No Time To Cry [Severus / OC K-11!]

[Neiti Pimeyden Lordi]

ÄÄÄÄHHH!
Ei vieläkään jatkoo!
*kiroilee ja repii hiuksiaan täällä ruudun takana*

Laita äkkii lisää tai tuun hulluks täällä! *koiranpentu-katse*
_{Ei niin, että haluaisin painostaa... Omaan tahtiin vaan...}

[Wednesday]

Anteeksi kun ei ole pitkään aikaan tullut jatkoa, olin aluksi pitkällä reissulla, satutin siellä niskani ja selkäni, enkä ole pystynyt tekemään paljoakaan mitään. Mutta huomenna tulee kyllä jatkoa, ellei tule mitään ikäviä yllätyksiä.

[Wednesday]

A/N : Joo, nyt vihdoin jatkoa. Tässä osassa Venom tapaa paljon tuttuja 8----)

---------------------------------------------------------------------------------


                                                    Osa 12.

Sade ropisi sängyn takana olevaan ikkunaan. Venom heräsi huomattuaan, ettei hänellä ollut peittoa. Se oli tippunut lattialle. Hän nousi seisomaan mutta muisti sitten vierailupäivän ja kaatui takaisin sängyn pohjalle. Hän makasi siinä varmaan viisi minuuttia katsellen kattoa. Hän ei jaksaisi hänen aina hössöttävää äitiään, ylimielistä isäänsä eikä täysi-ikäistä, hiukan hienostelevaa isosiskoaan, joka kuitenkin tulisi myös tapaamaan häntä.
" Koirat! " Venom huudahti, pomppasi pystyyn ja alkoi kirjoittamaan kirjettä. Hänen vanhempansa haluaisivat varmasti nähdä koirat, ja niin kyllä hän itsekin. ' Hei. Voisitko tuoda koirat vähäksi aikaa tänne koululle ja hakea ne sitten taas? Venom'. Hän ripusti kirjeen pöllönsä jalkaan ja päästi linnun ikkunasta ulos sateeseen. Venom huokaisi ja katseli matka-arkkuaan. Miten hän löytäisi vaatteita sieltä? Hän alkoi penkoa vaatteita ulos arkusta, ja tyytyi mustaan toppiin, farkkuihin ja laittoi lanteelleen roikkumaan mustan, nahkaisen niittivyön. Venom lähti hyppelemään portaita alas, mutta nappasi mukaansa vielä mustan nahkatakin, sillä ulkona oli niin kylmä.


Hagrid odotteli ulkona sateessa koirien kanssa. Kávé vaihtoi painoa tassulta toiselle vinkuen ja häntä iloisesti vispaten. Hagrid irrotti koirien hihnat, ja Kávé lähti juoksemaan ensimmäisenä kiitolaukkaa tytön luokse.
" Kávé! " Venom huudahti ja kaatui maahan koiran hypätessä hänen päälleen. Koira nuoli vinkuen tytön poskea. Roxi juoksi hänen luokseen innokkaasti haukkuen.
" No niin, Kávé, nyt riittää! " Venom nauroi ja yritti nousta pystyyn, onnistumatta, sillä Frida kaatoi hänet uudestaan.
" Niillä oli kamala ikävä sinua. " Hagrid hymähti katsellen tytön ympärillä pyöriviä koiria.
" Tuota.. Sinun ei ehkä tarvitsekaan hakea koiria. Kyllä minulla jonkun verran aikaa heltiää koirien lenkittämiseen. " Venom sanoi ja halasi komeaa unkarinvinttikoiraa. " Minullakin oli ikävä teitä. "


Venom lähti sisälle juteltuaan hetken Hagridin kanssa. Hänen hiuksensa olivat ihan märät, loistavaa. Venom lähti kohti suurta salia, heillä olisi vielä aamiainen ennen h-hetkeä, vierailupäivää.. Hän meni istumaan pöydän nurkkaan, ja komensi koirat makaamaan pöydän alle. Välillä hän syötti koirille vähän leipää.
" Rakkisi ovat taas täällä, Griffon? " Draco sanoi ivallisesti. Venom puristi kätensä nyrkkiin.
" Koirat. " Hän vastasi ja antoi Fridalle palan murentunutta ruisleipää.
" Minun isäni tulee käymään koululla tänään. Saa nähdä, mitä hän tekee kun kerron koulussa olevan likaisia, kirppuisia piskejä. Kertoo taikaministeriölle, ehkäpä? " Poika naurahti ja katsoi muita pöydässä olijoita virnistäen.
" A. Ne eivät ole likaisia, kirppuisia piskejä. B. Sinä luulet isäsi olevan taikaministeriössä kovinkin vaikutusvaltainen. C. Sinä olet suoraan sanottuna idiootti! " Venom ärähti ja häipyi salista koirat kannoillaan. Hemmetin Malfoy..


Venom käveli käytävällä katsellen maihinnousukenkiensä mutaisia kärkiä.
" Mitä mietit? " Samettinen ääni kysyi ja hän tunsi kylmien sormien silittävän hänen kaulaansa.
" Malfoy. " Venom huokaisi. " Hän on idiootti.. Luulee että kaikki tanssivat hänen isänsä pillin mukaan.."
" Älä hänestä välitä. " Severus sanoi ja painoi huulensa tytön marmorinvaalealle kaulalle. Venom hymähti miehen hiusten kutitellessa hänen kaulaansa. Kuinka tämä sai hänet huonoimpanakin päivänä hyvälle tuulelle?
" Tulevatko sinun vanhempasi tänään? " Severus kysyi uteliaasti.
" Arvaa vain. " Hän naurahti kuivasti. " He ovat varmasti ihan innoissaan tästä.. Toisin kuin minä. "
" Mikä vika heissä on? " Severus kysyi nostaen kulmiaan.
" Hössöttävät. " Tyttö vastasi lyhyesti ja pyöräytti silmiään. "Mennäänkö? " Venom kysyi kuullessaan ison ihmisjoukon saapuvan alakertaan.


Venom pysytteli sopivan kaukana Kalkaroksesta, ettei antaisi ihmisille aihetta epäillä mitään. Ihmisjoukko marssi suureen saliin. Hän näki ovensuusta kun kaikki pöydät oli siirretty syrjään. Venom säpsähti huomattuaan valkohiuksisen Lucius Malfoyn salin perällä. Ulko-ovi kävi. Hän katsoi taakseen, ja hänen silmänsä rävähtivät ammolleen huomattuaan kolme erittäin tuttua hahmoa. Kalkaros katseli ihmeissään tytön reaktiota. Ovesta asteli ulos pitkä, lihaksikas mies, jolla oli pitkät, puoliselkään ulottuvat hiukset ja samanlaiset ruskeat silmät kuten Venomilla. Hän katseli tutkiskellen ympärilleen. Miehen edellä käveli komea saksanpaimenkoira. Tämän vierellä käveli miestä päätä lyhyempi nainen, jolla oli kauniit metsänvihreät silmät ja tummanruskeat, lyhyet hiukset ja sylissä isosilmäinen, musta mopsi. Viimeisenä tuli pitkä, hoikka mustahiuksinen nuori nainen. Tällä oli samanlaiset metsänvihreät silmät kuin ruskeahiuksisella. Naisen vierellä tassutteli mustaruskea, sileäkarvainen mäyräkoira. Severus pani merkille, että kaikki olivat todella vaaleita ja mustiin pukeutuneita. Ja koiraihmisiä.


" Venom. " Mies sanoi hymyillen ja kietoi lihaksikkaat kätensä tytön ympärille.
" Hei isä. " Venom sanoi hiukan teennäisesti hymyillen. Saksanpaimenkoira haukahti vaativasti.
" Hei sinullekin, Rico. " Hän naurahti ja rapsutti koiran kaulaa. Susikoira painoi päänsä tytön jalkaa vasten ja hyrisi tyytyväisenä. Venom ei kerennyt rapsutella koiraa pitkään, kunnes ruskeahiuksinen nainen otti hänet syleilyynsä.
" Voi, minulla oli niin ikävä sinua! " Nainen sanoi ja halasi Venomia tiukasti.
" Äiti... Minä.. En saa... Henkeä.. " Venom kähisi. Nainen päästi otteensa irti ja hymyili anteeksi pyytävästi.
" Hei pikkusisko. " Nuorempi nainen sanoi ja pörrötti Venomin hiuksia.
" No päivää. " Hän murahti ja yritti sukia hiuksiaan takaisin ruotuun. Juuri kun hän oli aamulla saanut laitettua ne hyvin. Venomin perhe tervehti tytön innokkaita koiria, ne muistivat ajan, kun ne olivat asuneet näiden ihmisten kanssa. Venom saatteli perheensä suureen saliin ja katsoi apua pyytävästi Kalkarosta.


Hän jutteli perheensä kanssa todella pitkään. Salissa oli kaamea tungos ja desibelit olivat korkealla ihmisten puhuessa yhtä aikaa. Pian Venom tunsi käden olkapäällään. Hän hätkähti ja katsoi taakseen. Hänen takanaan seisoi vakavakasvoinen Lucius Malfoy. Severus katsoi varautuneena ja valppaana tilannetta kauempaa.
" Sinä olet Venom Griffon, eikö niin? Draco kertoi sinun.. tempauksistasi. " Lucius sanoi uhkaavasti. Venom nielaisi.
" Ongelmia, Lucius? " Venomin isä kysyi asettaen kätensä suojaavasti tyttärensä olkapäälle ja nostaen kulmiaan kysyvästi.
" Ei, Dani. Ei millään muotoa. " Lucius mutisi hiljaa ja lähti, katsoen Venomia murhaavasti. " Sinä saat vielä maksaa.. "


Venomin vanhempien piti lähteä pian, ja hän olisi voinut tanssahdella onnesta. Tyttö meni suoraa päätä Severuksen luokse.
" Tiedätkö nyt mitä tarkoitan? " Venom kysyi. Mies kallisti kysyvästi päätään.
" He ovat kauheita hössöttäjiä!! " Tyttö huudahti ja koko sali kääntyi katsomaan häntä. Venom virnisti nolona ja ihmiset jatkoivat jutteluaan kohauttaen olkiaan.
" Jaa. Eivät minusta. He vain rakastavat sinua. " Kalkaros hymähti. Venom pyöritteli huokaisten silmiään. Ovi kävi taas. Pian Venom kuuli Harryn, Hermionen ja Ronin äänet ovelta. Hän käännähti ja huomasi mustiin pukeutuneen, tummahiuksisen miehen.
" Sirius! " Venom huudahti silmät loistaen ja juoksi miestä kohti. Sirius katsahti ympärilleen ihmeissään, ja huomasi sitten tytön. Venom heittäytyi miehen kaulaan ja halasi tätä lujasti. Sirius naurahti ja laski tytön alas. Severus, Harry, Hermione ja Ron katsoivat heitä ihmeissään.
" Sinä.. Tunnet Siriuksen? " Harry kysyi änkyttäen.
" Totta kai! " Venom huudahti, ihan kuin tyhmänkin pitäisi tajuta se. " Isän työn kautta. " Ovi kävi taas, tällä kertaa ovesta astui ruskeahiuksinen, viiksekäs mies. Venom hymyili leveästi tunnistettuaan tulijan ja halasi tätä.
" Remus, tulithan sinä! " Sirius huokaisi. " Mikä sinulla aina kestää niiden laukkujen kanssa.. "


"Venom Griffon. " Remus sanoi hymyillen.
" Kuinka pitkä aika siitä on? " Venom kysyi mietteliäänä. Mies oli hetken hiljaa.
" Noiiin.. Kaksi vuotta. " Tämä vastasi.
" Sinä siis tunnet Remuksenkin? " Ron älähti ihmeissään.
" Juu en tietenkään. Ihan muuten menin halaamaan. " Tyttö murahti närkästyneenä punatukkaiselle pojalle, joka laittoi loukkaantuneena kätensä puuskaan.
" Hei Sirius, tässä olisi sinulle kolme kaveria. " Venom virnisti ja osoitti koiriaan.
" Voi miten kivaa. Illemmalla ulos leikkimään? " Sirius kysyi ja taputteli koiria.
" Illemmalla? " Venom kysyi kurtistaen kulmiaan.
" Niin, siis me saamme jäädä tänne vähän pidemmäksi aikaa. Pariksi kolmeksi päiväksi. Ehkä pidemmäksikin ajaksi. Dumbledoren luvalla, tietenkin. " Remus selitti. Venom hymyili. Tästä päivästä tulisi hauska. Vai tulisiko?

------------------------------------------------------------------------------

A/N : Aaws, sain laittaa Siriuksen ja Remuksenkin tähän <3 Mutta juu, kommentteja saa laittaa :----) Saattaa olla virheitä, en millään kerkeä enää tarkistamaan, mutta korjailen sitten huomenna.

[Neiti Pimeyden Lordi]

Empä ainakaan itse jöytänyt virheitä.
Jatkoa pian!

[Hatter]

Voi, tämä ficci on ihana! Kirjoitathan nopeasti jatkoa? En keksi pahemmin rakentavaa palautetta, tää on tähän mennessä yks parhaista ficeistä mitä oon lukenu täällä.  Älä missään nimessä jätä kesken tätä.

[Wednesday]

A/N: Olin siis käymässä sukulaisten luona, eli en ole voinut kirjoittaa, sillä aina jossain ei ollut konetta tai tarpeeksi aikaa kirjoittaa. Eli pahoittelen osan viivästymistä, mutta: lukemisen nautintoa teille. 8-------)

Btw, kiitos inspiraatiosta Bon Jovi ja Mötley Crüe!

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------


                                                                        Osa 13.

Venom saattoi Siriuksen ja Remuksen ystäviensä kanssa suureen saliin.
" Osaan minä itsekin sinne kävellä, etkö muista että olen ollut täällä töissäkin?" Remus naurahti Venomin näyttäessä hänelle tietä. Tyttö mumisi jotain epäselvää vastaukseksi, heilautti kättään ja meni istumaan Luihuisten pöydän nurkkaan - mahdollisimman kauas Dracosta -  niin kuin tavallisesti. Sirius ja Remus istuivat opettajien pöydässä. Remus oli tietenkin Tylypahkan entisenä opettajana tottunut siihen, mutta Sirius istui pöydässä hymyillen leveästi.
" Kaksi kaljuunaa, kiitos. " Sirius sanoi ystävälleen virnistäen. Remus katsoi miestä ihmeissään.
" Mehän löimme kerran koulussa vetoa siitä, että pääsisinkö koskaan istumaan opettajien pöytään. " Sirius kuiskasi ja ojensi kätensä.
" Äh, maksan myöhemmin. " Remus murahti ja kääntyi puhettaan aloittavan Dumledoren puoleen.
" Tämä on ollut loistava päivä, ja pyydän teitä oppilaita kiittämään vanhempianne, jotka iloksemme olivat täällä viettämässä vierailupäivää kanssamme. Minulla on myös eräs ilmoitusasia. Olemme nimittäin saaneet kouluumme kaksi erityisvierasta; Tylypahkan entinen pimeydenvoimilta suojautumisen opettaja Remus Lupin.." Oppilaat taputtivat raivokkaasti käsiään ja osa vislasi. ".. ja Sirius Musta! " Koko sali hiljeni, lukuun ottamatta Venomin, Harryn, Ronin ja Hermionen innokasta taputusta. Venomia raivostutti, eivätkö ihmiset tajunneet, että Sirius ei ollut murhannut ketään?
" Ja nyt, käykää käsiksi keittiön antimiin! " Dumbledore sanoi, taputti käsiään yhteen ja lautaset täyttyivät eri ruoista. Venom lappoi lautaselleen ruokaa ranskalaisistaperunoista hanhenmaksapataan, hän ei muistanut olleensa ikinä niin nälkäinen kuin nyt. Yhtäkkiä hän tajusi jotain; missä koirat olivat? Venom antoi katseensa kiertää ympäri salia, mutta huomasi sitten kolme karvaturria opettajien pöydän takana. Koirat olivat menneet Remuksen ja Siriuksen luo. Remus silitti vieressään istuvan Kávén päätä ja Sirius antoi Roxille ja Fridalle kädestään pihvin paloja. Venom naurahti itsekseen, ja keskittyi sitten ateriaansa.


Aterian jälkeen Venom lähti kävelemään Hermionen, Siriuksen, Ronin, Harryn ja Remuksen kanssa kohti Rohkelikon tupaa, hän oli saanut McGarmiwalta erityisluvan käydä siellä.
" Minä olen ihan täynnä! " Ron huokaisi venytellen.
" Ihme, sinä syöt sen verran, että luulisi sinun olevan aina kylläinen. " Hermione tuhahti muiden nauraessa. Nauru lakkasi heidän huomattuaan edessään vaaleahiuksisen pojan.
" No, Griffon, oliko kivaa saada kaveri Azkabanista? " Draco Malfoy virnisti takanaan järkälemäiset Crabbe ja Goyle ja mopsinnaamainen Pansy Parkinson. Venom kihisi kiukusta.
" Älä välitä hänestä. " Remus sanoi rauhallisesti ja tarttui tyttöä käsivarresta.
" Sinä saastainen, pieni paskiainen!  Minä vielä..! " Venom räyhäsi ja yrtti lyödä poikaa turpaan, mutta osuikin vahingossa Pansyn leukaan. Remuksen oli pakko pidellä Venomia kiinni molemmin käsin.
" Mitäs täällä riehutaan? " Severus sanoi pehmeästi tullessaan salista.
" Tuo yritti lyödä minua ja osui Pansyyn! " Draco huusi niin että kaikki kuulisivat.
" Onko näin? " Mies kysyi hieman kyllästyneen oloisena.
" Mutta Malfoy sanoi hänelle ensin että.. " Harry aloitti.
" Hiljaa, Potter, tämä ei ole sinun asiasi! Neiti Griffon tulee nyt minun mukaani. " Severus sanoi ja lähti kohti tyrmiä. He saapuivat pian Liemiluokan ovelle.
" Se paskiainen..! Sillä ei ole muuta tekemistä kuin.. " Venom sihisi astuessaan luokkaan. Severus lukitsi huolellisesti oven.
" Sinun ei kannata pelleillä hänen kanssaan. Lucius osaa tehdä sinun elämästäsi todella hankalaa elää. " Severus varoitti katsoen tyttöä vakavana silmiin.
" Pelleillä?! Hän se tässä pelleilee! Hemmetti kun se kerkesi väistää, olisin iskenyt sitä turpaan niin että... " Venom murisi ja Severus laittoi sormen tämän huulille.
" Ole kerrankin hiljaa. " Mies sanoi hymyillen hieman. " En sanonut että hän ei tekisi mitään väärin. Mutta ole varovainen ja yritä olla menettämättä hermojasi. "
Venom huokaisi syvään.
" Entä jos.. " Hän aloitti, mutta Severus tarttui tytön kasvoihin ja sulki tämän suun intohimoisella suudelmalla. Venom ei yrittänyt vastustella yhtään vaan päätti unohtaa asiansa saman tien. Pian Severus lopetti ja Venom katsoi tätä hölmistyneenä ja anovasti; se loppui niin lyhyeen.
" Sinä haluat lisää? " Severus naurahti ja katsoi tytön silmiin, ja yksi katse riitti kertomaan kaiken. Mies nappasi tytön syliinsä ja suuteli tätä uudelleen. Venomin suupielet kaartuivat hymyyn, ja tämä kietoi kätensi tiukasti miehen kaulaan. Severus lähti tuvan ovelle päin.
" Pidä kiinni. " Tämä sanoi avatessaan ovea ja Venom kietoi myös jalkansa Severuksen ympärille. Mies asetti tytön tuvan tummanvihreälle sohvalle ja meni lukitsemaan oven.
" Entä jos joku avaakin oven? " Venom kysyi hätääntyneenä.
" Tuon loitsun vastakirousta ei koululainen osaa. " Severus hymähti ja meni tytön päälle suudellen Venomin kaulaa ja laittaen kätensä tämän topin alle. Tyttö voihkaisi kuuluvasti miehen kosketuksesta ja Severus katsoi tyytyväisenä tämän suljettuja silmiä. Sen pidemmälle hän ei ehtinyt, sillä joku astui huoneeseen. Molemmat katsoivat hätääntyneinä ovelle; Rehtori Dumbledore ja professori McGarmiwa.


McGarmiwa katsoi heitä kauhistuneena, Dumbledoren ilmettä taasen oli hyvin vaikea tulkita.
" Minä.. Hän.. " Severus yritti selittää Venomin suoristaessaan punastellen toppiaan ja sukiessaan hiuksiaan.
" Sinä olet kajonnut oppilaaseesi! " McGarmiwa huudahti.
" Enkä ole! " Severus ärähti.
" Mitä ne huokailut ja voihkinnat sitten olivat?! " McGarmiwa kysyi huulet tiukkana viivana. Venom punastui vielä enemmän eikä Severus saanut sanaakaan suustaan. McGarmiwa odotti vastausta.
" Älähän nyt Minerva. Minä juttelen Severuksen kanssa kahden, jos saan pyytää? " Dumbledore pyysi ja professori McGarmiwa lähti kiukustuneena ulos huoneesta.
" Menisitkö sinä myös Venom? " Dumbledore pyysi ja tyttö lähti katsoen vielä Severukseen. Dumbledore istahti pehmeään nojatuoliin ja kehotti Severustakin istumaan.
" No niin... " Rehtori aloitti. 'Hän aikoo erottaa minut', Severus ajatteli kauhistuneena. " Sinä ja Venom? Tämäpä kiintoisaa. " Oli hetken aivan hiljaista.
" Sinä rakastat häntä? " Dumbledore kysyi hymyillen katsoen miestä silmälasiensa yli ja Severus nyökkäsi varovasti. Dumbledore hymähti. " En ole aikoihin nähnyt häntä niin onnellisena kuin nyt. Ja muutenkin, nyt kun Voldemort on palannut, Venom tarvitsee jonkun joka pystyy suojelemaan. Koulupojista ei siihen olisi.  Ja älä pelkää, en kerro kenellekään. Minerva kyllä leppyy, kun häntä osaa käsitellä oikein. " Mies sanoi ja iski Severukselle silmää. Dumbledore lähti sulkien oven perässään. Hetken kuluttua Venom astui huoneeseen.
" Erotettiinko minut? Saitko sinä potkut? " Venom kyseli säikähtäneenä ja sulki oven varovasti.
" Ei, sinua ei erotettu. Eikä minuakaan. " Severus sanoi. " Dumbledore lupasi olla kertomatta kenellekään. " Venom oli hetken hiljaa sanomatta mitään, mutta nousi sitten varpailleen ja suuteli miestä.
" Seuraavalla kerralla laitan paksupohjaiset maiharit. " Venom virnisti ovella ja lähti.


Venom kiirehti Rohkelikon tuvan ovelle, ja muisti ettei hän tiennyt salasanaa.
" Ole kiltti, minun on pakko päästä sisään.. " hän aneli Lihavalta leidiltä.
" Ei ilman salasanaa. " Leidi sanoi tympeästi. " Sitä paitsi, sinä kuulut Luihuiseen. "
Venom murahti, mutta hänen ilmeensä kirkastui huomattuaan Nevillen.
" Hei Neville. Minä olen saanut luvan käydä teidän tuvassanne katsomassa Lupinia ja Mustaa, mutta en tiedä salasanaa. " Venom sanoi räpsytellen silmiään saaden Nevillen häkeltymään.
" Tuota.. jaa. " Poika sanoi. " Suuri Fortuna. "
Lihava leidi päästi heidät sisään.
" Voi kiitos, Neville. " Venom kiitti hymyillen ja meni sisään. Sirius, Remus, Hermione, Ron ja Harry istuskelivat mukavasti tuvan sohvilla. Venom heilautti kättään tervehdykseksi ja toivoi ettei kukaan kysyisi hänen "puhuttelustaan".
" Venom! " Hermione huudahti. " Saitko sinä jälki-istuntoa? Sinä et voi saada, sillä Malfoyhan sen aloitti! Sitä paitsi.. "
" En saanut. Pienen puhuttelun vain. " Venom valehteli ja istuutui nojatuoliin.
" Pienen vai? " Ron nauroi kulmat koholla. " Sinä olit siellä ainakin tunnin. "
" Riippuu miltä kantilta asiaa katsoo. " Mustahiuksinen tyttö tuhahti ja kääntyi sitten Siriuksen ja Remuksen puoleen.
" Missä te aiotte nukkua? " Hän kysyi vaihtaen nopeasti puheenaihetta ja risti jalkansa.
" No, Dumbledore sanoi että täältä löytyy ainakin yksi vapaa huone. " Remus sanoi.
" Voi, nukutteko samassa sängyssä? " Venom virnisti ja Sirius pyöritteli silmiään.
" Ai niin, minulla on hieman tuliaisia. " Sirius mutisi ja veti taskustaan pullon. Tuliviskiä.
" Sirius! He ovat alaikäisiä! " Remus huudahti vihaisena.
" Eivät kauaa. " Sirius sanoi kohauttaen olkiaan, taikoi heille kaikille lasit ja kaatoi jokaiselle lasin täyteen. Ron katseli innostuneena lasiaan, hän oli aina halunnut maistaa tuliviskiä.
" Vau, tuliviskiä. " Poika huokaisi ja joi koko lasin yhdellä kertaa. Ronin naama kaartui kammottavaan irveeseen. " Tämä on ihan kauheaa! "
" Ehkä siksi koska kittasit koko lasin yhdellä kertaa. " Sirius nauroi ja siemaisi hörpyn lasistaan. Venomilla oli pelkästään huonoja muistoja tuliviskistä.
" Eh.. Minä en taida juoda tätä.. " Hän sanoi ja siirsi lasinsa syrjään viereiselle pöydälle.
" Joisit nyt. Sinä et osaa pitää hauskaa! " Sirius maanitteli pudistellen päätään ja hörppi tuliviskiään.
" Älähän nyt Sirius, tyttö puhuu asiaa. " Remus sanoi kurtistaen Siriukselle vihaisesti kulmiaan.
" En osaa pitää hauskaa vai? Sehän nähdään. " Venom tuhahti, joi lasinsa tyhjäksi ja kaatoi sen uudestaan täyteen.


Hetken päästä Venom oli aivan humalassa.
" Lasi täytheen! " Hän sanoi ojentaen lasiaan pää huojuen. Sirius oli kaatamassa lisää tuliviskiä tytön lasiin.
" Sinä et juo enää tippaakaan! Sirius, pistä se pullo pois. NYT. " Remus käski yrittäen siepata pulloa Siriukselta, mutta mies ei luovuttanut.
" Hei, tyttö haluaa pitää hauskaa. Sitä paitsi et ole hänen isänsä. " Sirius sanoi ja juoksi pullo kädessään ympäri tupaa, Remus kintereillään.
" En olekaan, mutta minä en sentään tarjoa alaikäisille alkoholia! " Mies ärähti ja yritti tarttua Siriuksen paitaan.
" Nuoret tarvitsevat vähän kokemuksia, relaa nyt vähän Remus ja ota lasillinen. " Sirius nauroi, ojensi pullon mutta veti sitten sen takaisin.
" Anna se pullo tänne! " Remus karjui ja tarttui miestä tämän pitkistä tummista hiuksista.
" Irti! " Sirius huusi ja yritti ravistella itseään vapaaksi miehen otteesta.
" Sitten kun annat sen pullon! " Remus sanoi rauhallisesti, irrottamatta otettaan. Sirius ravisteli päätään kuin koira ja yritti repiä Remuksen käsiä irti hiuksistaan.
" Hyvä on, hyvä on! " Sirius huusi ja luovutti tuliviskipullon Remukselle, joka pisti sen tyytyväisenä taskuunsa. " No niin Venom, minä saatan sinut tupaasi. "
" Eipäs kun minä! " Sirius huusi virnistäen pervosti ja auttoi Venomin pystyyn.
" Ei, sinä odotat täällä. Ja Hermione, sinun kannattaisi mennä tyttöjen makuusaliin. " Remus sanoi huomattuaan Siriuksen siirtävän katseensa Hermioneen. Hermione hipsi hiljaa tyttöjen makuusaliin. Remus piti Venomia pystyssä ja lähti saattamaan tätä tyrmiin.
" Shaanko minä sen pullonh? " Venom anoi ja katsoi miestä niin suloisesti kuin pystyi, mutta se ei tehonnut.
" Et. Saat ostaa oman pullon silloin kun sinulla on tarpeeksi ikää. " Remus sanoi Luihuisen tuvan ovella ja törmäsi Kalkarokseen.
" Lupin. Mitä sinä täällä? " Severus kysyi ihmeissään.
" Tulin saattaman tämän neidin omaan tupaansa. " Remus sanoi ja tarttui Venomia niskasta. Severus siirsi katseensa humalassa olevaan Venomiin.
" Jaahas. No, nukkumaan siitä! " Severus käski, hän ei halunnut herättää mitään epäilyksiä. " Hyvää yötä. " Hän sanoi ennen kuin sulki oven.
" Taas tuliviskiä, vai? " Severus kysyi kulmat koholla.
" Niinh.. " Venom vastasi sammaltaen. " Sirius tarjosi. " Mies pudisteli päätään.
" Nukut tänään minun huoneessani, en päästä sinua häiritsemään muiden unta. "
" Mutta.. koirat jäivät Rohkelikon tupaanh.. " Venom selitti surkeana ja otti sohvasta tukea.
" Ne voivat nukkua siellä. " Severus huokaisi, antoi tytölle tukea ja saattoi tämän Liemiluokan kautta huoneeseensa. Venom riisui farkkunsa ja sujahti peiton alle. Tämä hätkähti huomatessaan Severuksen olevan lähdössä.
" Etkö... Sinä jääkään tänne...? " Venom kysyi katsoen tätä surullisena. Se katse toi Severuksen mieleen koiranpennun. Hän ei pystynyt sanomaan ei, vaan meni makaamaan Venomin viereen ja silitteli tämän hiuksia. Pian hän huomasi tämän nukahtaneen; tytön silmäluomet liikkuivat, eli tämä näki unta. Venom oli kietonut kätensä tiukasti miehen ympärille. Severus huokaisi, siirsi tytön käden syrjään ja lähti.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

A/N: Tästä osasta tuli aika tylsä, mutta pian saattaa tapahtua jotain jännittävämpää. Saatan kirjoittaa pienen jatkon vielä tänään.

[Wednesday]

A/N: Eilen en enää saanut jatkoa päähäni, mutta yöllä taasen keksin jatkon viime osaan. :----D Tästä ei tule niin pitkää osaa, ajatuksiani on joskus niin vaikea kirjoittaa paperille. Tai no tässä tapauksessa koneelle.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------


                                                                            Osa 14.

Aurinkoisesta säästä huolimatta huoneessa oli hämärää. Venom hapuili oikealla kädellään Severuksen lämmintä vartaloa, mutta sai sormiensa päähän vain: ei mitään. Tyttö avasi säpsähtäen silmänsä ja katseli huonetta. Mies oli poissa. Vastahakoisesti Venom nousi istumaan sängyn reunalle ja kiskoi farkkuja jalkoihinsa. Hän hiipi huoneen kautta varovaisesti liemiluokkaan, raotti ovea ja tarkisti reitin olevan selvä. Venom sulki oven niin hiljaa kuin mahdollista ja lähti juosten suureen saliin. Jos joku kysyisi hänen vaatteistaan, hän sanoisi sammuneensa vaatteet päällä sänkyynsä. Venom huomasi törmänneensä johonkuhun. Hän katsoi ylös ja näki huvittuneen näköisen Remuksen.
" Kamala krapula? " Mies hymähti kädet puuskassa.
" Ei oikeastaan. " Venom naurahti kuivasti. " Minulla on hyvä kännipää. Ovatko muut jo salissa? "
" Harry, Hermione ja Ron luultavasti ovat, Sirius tulee kohta. " Remus vastasi ja katsoi taakseen. Venom nyökkäsi hiljaa ja lähti kohti Luihuisen pöytää, mutta kääntyi sitten kannoillaan.
" Missä koirat ovat? " Tyttö kysyi äkkiä ja kääntyi perässä tulevan Remuksen puoleen.
" Ei hätää, Sirius lähti niiden kanssa pienelle aamulenkille. Kas, sieltähän hän tulee. Sirius! " Remus huudahti sisälle tulevalle Siriukselle. Pieni Roxi juoksi innokkaasti haukkuen Venomin luo. Tyttö kyykistyi ja silitteli häntäänsä heiluttavaa, valkoista koiraa.
" Tein koirien kanssa pienen lenkin, ei kai haittaa? " Sirius kysyi hymyillen leveästi ja taputtaen Fridan kylkeä.
" Ei, päinvastoin. Kiitos kun vaivauduit." Venom kiitteli ja otti mieheltä koirien hihnat. " Mutta minä menen nyt vaihtamaan vaatteet. "
Molemmat miehet katsoivat tyttöä kulmat koholla. Venom huokaisi.
" Sammuin sänkyyn vaatteet päällä. "
Sirius nauroi haroen parransänkeään.
" Mahdoit saada Kalkarokselta aika puhuttelun? " Mies kysyi nauraen vieläkin.
" Enpä oikeastaan. " Tyttö vastasi katuen heti vastaustaan.
" Jaa? Luulin Ruikulin antavan oppilailleen sapiskaa huonosta käytöksestä. " Sirius hörähti.
" Älä kutsu häntä sillä nimellä. " Venom tiuskaisi hiljaa. Remus katsoi tyttöä hieman kummissaan.
" Voi anteeksi, unohdin hänen olevan tuvanjohtajasi. " Sirius sanoi kohteliaasti. " No, eivät pisteet ainakaan laske. "
Venom kohautti olkiaan ja lähti alas tyrmiin vaihtamaan vaatteitaan. Tyttöjen makuusalin suunnalla hän kuitenkin vaihtoi suuntaansa. Hän marssi liemiluokan ovelle ja osoitti sitä sauvallaan.
" Alohomora. "
Lukko naksahti auki, ja Venom astui sisään luokkaan. Siellä ei ollut ketään.
" Tiesitkö, että tuo on koulun sääntöjen vastaista? " Samettinen ääni sanoi ja ovi hänen takanaan sulkeutui. Kylmät kädet silittivät hänen hartioitaan.
" Sinä lähdit. " Venom sanoi viileästi. " Miksi? "
Severus ei vastannut. Venom kääntyi ympäri ja katsoi tätä tiukasti silmiin.
" Miksi? " Hän kysyi uudestaan. " Miksi tässä helvetin maailmassa minulle ei ikinä kerrota mitään?! "
" Hyvä on, olin hoitamassa killan asioita. " Mies puuskahti.
" Feeniksin killan? " Venom kysyi hätkähtäen. Severus nyökkäsi. " Kukaan ei sitten ole kertonut minulle että kilta on taas aloittanut toimintansa! "
" Olisin kertonut sinulle. Dumbledore kielsi minua kertomasta. " Mies sanoi hiljaa.
" Dumbledore kielsi kertomasta?! Kenen perässä Voldemort on? Minun! " Tyttö ärähti tyrmistyneenä ja Severus säpsähti kuullessaan tuon nimen. " Ja silti minulle ei kerrota mitään! "
" Rauhoitu nyt. Hän aikoi varmasti kertoa myöhemmin. " Severus sanoi rauhallisella äänellä. "  Puhutaan myöhemmin, sinun tuntisi alkaa pian. "
Venom lähti pettyneenä makuusaliin vaihtamaan vaatteita. Hän nappasi lattialla myttynä olevat kouluvaatteet ja puki ne nopeasti päälleen.


Venom käveli kirjat kainalossaan McGarmiwan luokkaan. Muut olivat jo luokassa ja kaikki kääntyivät katsomaan häntä.
" Onko sinulla hyväkin syy olla myöhässä? " Professori kysyi tympeästi katsoen tyttöä.
" Ei. " Venom sanoi hiljaa ja istui viimeiselle tyhjälle paikalle. " Ei ole, professori. "
Professori tuhahti paheksuvasti, hän oli vieläkin tuohtunut eilisestä.
" No niin. Tänään me harjoittelemme kirjojen muuttamista lautasiksi. " McGarmiwa selitti. " Edistyneemmät siirtyvät muuttamaan ankkoja höyhentyynyiksi. Lavender, jaa sinä kirjat kaikille. "
Lavender käveli luokan eteen hakemaan kirjat professorilta, ja alkoi jakaa niitä kaikille. Ainoastaan Venomille tarkoitetun kirjan tämä paiskasi pöytään.
" Kiitos. " Venom hymähti ja Lavender mulkaisi tätä paheksuvasti.
Venom otti taikasauvansa taskustaan, tähtäsi sillä kirjaa, heilautti kepeästi sauvaansa ja kirja muuttui puhtaan valkoiseksi lautaseksi.
" Professori, saisinko sen ankan nyt? " Hän kysyi pilkahdus tyytyväisyyttä äänessään. McGarmiwa katsoi tyttöä häkeltyneenä, otti huonosti nikkaroidusta puulaatikosta ankan ja ojensi sen hänelle. Venom silitti ankan pehmeitä höyheniä ja kantoi sen pöydälle. Linnut olivat varmaankin Hagridin ja laatikkokin taisi olla hänen tekemänsä, Venom mietti. Ankka vaakkui hädissään kuin tietäen mikä sitä odotti. Venom tähtäsi taas taikasauvansa ankkaan, näpäytti sauvalla keskittynyt ilme kasvoillaan ankkaa; ei mitään. Tyttö murahti turhautuneena, osoitti taas sauvalla ankkaa ja näpäytti. Ankan tilalla pöydällä oli valkoinen höyhentyyny. Venom olisi voinut hyppiä pulpeteilla naureskellen muille, mutta tyytyi hymyilemään tyytyväisenä.
" Mitä minä teen nyt? " Hän kysyi professorilta ja muutti tyynyn takaisin ankaksi.
" Voit mennä. Te muut harjoittelette läksynä ankan muuttamista tyynyksi. " Nainen vastasi ja oppilaat parahtivat tuskastuneina, lukuun  ottamatta leveästi hymyilevää Venomia.


Punurmion tunti oli täyttä tuskaa, Venom katui että oli valinnut ennustuksen valinnaiseksi aineeksi. He harjoittelivat kädestä ennustamista, eikä hän nähnyt Dracon kädessä mitään muuta kuin saastaisen puhtaan ihon.
" Montako kertaa sinä peset kätesi?! " Venom älähti yrittäen ennustaa jotain.
" No enemmän kuin sinä! " Draco murahti tylsistyneenä. " Näetkö sinä mitään? "
" En. No aivan sama, lohikäärme kusee päällesi, saat ryhmystä päähäsi ja Kalkaros hukuttaa sinut noidankattilaansa! " Venom huokaisi, hän ei jaksaisi enää vain tuijottaa Dracon käsiä.
Ron ja Harry tirskahtelivat viereisessä pöydässä ja Draco mulkaisi heitä vihastuneena.
" Miten täällä edistytään? " Punurmio kysyi ja katsoi heitä isojen silmälasiensa läpi.
" Erittäin hyvin. Sain ennustettua mitä hänelle käy huomenna. Eikö niin Draco? " Venom kysyi aurinkoisesti hymyillen ja poika katsahti tähän murhaavasti.
" Täydellistä! " Punurmio hihkui. " Kappas, tunti loppui. No, läksyksi saatte harjoitella toistenne kanssa kädestä ennustamista! "
Venom nappasi laukkunsa lattialta ja lähti juosten portaita alas vaihtamaan koulupukunsa normaaleihin vaatteisiinsa, vieläkin suuttuneena Severukselle, ikään kuin protestoinniksi.
Hän nappasi matka-arkkunsa päällimmäiset vaatteet; mustan topin ja mustat farkut. Venom lähti tyytyväisenä liemiluokkaan, muiden oppilaiden hölmistyneet katseet selässään.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

A/N : Nyt tuli todella lyhyt luku, pahoittelen.

[eFFy]

Ihan kivaa tekstiä.
Toisaalta pidän, toisaalta en. Kirjoitus tyylisi on erikoinen josta tykkään, mutta myös aika suorasukainen. Kirjoitus virheitä löytyy ainakin puherepliikkien merkeissä ja hipsuissa. Mutta mitä minä niistä saarnaamaan: D Venom on mielenkiintoinen persoona, jonka näkökulmasta teksti on ihan mukavaa.
Kiitos tästä:)

[Wednesday]

eFFy; Kiitos kommentista, yritän alkaa kuvailla tekstissä enemmän, ettei siitä tulisi niin suorasukaista. :---) Huomasin muuten yhtä Harry Potteria lukiessani ficissäni pari virhettä;
kirjoitan aina näin:
"Moi." Hän sanoi vaikka pitäisi laittaa: "Moi", hän sanoi.


A/N; Huomautan vielä, että yhdessä tämän ficin kohdassa ikäraja nousee roimasti.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------


                                                                            Osa 15.

Vanha puuovi avautui päästäen pitkän narinan ja kaikki kääntyivät ovelle päin. Venom tarttui oven ruosteiseen kahvaan ja sulki sen hiljaa. Kaikki huomasivat tytön koulupuvun puuttuvan, kun tämä käveli rennosti eturiviin istumaan. Luokassa oli aivan hiljaista, lukuun ottamatta Venomin maihareiden laahausta kylmää hohkavaa kivilattiaa vasten. Professorin ilme kiristyi huomattuaan myöhästyjän asuvalinnan.
"Missä sinun koulupukusi on?", tämä kysyi ja yritti muuttaa äänensä niin ivalliseksi kuin pystyi.
Venom tuhahti ja katsoi miestä huvittuneen oloisena.
"En tiedä. Keksitkö sinä edes järkevää syytä pitää sitä?"
Koko luokka tiesi tytön menneen liian pitkälle. Severus harppoi parilla askeleella Venomin luokse, kumartui niin että hänen kasvonsa olivat hyvin lähellä tytön omia ja sanoi pehmeästi:
"Jälki-istuntoa neiti Griffonille. Tunnin jälkeen."
Venom vain hymyili tyytyväinen ilme kasvoillaan ja risti rikkinäisten farkkujen verhoamat jalkansa pöydän alle.
"Mikä Venomia oikein vaivaa?! Kalkaroksen jälki-istunnot ovat koulun pahimpia!", takarivillä istuva Ron älähti vieressään istuvalle Harrylle joka vain nyökytti mietteliäänä päätään. Jutussa oli jotain outoa, mutta mitä?
" No niin", Severus sanoi viileästi. "Ohjeet- ", mies heilautti sauvaansa ja hänen takanaan olevalle vanhalle ränsistyneelle liitutaululle ilmestyi monta tuumaa tekstiä. "- ovat liitutaululla. Ainekset -" hän heilautti taas taikasauvaansa ja kaapin tumma hieman lahonnut ovi aukesi. "- löytyvät varastokaapista. Huomautan, että tämä juoma on yksi hankalimmista, eli se vaatii tarkkaa työtä. Aloittakaa"
Oppilaat ryntäsivät varastokaapille hakemaan tarvitsemansa ainekset. Säälittävää, Venom ajatteli. Miksi rynnätä kaapille tuohon tungokseen, kun voi odottaa ruuhkan lähtevän, koska ainekset eivät kuitenkaan lopu? Venom nousi kyllästyneen oloisena ja raahautui kaapille. Siellä oli kaikkea pitsiperhosensiivistä besoaareihin. Hän näki syvällä kaapin perällä vanhan hiukan rikki menneen kirjan. Vaikka kaapissa olikin pimeää, hän huomasi sen olevan kirjoitettu käsin. Empien Venom piilotti kirjan selkänsä taakse, nappasi tarvitsemansa ainekset ja hiippaili paikalleen. Hän tunki kirjan vanhaan tummanharmaaseen koululaukkuunsa, joka oli täynnä pinssejä, hakaneuloja, niittejä ja hihamerkkejä eri bändeistä. Juuri kun hän oli aloittamassa ainesten pilkkomista, luokan perältä kuului valtava räjähdys, ja kaikki kääntyivät katsomaan äänen alkulähdettä.
"Weasley!", Severus karjaisi. "Osaatko sinä lukea ollenkaan?! Liemeen ei laiteta vesiliskon häntiä vaan rotan! Pansy, vie Crabbe sairaalasiipeen näyttämään noita paiseita"
Crabbe alkoi ulista kun paiseita ilmestyi hänen naamaansakin.
"Anteeksi, professori. Minä en huomannut", Ron piipitti katsoen pulpettiaan melkein yhtä punaisena kuin Ginnyn hiukset.
"Haihtuus! " Severus sanoi osoittaen sauvallaan Ronin kattilaa; se tyhjeni hetkessä. "Kymmenen minuuttia aikaa jäljellä!"
Ron voihkaisi harmistuneena; hän ei enää kerkeäisi saada lientään valmiiksi.


Venom pilkkoi nopeasti mutta keskittyneesti rotanhäntiä. Vähän väliä jostain puolelta luokkaa kuului ulvahduksia, kun muut saivat haavoja sormiinsa yrittäessään leikata aineksia liian nopeasti. Hän oli kumartuneena pöydän ylle niin että hänen lyhyet, sysimustat hiuksensa melkein osuivat pulpetin pintaan. Severuksen kulkiessa ympäri luokkaa tarkistaen jokaisen noudattavan ohjeita hänen katseensa osui pakonomaisesti tytön paidan avonaiseen kaula-aukkoon. Muutama oppilas huomasi sen ja tirskui hiljaa. Professorin tuima katse riitti hiljentämään ylimääräistä ääntä aiheuttavat oppilaat.
"Nyt liemistänne pitäisi kohota vaaleanvihertävää vesihöyryä ja nesteen pitäisi olla kirkkaanvihreää.", Severus ilmoitti ja tyytyväinen ilme levisi taas Venomin kasvoille; hänen liemensä oli kirkkaanvihreää ja siitä kohosi vaaleanvihreää höyryä. "Ne jotka onnistuivat tehtävässä, ottavat liemestään täytteen ja tuovat sen minun pöydälleni. Läksyksi saatte kirjoittaa kolmentoista tuumaa pergamenttia liemessä käyttämienne ainesten ominaisuuksista. Te, jotka ette onnistuneet, poistukaa"
Venom kaatoi lientään kristallin kirkkaaseen, pieneen pulloon ja laittoi siihen nimensä. Hän vei sen professorin pöydälle ja istui pulpetille odottamaan, sillä hänen jälki-istuntonsa alkaisi kohta. Hänen lisäkseen tehtävässä olivat onnistuneet Hermione, luihuistyttö Cornelia ja pari hänelle tuntematonta rohkelikkoa. Kun kaikki muut olivat lähteneet, Severus sulki oven yhdellä sauvannäpäytyksellä.


"Severus?", Venom kysyi tylsistyneenä ja naputti kynnellään pulpetin lohkeillutta pintaa.
Hetken kuluttua mies nosti kysyvänä katseensa häneen.
"Professori sinulle, Griffon", tämä sanoi viileästi.
"Voi anteeksi", tyttö tuhahti.
Severus nousi ylös ja asettui Venomin eteen.
"Tämä sai sitten olla viimeinen kerta kun käytät tuota paitaa minun tunneillani"
"Jaa. Häiritsikö se sinua?" Venom naurahti kuivasti kohottaen kulmiaan.
" Ei tietenkään. Pystyn ihan hyvin keskittymään opettamiseen kun sinä istut eturivissä kumartuneena pöytäsi ylle niin että minä näen kaiken sinun paitasi sisään", mies murahti.
"Se oli koko jutun tarkoituskin", tyttö virnisti. "Häiritä sinun opetustasi"
"Sinä siis olet vieläkin vihainen?", Severus kysyi haroen leukaansa.
Venomin kasvoilla oli miettivä ilme.
"Ei, en oikeastaan. Sain jo kostoni"
Tytön kädet kietoutuivat hellästi liemimestarin kaulaan.
"Hmm. Tuo paita häiritsee minua edelleen", mies hymähti.
"Mikset ota sitä pois?", Venom kysyi katsoen miestä tummilla silmillään.
Tytön silmissä paloi halu. Himo. Severus teki työtä käskettyä ja repäisi paidan pois tämän päältä niin että se ratkesi kahtia. Hän painoi helliä suudelmia Venomin kaulalle, jättäen siihen pieniä punaisia jälkiä.


Severus oli kantanut tytön sängylleen. Hän hamuili tämän rintaliivien hakasia auki. Pian rintaliivin lensivät sievässä kaaressa lattialle sängyn viereen. Miehen kylmät sormet valuivat kaulalta rinnoille saaden Venomin säpsähtämään hänen allaan. Sormet valuivat alemmas housujen vetoketjulle. Kuului narahdus ja pian housutkin lensivät alushousujen kera lattialle pitämään rintaliiveille seuraa. Severus otti kaapunsa taskusta sauvan ja osoitti sillä tytön ranteita. Köydet kiertyivät tämän ranteiden ympärille. Venom voihkaisi kivusta.
"Olen pahoillani. Tämä vain on paljon... kiihottavampaa", mies kuiskasi virnistäen ja nousi sängyltä.
Venom katsoi miestä hämmentyneenä; tämä kierteli tyytyväinen ilme kasvoillaan pylvässänkyä ja alkoi riisua vaatteitaan.
"Voi, miten aina olenkaan haaveillut tästä näystä; sinä. Alasti. Sidottuna sänkyyni", Severus sanoi mairea hymy huulillaan ja nousi taas Venomin ylle suutelemaan tätä. Venom muisti kuinka hän oli pari vuotta sitten niin sanotusti seurustellut erään pojan kanssa; suudelmat olivat olleet märkiä ja kömpelöitä eikä kyseinen poika ollut osannut tehdä mitään muuta kuin puristella hänen rintojaan ja persettään. Severus oli erilainen; jokainen suudelma oli taivaallinen ja ah, kuinka mies kuljetti taitavia käsiään hänen vartalollaan. Mies suuteli tytön alavatsaa ja huulet lipuivat alemmas. Kuuma, kostea kieli nuolaisi tytön reiden sisäpintaa. Pian kieli työntyi syvemmälle saaden Venomin vartalon hyppäävän ylös sängystä. Tyytyväisenä Severus nousi taas sängyltä.
"Hei, mitä sinä teet? Et voi lopettaa! Hemmetti, painu takaisin!", tyttö huusi. "Sinä et osaa tehdä mitään muuta kuin kiduttaa ihmisi-ääääh!"
Severus työntyi kerralla syvälle Venomin sisään. Työnnöt olivat aluksi hitaita, mutta mies vain nopeutti tahtiaan. Tytön hento varsi värisi tämän allaan huutaen hänen nimeään. Parin työnnön jälkeen mies kierähti täysin uupuneen Venomin viereen.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

A/N; Olen pahoillani että tästä osasta tuli niin lyhyt. Olisi tullut pidempi, mutta kirjoitin päivällä todella pitkän osan, mutta kone tietenkin jumittui ja koko osa katosi, enkä jaksanut aikaisemmin kirjoittaa sitä uudestaan.

[Wednesday]

                                                                       Osa 16.

Venomin hiukset olivat valuneet hänen silmilleen ja tämä hengitti raskaasti. Severuksen sormet silittivät hellästi tytön olkapäätä.
"Sinä pidit siitä?", mies kysyi melkein kuiskaten.
Venom ei sanonut mitään, nyökkäsi vain hiljaa ja hipaisi silmilleen valuneet hiukset korvansa taakse. Avonaisesta ikkunasta puhalsi sisälle kylmää syysilmaa.
"Olisitko sinä halunnut tehdä sen jonkun... nuoremman kanssa?", Severus kysyi epävarmalla äänensävyllä ja lopetti tämän olkapään silittämisen.
"En. Halusin mieluummin kokeneen miehen joka tietää mitä tehdä enkä mitään teinipoikaa", Venom hymähti ja hymyili itsekseen. "Hei, paljonko kello on?"
Severus vilkaisi takanaan olevan seinän kelloa.
"Puoli kuusi", mies vastasi. "Miten niin?"
"Minun piti tavata Remus viideltä", tyttö huokaisi. "Olen pahoillani, minun on pakko mennä"
Venom alkoi kerätä vaatteitaan lattialta, kun Severus tarttui hänen käteensä ja veti tämän takaisin.
Mies suuteli vaativasti tyttöä huulille ja tämän kielenkärki karkasi Venomin huulien välistä.
"Nyt voit lähteä", mies naurahti ja päästi otteensa irti.
Severus katseli tarkasti tytön pukiessa päälleen mutta kurtisti sitten kulmiaan.
"Vaihdathan sitten paitasi ennen kuin tapaat Lupinin", mies varmisti ja nousi itsekin pukemaan.
"Mikset voi kutsua häntä Remukseksi?", Venom murahti. "Ja kyllä, muistan vaihtaa paitani ilman sinun muistutuksiasi!"
Venom lähti hakemaan paitaansa luokasta ja huomasi sen ratkenneen kahtia.
"Sinä rikoit tämän!", hän huudahti kauhuissaan.
"Etkö sinä osaakaan taikoa?", Severus virnuili. "Entistus!"
Venom pyöritteli silmiään ärsyyntyneenä. Paidan ratkenneet saumat yhdistyivät, eikä olisi voinut edes kuvitella että se olisi ollut vähän aikaa sitten rikki. Mies näpäytti sauvaansa vielä tyttöä kohti.
"Mitä sinä teit?", Venom kysyi kurtistaen kulmiaan kysyvästi.
"Luulin ettet halua lapsia noin nuorena", mies sanoi hymyillen ilkikurisesti.
"Jaa, kiitos", Venom naurahti kuivasti. "Nähdään"


Oli jo hämärää ja Venomilla oli vaikeuksia nähdä ulkona kunnolla. Hän tarpoi lehtien peittämässä maassa risainen nahkatakki yllään. Häntä harmitti ettei ollut ottanut lämpimämpää takkia, sillä ulkona oli kamalan kylmää. Remus seisoi kauempana kukkulalla nojaten vanhaan tammeen. Tämä oli pukeutunut ruskeaan villakangastakkiin ja kaulassa hänellä oli tummanharmaa kaulahuivi, joka heilui tuulessa.
"Olen pahoillani että olen niin myöhässä", Venom huohotti juostuaan sinne ja yritti tasata hengitystään. "Mitä asiaa sinulla oli?"
"Sinä menetkin heti suoraan asiaan", mies naurahti hiljaa. "ihan niin kuin isäsi. No, en ole aivan varma pitääkö tämä asia paikkaansa, mutta luulen niin. Siis sinä ja Severus. Te olette yhdessä"
Venom tunsi sydämensä nousevan kurkkuun ja tämä nielaisi äänekkäästi.
"Mistä sinä...?", hän aloitti kauhunsekaisella äänellä ja puristi rystyset valkoisina taskussaan olevaa karkkipaperia.
"Harry kertoi minulle tänään, että hän on huomannut sinun katsovan Severusta ja että hänkin katselee sinua ja -", Remus selitti.
"Harry? Mitä helvettiä?!", Venom karjaisi puristaen käsiään nyrkkiin. "Minun rakkauselämäni ei kuulu hänelle hevonpaskaakaan!"
"Venom, anna minun sanoa asiani loppuun. Minäkin olen huomannut saman ja -", mies aloitti mutta Venom keskeytti taas tämän.
"Ja nyt sinä aiot kertoa isälleni?! Minä arvasin ettei kukaan hyväksy tätä! Minä tiesin!"
"Voisitko sinä olla keskeyttämättä kun puhun?", Remus kysyi rauhallisella äänellä ja sai tytön hiljenemään. "Minä en aio kertoa isällesi, sillä se ei ole minun velvollisuuteni. Mutta... jos hän... satuttaa sinua, sinä kerrot heti minulle, sopiiko?"
Venom katsoi miestä ymmällään.
"Satuttaa minua? Severus ei ikinä tekisi minulle mitään pahaa!", hän kivahti ja lähti juosten takaisin.
"Venom, en minä sillä... Venom tule takaisin!", Remus huusi mutta tyttö viiletti oli jo kaukana.


Käytävässä oli pimeää, ja vain seinällä olevien soihtujen liekit valaisivat sitä himmeästi. Raahaavat askeleet kaikuivat pimeydessä, kun Venom käveli ylös Rohkelikkotorniin. Onneksi hän oli kirjoittanut salasanan muistiin, niin hän pääsisi katsomaan Siriusta ja muita.
"Torakkaterttu", hän sanoi ja Lihava leidi päästi hänet sisään. Venom astui kodikkaaseen ja lämpimään huoneeseen muotokuva-aukosta. Sirius jutteli sohvalla Harryn kanssa, Hermione pakersi läksyjään lattialla ja Ron yritti saada karkuun lentänyttä Posityyhtystä kiinni.
"Venom!", Sirius huudahti hymyillen leveästi. "Tule istumaan"
Hän meni istumaan Siriuksen viereen ja nojasi päätään sohvan selkänojaa vasten. Muhkea ja pehmeä sohva tuntui hyvältä hänen kipeää selkäänsä vasten.
"Mikäs sinua riepoo?", mies kysyi huomattuaan tytön ärsyyntyneen ilmeen.
"Ei mikään", tämä vastasi haukotellen ja sulki hetkeksi silmänsä mutta raotti niitä tajuttuaan Siriuksen tuijottavan häntä epäuskoisena.
" Kuules nyt, Venom Roxette Griffon, minä tiedän milloin sinun mieltäsi painaa joku. No mikä on?", hän kysyi tiukasti.
"Remus", tyttö huokaisi.
Sirius katsoi tätä yllättyneenä, ei ollut Remuksen tapaista saada Venom suuttumaan.
"Mitäs hän?"
"Hän on... ärsyttävä!", Venom murahti. "Mutta.. minä taidan mennä nukkumaan"
Harry huomasi tytön ilmeestä, että Remus oli kysynyt Severuksesta.
"Ron, etkö sinä nyt saa sitä pöllöäsi kiinni?", Hermione kivahti ja nosti katseensa läksyistään. "En voi keskittyä läksyihin kun se sirkuttaa ja lentelee ympäriinsä!"
Venom katsoi pientä pöllöä kuin saalista, hyppäsi ja nappasi sen käsiensä väliin.
"Hahhah, sinä olet ihan niin kuin sinun an-", Sirius nauroi mutta jätti lauseensa kesken huomattuaan tytön vihaisen katseen.
"Hän on kuin mikä?", Harry ihmetteli.
"Äh, ei mikään", mies sanoi ja heilautti välinpitämättömänä kättään.
"Kiitti, Venom!", Ron hihkaisi ja otti pienen mustan pöllön tytöltä ennen kuin tämä lähti alas tyrmiin Luihuisen tupaan.


Muut Luihuiset juhlivat oleskeluhuoneessa huispauksen alkamista. Pari oli jo sammunut lattialle tuliviskin voimasta, Crabbe ja Goyle riitelivät viimeisestä munkkipossusta ja Draco suuteli huoneen perällä intohimoisesti Pansya. Venom ei jaksanut juhlia tänään, häntä ei huvittanut. Hän meni tyttöjen makuusaliin pamauttaen oven kiinni. Pian oleskeluhuoneesta kuului Severuksen karjunta.
"Nämä juhlat loppuivat nyt! Koko iikka nukkumaan siitä!! Ja te muuten kannatte sammuneet sänkyihinsä, oli herra Malfoy mitä mieltä tahansa!"
Venom nauroi itsekseen ja kaivoi liemitunnilla varastokaapista löytämänsä vanhan kirjan esiin. Hän avasi kirjan ensimmäisen sivun, ja huomasi kirjan kannen sisäpuolella nimen; Puoliverinen Prinssi. Mutta... eihän velhomaailmassa ole prinssejä, Venom mietti. Lempinimi kenties? Ovi aukesi ja kaikki luihuistytöt saapuivat huoneeseen. Venom sujautti kirjan tyynynsä alle.
"Griffon ei sitten uskalla juhlia?", Pansy kikatti ja tämän mopsimaiset kasvot kääntyivät ilkikuriseen hymyyn.
"Anteeksi vain, mutta minua ei tänään valitettavasti huvita juhlia noin ala-arvoisessa seurassa", hän paukautti ja sammutti yöpöydällään olevan lampun valot.


Venom tajusi olevansa pimeässä huoneessa, hän ei erottanut seiniä tai mitään muuta huoneessa olevaa. Hän kyllä tunnisti huoneen, hän oli ollut täällä... yli vuosi sitten.
"Venom...", kylmä sihisevä ääni sanoi pimeydestä. Punaiset silmät kiiluivat ja hän huomasi yliluonnollisen vaalean käden ojentuvan häntä kohti.
"Ei, ei... EI!", Venom huusi ja kymmenen huppupäistä hahmoa asettui hänen ympärilleen.
"Sinä petit meidät. Petit isäntäsi", kolkko ääni sanoi taas ja Venom tunnisti sen. "Sinun on aika maksaa"
"Ei, ole kiltti!", tyttö aneli.
"Avada kedav- ", hahmo sanoi ja astui esiin pimeydestä.
Joku ravisteli Venomia rajusti olkapäistä.
"Venom! Venom, herää!", pehmeä tytön ääni sanoi ja yritti ravistella häntä hereille.
Vastahakoisesti hän avasi silmänsä ja näki hätääntyneen Hermionen.
"Mitä nyt...?", Venom kysyi haukotellen ja nousi istumaan.
"Sinun pitää pukea päällesi", Hermione sanoi.
"Mitä? Miksi?", hän kysyi ihmetellen.
"Feeniksin killan kokous. Pue nopeasti!", tyttö sanoi ja lähti huoneesta.
"Hei, odota!", Venom huudahti ja kiskoi paitaa päälleen.
"Ei, minun on pakko mennä. Kalkaros odottaa sinua. Huoneessaan", Hermione sanoi ennen kuin lähti.
Kun Venom oli pukenut, hän hiipi varovaisesti ulos makuusalista ja meni koputtamaan Severuksen huoneen oveen.
"No niin, nopeasti sitten", mies murahti ja veti hänet sisään huoneeseen.
"Miksi kilta kokoontuu? Onko jotain sattunut?", Venom kysyi ymmällään ja haroi hiuksiaan.
"Ei ole aikaa selityksille. Menemme hormiverkolle, sinä ensin", Severus sanoi ja ojensi pulveripurkin tälle.
"Päämajaanko?", tyttö kysyi hämillään ja mies nyökkäsi. "Kalmanhanaukio kaksitoista!"


Venom saapui päämajan olohuoneeseen ja pyyhki tuhkaa housuistaan köhien. Huoneessa oli tummat sohvat ja seinillä roikkui paljon tauluja. Kesti hetken ennen kuin hän näki kunnolla koko huoneen.
"Venom!", Sirius huudahti. "Missä Kalkaros on?"
"Tulee kohta", tyttö vastasi ja pyyhki nyt tuhkaa hiuksistaankin. "Voisiko joku kertoa minulle mistä on kysymys?"
"Kohta, kun Severuskin tulee", Remus sanoi ja Venom mulkaisi tätä vihaisesti.
Venom katseli huonetta. Siellä oli Remuksen ja Siriuksen lisäksi Dumbledore, Hermione, Harry, Ron, Kingsley, Tonks, Vauhkomieli, Ginny, herra ja rouva Weasley, Fred ja George ja Mundungus. Pian Severuskin ilmestyi vanhasta takasta.
"No niin", Venom huokaisi. "Jos voisitte nyt kertoa mistä on kysymys"
"Ei täällä, keittiössä", Sirius sanoi ja ohjasi porukan vanhaan keittiöön ison pöydän ympärille. Koska tuoleja ei riittänyt kaikille hän joutui taikomaan niitä lisää. Dumbledore istui pöydän päässä. Severus nojasi seinään, sillä hän ei halunnut tulla istumaan muiden kanssa.
"Aloitanko minä?", Sirius kysyi ja Dumbledore nyökkäsi hyväksyvästi niin että lasit melkein tippuivat tämän päästä. "Asia on niin että yhteen Tylypahkaa lähellä olevaan kylään on langetettu pimeänpiirto, ja luultavasti.. myös Voldemort on siellä- " monet kavahtivat kuullessaan tuon nimen. " - ja olemme saaneet selville, ettei Voldemort ole enää Harryn perään, vaan sinun, Venom"
"Eli..?", tyttö kysyi hämmentyneenä.
"Meidän on tarkennettava turvatoimia ja -", hän jatkoi mutta Remus keskeytti tämän.
"Jospa minä jatkaisin Sirius, hän ei ymmärrä mitä sinä ajat takaa", Remus sanoi huokaisi ja Sirius näytti happamalta. "Meidän on saatava hänet pian kiinni, sillä sinun henkesi on suuressa vaarassa. Mutta me tarvitsemme siinä sinun apuasi..."
"No, mitä minun pitää tehdä?", Venom kysyi ja muut katsoivat Remusta kiinnostuneina.
"Meidän pitää järjestää... kohtaaminen Voldemortin kanssa. Niin että... hän... löytää sinut", Remus sanoi hiljaa.
"EI!", Severus karjaisi iskien nyrkillään pöytää. "Te ette laita alaikäistä tyttöä syötiksi pimeän lordille"
"Severus, rauhoitu", Venom huokaisi. "Minä teen sen"
"Turvatoimet ovat hyvin tarkat. Me saavumme sinne missä sinä sitten hänet tapaatkin ennen kuin hän ehtii koskea sinuun, Venom", Dumbledore sanoi ja katsahti rauhoittelevasti Severukseen.
"Sitä paitsi aurorit vahtivat ympäristöä koko ajan", Vauhkomieli murahti.
"Älä sinä puutu tähän!", Venom murisi. "Uskotteko hänen tulevan Tylypahkaan, professori?"
"Ei, en usko niin. Luulen hänen vain odottavan sinun saapuvan jonnekin suojaamattomaan paikkaan", Dumbledore mietti näpräten pitkää, valkoista partaansa. "Ja te kaikki viisi jäätte tänne yöksi", hän sanoi osoittaen Venomia, Ginnyä, Hermionea, Ronia ja Harrya. Rouva Weasley taikoi pöydän täyteen ruokaa yhdellä sauvan heilautuksella.
"Minä taidan lähteä", Severus sanoi ja oli poistumassa.
"Ei, Venom tarvitsee kunnon turvajoukot, sillä me emme vielä tiedä missä Voldemort on", Dumbledore sanoi nopeasti. "Istu toki seuraamme"
Nuristen mies istahti pöytään Venomin viereen.


"Miksi Venom ei pidä Villisilmästä?", Harry kysyi ihmeissään Remukselta ja Hermione ja Ronkin kuuntelivat tarkasti.
"Katsokaas kun... Vauhkomieli oli yksi niistä auroreista jotka saivat Venomin ankeuttajien avulla kiinni", mies selitti kuiskaten. "Ja Venom tietenkin kantaa hänelle vieläkin kaunaa. Eikä Vauhkomieli luota häneen, vaikka Dumbledore luottaakin"
"Mutta... Miksi Venom joutui Azkabaniin?", Ron kysyi, mutta liian kovaa, sillä kaikki kääntyivät katsomaan häntä.
"Sinä et kerro heille mitään mitä Venom ei halua, Lupin!", Severus sähähti.
"Ei... Kerro vain", Venom sanoi sumuisella äänellä, niin että tämä kuulosti melkein Punurmiolta.
"Hän... tappoi monia ihmisiä. Niin jästejä kuin noitia ja velhojakin. Voldemortin käskystä tietenkin", Remus selitti hiljaa ja katsoi varovasti tyttöön.
"Ja huvin vuoksi", Venom sanoi kaikkien yllätykseksi. Hän ei näyttänyt olevan yhtään yllättynyt muiden reaktiosta asiaan.
"Mikset sinä ole.. kertonut meille mitään?", Hermione kysyi hämmentyneenä.
Hetken oli aivan hiljaista, kun kaikki katsoivat Venomia, joka katsoi tummilla silmillään tiukasti tyttöön.
"Hah, ihan kuin te ymmärtäisitte. Kaikki, kaikki Tylypahkassa pelkäävät minua. Kaikki velhot ja noidat pelkäävät minua. Miksi? Minä tapoin monia ihmisiä! Ihan kuin olisin heti kertomassa kaikille elämänkertaani", Venom sihisi.
"Mutta meillä kaikilla on oikeus tietää Voldemortista lisää!", Vauhkomieli murisi, tähtäsi sauvansa Venomiin ja lausui vaikealta kuulostavan loitsun. Hän huomasi pian, että kaikki pystyivät lukemaan hänen muistiaan.


Venom oli taas siinä samassa huoneessa, missä oli ollut unessaankin. Kaikki tunnistivat Venomin kanssa huoneessa seisovan hahmon; Voldemort.
"Venom... " Kylmä ääni sanoi pehmeästi. " Kuulin Galderilta, että sitä et onnistunut tehtävässäsi"
"Minä - ", Venom aloitti mutta Voldemort jatkoi taas.
"Parhaimmillasi olet tappanut monta kymmentä jästiä. Nyt et pystynyt tappamaan vaivaista kahta", lordi sihahti.
"Anna anteeksi, isäntä! Minä yritin parhaani! Minä yritin!", tyttö aneli. Tämän hiukset olivat pidemmät ja kasvot olivat erilaiset kuin nyt.
"Ikävä kyllä, minun täytyy rangaista sinua. Kidut -", Voldemort huusi mutta huoneeseen tuli kolmaskin hahmo.
"Isäntä, hän ei pystynyt! Toffee oli saamassa hänet kiinni! Ole kiltti isänt -", vaaleahiuksinen mies aneli.
"Avada kedavra!"
Huuto kaikui pitkin huonetta ja mies kaatui maahan. Tämä räpäytti pari kertaa silmiään, mutta ei sitten enää liikkunut.
"Darius!", Venom kiljui ja polvistui miehen viereen. Katkerat kyyneleet valuivat tämän haavojen peittämille poskille ja hänen kätensä tärisivät holtittomasti.
"Toivottavasti nyt ymmärrät yrittää seuraavalla kerralla paremmin", Voldemort hymähti ja poistui huoneesta tyytyväinen ilme kasvoillaan. Sitten muisto vaihtui toiseen.

"Erlend, takanasi!", Venom huudahti laihalle miehelle jolla oli mustat pitkät hiukset ja joka yritti taistella luultavasti auroria vastaan. Kaksi auroria yritti saartaa hänet. "Avada kedavra!"
Pian maassa makasi hujan hajan kuolleita ruumiita. Venom potkaisi yhden selälleen kengänkärjellään hymyillen tyytyväisenä.
"Hän on nyt tyytyväinen, eikö?"
"Jep", mies naurahti kolkosti. Heidän seuraansa liittyi kaksi muutakin hahmoa; tympeännäköinen vaaleahiuksinen mies ja tummahiuksinen, raskasluominen nainen. "Kas, Lucius ja Bellatrix, myöhästyitte juhlista"
"Voi miten harmillista, Erlend", Lucius tuhahti. "Venom pärjäsi luultavasti hyvin?"
"Todellakin! Tappoi kaksikymmentä auroria, yksin!", Erlend hymyili leveästi. "Hän.. hän on yksi parhaista!"
Luciuksen suu kapeni pelkäksi viivaksi. Yksi parhaista. Ennen hän oli ollut yksi parhaista!
Juuri kun Bellatrix sanomassa jotain, Venom havahtui ja kaikki olohuoneessa olijat katsoivat häntä. Järkytys paistoi heidän kasvoiltaan ja silmistään. Rouva Weasley nosti käden suulleen. Venom kääntyi tyytyväisenä hymyilevän Vauhkomielen puoleen.
"Sinä!", hän karjaisi. "Sinulla - ei - ole - mitään - oikeutta - koskea - minun - muistoihini!"
Harry havahtui ensimmäisenä ja katsoi tyttöä järkyttyneenä.
"Sinä siis... todellakin tapoit ne ihmiset?"
"Niin tapoin", tämä vastasi kylmästi ja katsoi kaikkia tummilla silmillään. "Mukavaa hommaa"
Iva tihkui tämän äänestä. "Anteeksi"
Venom käveli nopeasti eteiseen ja katosi pimeyteen pamauttaen oven kiinni.
"Katso nyt mitä teit, senkin paskiainen!", Severus karjaisi Vauhkomielelle  ja pinkaisi tytön perään.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

[Wednesday]

A/N: Elikkäs; olin mökillä vähän aikaa sitten, enkä päässyt yhteyksiin netin kanssa (paitsi kännykällä, mutta olisi ollut tuskallista kirjoittaa koko osa sillä) ja kaverit ovat vieneet sen jälkeen suurimman osan ajasta. Inspiraatiokin on ollut jonkun aikaa kateissa, mutta sitä tuli lisää uuden Harry Potter-leffan kautta, so, osa 17, olkaa hyvät. Tästä osasta tulee kylläkin todella lyhyt, ajanpuutteen takia.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------




                                                                            Osa 17.

Katulamput valaisivat himmeästi tyhjää ja ankeaa katua ja kylmä syystuuli tarttui puidenlehtiin havisuttaen niitä hiljalleen. Venom käveli kylmissään kadunreunaa pitkin kuunnellen viereisen talon yläkerrasta kuuluvaa humalaisten nuorten huutamista. Viha Vauhkomieltä kohtaan jyskytti vieläkin tytön päässä, eikä tällä ollut aikomustakaan mennä takaisin. Hän vaikka kävelisi takaisin Tylypahkaan kuin palaisi takaisin. Pian Venom havahtui ajatuksistaan, huomattuaan syrjäisellä kujalla liikkumattoman, kumaran mieshahmon, joka katsoi häntä tiiviisti silmät kiiluen. Hahmo virnisti inhottavasti, ja hän tajusi heti kuka tämä oli.
"Ei, se et voi olla sinä...", Venom kuiskasi hiljaa ja perääntyi varovasti, kun hahmo lähti kävelemään häntä kohti. "Ei, älä tule lähemmäs! Älä koske minuun!", tyttö karjaisi ja hamuili taikasauvaansa taskustaan.
"Venom!", kuului huuto tytön takaa.
Hahmo kavahti ja katosi nopeasti takaisin varjoihin.
"Severus!", Venom huudahti helpottuneena ja laski sauvansa.
"Muut ovat huolissaan sinusta...", mies sanoi hiljaa. "Kenelle sinä puhuit?"
"Ei... pelkkä väärinkäsitys, ei sen kummempaa", tyttö mutisi katsoen maahan.
"Lähdetään", Severus sanoi pikaisesti ja viittoi takaisin Siriuksen talolle päin. "Ellet halua jäädä tänne?"
"En... Mennään vain", Venom sanoi hiljaa ja katsoi vielä varovaisesti kujalle ennen kuin juoksi miehen perään.


Sirius istui kumarassa vanhassa, nuhjuisessa nojatuolissa vilkuillen välillä Vauhkomieltä vihaisesti. Oli tämän syy että tyttö oli lähtenyt. Entä jos Severus ei löytäisikään tyttöä? Pitäisikö hänen selittää Danille että he olivat hukanneet Venomin, ehkäpä suoraan Voldemortin käsiin? Pian ovi kävi. Kaikki kääntyivät eteisen ovelle katsomaan. Ovensuussa seisoi ankean näköinen Venom takanaan ilmeetön Severus, joka piti kättään tytön olkapäällä. Kaikki näyttivät hyvin vaivautuneilta, Ronin katseessa oli myös hitunen pelkoa. Huoneessa oli aavemaisen hiljaista, lukuun ottamatta takkatulen rätinää. Sirius nousi nojatuolistaan ja käveli hitaasti eteiseen. Tämä katsoi Venomia hetken ja halasi sitten tyttöä lujasti.
"Älä enää ikinä tee noin", mies sanoi hiljaa. "Olin kamalan huolissani"
"Kaikki on hyvin...", Venom hymyili hieman ja irrottautui sitten tämän halauksesta.
"Sinä olet aivan kalpea!", rouva Weasley huudahti katsoen tätä. "Minä teen sinulle hieman kaakaota. Haluaako kukaan muu?"
Tyttö kohautti olkiaan ja lähti muiden perässä olohuoneeseen. Vauhkomieli katsoi pettyneenä Venomia, tämä oli jo kerennyt toivoa tytön lopullista katoamista. Huoneessa oli vieläkin vaivaantunut tunnelma.
"Missä professori Dumbledore on?", Venom kysyi rikkoen hiljaisuuden.
"Hän lähti. Hänellä on kuulema tärkeä tehtävä hoidettavanaan Harryn kanssa", Remus vastasi.
"Harryn?", tyttö kysyi kulmat kurtussa katsoen Remusta ihmeissään.
"Niin, niin hän sanoi", Vauhkomieli mörähti. "Harmittaako sinua se, että hän ei ota sinua mukaan tärkeisiin tehtäviin? En kyllä ihmettele ollenkaan hänen valintaansa, tuollainen onneton kuolonsyöjä voisikin pilata kaiken..."
"Peru sanasi!", Venom karjaisi ja ponkaisi ylös tuolistaan osoittaen miestä sauvallaan. Vauhkomieli hymyili tyytyväisenä. "Peru sanasi, saasta!"
"Aiotko tappaa minut? Se onkin sinun lempipuuhaasi, on aina ollut"
"Turpa kiinni!", tyttö kirkui täristen raivosta ja kohotti sauvansa. "Sektumsempra!"
Vauhkomieli iski keppinsä tömähtäen lattiaan ja Venom kaatui liikkumattomana maahan.
"Lopettakaa!", Hermione huusi itku kurkussa.
"Mitä sinä teit hänelle?!", Severus karjaisi. "Mitä sinä teit hänelle?!"
Rouva Weasley saapui olohuoneeseen kaakaomuki tarjotin käsissään.
"Herranjumala!", hän huudahti kauhuissaan ja tarjotin putosi maahan tämän käsistä. Mukit rikkoutuivat pieniksi sirpaleiksi ja kaakao levisi pitkin vanhaa persialaista mattoa.
Venom ei liikkunut ja tämän silmät katsoivat tyhjyyteen.
"Tapoitko sinä hänet?!", Sirius kysyi ääni väristen.
"Hullunako minua pidät?", Vauhkomieli ärjäisi katsoen kaikkia vimmastuneena. "En tietenkään!"
"Sinä saat luvan häipyä täältä. Nyt heti!", tummahiuksinen mies karjahti ja osoitti ovelle. Vauhkomieli lähti ovelle päin puujalka lattiaa vasten kopisten ja katosi yöhön.
"Hänen pitää saada nyt levätä", Remus sanoi viitaten Venomiin.
"Hän voi majoittua minun huoneeseeni", Sirius sanoi ja katsoi huolestuneena tyttöä.
Mitään sanomatta Severus nosti Venomin syliinsä ja kääntyi Siriuksen suuntaan.
"Minne?"
"Minä näytän, tule", mies sanoi ja lähti kävelemään pitkää käytävää pitkin, ja pysähtyi viimeiselle ovelle.
Severus katsoi välinpitämättömänä huonetta; kuvia jästityttöjä vähissä vaatteissa, vanhoja Rohkelikko-huiveja. Hän asetti tytön liikkumattoman ruumiin sängylle ja veti peiton tämän päälle.
"Tuletko?", Sirius kysyi viittoen ovelle.
"Aivan kohta...", Severus sanoi hajamielisesti.
Sirius lähti olkiaan kohauttaen takaisin. Severus katsoi tytön vartaloa ja silitti kädellään tämän poskea.
"Niin kaunis... Niin hauras...", mies sanoi hiljaa. Tytön silmissä ei näkynyt sitä vaihtelevaa iloisuutta ja ankeutta. Vain tyhjyyttä. Huokaisten Severus kääntyi ovelle ja lähti sulkien oven hiljaa.


Venom raotti varovaisesti silmiään, ja näki kolme punatukkaista hahmoa; Fred, George ja Rouva Weasley. Yksi hahmo työnsi päänsä suoraan hänen eteensä.
"Hei", George sanoi leveästi hymyillen.
"Missä... Missä Severus on?", Venom kysyi käheästi. Hänen päänsä oli todella kipeä.
"Hän lähti. Sanoi tulevansa myöhemmin takaisin", Fred selitti. "Haluatko paahtoleipää?"
"Ei, en kiitos... Minä haluan hänet tänne. Heti!", tyttö sanoi hätääntyneenä.
"Venom! Olet hereillä!", Remus huudahti helpottuneena käytävästä. "Sirius, hän on hereillä!"
Kahden miehen päät ilmestyivät ovenrakoon.
"Sattuuko sinuun?", Sirius kysyi ja asteli sängyn viereen toinen mies kannoillaan.
"Päähän hiukan", Venom mutisi ja nousi istumaan sängynreunalle. "Mitä hän teki minulle?"
"Kuka?"
"Vauhkomieli", tyttö puuskahti ja katsoi ikkunasta ulos. Siellä satoi.
"Emme tiedä. Se oli jonkinlainen vahva tainnutusloitsu, ainakin niin luulisin...", Remus sanoi hiljaa haroen leukaansa. "Mikä se loitsu oli? Se mitä aioit käyttää häneen?"
"En muista. Minä... luin sen jostain", Venom haukotteli ja nousi seisomaan.
"Mitä sen on tarkoitus tehdä?"
"No, ei ainakaan mitään hyvää", tyttö hymähti. "Ovatko muut jo lähteneet? Harry, Ron ja Hermione?"
"Eivät. Dumbledore sanoi että te saatte olla täällä vielä jonkin aikaa, mutta sitten teidän täytyy lähteä", Sirius sanoi harmistuneena ja katseli hajamielisesti huonetta.
Oli hetken hiljaista, kun olohuoneesta kuului kiivasta puheensorinaa. Venom kuunteli tarkasti, ja tunnisti pian äänen, jonka hän olisi halunnut kuulla tänään ensimmäisenä. Hän käveli olohuoneen ovensuuhun. Severus näytti huojentuneelta huomattuaan tytön olevan kunnossa. Venom joutui kamppailemaan itseään vastaan ettei olisi suudellut miestä kaikkien edessä. Hän istahti rennosti sohvalle Ronin viereen.
"Huomenta", tyttö sanoi hetken kuluttua ja osa huoneessa olijoista vain mutisi jotain vastaukseksi.
Kaikki kääntyivät ihmeissään katsomaan takkaa, joka alkoi rätistä ja täyttyi kirkkaanvihreästä tulesta. Dumbledore astui takasta pyyhkien tuhkaa pitkästä parrastaan.
"Ron, Venom, Harry, Hermione, Ginny, teidän täytyy mennä äkkiä takaisin Tylypahkaan, kuolonsyöjät ovat löytäneet meidän olinpaikkamme. Sirius, Remus ja Tonks, te majoitutte joksikin aikaa Tylypahkaan, ette ole turvassa täällä", mies sanoi vakavana. "Venom, sinä menet ensin. Vauhtia!"
Venom nyökkäsi, otti takanreunalla olevasta purkista kourallisen pulveria ja asteli takkaan.
"Tylypahka!", hän sanoi kuuluvasti.
Kaikki kieppui tytön ympärillä, ja pian hän oli professori Dumbledoren huoneessa. Hetken päästä Harry, Ron, Hermione ja muut ilmestyivät takasta.
"Professori", Venom sanoi hiljaa ja Dumbledore kääntyi tytön puoleen. "Minä... Minä näin yhden heistä. Sinä iltana, kun lähdin"
"Kenet?", mies kysyi ja kaikki katsoivat kiinnostuneina tyttöä.
"Fenrir Harmaaselän", Venom henkäisi.
"Oletko varma?", Severus kysyi huultaan purren.
"Ehdottomasti"
"Severus, mene varmistamaan linnan turvatoimet, heti. Te neljä, oppitunneillenne ja muut, poistukaa. Venom, minun on juteltava sinulle, kahden kesken", Dumbledore sanoi katsellen taivaalle ulos ikkunasta.
Muut nyökkäsivät hiljaa ja häipyivät huoneesta. Harry katsoi vielä turhautuneena taakseen ennen kuin kääntyi ovelle. Ovi pamahti kiinni ja Venom säpsähti hieman.
"Arvelen, että olet utelias, liittyen tehtävään jonka suoritin eilen Harryn kanssa. Olenko oikeassa?", professori kysyi ja kääntyi katsomaan tyttöä.
"Kyllä, professori", Venom vastasi hiljaa ja katsoi Fawkesia joka suki kirkkaanpunaisia sulkiaan keskittyneesti.
"Me olemme olleet etsimässä hirnyrkkejä", Dumbledore selitti ja hymyili hieman.
"Hirnyrkkejä?", Venom älähti. "Hän... on siis jakanut sielunsa osiin? Tehnyt hirnyrkkejä?"
"Niin, aivan oikein. Hän on luultavasti tehnyt seitsemän, ja meillä on niistä viisi tuhottuna", mies sanoi ja piti hetken taukoa. "Tarvitsen kuitenkin sinun apuasi. Sinun muistojasi. Sinun ei tietenkään ole pakko tehdä sitä, ellet tahdo"
"Ei, kyllä minä voin. Mitä vain, kunhan saamme hänet kukistettua", Venom sanoi purren huultaan.
"Ei, ei, ei. Annan sinulle aikaa miettiä", Dumbledore naurahti. "Saatat nimittäin myöhemmin katua. Sinun olisi paras mennä oppitunnillesi. Yrttitietoa, luulisin?"
Venom nyökkäsi huokaisten ja lähti kävelemään portaita alas, vaihtamaan koulukaapunsa päälleen.

[Neiti Pimeyden Lordi]

En halua olla törkeä, mutta oletko kokonaan unohtanut kirjoittavasi ficciä? 

[Wednesday]

En halua olla törkeä, mutta oletko kokonaan unohtanut kirjoittavasi ficciä? 

Joo, on kyllä nykyään jäänyt tämän ficin kirjoittaminen vähemmälle, koska aikaa ei nykyään ole opiskelun ja harrastuksien takia paljoakaan (ja silloin kun sitä aikaa on, niin haluaa tehdä jotakin muuta) + inspiraatiokin ficciin on melkein kokonaan poissa.. Eli tämän ficin jatkumisesta en ole enää yhtään varma. :----(

[An_n]

Jatkoaaaaaaaa heti tai joku loukaantuu !!!!!!!!!!!!!!!1