Horisonttiviiva (K-11) [R/S, S/?, FF100, Albumihaaste]

[Willy]

Author: Willy
Genre: Angst, drama, romance
Pairing: Ron/Seamus, Seamus/?
Rating: K-11
Summary: Kun ote rakkaudesta ei enää pidä.
Disclaimer: Hahmot Rowin, tarina minun.
A/N: FanFic100, sana 003. Loppu
Albumihaaste, kappale Three Days Grace - Let It Die
22 virkettä-haaste



Istut vieressäni sängyllä ja naurat hyväntuulisesti samalla kun upotat makean, sinipintaisen kriikunan raotettujen huulieni välistä suuhuni. Sormesi seuraavat luumarjan mukana ja tanssijan elkein ne liukuvat kevyesti takaisin ulos sipaisten matkallaan kevyesti kosteita huuliani. Vedän sinut syliini ja voin kuulla sydämesi sykkeen korvissani ja tuntea sen lyönnit ihollani. Karun maailman pahuus ei pääse sisään lukitusta ovesta, jonka takana me luomme jotain kaunista ja unohdamme ajan merkityksen.

Käteni vaeltaa hiekanruskeissa hiuksissasi ja huomaan miten silmissäsi välähtää intohimon leimahdus. Suudelmamme ovat kuin kuumaa rautaa huultemme sulautuessa yhteen toisiaan mittaillen ja tunnustellen. Pummien lailla me kerjäämme toistemme huomiota ja kietoudumme alastomina toistemme ympärille, pääsemättä koskaan tarpeeksi lähelle.

Rakkauden miekka on iskenyt minut sokeaksi enkä huomaa sinussa tapahtunut muutosta sillä minulle riittää, että saan tuntea sinut käsivarsillani vaikka henkisesti olet vaeltanut jonnekin kauas. Uskottelen itselleni ettei mikään ole muuttunut edellisistä kerroista, ettei kukaan ei voisi siepata sinua luotani ja etteivät kätesi koskaan laskeutuisi piirtämään kuvioita jonkun toisen iholle. Alat haalistua utuiseksi viivaksi horisonttiin ja lupaus ikuisesta yhdessä olosta murenee osaksi maailman tuhkaa.

Vaikka pystyn haistamaan hiuksissasi kilpailijani tuoksun, jaksan olla lapsellisen toiveikas tulevaisuuden suhteen. Yritän sysätä välejämme kalvavan epäymmärryksen sivuun, vaikka se kohoaa taivaisiin muodostaen läpäisemättömän kielimuurin. Tuntuu kuin suhteemme sairastaisi tappavaa tautia, pitkälle edennyttä syöpää johon ei auta enää muu kuin laskea jäljellä olevia päiviä.

Olemme menettäneet kyvyn humaltua toistemme seurasta ja pelkään, ettet sinä edes yritä korjata asioita paremmiksi. En uskalla sanoa ajatuksiani ääneen, sillä pelkään vastauksesi olevan jäinen ja osoittavan pelkoni todeksi. Odotin jo yhteistä joulua, jolloin olisit avannut paketista villapaidan jollaisen äiti tekee kaikille läheisille joka vuosi. Sieluni silmin näin meidän sohvalla toisiimme kietoutuneina ja syöttämässä toisillemme piparmintun makuisia karamelleja.

Alun suloinen painottomuuden tunne on mennyttä ja tilalle vyöryy lyijynraskasta tuskaa kun sinä lopulta kerrot tunteidesi muutoksesta. Sanon asioita joita en tarkoita, syytän sinua vaikka olet syytön ja toivon, että voisin nukkua suruni pois. Tuntuu kuin olisin suljettuna pimeään laatikkoon josta en löydä ulospääsytietä. Onnellisuuden pinta oli liian haurasta ja helposti särkyvää, emmekä me vaalineet sitä tarpeeksi. Jos olisimme pitäneet siitä parempaa huolta, ei kukaan vieras olisi tunkeutunut sen läpi ja vienyt sinua pois.

Sanat
1. kriikuna
2. tanssija
3. sydän
4. karu
5. leimahdus
6. rauta
7. pummi
8. miekka
9. siepata
10. lupaus
11. toiveikas
12. kielimuuri
13. syöpä
14. humaltua
15. jäinen
16. villapaita
17. karamelli
18. painottomuus
19. nukkua
20. laatikko
21. pinta
22. vieras


Three Days Grace - Let It Die

We had fire in our eyes
In the beginning
I never felt so alive
In the beginning
You, you blame me but
It's not fair when you say that I didn't try
I just don't want to hear it anymore

I swear I never meant to let it die
I just don't care about you anymore
It's not fair when you say that I didn't try
I just don't care about you anymore

We had time on our side
In the beginning
We, we had nothing to hide
In the beginning
You, you blame me but
It's not fair when you say that I didn't try
I just don't want to hear it anymore

I swear I never meant to let it die
I just dont care about you anymore
It's not fair when you say that I didn't try
I just dont care about you anymore
You say that I didn't try
You say that I didn't try
You say that I didn't try

I swear I never meant to let it die
I just dont care about you anymore
It's not fair when you say that I didn't try
I just dont care about you anymore
I just dont care about you anymore
I just dont care about you anymore
I just dont care about you anymore
I just dont care about you anymore




//destine muokkasi ikärajan otsikkoon

[Winga]

Aah, Ron/Seamusta!

Tämä oli todella kaunis, ja hienosti sait tunteita esille, olkoonkin näin lyhyt pätkä, jossa vielä Albumihaastetta ja 22 virkettä...
Pidin siitä, kuinka kerroit Ronin näkökulmasta, muistit tuoda esiin senkin, ettei Ron huomaa helposti mitään. Ainakin minulle se tuli mieleen.
Ah, upeaa tekstiä, ja olen pahoillani, en osaa järkevämmin taas kommentoida. Kirjoittele paljon lisää! 

[Sokerisiipi]

Lueskelen tarkoituksella nyt 12+ virkkeistä kirjoitettuja tekstejä, kun menin itsekin ilmoittautumaan ja otan vähän mallia, inspiraatiota ja ihailen toisten aikaansaannoksia. Tämä oli aivan ihana.

Kaikki sanat sopivat sinne kerrassaan täydellisesti ja lopetus etenkin sai sydämeni sykähtämään. Se ei jättänyt mitään roikkumaan vaan päätti tekstin kerrassaan täydellisesti. Olen lukenut tällä parituksella vain kourallisen ficcejä, mutta mielestäni parituksella ei niinkään ollut väliä. Ronin persoonallisuus kertojana kyllä tuli hyvin esille, mutta Seamuksen paikalle olisi voinut kuvitella kenet tahansa. Pidin siitä.

Kieli oli niin tavattoman kaunista! Jäi oikein sellainen ihana, kevyt ja leijuva olo tämän jälkeen. Ja mielessä oli vain yksi sana: Oi. Ja ehkä "ihana", mutta pelkkä "oi" kuvastaa paremmin sitä, miten sanattomaksi tämä minut sai. Pidin myös siitä, miten kaikki paljastui pikkuhiljaa. Alussa ei olisi vielä mitenkään voinut päätellä, että hetkessä olisi jotain valheellista ja epätoivon tuntua vaan sitä oletti oitis, että onnellisiahan siinä ollaan, kun jaksetaan vähän leikkiä, silmissä leimahtaa intohimo ja naurukin on hyväntuulista. Mutta vähitellen illuusio alkaa rakoilla ja vaikka Ron ei sitä halua uskoa/sisäistää, Seamus lipuu hänestä koko ajan kauemmas. Jotenkin se oli vain niin riipaisevan inhimillistä. Tätä tekstiä voisi kuvata sanalla katkeransuloinen. Mielestäni se on koko tekstin ydin. Toinen on sylissä, aivan iholla, mutta silti kaukana ja ote kirpoaa hitaasti, mutta varmasti.

Kuten jo mainitsin, virkehaasteen sanat sulautuivat niin hyvin joukkoon, että tuntui kuin haastetta ei olisi ollutkaan. Se on hieno juttu ja niin se kuuluisi tehdäkin. Tämä oli kerrassaan ihana, kaunis ja lumoava ficci!
Kiitän ^^