Kirjoittaja Aihe: Alku (oneshot, S, gen, puoliverisyyshistoriaa)  (Luettu 1937 kertaa)

yönkäpälä

  • ***
  • Viestejä: 227
    • C&M
Title: Alku
Author: yönkäpälä
Genre: hm, General?
Rating: S, jyrkkien asenteiden ja inhimillisyyden vähättelyn vuoksi. //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Disclaimer: Kaikki, jonka tunnistatte Rowlingin luomaksi, on Rowlingin luomaa. En kuitenkaan väitä tätä nimenomaista ajatusmaailmaa sen enempää Rowlingin kuin itsenikään hallitsevaksi mielipiteeksi. En saa tästä rahaa, tuskin edes mainetta tai kunniaakaan, ja onneksi Suomessa ei edes typeristä asioista haasteta oikeuteen ihan niin vain.
Warnings: Puhdasverisyyspropagandaa uskottavalta vaikuttavilla perusteluilla.
Summary: "He olivat syntymästään oikeutettuja kanavoimaan taikuutta, tärkeä osa sen toimintaa ja kunnioitettuja voimalla, josta voimakkaimmat meistä eivät ole saavuttaneet kuin murusen."

A/N: Tämä on ensimmäinen (julkaisemani) teksti FinFanFic100:een, joskin taitaa heittää vain kieroilemalla aiheen suuntaan. No, puoliverisistä tässä kyllä puhutaan, ja pilkkua viilaten myös itse kertojan voi laskea puoliveriseksi, sillä tämän perusteella yksikään ei ole enää puhdasverinen. Samoin aihesanani -alku- sopii otsikoksi enimmäkseen kieroillen, mutta alkuhan tämä on, alku puhtaan veren rapistumiselle.

Ja niin, tästä tuli nyt mikä tuli lähinnä kahdesta syystä: 1) En ole aikoihin kirjoittanut mitään älykästä ja pitkäjänteistä, saati mitään, missä olisi dialogia. Päätin aloittaa yksinkertaisesti ja jättää villit paritukset ja tunnistettavissa olevat hahmot myöhempiin teksteihin ja 2) halusin valottaa itselleni syitä sille, miksi puoliveriset ovat kamala asia ja miten ensimmäiset puoliveriset ovatkaan tulleet osaksi velhoyhteiskuntaa. Tässä yksi (ei kovin todennäköisesti Rowlingin) kehityssuunta, joka on varmasti värittynyt kertojan veren mukaan. Ja turha varmaan sanoakaan, että kommentit ovat hyvä korvike elämän eliksiirille? ^^

~*~*~*

”Katsohan, aikojen alussa, vuosisatoja sitten, velhot elivät täysin erillään jästeistä. Meidän ei tarvinnut piileskellä, sillä jästit eivät alkeellisine tekniikoineen kyenneet asumaan kanssamme edes samoilla alueilla. Emme tarvinneet jästeiltä mitään, emmekä voineet oppia heiltä mitään, mihin taikuutemme ei olisi kyennyt.

Noina aikoina taikuutemme virtasi vahvempana ja suorempana veressämme kuin nyt, saatoimme käyttää sitä suoraviivaisesti ja ilman välikappaleita. Taikuuden annettiin virrata läpi kehon ja purkautua kohteeseensa käsien välityksellä, ja vain heikoimmat tarvitsivat sanoja käskeäkseen voimaansa. He olivat syntymästään oikeutettuja kanavoimaan taikuutta, tärkeä osa sen toimintaa. Ennen kaikkea, he olivat kunnioitettuja voimalla, josta voimakkaimmat meistä eivät ole saavuttaneet kuin murusen. Meille elintärkeitä taikasauvoja olisi katsottu oudoksuen ja oikeutetusti halveksuen, aivan kuten me nyt katsomme surkkeja. Ne olisivat olleet merkki heikkoudesta, merkki kyvyttömyydestä käyttää taikuutta kuten se ansaitsi tulla käytetyksi.

Ikuisuuksien ajan he elivät rauhassa ja viisaudessa tavalla, josta meillä on vain aavistus. He eivät olleet meitä jalompia, mutta voimassaan viisaampina tiesivät, että kaksintaistelut olisivat saaneet aikaan vain äärimmäisen suurta tuhoa. Legendat kertovat yhä liioitelluista loitsuista, jotka saivat osan mantereesta peittymään paksuun jäätikköön tai maaperän halkeamaan suuriksi uriksi. Ei, he osasivat kunnioittaa toistensa voimaa ja pyrkivät kaikessa ratkaisuun, joka ei johtanut kenenkään tappioon. Heillä oli taikuutensa ja se oli kaikki, mitä he saattoivat luonnolta toivoa.

Kunnes yhteiskunnan heikoimmat menettivät järkensä tuon mahtavan taikuuden vaikutuksesta. Suurilla kyvyillä on taipumus sekoittaa mieleltään vähäisempien ajatukset, mutta vika ei toki ole itse kyvyssä –kuinka taikuus olisikaan voinut turmella osan itseään? Ei, nämä hullut olivat kääntäneet asiat ylösalaisin seuratessaan ajankuluksi jästejä, jotka kärsivät omasta tyhmyydestään ja kuolivat milloin huonojen satojen, milloin kulkutautien ansiosta.

Nämä hullut olivat jo jonkin aikaa olleet ihmetyksen aihe, sillä he olivat käyttäneet luontaisia kykyjään jästien auttamiseen ja parantamiseen, vaatimatta mitään vastalahjaksi. Tuhlasivat taikuuttaan jästeihin, jotka eivät tienneet mitään taikuudesta, pyytämättä mitään vastineeksi siitä, että käyttivät luontaista voimaansa umpeuttamaan hukanpuremia! Paljastivat rajattomat lahjansa ja käyttivät niitä helpottaakseen jästejä kasvattamaan satoa! Ja minkä vuoksi? Jästit eivät osaa olla kiitollisia, tuskin muistivat avunantajiaan ennen seuraavaa ongelmaa.

Kukaan ei olisi vaivautunut puuttumaan asiaan, elleivät he olisi vaatineet muita liittymään mukaan hulluuteensa.
He puhuivat ’velvollisuudesta ja vastuusta’, ’säälistä ja myötätunnosta’, saaden itseään viisaammat oikeutetusti hermostumaan.

Meilläkö oli velvollisuus hoitaa jästien ongelmia? Meidänkö kuului ottaa vastuu siitä, etteivät he pärjänneet niillä lahjoilla, jotka luonto oli heille suonut? Meillä oli taikuus, mutta se ei ollut, ei ole, jästejä varten, sillä he eivät voi hallita sitä. Miksi olisimme tunteneet sääliä tai myötätuntoa niitä kohtaan, joiden elämällä ja kuolemalla ei ollut mitään tekemistä omamme kanssa? Luonto otti omansa, ja mikäli luonto oli tarkoittanut vähäisemmät tuhoutumaan, tuhoutukoot. Meidän ei kuulunut tahrata taikuuttamme vain siksi, että meillä oli enemmän voimaa kuin alemmilla elämänmuodoilla.

Nuo hullut eivät ottaneet viisaiden sanoja kuuleviin korviinsakaan, vaan käännyttivät nuoria hölmöjä puolelleen ja levittäytyivät jästien joukkoon parantajiksi ja silmänkääntäjiksi. He käyttivät voimiaan -luontaista taikuuttaan, elämänsä tarkoitusta ja olemassaolonsa syytä!- parantaakseen jästejä itseaiheutetuista vaivoista. He luopuivat mahtavimmista taikuudenmuodoista ja ottivat oppia jästien tavoista hoitaa asioita. He unohtivat pian oikean taikuuden, oikean perimänsä ja kuolivat nuoremmalla iällä kuin yksikään kaltaisemme noina aikoina. Viisaimmat pudistelivat päitään, toivoivat hulluuden menevän ohitse ja jäävän historiaamme yhtenä typeränä hairahduksena.

Kun ensimmäinen otti jästin puolisokseen, viisaimmat käänsivät selkänsä pettureille, joiden jälkeläisissä taikuus virtasi heikompana, vailla sitä luontevuutta, jolla taikuutta kanavoitiin. Pettureille, jotka olivat valmiit uhraamaan tärkeimmän osan itsestään kyvyttömien, likaisten ja vähä-älyisten jästien vuoksi. Pettureille, jotka ottivat oikeudekseen opettaa epäpuhdasta jälkikasvuaan tavoillemme, jotka he olivat jo riisuneet puolialasti ”käytännöllisyydellään” ja ”inhimillisyydellään”. Puhdas taikuus sulki kanavansa heiltä.

Pettureilta, joiden jälkeläiset joutuivat lopulta turvautumaan sauvoihin kanavoidakseen taikuuttaan.

Pettureilta, jotka tahrasivat olemassaolollaan kaikkein puhtaimman taikuuden.

Pettureilta, jotka pakottivat itseään viisaammat maksamaan pettureiden virheistä.

Pettureilta, jotka jästien käännyttyä heitä vastaan palasivat yhä vähenevien viisaiden luo ja anoivat mitättömyydessään apua ikiaikaiselta taikuudelta ja tavoilta. Liian myöhään, sillä taikuus oli kadonnut heiltä ikiajoiksi. Jästit ajoivat velhot piiloon. Jästit, jotka eivät kyenneet tuolloin todella edes uhkaamaan meitä. Jästit, joita petturit olivat säälissään, velvollisuudessaan ja vastuussaan halunneet auttaa.


Vanha taikuus, meidän taikuutemme, oli heikentynyt myös meissä, jotka pidimme verenperintömme puhtaana. Lukumme harveni aikakausi aikakaudelta ja kahlitsi voimiamme, kunnes saimme uutta toivoa. Vanhat suvut ovat jälleen vahvistumassa, jokainen puhdas lapsi antaa lisää toivoa, mahdollisuuden siihen, että vielä jonain päivänä taikuus virtaa kauttamme yhtä voimakkaana ja puhtaana kuin ennen. Jokainen pisara likaista verta sukupuissamme himmentää puhdasta taikuutta, vihjaa siihen, että nousumme on vain viimeinen henkäys lopullisen tappion edellä.

Käännä selkäsi pettureille, jotka yhä pitävät kiinni hulluudestaan. Käännä heille selkäsi joka kerta, kun joudut turvautumaan sauvaan ja sanoihin loitsujasi varten, aina kun vastassasi on este, jonka ylittäminen olisi lastenleikkiä vanhalle taikuudelle. Käännä selkäsi jokaiselle petturille, joka heikentää vertamme naimalla jästin ja käännä selkäsi myös pettureiden lapsille, elleivät he ole valmiita korjaamaan vanhempiensa virheitä ja hankkimaan itseään puhtaampia jälkeläisiä.


Halveksu likaista verta kaikesta sydämestäsi, mutta halveksu verenpettureita sillä osalla kehoasi, jossa tunnet taikuuden virrat heikkoina.”
« Viimeksi muokattu: 03.01.2015 21:26:26 kirjoittanut zougati »
You must be deaf, dumb and blind
I loath you and your kind. Die.

"It's not paranoia if someone's out to get you."
Ravenclaw means I'm smarter than you.

Resonanssi

  • ***
  • Viestejä: 1 013
  • Seamus Finnigan + Theodore Nott = <3
Vs: Alku (oneshot, K-7, gen, puoliverisyyshistoriaa)
« Vastaus #1 : 02.05.2010 10:26:24 »
aika ahdistavaa, mutta voin kuvitella että se todella meni noin, sillä se selittäisi että miksi "kuraveriset" ja jästit ovat alempiarvoisia puhdasveristen mielestä.
Seamus Finnigan <3 Theodore Nott
http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=15036.0