Twilight: Hän, joka menetti, S

[Deph]

Nimi: Hän, joka menetti
Kirjoittaja: Deph
Ikäraja: S
Fandom: Twilight
Paritus: Alice/Jasper
Tyylilajit: angst, ficlet
Vastuuvapaus: Kuten ennenkin, S. Meyer tädille kaikki tunnistettavissa oleva ja loput sitten minulle.
A/N: Tässä tämmönen angst pitoinen pätkä tekstiä, vähän vaihtelua sille fluffille Tarkoitus oli jo raapale tästä tehdä, mutta en ole oikein koskaan ollut hyvä vääntelemään ja laskemaan sanoja siihen sopivaan määrään, joten tämmönen sitten synty. Toivottavasti tykkäätte ja kommentilla saa täytyy heittää!
Haasteina tutut OTP10 ja Fandom10. Ja kurssivoinnista täytyi sanoa, että se on vain leikittelyä tekstillä, ei tarkoita takaumaa. (ja vuosiluvuista voi muuten päätellä ettei Jasper ollut ihminen!)

Hän, joka menetti

Enkelinkiharat kasvoilla, huulet punattuina, yllään vain pieni mekko, kalpeat sääret lumeen taitettuina. Siinä on nainen täynnä kipua, hahmo vasten valkeutta, kuin tuhoon tuomittu enkeli.

”En kykene edes itkemään, Rose.”

Vaaleaverikkö laskee kalpean kätensä naisen hartialle, hänenkin huulensa ovat punatut ja ne kuiskailevat merkityksettömiä sanoja. Hänen katseessaan on sääliä, olematonta ymmärrystä.

Nainen ristii kätensä, kuin rukoukseen, vaikka hänen mielensä on tyhjä, täynnä vain tuskaa. Hän laskee katseensa valkeaan maahan ja koettaa itkeä. Kyyneleitä ei tule. Kipu estää häntä tuntemasta muuta, satuttaen ja polttaen, vieden kaiken. Mitään ei enää ole.

Katse kohoaa, sormet päästävät irti. Ne sivelevät mustaa kiveä, yrittäen herättää henkiin. Yrittäen tuntea taas kosketuksen. Mutta hauta huutaa tyhjää, kukaan ei vastaa. Häntä ei vain ole.

”Minä ihan oikeasti rakastin häntä. Ihan oikeasti.”

Jasper Hale
 3.11.1834 - 20.1.2007

[Tuhisija]

Huomasin OTP10 topicista, että siulta on tullut uusi Alice/Jasper ficci, joten pakkohan se oli klikata auki ja lukaista

Ui, tässä teksti ja kuvailu oli sangen kaunista ja ihanan leikittelevää!  Tykkäsin oikein kovasti, tässä oli surumielinen tunnelma (kuten tietty kuului olla) ja näin tämän surullisen kuvan päässäni.  Ja ymmärrän tuon kursivointisi, koska itsekin käytän tällaisissa lyhyemmissä teksteissä puheessa kursivointia.  Se vain jotenkin sopii ja sopi tähänkin.

Enkelinkiharat kasvoilla, huulet punattuina, yllään vain pieni mekko, kalpeat sääret lumeen taitettuina. Siinä on nainen täynnä kipua, hahmo vasten valkeutta, kuin tuhoon tuomittu enkeli.

Kaunista.  Leikittelevää.  Tästä tykkäsin todella paljon.  Koko alku oli todella hyvä ja herätti heti mielenkiinnon ja otti mukaansa.  Uih.

Tykkäsin siis todella paljon tästä.  Kirjoita lisää tällä tavalla, ilmestyn varmaan lukemaan, kunhan vain huomaan

[Kotitonttu]

Tää oli tosi kaunista tekstiä!
En oikee osaa kommentoida mitään, niin kaunista.

[Deph]

Tuhisija, Ainakin sen perusteella mitä kommentoit tähän, näyttäisi siltä että onnistuin luomaan sen saman kuvan jonkun muunkin päähän Itse näin tuon kohtauksen koko ajan päässäni, kun kirjoitin tätä. Kiva että kurssivointi ei haitannut, en oikein tiennyt lisäisinkö sen tähän vai en, mutta päätinpä sitten kokeilla tätäkin tyyliä. Kiitos hirmuisesti kehuista, katsellaan saanko inspistä uuteen tämän tyyliseen ♥

Kotitonttu, Kiva että tykkäsit, kiitos kehuista ♥

[Vaarallinen Komentoija]

Äh, varoitan jo etukäteen, etten osaa sanoa mitään järkevää. Sen siitä saa kun meni nukkumaan vasta 12.00 erään elokuvan jälkeen ja heräs aivan liian aikaisin.

 Tyksin tästä lyhyestä ficistä. Tässä kuvaillaan hyvin ja jäi jotenkin synkkä olo, kun luin tämän. Ficci olisi saanut olla hiukan pidempi, mutta kelpaa tämä näinkin. Joo, yritän heikoin tuloksin saada jotain rakentavaa aikaiseksi. Virheitä en löytänyt, mutta en kyllä etsinytkään. Pidin

[Antelope]

Nyyyh.
 Ei Jasper voi olla kuollut! Sen piti elää Alicen kanssa happily ever after! Paitsi että ne ei tietenkään voi elää sitä, koska ovat vampyyrejä, mutta tajusit varmaan idean.

Rakentava on hakoteille. En löydä sitä mistään helvetistä. Ai ahaa, se onkin kaivossa eikä ihan heti ylös pääse. Ei tullu köyttä mukaan.

Kiitoksia! ♥


Antelope ♥

[Catherine]

Ihanan surullinen. Kauniisti kirjotettu, jäi kovin haikee olo.
Olis ollu kiva tietää, miksi Jasper oli kuollut, vaikka ei sillä kai merkitystä ole. Viimeiset vuorosanatkin jäivät vähän ihmetyttämään, ei kai Alicen tarvitse vakuutella, että rakastaa Jasperia? Toisaalta se sai lopun tuntumaan niiin surulliselta.

Äh, ei musta nyt mitään järkevää saa revittyä

[Vanamo]

Tämä  oli hyvin kaunis ficci. Kuvailu oli sujuvaa ja nättiä, se sopi täydellisesti tekstin tyyliin.

Enkelinkiharat kasvoilla, huulet punattuina, yllään vain pieni mekko, kalpeat sääret lumeen taitettuina.

Heti alkuun on pakko laittaa lempikohtani. Kuvailit Alicea niin hienoin sanoin, että huhhuh.

Tekstiä lukiessa heräsi tietystikin melkein heti kysymys, mitä Jasperille oli tapahtunut, ja miksi Alice niin vakuutteli rakkauttaan. Oliko se vain totuuden toistelua, vai olivatko rakastavaiset kenties riidelleet jostain juuri ennen Jasperin kuolemaa? Tavallaan minua ärsyttikin, kuinka vähän teksti vastasi siitä heränneisiin kysymyksiin, olisin halunnut tietää paljon enemmän. Täytyy silti kyllä nostaa hattua ja myöntää, että ihan toimiva paketti tämä oli näinkin. Olisihan tästä saanut väännettyä huomattavasti pidemmänkin tarinan, mutta rajaamalla käsittelemäsi ajan näin selkeästi hyvin lyhyelle aikavälille varmistit ainakin sen, että saat pidettyä lukija otteessasi ja herätettyä kysymyksiä.

Pidin tästä kovasti, Jasperin hautakiven teksti tuolla lopussa teki lopetuksesta sujuvan, ja välitti myös tehokkaasti, hienostuneella tavalla sanomaa "nyt se loppu". (;

Pidin tästä kovasti, ja varmasti tulen lukemaan tekstejäsi jatkossakin. Hienoa työtä.

^~Vanamo