tässäkin ficissä Narcissa oli mielenkiintoinen, samaan aikaan hyvin hauras ja suloinen ja kuitenkin päättäväinen. Se viileämpi puoli, joka minulle on canonista syntynyt, ei ehkä niinkään tullut esille muuta kuin tuossa suhteen salailussa, mutta toisaalta Narcissasta on ehkä tullut kylmempi vasta Tabitan menettämisen myötä.

Alhaisen ikärajan femmeä on aina mukava lukea ja oli myös hauskaa, että olit löytänyt fandomista hahmon Narcissan pariksi (olihan Tabita oikeasti canonhahmo? :D En kyllä ole varma, päättelin vain tuosta alun kommentistasi) ja tavallaan siten korvannut OFC:n paikan nimellisesti maailmaan kuuluvalla hahmolla. Nautin siitä kun ficcaajat täyttävät tuollaisia canoniin jääviä ns. aukkoja ja luovat tyhjille nimille historiaa ja kohtaloita.

Ficin lopetus oli hyvin vaikuttava. Minusta tämä oli myös ficlettinä juuri oikean mittainen tällaisena, vaikka tarinasta olisi varmaan voinutkin lukea mielellään paljon lisää ja syvemminkin kuvailtuna. Näin lyhyenä paino pysyy kuitenkin juonessa ja varsinkin loppu korostuu hienosti, kun turhia krumeluureja ei ole tungettu mukaan sivukaupalla.

Miellyttävä teksti, joka jättää hyvän jälkimaun lukijalle. :) Kiitoksia.


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.