Voi apua kuinka ihana tämä olikaan! Mulla on jonkinasteinen viha-rakkaussuhde pettämistä ja/tai salasuhteita käsitteleviin fikkeihin, koska ne ovat yleensä niin sydäntäsärkeviä, eikä tämä tarina ollut poikkeus. Ensimmäistä osaa lukiessa tuntui, että sydän todella murtui, kun luki Harryn ja Dracon onnesta ja tunteista toisiaan kohtaan, joita kuitenkin varjosti koko ajan synkkä todellisuus, ettei Draco oikeasti ollut täysin Harryn kanssa. Näin lukijana jäi paljon pohtimaan, kokiko Draco painetta sukunsa puolesta valita Astoria puolisoksi, vai oliko syynä jotain muutakin sille, että hän oli tyytynyt suhteeseen, joka ei ollut onnellinen ja oli hänelle pääasiassa kulissia. Ymmärrän hyvin Harrya, että hän oli turhautunut tilanteeseen ja halusi Dracon olevan 100%:sesti mukana.

Draco jättää kahvikuppinsa penkille ennen kuin kävelee takaisin liian lyhyeltä tuntuvan matkan sisälle kartanoon. Astoria on salongissa soittamassa pianoa, ja Draco odottaa että hän on soittanut kappaleensa loppuun ennen kuin pyytää avioeroa.

Astorian katse ei värähdä milliäkään hänen sanoistaan. Hän vain katsoo Dracoa hetken, ja lopulta vain nyökkää sanattomasti, ennen kuin alkaa soittaa lisää musiikkia. Draco viipyy vielä hetken, mikä saa Astorian hymyilemään, mutta lopulta hän katoaa työhuoneeseen.

Hänellä on kirje kirjoitettavana.

Kirjoitat valtavan kauniisti, ja sulla on tapa kirjoittaa hyvin tunteita herättävästi vähäisillä sanoilla. Erityisesti tämä toisen osan loppuosa jäi mieleen, kun Draco sai ajatusprosessinsa päätökseen ja pyysi avioeroa. Astorian reaktiosta sai sellaisen vaikutelman, että hän oli ehkä jopa odottanutkin jotain tämän kaltaista uutista, eikä se vaikuttanut hetkauttavan häntä erityisemmin, ja pystyin päässäni kuulemaan, kuinka pianon soitto jatkui, kun Draco oli saanut asiansa sanottua. Lopun taas tulkitsin varovaisen toiveikkaana, ehkä Harry ja Draco lopulta saavatkin toisensa. Kaiken kaikkiaan tämä kohta oli todella voimakas tunteiden vuoristorata, joka oli toisaalta kauniin koruton ja pelkistetty, mutta samalla tietynlainen nousu melankoliasta kohti toivoa tulevaan ja luottoon omaa päätöstä kohtaan. Ihanaa, että tarina sai varovaisen onnellisen lopun.

Kiitos kauniista ja mieleenpainuvasta tarinasta!

Uskon myös, että tuohon tunteeseen siitä, että kappalekattaus tuntuu heikommalta, voi vaikuttaa nimenomaan se tuttuusaspekti. Eli mitä enemmän kappaleisiin tutustuu, niin sitä enemmän sieltä alkaa löytyä niitä jotka nousee muiden yläpuolelle ja huomaa niiden jäävän mieleen. Kannattaa myös muistaa, että euroviisut on melkeinpä musiikillisesti ihan oma erillinen genrensä, joten kenties aivojen pitää aina joka vuosi naksahtaa siihen viisuasentoon jos niitä kylmiltään katsoo Ylen Viisukupla-ohjelma on todella hyvä johdatus aina vuoden biiseihin omasta mielestäni. Toki joinakin vuosina on vain yksinkertaisesti enemmän ns. tusinatavaraa kuin toisina, mutta kyllä siellä tänä vuonna onneksi parit hulluttelut ja tarttuvat luupit löytyy.

Jestas, että tästä sai hyvät naurut. Vaikka otsikkokin toki jo sanoo, että kaakeleita seinään pesäpallomailalla, niin tuli se silti tekstissä jotenkin puskista ja sai nauraakihertämään. Myös tämä crossover on melko uniikki ja pakko sanoa, että taidanpa lukea lisää tällaisilla kummallisuuksilla. Aivan mahtava idea ja erinomainen tuotos syntyi. 

Vaikka UMK-kappaleita kuuntelin ja fiilistelin paljon ennen itse kisaa, niin muiden maiden edustajien kappaleiden kuuntelu on jäänyt tänä vuonna vähemmälle. Ensimmäistä semifinaalia seuratessani kuulin siis monen maan edustajan kappaleen vasta ensimmäistä kertaa. Sinänsä mukavaa vaihtelua, kun yleensä olen tavannut jo etukäteen kuunnella muiden maiden kappaleet useampaan kertaan läpi, mutta toisaalta... Olin jotenkin yllättyneen pettynyt tasoon tänä vuonna. En sitten tiedä, johtuuko se siitä, että ei ole "tottunut" kyseisiin kappaleisiin eli ne pitäisi kuunnella pariin kertaan läpi ennen live-esityksiä, että niistä saa kiinni. Mutta musta tuntui, että ensimmäisessä semifinaalissa moni kappale oli kyllä tosi mieleenpainumaton ja muutenkin aika sellainen... tylsän tasainen tai vähän sellainen "liian artistinen" omaan makuun. Eniten innostuin avausnumeroista, kuten Chanelin, Elenin ja Eric Saaden esiintymisistä. Toki niihin biiseihin onkin vuosien varrella ehtinyt muodostua sellainen tietynlainen tunneside. Mutta joo, en tiedä, mitä fiiliksiä teillä muilla on ensimmäisen semin tasosta?

Joka tapauksessa, mäkin olen niin iloinen, että W95man pääsi jatkoon! <3 Lavashow oli musta illan piristysruiske ja siis herranjestas kuinka paljon Henri oli petrannut vokaaliensa osalta verrattuna UMK-esitykseen! Pieksi mennen tullen monen muun edustajan vokaalit ekassa semifinaalissa, ainakin omasta mielestäni. Kuvakulmat olivat myös tosi onnistuneita. Siinä kohtaa, kun W95man puki ylleen farkkushortsinsa, ehdin jännittää, ehtiikö saada niitä jalkaan ajoissa. UMK:ssa hänellä ne oli jo jaloissaan, kun kuvakulma siirtyi häneen, joten mietin, oliko tuo tahallinen vai tahaton, mutta toisaalta kohta oli hauska. Vähän harmitti, kun hän ei yhtä vapautuneesti pystynyt pyörimään lopussa "ilotulituksiensa" kanssa (tai miksikä niitä kutsutaan) kuten esimerkiksi UMK-loppuvedossa. Jos oikein ymmärsin niin oli rikkonut lavan ledilamput viisuharjoituksissa, joten siksikään ei voinut tehdä saman tyylisiä liikkeitä kuin UMK:ssa. Mutta muuten lavashow oli musta vielä parempi kuin UMK:ssa, mutta se pysyi samalla myös hyvin uskollisena sille alkuperäiselle idealle, eli tykkäsin siitä, että mitään suuria muutoksia ei lähdetty enää viisuihin tekemään. Kaiken kaikkiaan voi olla kyllä tosi ylpeä W95manin ja Henrin vedosta! Huikeaa tuo jatkoon pääsy oli myös siitäkin syystä, että ensimmäisessä semifinaalissa ei oikeastaan ollut oikein mitään Suomen naapurimaitakaan, jotka olisivat antaneet "naapuripisteitä" Suomelle (tosin eipä Suomi niitä usein ole saanutkaan ). Niin ihanaa, että esitys vetosi ihmisiin ympäri maailmaa! <3

Muita, jotka ekasta semifinaalista jäivät mieleen, olivat Ukraina, Kroatia, Irlanti, Slovenia ja Kypros. Sinänsä siis jännä, koska kun Kypros aloitti ensimmäisen semifinaalin, niin ajattelin, että hoh hoijaa, taas tällainen, joita nähdään tusina vuodessa. Mutta kun niin moni sen jälkeinen numero oli mielestäni jotenkin tylsempi, niin yhtäkkiä Kypros näyttikin paljon paremmalta niiden valossa. Mutta toki nämä ovat makukysymyksiä ja ehkä mielipiteeni tosiaan vielä muuttuvat finaalissa, kun jatkoon selviytyneet kappaleet tulee kuultua uudemman kerran. Mielenkiinnolla odotan toista semifinaalia ja tietenkin itse finaalia lauantaina, ja pidän kovasti peukut pystyssä, että W95man ja Henri vetävät silloinkin yhtä hyvän vedon ja kahmisivat yleisöääniä. Voittoon en oikein jaksa uskoa, mutta so what, sinne on tultu pitämään hauskaa ja sen meidän edustajat kyllä osaavat näyttää! <3

Huh, onneksi Suomi meni jatkoon. En eka edes tykännyt koko kappaleesta mut oon sitä luukuttanut UMK-järkytyksen jälkeen vaikka kuinka paljon. X'''D Ja lavashow on nerokas. Henri veti nyt todella hyvin ne korkeat nuotit, paremmin kuin UMK:ssa. Hyvä että menivät jatkoon, niin saa viikonloppuna taas odottaa Suomen esitystä.

Irlannilla on hyvä lavashow. Se kappale vaan on tosi outo. Toivon että pärjää hyvin finaalissa. Kroatia oli onneksi vähän karsinut Käärijä-vaikutteita pois esityksestään. Yllättäen tykkäsin Liettuasta ja vähän Ruotsistakin (joka tietty on jo jatkossa mut tänään kuulin ekan kerran sen niiden kappaleen).