Kirjoittaja Aihe: KnB: Päivän horoskooppi, K-11, one-shot  (Luettu 809 kertaa)

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 856
  • kiero ja sarkastinen
KnB: Päivän horoskooppi, K-11, one-shot
« : 08.10.2016 22:38:32 »
Fandom: Kuroko no Basuke
Disclaimer: En omista hahmoja enkä maailmaa, enkä saa leikkimisestä muuta kuin hyvää mieltä.

Otsikko: Päivän horoskooppi
Kirjoittaja: Kaatosade
Paritus: Midorima/Takao
Ikäraja: K-11
Genre: romantiikkahuumoripölöily
Summary: Ja oikeastaan jo Midoriman olemus kertoi, että jokin oli hullusti.

A/N: Ähh. Tämä on eka idea, jonka ikinä sain tästä fandomista, mutta syystä tai toisesta en millään meinannut saada sitä kirjoitetuksi. Enkä nyt tiedä oliko tälleen aivot kuumeesta sulaneina paras hetki viimeistellä, mutta näin nyt kuitenkin tein. Slam Dunk -haasteeseen ja Fandomkohtaiset OTP:t -haasteeseen (koska MidoTaka <3).



Päivän horoskooppi

Kaikkeen tottui aikanaan. Jopa siihen, että Midorima Shintaro tapasi astella koulun pihalle joka aamu jotakin hyvin kummallista ja kouluun kuulumatonta käsissään. Legoukko, jälkiruokakulho, ilmapallo – Takao ei käsittänyt, mistä Oha Asa oikein keksi niin älyttömän listan päivän onnenkapineita, ehkä tuottajilla oli käytössään jonkinlainen satunnaisgeneraattori, mutta yhtä kaikki niihin tottui. Eivätkä ne koskaan lakanneet riemastuttamasta häntä.

Takao tapasi aloittaa koulupäivän pirteästi tervehtimällä Midorimaa ja laskemalla leikkiä tämän uusimmasta onnenkapineesta. Eilinen pehmokirahvi oli sopinut ihastuttavasti joukkueen verryttelypuvun väriin, suoranaisen esteettinen valinta.

Niinpä hän hölmistyi täysin, kun Midorima ensimmäistä kertaa ikinä marssi sisään koulun portista tyhjin käsin. Ei voinut olla! Hän tarkensi katseensa Midoriman käsiin ollakseen varma siitä, ettei tämä puristanut nyrkissään jotain pientä kuten vaikka nappia tai karkkipaperia, mutta ei. Ja oikeastaan jo Midoriman olemus kertoi, että jokin oli hullusti – hartiat olivat jäykästi koholla, katse pälyili silmälasien takana ja ilme yritti kovasti olla tavallistakin luotaantyöntävämpi. Ei sillä, että se esitys ikinä toimisi Takaoon.

Hän vain huolestui, ei muuta. Oliko päivän onnenkapineeksi valittu jotakin niin outoa, ettei Midorima ollut onnistunut hankkimaan sitä mistään? Mutta eikö sitä varten ollut olemassa jokin puoti, jota Midorima säännöllisesti rikastutti? Ehkä Midorima ei ollut ehtinyt sinne, koska aamulla oli tapahtunut jotakin vakavaa? Vai oliko onnenkapine jotain niin isoa, ettei sitä voinut kuljettaa mukana? Joka tapauksessa kyseessä oli ilmiselvä hätätapaus.

Takao piilotti huolensa, koska Midorima vain kutsuisi häntä idiootiksi ja sanoisi ettei yhtään mikään ollut vialla. Ihan kuin sekään esitys ikinä toimisi häneen...

Hän kuitenkin virnisti kuten minä tahansa tavallisena aamuna ja singahti pihaa kiertävän muurin luota kohti Midorimaa aikeenaan läiskäyttää tätä toverillisesti hartiaan. "Heei, Shin-chan!" hän hihkaisi. "Oletko vihdoin päättänyt lakata uskomasta horosk-"

Midorima huomasi Takaon ja jähmettyi kuin olisi nähnyt jonkin mielettömän elokuvahirviön. Midoriman suu putosi auki ja silmät levisivät niin, että niiden kirkkaanvihreän värin näki matkankin päästä.

Takao oli kysymäisillään oliko hän kenties huomaamattaan kasvattanut toisen pään tai muuttunut vihreäksi ja suomuiseksi, mutta Midorima juoksi ennen kuin hän sai suunsa auki. Pinkoi kohti koulurakennusta samalla vimmalla kuin kentällä juoksi blokkaamaan vastustajan korintekoyrityksen.

Okei. Että sillä lailla.

*

Ennen ensimmäisen tunnin alkamista Takao kävi vessassa kurkistamassa peiliin. Hän ei ollut huomaamattaan kasvattanut toista päätä eikä muuttunut vihreäksi ja suomuiseksi. Itse asiassa hän näytti ihan siltä miltä pitikin ja mielestään varsin hyvältä, joten hänen ulkomuotonsa ei mitenkään selittänyt Midoriman reaktiota.

Toisin sanottuna Midorima oli kummallisella tuulella. Se oli oikeastaan normaalitilanne, mutta tämä oli sen lajin kummallista jota Takao ei ollut nähnyt koskaan aikaisemmin.

Ehkä Midoriman riippuvaisuus onnenkapineistaan oli paljon vakavampaa kuin Takao koskaan oli käsittänyt ja nyt tämä oli täysi hermoraunio ilman sellaista? Oliko jossain tarjolla Oha Asa -vieroitusta vaikeasti addiktoituneille ja miten potilaan sai ohjatuksi sinne hoitoon?

Takao kulutti koko äidinkielentunnin pohtimalla käsillä olevaa ongelmaa sekä tarkkailemalla Midorimaa, joka vaikutti normaalilta itseltään siitä huolimatta, ettei pulpetin kulmalla keikkunut ties mitä vedettävää vieterilintua. Midorima vastasi opettajan kysymyksiin, keskittyi annettuun tehtävään täysillä ja lainasi edessään istuvalle tytölle pyydettäessä teroitinta ilmeenkään värähtämättä.

Takao juuttui katselemaan, kuinka Midoriman teipin suojaamat sormet puristivat kynää. Paperille piirtyi melkoisella vauhdilla kirjoitusmerkkejä Midoriman täsmällisellä käsialalla. Ja Takaon pitäisi myös keskittyä tehtävään, mutta hän ei juuri nyt pystynyt karistamaan tunnetta, ettei kaikki ollut kuten piti.

Tunnin päätyttyä hän keräsi tavaransa nopeasti, jotta Midorima ei ennättäisi livahtaa luokasta ennen häntä, ja jäi ovelle väijymään. Midoriman pitäisi kulkea hänen ohitseen päästäkseen luokasta ja sitten hän saisi selityksen siihen, mistä helvetistä oikein oli kyse.

Midorima katsoi häneen arvioivasti hyvän tovin. Ja teki sitten päätöksensä, pakkasi tavarat laukkuunsa ja kiipesi ulos luokan ikkunasta.

*

Lounasaikaan mennessä Takao oli huolestumisen sijasta jo vankasti kyrpiintynyt. Midorima vaikutti muuten olevan ihan oma itsensä, mutta oli syystä tai toisesta päättänyt vältellä Takaota kuin ruttoa.

Hän ei tietääkseen ollut tehnyt yhtään mitään ansaitakseen sellaisen kohtelun. Päinvastoin. Ne lukuisat asiat, joita hän teki Midoriman takia kärryjen vetämisestä alkaen... eikö hän muka ollut ansainnut hiukan erilaista kohtelua?

Oikeastaan Midorima oli niin rasittava ystävä, että ehkä Takaon olisi parempi olla ilman. Ehkä Midorima oli tajunnut sen ja yritti uskomattoman rasittavaan, tökeröön tapaansa antaa hänelle omaa tilaa. Ehkä Takaon olisi parasta vain antaa olla.

Ajatus siitä, ettei Midorima enää sisältyisi hänen elämäänsä minään muuna kuin etäisenä ja ihmeellisenä joukkuetoverina – se ei tuntunut yhtään hyvältä. Se kuulosti kuolettavan tylsältä ja yksinäiseltä.

Hänen pitäisi tehdä jotain, mikä tekisi Midorimalle selväksi, että hän piti tämän seurasta. Ehkä hän voisi tarjoutua viemään Midoriman ajelulle kärryillä ja viedä tämän syömään okonomiyakeja kuittailematta koko aikaa siitä kerrasta, kun yksi sellainen oli laskeutunut suoraan Midoriman vihertäville kutreille.

Kun hän onnistui erään luokan ovella vihdoin päätymään kasvokkain Midoriman kanssa, tämän silmät laajenivat sellaisesta yllättyneestä kauhusta, ettei hän saanutkaan sanotuksi yhtään mitään. Midorima karkasi hänen ohitseen käytävään ja hän jäi ihmettelemään sitä, ettei koskaan ennen ollut huomannut kuinka pitkät silmäripset Midorimalla oli.

*

Lopulta koitti se hetki päivästä, jona Midorima ei enää mitenkään pystyisi pakoilemaan Takaolta. Koripallotreenit. Välttelyn luulisi olevan helvetillisen vaikeaa, jos Midoriman olisi otettava vastaan syöttöjä Takaolta.

Niin Takao ainakin kuvitteli. Hän huomasi pian olleensa väärässä.

Harjoitusten olisi pitänyt alkaa jo kaksi minuuttia sitten eikä Midorimaa näkynyt missään, ei edes kiiruhtamassa pukuhuoneeseen vaatteita vaihtamaan. Koska Midorima oli kaikkea muuta kuin taipuvainen myöhästelyyn, Otsubo soitti tälle heti tilannetta tiedustellakseen. Puhelun edistyessä Otsubon kasvoilla kävi varsin mielenkiintoisia ilmeitä.

"Miten niin et muka tule?" Otsubo kuunteli hetken. "Hilaa perseesi treeneihin juuri nyt!"

Midoriman vastaus oli liian hiljainen vierestä kuultavaksi, mutta ilmeisen lyhyt. Otsubo avasi suunsa sanoakseen jotakin, mutta tiukan perustelun sijasta tämän huulilta karkasikin manaus, joka vihjasi että Midorima oli päättänyt saaneensa puhelusta tarpeekseen ja katkaissut sen.

"Treenaamme tänään ilman häntä, koska hän on ilmeisesti tullut hulluksi", Otsubo ilmoitti.

Ilmoitusta seurasi pari kysymystä siitä eikö Midorima ollutkaan aina ollut hullu ja saisiko Miyaji ottaa seuraaviin harjoituksiin mukaansa ananaksen. Se keskustelu huvitti Takaota paljon vähemmän kuin olisi normaalisti huvittanut, mikä tuntui huolestuttavalla tavalla osoittavan kuinka huolestunut hän tilanteesta oli.

Harjoitukset sujuivat surkeasti, mikä oli pitkälti Takaon syytä. Pelintekijän möhliessä koko ajan syötöt lentelivät kaikkialle paitsi sinne minne piti, ja usein pallo sujahti hänen käsiensä lomitse ilman, että hän havahtui edes yrittämään sen kiinni ottamista. Kapteenin murina ja joukkuetoverien ärtyisät ilmeet eivät kannustaneet häntä parempaan suoritukseen.

Ilmeisesti hänellä ei ollut mitään syytä pelata hyvin, kun Midorima ei ollut paikalla eikä hän missään nimessä pääsisi näkemään, kuinka pallo onnistuneen syötön jälkeen päätyisi tämän haltuun. Ei näkisi sitä hetkeä, jona pallo irtoaisi tämän käsistä sataprosenttisen varmasti koriin päätyvässä korkeassa kaaressa eikä ohimennen ajattelisi, että tuntui suoranaisen oudolta nähdä ne sormet ilman teippejä. Midorima teippasi sormensa niin suuren osan ajasta, että oli melkein perverssiä nähdä ne kentällä paljaina.

Takaraivoon kumahtava pallo katkaisi Takaon pohdinnat ja lähetti hänet penkille painamaan päätään jääpalapussilla. Kyllä, hän oli ollut todella surkea, mutta oliko Miyajin silti tarvinnut heittää ihan niin kovaa?

Ärsytti tietää, että hänen olisi pitänyt nähdä se heitto. Jos vain olisi keskittynyt.

Hän alkoi epäillä, ettei ollut normaalia fantasioida joukkuetoverinsa käsistä kesken harjoitusten. Eikä ehkä ikinä. Ehkä hän olikin se, joka oli tullut hulluksi.

Oli ollut tulossa hulluksi jo pidemmän aikaa, hän käsitti. Hän ei vain ollut nähnyt omaan sokeaan pisteeseensä, koska oli ollut liian lähellä sitä.

Ehkä Midorima oli huomannut Takaon kasvavan viehtymyksen ennen kuin hän oli itsekään siitä kunnolla tietoinen ja päättänyt, ettei enää halunnut olla missään tekemisissä? Olihan sellainen kai joidenkin mielestä ihan ällöttävää.

Teoria olisi kuulostanut hyvinkin järkevältä, ellei Midorima olisi ollut sosiaalinen saapas, joka ei yleensä kiinnittänyt sellaisiin asioihin mitään huomiota ja oli aina täysin pihalla luokkatoveriensa romanttisista kuvioista. Kyse oli väkisin jostakin muusta. Ja jos Midorima oli tavallistakin oudompi, siihen löytyi yleensä syy päivän horoskoopista.

Takao käytti pelitauon kuunnellakseen sen Oha Asasta.

"Tänään on kohtalokas päivä sinkkuravuille. Ilmassa on niin paljon romantiikkaa, että sinun on syytä joko vältellä viehättäviä ihmisiä tai pitää mukanasi päivän onnenkapinetta, joka on kondomi. Merkkisi on joka tapauksessa päivän onnekkain."

Takao kuunteli ennustuksen toiseen kertaan varmistaakseen, että oli kuullut oikein.

Sitten kolmannen, ihan vain koska se sai hänet virnistelemään korviin saakka ja tuntemaan olonsa huikean kevyeksi ja lämpimäksi yhtä aikaa.

Heti harjoitusten päätyttyä hän menisi supermarketin kautta kolkuttamaan Midoriman ovelle. Tuskin tämä voisi olla kovin vihainen, jos Takao veisi tuliaisena pari paketillista onnenkapineita, vaikka taatusti Midorimalla oli omiakin taskussa piilossa, ihan vain kaiken varalta.

Kyllä niille käyttöä löytyisi.
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


hamsu

  • ***
  • Viestejä: 373
Vs: KnB: Päivän horoskooppi, K-11, one-shot
« Vastaus #1 : 08.10.2016 23:13:27 »
 ;D ;D
Juurikin tuli tekstiä aukastessa (ennen kuin edes tiesin patitusta)mieleen mitä jos onnenkalu onkin kondomi/vastaava missä sitä silloin kuljettaisi järkevimmin?   ;D ;D   
Soma kyllä vaihtoehtojen punninta ja sitten ikkunasta karkaaminen, ei oikeastaan midorimaista mutta rakkaus sekoittaa pään (sekä horoskooppi) ja ainahan sitä voi lisää mennä sekoittamaan.
Mukavan söpö iltapalafikki
 

       hamsu

Verinen Paronitar

  • monkerias
  • ***
  • Viestejä: 1 990
  • monokkeli huurussa
Vs: KnB: Päivän horoskooppi, K-11, one-shot
« Vastaus #2 : 08.10.2016 23:18:05 »
Uuh jee, MidoTaka <3<3  Hienoa, että sait toteutettua pitkään mielessä pyörineen idean, oli oikein ilahduttavaa myös näin lukijan näkökulmasta, koska nams.

Tää oli jotenkin tosi veikeä ficci, yleisvire sopi hyvin Takaon kertojanäänelle. Varmasti todella poikkeuksellista nähdä Midorima ilman onnenkapinetta, kyllähän siinä nyt vähemmästäkin huolestuu  :D  Myös visio siitä edellisen päivän pehmokirahvista oli hurjan söpö, sellainen jotenkin tuntuisi sopivan kauhean hyvin Midoriman kainaloon.

Lainaus
Toisin sanottuna Midorima oli kummallisella tuulella. Se oli oikeastaan normaalitilanne

Reps. Kyllä. Muutenkin tykkäsin tässä tekstissä kovasti juuri tällaisista pienistä hahmokuvaus-elementeistä, kuten esim. Takaon mietteistä jätkän katsoessa oman pärstävärkin kuntoa peilistä, ja ihanaa kun Midoriman sosiaaliset taidotkin mainittiin just niin arvostavaan sävyyn kuin on ansaittua. Ihana sosiaalinen saapas <3

Päivän horoskooppi oli myös tietysti mainio, ja tekstin päättävä ajatus pienestä lahjastakin oli vaan just niin oikein kuin olla ja voi. Kaiken kaikkiaan siis symppis ja ilahduttava ficci, kiitos.
sano mua rovastiks

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 488
  • ava Claire + bannu Ingrid
Vs: KnB: Päivän horoskooppi, K-11, one-shot
« Vastaus #3 : 09.10.2016 17:33:38 »
Luin tämän jo eilen heti ilmestymisen jälkeen ja nyt uudestaan, ja luultavasti tulen vielä lukemaan monta kertaa uudestaankin, koska MidoTakaa ei todellakaan suomeksi ole liikaa ja tää oli jotenkin tosi rentouttava lukukokemus. Komppailen Veristä Paronitarta siinä, että Takao oli hyvä valinta kertojaksi ja kundin oma ääni tuli hyvin esiin. Teksti sai suupielet kohoomaan jo ihan kiitettävästi heti alkuunsa, mutta tää kyllä räjäytti pankin:
Lainaus
Midorima katsoi häneen arvioivasti hyvän tovin. Ja teki sitten päätöksensä, pakkasi tavarat laukkuunsa ja kiipesi ulos luokan ikkunasta.
Ei helvetti oikeesti, ei meinannut lukemisesta tulla mitään tämän jälkeen, kun jäin hirnumaan tätä mielikuvaa. Repeilin tälle taas uudestaan, kun luin nyt. Aivan mahtavaa. Toivottavasti oli luokka ensimmäisessä kerroksessa. :D

Muutenkin kivasti tuli päivän aikana pikkuhiljaa koko ajan Takaolle enemmän mieleen, miten tärkeä osa Midorima oikeastaan onkaan hänen elämäänsä ja lopetus oli kyllä ihana. Ehkä Midorima heltyy, kun toinen tulee ovelle mukanaan onnenkapineita. Tuskin hän omasta kodistaankaan pois juoksee. :D Kiitos tästä, tykkäsin kyllä suuresti! ^^
Hyppää lehtikasaan!

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 856
  • kiero ja sarkastinen
Vs: KnB: Päivän horoskooppi, K-11, one-shot
« Vastaus #4 : 24.10.2016 02:58:32 »
hamsu: Itse osaan kyllä hyvinkin kuvitella Midoriman karkaamassa ikkunasta naama täysin peruslukemilla, ja just kyseinen mielikuva taisikin olla yksi syy siihen, että ehdottomasti halusin tämän toteuttaa. :D Onhan sillä aina näitä vakuuttavia välttely-yrityksiä. Mutta varmaan horoskooppi oli sitten viimeinen pisara.

Verinen Paronitar: Takaon olemuksen tavoittaminen tuntui jotenkin hankalalta mikä varmaan olikin syy tämän jumittamiseen, joten kiva kuulla jos tämä jotenkin toimi sittenkin. :) Pehmokirahvi ehdottomasti sopisi hienosti Midorimalle, saatoin awwailla kirjoittaessani... Midoriman sosiaaliset taidot ansaitsevat aina arvostusta. <3

Grenade: Ihk, kiva kuulla jos Takao toimi, koska tosiaan tukkaa tuli raastettua tätä kirjoittaessa aika urakalla. Ja Midoriman pako ikkunasta oli yksi yllyke tämän kirjoittamiselle, koska voin niin kuvitella. :D Voisi kuvitella onnenkapineiden hellyttävän sen jätkän sydämen ja muut elimet myös, eli ehkä loppu oli onnenpäivä molemmille.

Kiitoksia kommenteista. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)