1
Rinnakkaistodellisuus / Vs: True Detective (S1): Koleutta ei voi nukkua kauemmas (S • Marty/Rust, tunnetuskaa • 12+ virkettä -ficlet)
« Uusin viesti kirjoittanut miisuli tänään kello 12:42:10 »Moikka Kommenttiarpajaisista! Päädyin valitsemaan tämän tekstin hienon fandomivalinnan vuoksi. Tuli itse katsottua nyt keväällä True Detectiven ykköskausi uudelleen ja onhan se nyt parasta televisiota, mitä on tehty. Oli siis mahtavaa palata fiilistelemään tunnelmai tämän tekstin myötä! Menin niinkin pitkälle, että laitoin sarjan soundtrackin soimaan taustalle lukiessani. Sopi erinomaisesti lukukokemukseen!
Tekstissä hyvin kuului fandomille tyypillinen koleus ja inhorealismi. Parasta kuitenkin oli, että tässä oli samaa filosofisuutta kuin sarjassakin. Se muodostui kauniista sanavalinnoista kaiken kurjuuden keskellä. Sinulla on todella runollinen tapa kirjoittaa ja se sisältää monia hienoja kielikuvia ja oivalluksia. Niitä jäi makustelemaan pitemmäksikin aikaa kauneutensa vuoksi! Mielenkiintoista oli myös Martyn valinta päähenkilöksi, sillä hän on ainakin mielestäni se vähemmän filosofinen pohdiskelija näistä kahdesta. Mutta oli hienoa päästä hänen päänsä sisään!
Rustin läsnäolo tuntuu koko tekstin ajan. Kun Marty ajelehtii, tuntuu Rust enemmän kaksikkoa kannattelevana voimana. Hänestä huokuu mielestäni tekstissä juurikin se, että hän on tilanteen kanssa sinut itsensä kanssa - Marty taas vasta matkalla siihen. Näillä kahdella on kyllä mahtava kemia keskenään ja se sama todellakin oli läsnä tässä tekstissä.
Kiitos paljon tästä mielenkiintoisesta paluusta hienon sarjan tunnelmiin!
Tekstissä hyvin kuului fandomille tyypillinen koleus ja inhorealismi. Parasta kuitenkin oli, että tässä oli samaa filosofisuutta kuin sarjassakin. Se muodostui kauniista sanavalinnoista kaiken kurjuuden keskellä. Sinulla on todella runollinen tapa kirjoittaa ja se sisältää monia hienoja kielikuvia ja oivalluksia. Niitä jäi makustelemaan pitemmäksikin aikaa kauneutensa vuoksi! Mielenkiintoista oli myös Martyn valinta päähenkilöksi, sillä hän on ainakin mielestäni se vähemmän filosofinen pohdiskelija näistä kahdesta. Mutta oli hienoa päästä hänen päänsä sisään!
Lainaus
Rust on vieressä vielä sittenkin, kun todellisuus alkaa taas kannatella Martyn jalkoja.
Rustin läsnäolo tuntuu koko tekstin ajan. Kun Marty ajelehtii, tuntuu Rust enemmän kaksikkoa kannattelevana voimana. Hänestä huokuu mielestäni tekstissä juurikin se, että hän on tilanteen kanssa sinut itsensä kanssa - Marty taas vasta matkalla siihen. Näillä kahdella on kyllä mahtava kemia keskenään ja se sama todellakin oli läsnä tässä tekstissä.
Kiitos paljon tästä mielenkiintoisesta paluusta hienon sarjan tunnelmiin!