Kirjoittaja Aihe: Usko horjuu ja toivo murtuu (rakkautta ei ollutkaan) (S)  (Luettu 1758 kertaa)

Mustekehrääjä

  • Tassuttelija
  • ***
  • Viestejä: 632
Kirjoittaja: Mustekehrääjä
Beta: Cerwel
Ikäraja: S
Paritus: Colina/Mikael
Genre: Draama, luulisin
A/N: Osallistuu ystävänpäivä-haasteeseen. Aluksi ei pitänyt kirjoittaa originaalia, mutta kun keksin tämän, niin oli pakko. Ihme ja kumma, kirjoitin tosiaan originaalin, apua. Tämäpäs on hämmentävää… Mutta joo, oli kyllä oikein kivaa, ehkä näitä originaaleja voisi kirjoittaa enemmänkin. Enivei, hyvää ystävänpäivää kaikille näin etukäteen!
Ja psst... kommentit on aina rakastettuja.
Yhteenveto: Selittelyt eivät haalistaisi kaartelevien tekstiviestien taakse kätkeytynyttä todellisuutta.


Usko horjuu ja toivo murtuu (rakkautta ei ollutkaan)

Colina istuu bussipysäkin penkillä katsellen kuuran peittämiä sormiaan. Helmikuu on kylmä eikä kevättuulen puhalluksesta ole tietoakaan. Hän jaksaa kuitenkin istua uskoen kaiken muuttuvan paremmaksi siitäkin huolimatta, että tekstiviestit ovat lyhentyneet lähes olemattomiin viimeisten viikkojen aikana. Uskonsa merkiksi Colina on ripustanut hopeisen medaljongin kaulaansa, vaikka Mikaelin kahvintuoksuisten käsien lämpö on hiipunut korun pinnalta aamuhämäriin aikoja sitten. Edes ajankulun haalentamat muistot eivät enää lämmitä riipusta, vaan se lepää kuolleena Colinan käsissä.

Lopulta raskaasti rämisevä bussi kääntyy tien kulmasta ja pysähtyy töksähtäen Colinan eteen. Tytön onnistuu nousta ylös ja kangertaa hymy huulilleen, vaikka poskipäät ovat kohmeessa ja pakaroista on mennyt tunto. Colina jännittyy odottaessaan kuulevansa pian aurinkoisen tervehdyksen sokerinmakealla aksentilla maustettuna, kun Mikaelin tuhkaan taittava hiuspehko pilkistää ovensuusta. Ketterällä leopardinloikkauksella nuorukainen hyppää lumeen, ja Colinan vatsan perhoset heräävät eloon, kuten viime kesänä heidän ensitreffeillään. Tervehdystä ei kuitenkaan tule.

Colina ei ehdi vastata Mikaelin hymyyn, sillä toisen huulet painuvat hänen huulilleen. Suudelman kuuluisi olla jotain parempaa kuin hei ja nostattaa vatsan perhoset riemuun. Sen sijaan perhoset kuolevat pakkasviimaan, joka valtaa jo tytön varpaankynnetkin villasukista välittämättä. Suudelma maistuu pihlajanmarjoilta, joita tilhet napsivat alkutalvesta vatsoihinsa jättäen jäljelle riisutut oksat. Happamat pihlajanmarjat saavat Colinan vetäytymään kauemmaksi, ja hiljaisuus syvenee kiusalliseksi. Selittelyt eivät haalistaisi kaartelevien tekstiviestien taakse kätkeytynyttä todellisuutta, joten Mikael ei edes yritä tietäen, ettei Colinakaan jaksaisi ymmärtää.

Poika välttää syyllistävän katseen tuijottamalla tennareitaan. Kumpikin heistä myöntää mielessään, ettei se toimi enää, joten sanat ovat turhuutta. Melkein puoli vuotta on pitkä aika, jonka jälkeen on turhaa koettaa saada entistä takaisin. Suudelma kirvelee yhä huulilla Colinan kääntyessä poispäin Mikaelista ja näytellessä katsovansa bussiaikatauluja. Hän kuuntelee, kuinka voimattomat askeleet lähtevät kävelemään keskustaan, ja askeleiden mukana hänet hylkäävät myös usko ja toivo. Colina joutuu kohtaamaan helmikuisen valkeuden yksinään, kun toiveet eivät täytykään, vaan murentuvat pysäkin katoksen alle sirpaleina, jotka voisivat olla pettyneen tytön kyyneleitä.

Colina alkaa astella hartiat väsyneinä kotiaan kohden. Hän murhaa katseellaan kaakaokupillisten ylle kumartuneet rakastavaiset kahvilan ikkunan takaa ja tuntee olonsa yksinäiseksi, kun ystävykset vaihtavat keskenään ystävänpäiväkortteja. Ystävänpäivänä ei pitäisi olla yksinään, eikä varsinkaan katkera siitä, ettei kumpikaan jaksanut olla Se Oikea toiselle. Kotona ulko-oven kolahdus kaikuu lopullisena päätöksenä murhenäytelmälle, ja hopeinen kiilto himmenee verkkaalleen sataviin lumihiutaleisiin tienpientareella.
« Viimeksi muokattu: 25.07.2017 17:51:44 kirjoittanut Saappaaton »

Vlad

  • Sudenmorsian
  • ***
  • Viestejä: 3 438
  • Loveatar
Enpä oo sulta tainnut koskaan lukea originaalis, jännää... No, korkea aika tehdä sekin sitten..

Omasta mielestäni varsinkin alussa tämä teksti oli jotenkin raskas. Melkein joka lauseessa oli jotain pientä kikkailua ja hienoja kielikuvia. Toisaalta, mitä sen on väliä, kun teksti on suloinen. Ja taitaapi olla lähinnä tottumuskysymys tuokin, joku mun mielestä raskas ei oo toisen mielestä välttämättä raskas ja taas toisinpäin.

Mikael hymyilytti mua jo ihan pelkkänä nimenäkin, sattumoisin yksi omien originaalieni hahmoista sattuu olemaan Mikael. Ja sun Mikel on hymyilyttävä tapaus, koska on söpönen. Tykästyin tässä lyhyessä tekstissä Colinaan ja Mikaeliin ja ähmw, kun ne ei saaneet toisiaan :( möy! Kovin samaistuttava herra ja neiti tässä tarinassa. Tekisi mieli ottaa kumpikin isoon haliin ja antaa oikein kunnon haliruttu.

Eli kiitos suloisenkatkerasta tekstistä ja iiii! ihana otsikko<3
I love not man the less, but N A T U R E more.

私は悪魔で執事ですから。



"Always"
1946-2016

Mustekehrääjä

  • Tassuttelija
  • ***
  • Viestejä: 632
Kommentteihin vastaamine on liian hankalaa selvästi, anteeksi siitä Vladdyseni. Tai sit sä kommentoit minuu liikaa. :D No ei liikaa voi kommentoida, ei tietenkään… <3 Mutta joo, enpäs edes huomannut tota kikkailujuttua ennen kuin sanoit, heh. Koska liikahan on aina liikaa, sehän on totta…
Huomasin tuo Mikael-jutun vähän myöhemmin julkaistuani tän, haha. Mikael on vaan niin kiva nimi! Mutta anyway, kiitos kovasti kommentistasi, hihi. <3

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 548
  • 707
Kommenttikampanjasta, hei!

On mukavaa lukea Ystävänpäivä originaalia, jossa on angstisia ja draamallisia vivahteita. Tavallaan ystävänpäivän kääntöpuolta, eikä vain sitä siirappista fluffista vastakohtaa. Tunnelma oli haikea ja surullinen ja tykkäsin todella paljon kerronnasta ja kuvailusta. Pienet yksityiskohdat pihlajanmarjoista, perhosista vatsassa jne., jollaisia oli pitkin tekstiä olivat aivan ihastuttavia. Kaikinpuolin teksti oli ihanan tarkasti kuvailtu ja samalla kerrottiin lyhyttä tarinaa eteenpäin noiden kahden suhteesta.

Tunnelmallisuus säilyi kuvailun rinnalla alusta loppuun saakka ja draama, haikeus ja ehkä jopa pieni katkeruus kuvastuivat lukijalle asti. Kirjoitusvirheitäkään en huomannut ja kaikinpuolin teksti oli sujuvaa luettavaa. Tekstissä kuitenkin ihmettelin, mitä puolivuotta sitten oli tapahtunut. Se jäi lukijalle ehkä hieman liian isoksi mysteeriksi, josta olisi edes lyhyesti kuullut mielellään enemmän. Pitkä bussimatka voisi viitata kaukosuhteeseen, mutta se ei vielä selittäisi mitään puolenvuoden takaista asiaa. Pidin kuitenkin siitä, kuinka molemmat hahmot ymmärtivät, ettei suhde enää heidän välillään toiminut, mikä sitten ikinä olikaan syynä sille ettei homma enää toiminut.

Kaikinpuolin ihana pätkä! A/N:stä päätellen mietin, että etkö ole tosiaan aiemmin kirjoittanut originaaleja (tai vain harvoin)? Sitä ei nimittäin uskoisi, sillä tämä toimi oikein hyvin ja toivoisin sinulta mielelläni lisääkin originaaleja. Pitää tosin tarkistaa joku ficcikin sinulta! Odo kiittelee ja palailee taas jossain vaiheessa kommentoimaan!

// Miksi aina unohdan mainita otsikosta kommenteissani..?
Niin piti sanoa vielä, että otsikko oli tosi kiva! Oikeastaan otsikko oli sellainen, mikä innosti nappaamaan tämän ficin luettavaksi. Olisin tosin tykännyt otsikosta vielä enemmän, jos sulut olisi jätetty pois ja jäljelle olisi jätetty vain Usko horjuu ja toivo murtuu, mutta hyvä se on noinkin.
« Viimeksi muokattu: 30.03.2013 16:22:11 kirjoittanut Odoshi »
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Mustekehrääjä

  • Tassuttelija
  • ***
  • Viestejä: 632
Heippa, Odoshi! Tosiaan, tahdoin tekstilläni kapinoida ystävänpäivätekstien siirappisuutta vastaan ja tehdä jotain angstisempaa, sillä minulle ystävänpäivä on aina ollut suorastaan kamala päivä. Kaikki ne halisydämet kaulassa ja vaaleanpunaiset vaatteet koulussa ovat kyllä tehneet meikäläisessä tehtävänsä, vihaan ystävänpäivää.
Mutta kuitenkin, otin tosiaan melkoisen riskin, kun en alkanut availemaan tuota puolen vuoden kysymystä ollenkaan, koska jotenkin tunsin, että silloin teksti menisi pilalle. Halusin keskittyä juuri siihen ystävänpäivään, joten tarkempi vanhojen kaivelu olisi ehkä voinut pilata sen.
Ja harvemmin näitä originaaleja tosiaan tulee kirjoitettua, finiinkin olen pistänyt vain neljä. Jotenkin tuntuu ficcaaminen vähän turvallisemmalta. :D Otsikosta pitänee sanoa, että mietin melko pitkään sen kanssa, mutta koska usko, toivo ja rakkaus on erottamaton kolmikko, en voinut jättää rakkautta pois.
Kiitoksia siis kovasti kommentistasi, teit minut hyvin iloiseksi sillä!

Hahah, Renneto, Colina oli ensimmäinen hauska, jonka löysin netin syövereistä nimikriisissäni, mukavaa että pidit siitä. Mikael taasen oli siinä mielessä taasen turvallinen nimi, koska se on yksi suosikkinimistäni.
Kiitoksia kovasti kommentistasi, en osaa oikein muuta sanoa, joten kiitos ja kumarrus!