Twilight: Söpö kuin Emmett pinkissä paidassa VIIMEINEN LUKU ILMESTYNYT 1.3 | K-11

[_Joutsen_]

Olin toivottoman rakastunut. Nyt ei Rosalie ilahtuisi.

   En tiä miks mut repesin tossa kohtaa. ehkä mä vaan oon väsyny. Mutta jatkoo nopeesti(enkö mä muuta osaa sanoo kun "jatkoo"?)!!!! Tää on vaan niiiiiin ihana.

[Embry]

Tää on loistava  Emmett on todellakin oma sekopäinen itsensä ja mitäs, Bellan ajatusmaailma suuntautuu samalla tavalla kuin kirjoissakin.

Nyt ei Rosalie ilahtuisi <- totaalinen hajoaminen

[culliina]

Jatkolla kestää vielä jonkin aikaa, mut kysyisin vaan, et kuinka moni on lukenut Angela Sommer- Bodenburghin Pikku vampyyru- sarjaa. Aattelin tehä siitä ficin, mut eihän siinä oo järkee, jos kukaan ei tiiä, mistä on kyse!

//Okei, eli ei kukaan. En siis kirjoita sitä ficciä.
Pahoittelen, jatkolla tulee todennäköisesti vielä kestämään.  Siinä(kin) on pikku ongelmia, lähinnä sanojen kanssa. Mutta kyllä sitä vielä tulee... Ehkä


(Snapu muokkasi tuplapostauksen pois)

[Eltsu]

Kyllä se siitä....Nopeesti vaan ne sanat kuntoo:D

[saltsu]

Tää ficci on todella hyvä! Emmet ja Bella paritukset on ihania.(jos tässä nyt siis meinataan parittaa niitä.. )Jatkoa!

[culliina]

5.Luku
Bella PoV.
Olin hämmentynyt. Hämmentynyt, mutta onnellinen. Minusta ei ollut tuntunut tältä koskaan ennen. Olin kuitenkin hieman epävarma. Tiesin tämän olevan väärin Edwardia kohtaan. Ja Rosalieta, hänen sydämensä varmaan särkyisi.
    Viimeinen ajatus tosin hävitti epävarmuuteni täysin. Hänhän olisi vain ansainnut sen. Katsoin Emmettiä taas silmiin. Niistä paistoi sama lähes pelottavan vahva rakkaus, jonka tunsin sisälläni.
   Painoin itseäni tiukemmin häntä vasten ja haukotus karkasi huuliltani. Hän naurahti ja vetäytyi altani siirtyäkseen viereeni makaamaan. Hän veti peiton päälleni. Painoin tyytyväisenä pääni vasten hänen rintaansa ja hetkessä olin jo unessa.
   Nukkuessani näin unta: Olin Culleneiden olohuoneessa ja istuin Emmettin sylissä. Näin edessäni Edwardin. Edwardin kihlasormus sormessaan. Sitten näin Tanyan., jolla oli samanlainen sormus sormessaan! Edward kietoi kätensä hänen ympärilleen ja kiepautti hänet selkäänsä. Sitten hän lähti juoksemaan.
   Hän vei Tanyan niitylle. Meidän niityllemme.
   He istuivat siellä koko päivän kuhertelemassa, kunnes ilta alkoi hämärtyä. Silloin Edward veti hänet viereensä makaamaan ja alkoi hyräillä hänelle laulua. Minun lauluani!
   
Heräsin säpsähtäen, yhä Emmettin kainalossa. Oli vielä pimeää. Taisi olla keskiyö. Vetäydyin pois hänen halauksestaan. Tämä oli väärin. ”Vie minut kotiin”, pyysin häneltä. ”Mutta Bella”, hän sanoi, ”Nyt on keskiyö, ja sinähän olet kotona.”pudistin päätäni. ”Oikeaan kotiini.”
   Emmett näytti hämmentyneeltä. Hän ei tajunnut, millä tuulella olin. Katsottuaan minua hetken tyhmänä hän kuitenkin otti minut syliinsä ja ampaisi ulos kylmään yöhön.
   Ulkona oli hirveän kylmä ja tärisin. Nyt oli myöhäistä surra, etten ollut älynnyt ottaa takkia. Yhtäkkiä Emmett pysähtyi ja laski minut maahan. Hän riisui takin harteiltaan ja laittoi sen päälleni. Sitten matka jatkui.
   Syöksyimme läpi tiheän metsän, kunnes saavuimme talolle. Emmett kantoi minut sisään ja laski istumaan olohuoneen sohvalle. Hän katsoi minua kysyvänä -syystäkin, sillä olin yhä unipuku päällä ja tukkani oli varmasti sekaisin. Vilkaisu kelloon kertoi, että kello oli yksi yöllä. Olin kamalan väsynyt.
   ”Mikä nyt, Bella?” hän kysyi selvästi hieman huolissaan. ”Minä... En oikein osaa selitää...” vastasin ja nousin ylös hakeakseni kännykkäni Edwardin huoneesta. Emmett seurasi minua. ”Ikävöitkö häntä?” Emmett kysyi hiljaa. Nyökkäsin surkeana, pää riipuksissa. Hän otti puhelimen kädstäni ja veti minut toisella kädellään tiukkaan halaukseen, toisella hän näppäili jo numeroa.
   Hän pälpätti jotain nopeasti puhelimeen ja veti sitten minut istumaan Edwardin sohvalle. ”Hän on pian täällä”, hän kuiskasi minulle jotenkin surullisen kuuloisena. Nyökkäsin turtana.    ”Anna anteeksi”, kuiskasin lähes ääneti. Hän kuuli sen silti. ”Älä sinä sure”, hän sanoi ja silitti hellästi hiuksiani. ”Tajusin, että rakastan sinua, mutta tajusin myös, että paras tapa rakastaa on antaa jonkun toisen rakastaa niin, että sitten kaksi rakastaa.” tyypillistä Emmettin logiikkaa, en ymmärtänyt sitä alkuunkaan. Olin kuitenkin iloinen, että hän ei ollut minulle vihainen. Näin minulla olisi edelleen kaksi veljeä, sisko, vanhemmat ja poikaystävä ja vielä sisko, joka inhoaa minua. Onnistuin jo hymyilemään hieman, ja sitten kuulin oven kolahtavan ja näin taas Edwardin -rakkaani, joka rakastaa minua.

A/N:Tässä tää nyt oli. Toivottavasti tykkäsitte Mitä mieltä muuten ootte noista eri PoV: eista, siis jatkon kannalta, että onko parempi kirjottaa monesta eri, kuin vaan Bellasta? Tää oli kai vika luku. Tai en oikeen tiiä. Mitä tykkäätte? Toisaalta se katkes tohon aika sopivasti...

[@lice]

hmm, tää oli iha kiva, vähä lyhyt ja virheit löyty aika paljon. en nyt haluu masentaa mutta paljon kirjaimia puuttui:D ja en oikein ymmärtänyt miten tuo otsikko tähän kuuluu..
kokonaisuudessa ihan kiva =)

[culliina]

@lice: En mää masennu niistä virheistä.  Mut voisko joku kertoo, mistä niitä kirjaimia puuttuu. Luin ton vikan luvun läpi kahdesti enkä löytänyt yhtäkään... Ei kai mulla oo mitään lukihäiriöö?!

[Naxone]

Tykkäsin! Ois ollu ehkä vähän outoo tai en osaa sanoa sitä sanaa mut kummiskin jos Bella ois sit yhtäkkiä ruvennu Emmettin kanssa olemaan, vaikka ainahan henkilökohtaisesti toivon, et niitä Emmett/Bella-ficcejä ois enemmän, mut tähän se musta sopis paremmin... =)
Eikun vaan jatkoa sitten lisää, haluun tietää jatkosta! (ei sitten yhtään järkee mun päässä piile)

-Nax

[culliina]

Tää ficci on nyt tauolla!!!
En aatellu kirjottaa enää jatkoo, mut kaipa sitä vois väsätä...
Nyt ei kuitenkaan oo ollu pitkään aikaan minkäänlaista inspistä, niin että jatkolla varmaan kestää -ja kaaaauan 

[_Joutsen_]

Mä melkein tajusin ton Emmettin logiigkan mut en ihan. Harmi kun meni tauolle. Tää oli niin suloinen.

Jatkathan jos tulee inspis takasin??

[- Edward -]

Tää on kyl ihana !...toivottavasti inspis iskee ja saamme jatkoo ...( jos huonost kävis Rosalie ja Edward kuolis ja emmetist ja Bellast tulis pari ) ..omaan päähäni tulee aina älyttömiä hahmotelmia yht äkkiä kun luen ficcejä

[culliina]

A/N: Jatkoo tulikin nopeempaa, kuin osasin kuvitellakkaan   Toivottavasti kelpaa. Ja -Edward- : yhtäkkiä on yhdys sana  
6.Luku
Juoksin Edwardin syliin ja hän kietoi kätensä ympärilleni. Seisoimme pitkään vain kuunnellen toistemme hengitystä. Olin taivaassa ja oma enkelini oli juuri palannut luokseni.
   Painoin pääni hänen rintaansa vasten ja hengitin hänen tuoksuaan. "Oletko kunnossa?" Edward kysyi hiljaa hetken kuluttua. En ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. Miksi en olisi kunnossa? Hänhän oli kanssani.
   Katsoin häntä silmiin hämmentyneenä. Sitten ymmärsin.Tottakai hän oli minusta huolissaan. Emmetthän soitti hänelle kesken metsästyksen ja sanoi, että... Niin, mitähän hän oikeastaan sanoi?
   Irtauduin hieman Edwardin otteesta ja käännyin Emmettiin päin. "Mitä sinä sanoit?"
kysyin epäilevänä. "Vain, että sinä tarvitsisit häntä nyt ja, että hänen pitäisi tulla tänne heti", hän vastasi. Painoin pääni vasten Edwardin rintaa.
   "Mikä sinun on?" hän kysyi uudelleen. "Ei enää mikään", vastasin, "minä vain... se oli vain unta." "Bella, tapahtuiko eilen jotain?" hän kysyi säikähtyneenä. "Ei, ei tietenkään", vastasin vähän liian nopeasti. Hän otti kasvoni käsiinsä. "Kulta, olet aina ollut huono valehtelemaan", hän sanoi ja vaikeni sitten.
   "Emmett, ulos!" hän käski yhtäkkiä hyytävällä äänellä. "Tuo sinun kiusaa-pikku-Emmettiä-ajatustenluku kykysi on sitten ärsyttävä!" Emmett valitti paiskatessaan huoneen oven kiinni.
   Pelkäsin Edwardin alkavan huutaa minulle, olinhan pettänyt häntä, ja katsoin häneen arkana.
   Hän kietoi kätensä tiukemmin ympärilleni ja kantoi minut sängylle istumaan syliinsä. Hetken istuimme siinä syvän hiljaisuuden vallitessa hänen keinnutellessaan meitä hiljaa. En uskaltannut sanoa mitään, pelkäsin edelleen hänen raivoaan, mutta sitten en enää kestänyt. "Olet varmasti kamalan vihainen", mutisin pienellä äänellä, katse lattiassa. "Niin olen", hän vastasi.
   Jälleen hyytävä hiljaisuus.
   Tälläkertaa se ei tosin kestänyt kuin muutaman minuutin, ennen kuin murruin.
   Kyyneliä vieri poskilleni. "Voitko koskaan antaa minulle anteeksi", nyyhkytin surkeana. Hän tuntui säikähtävän. "Bella", hän sanoi ja veti minut makaamaan vierellensä, kädet edelleen ympärilläni.
    "Bella rakas, en minä sinulle vihainen ole, vaan Emmettille. Hän ei olisi saanut tehdä niin. Ja jos tietäisin hänen todella rakastavan sinua ja sinä rakastaisit häntä, niin kyllä te yhdessä saisitte olla. Tahdon sinun olevan onnellinen", hän puhui nopeasti, ääni rakkautta täynnä, "Mutta Emmett ei oikeasti rakasta sinua -siis sillä tavalla. Siskona kyllä, mutta ei siten. En ymmärrä, mikä häneen meni."
    "En minä häntä halua", nyyhkytin surkeana hänen rintaansa, "tahdon sinut." "hys, Bella, tiedän sen, rauhoitu nyt." ja hän alkoi hyräillä minulle lauluani. Pikku hiljaa rauhoituin ja painauduin tiukemmin häntä vasten. Hän veti peiton päälleni. "Nuku nyt", oli viimeinen asia, jonka kuulin, ennen kuin vajosin syvään uneen.
A/N: Tiedän tän olevan taas niitä mun elämääkin lyhyempiä lukuja, mut ne vaan katkee niin ihanasti...   Tiiän myös ettette tykkää niistä, mut kun ne on vaan niin kivoja...

[Eltsu]

Vähänkö oli hyvä luku varsinki toi" Tuo sinun kiusaa-pikku-Emmettiä-ajatustenluku kykysi on sitten ärsyttävä!" kohta oli hyvä.Muutenki hyvä ficci.Tuleeko vielä monta lukuu?

[amorgirl]

Tänne on tullu uusia lukuja enkä mä oo huomannu! Miten tää voi olla mahdollista?  No jaa, asiaan. Tää on ihana, vähän hän ne luvut on lyhyitä...  Mut jotenkin söpöö, ku Edward ei ollukkaan Bellalle vihanen. Tykkäsin. Tuleeko tähän viä jatkoo?

[- Edward -]

(Ja -Edward- : yhtäkkiä on yhdys sana ) ... ....kirjotustaito ei oo ain iha huipussaan meikäläisel ...millo mistäki löytyy ain naurettavii virheitä ...muth hyvä luku ! jatkoa <3 ....ps. onneks ees joku osaa kirjottaa !

[culliina]

Kiva kun tykkäätte!!!
Jatkoo tulee, mut sitä ei oo vielä  kirjotettu.   

[E_Bella]

luin nää kaikki nyt putkeen... = )  oli hyviä lukuja, mutta pari ekaa tais olla hieman lyhkäsiä, mutta se nyt niin haitannu!   : D   jos jatkoo...       ...en malta odottaa!

[culliina]

Antteks nyt, kun kestää näin tuhottiman kauan, mutten vaan saa mitään järkevää aikaan...

[culliina]

A/N: Lopettaminen on vaikeeta, joten tuli lyhyt luku. Tää tosiaan loppuu tähän.
Eipä tässä mitään tapahdu, pelkkää lässyn lässyn. Mutta olkaapa kuitenkin hyvät -viimeinen luku!
7.Luku
Heräsin keskellä yötä hiljaiseen puheeseen. Hämärä valo loisti ikkunasta Edwardin huoneeseen ja näin hämärästi jonkun siluetin  sitä vasten. Nousin unisena istumaan, mutta Edward veti minut takaisin maaten.
   "Jasper se vain on", hän sanoi, "he palasivat juuri metsästämästä."
   Painoin pääni takaisin vasten pehmeää tyynyä ja tiukensin peittoa ympärilläni. Minua palelsi. Edward veti minut tiukemmin kainaloonsa ja jatkoi äsken keskeytynyttä keskustelua.
   "Voisiko Alice auttaa?" hän kysyi.
   "Hän puhuu Rosen kanssa." Jasper vastasi. "Emmett sanoi tahtovansa metsästämän -todellisuudessa hän on hämmentynyt ja tahtoo selvittää päätään."
   "Mikä hänellä on?" kysyin tokkuraisena.
   Jasper ja Edward loivat toisiinsa nopean silmäyksen ennen kuin Edward vastasi minulle: "Hän on hämmentynyt. Erehdyin siinä, ettei hän oikeasti olisi halunnut sinua. Hän ei tunne syyllisyyttä siittä, mitä tapahtui, vaikka se satuttaa Rosea, mikä  sotkee hänen päätään entisestään.", Edward piti tauon ja jatkoi sitten hiljempaa: "Muista edelleen, että saat olla hänen kanssaan, jos tahdot, mutta rakastan sinua", hän painoi suukon päälaelleni ja tiukensi otettaan, "enkä halua menettää sinua, silloin menettäisin myös itseni. Olet kaikkeni."
   "Rakastan sinua." muita sanoja ei tarvittu. Vain kaksi sanaa sai hänet uskomaan minun rakastavan häntä sietämättömän paljon, enemmän, kuin mitään muuta. Kaikki oli taas hyvin, maailma kulki oikealla radallaan. Onhan Emmettkin ihana, mutta ei enempää. Voin katsoa elokuvaa hänen kainalostaan, mutta silloin olen veljeni, en rakkaani, sylissä.
   Huokasin onnellisena ja hengitin hänen tuoksuaan. En tottuisi siihen ikinä. Niin kauan kuin tähdet tuikkisivat, hän olisi minun.

Loppu