Kirjoittaja Aihe: Pergamentinpaloja S, Harry/Ron, kirjehaaste  (Luettu 2423 kertaa)

Nynaeve

  • Taivasmaalari
  • ***
  • Viestejä: 43
    • Taivasmaalari
Pergamentinpaloja S, Harry/Ron, kirjehaaste
« : 12.06.2010 22:59:08 »
HAHMOT OVAT J.K. ROWLINGIN.

Otsikko: Pergamentinpaloja
Kirjoittaja: Nynaeve
Ikäraja: S eli sallittu
Paritus: Harry/Ron
Tyylilaji: tunnelmointia lähinnä
Tekijänoikeus: J.K.Rowling omistaa Potterit ja kaiken niihin liittyvän yhdessä Bloomsburyn ja muutaman muun kanssa.    

Yhteenveto: Saamari, Harry, äiti varmaan tappaisi minut, jos tietäisi. En yhtään tiedä, miten hän suhtautuisi tähän. En tiedä vielä itsekään, miten suhtautuisin tähän, tajuatko?

A/N: Vastaus kirjehaasteeseen. Hyvin erilainen ficci kuin aikaisempani, eikä pyri suuriin sanoihin ja tunnereaktioihin. Tämä on omalla tavallaan hyvin pelkistetty ja haluaisin ajatella tätä jollakin tasolla realistisena.

Kaikki kirjeet ovat Ronilta Harrylle. Päivämäärät ovat hyvin tärkeitä, joten niitä kannattaa katsoa. Vuosi 1995 on tietoisesti jätetty pois. Kaikenlaiset kommentit ovat lämpimästi tervetulleita!

*


                               4.11.1991

Vihaan liemiä. Vihaan Kalkarosta. Vihaan luihuisia.


            4.11.1991

Hermione sanoi eilen, että voisi antaa meille tukiopetusta liemissä iltaisin. Tukiopetusta liemistä, Harry, iltaisin! Me pelastettiin se peikolta toissapäivänä ja näin se osoittaa kiitollisuuttaan?


            4.11.1991

Jännittääkö huominen huispausmatsi? En vieläkään usko, että pääsit etsijäksi! Muistakin sitten rökittää luihuiset, Malfoy on virnuillut koko tunnin ärsyttävän ylimielisesti. Voi hitto, Kalkaros taisi huomata, se tul  –

*


            31.7.1992

Hyvää syntymäpäivää, Harry! Onko kaikki hyvin? Et ole vastannut yhteenkään kirjeeseeni, tosi imartelevaa käytöstä parhaalta kaverilta. Hermionekaan ei ole kuulemma saanut yhtään vastusta sinulta. Kirjoita meille tai ryhdymme kovempiin otteisiin. Harry, minä en pilaile – Fredillä ja Georgella on jo suunnitelma, jonka toteutamme, jos et vastaa kolmen päivän sisällä.


*

            5.7.1993

Moi Harry!

Ginny on puhunut sinusta suu vaahdossa koko ajan. Jos se oli aiemmin ihastunut sinuun, nyt se palvoo sinua. Mutta älä kerro, että minä kerroin. Ginny on yllättävän sisukas ollakseen niin rääpäle. Ja äiti ja isä ovat pystyttämässä patsasta sinulle etupihallemme, luonnollisesti. (Se oli vitsi.) Mutta ihan oikeasti, en vieläkään ymmärrä kunnolla koko juttua. Salaisuuksien kammio, Tiedät-kai-kenen päiväkirja… Hemmetin Lucius Malfoy, onneksi isä vähän paiskoi sitä viime syksynä.

   Sitä minä vain, Harry, että sinä olit uskomattoman rohkea. Kiitos, kun pelastit siskoni. (Menen nyt auttamaan sen patsaan pystyttämisessä, kun näköjään alan nynnyillä..)

   Kirjoita pian,

Ron

*

               6.8.1994

Terveisiä Egyptistä! Täällä on upeaa, Bill on näyttänyt meille pyramideja ja kaikkea siistiä. Fred ja George olisivat halunneet lukita Percyn yhteen pyramideista, mutta äiti olisi kiskonut heiltä hiukset päästä, joten Charlie kielsi heitä. Tosin Charlie näytti siltä, kuin olisi joutunut käymään hetken ajan keskustelua omantuntonsa kanssa ennen kuin päätti kieltää heitä. Ei mikään ihme, Percy on ollut entistä tärkeilevämpi tänä kesänä.

   En muuten tiedä, miten sanoisin tämän, mutta… Minusta tuntuu, että olen jotenkin viallinen. Fred ja George ovat jahdanneet täällä tyttöjä pää kolmantena jalkana, ja jopa Ginny on vilkuillut paikallisia poikia, mutta minä en edes muista, minkä näköisiä tyttöjä olen nähnyt. Mutta ei kai se tarkoita mitään? Eihän kolmetoistavuotiaan tarvitse vielä olla kiinnostunut.

Äh, unohda että edes sanoin mitään. Olen varmaan saanut auringonpistoksen. Nähdään parin viikon päästä!

Ron

*

               16.8.1996

Miten jakselet, Harry? En oikein tiedä, mitä minun pitäisi sinulle sanoa, kun en kuitenkaan ymmärrä, miltä Siriuksen menettäminen sinusta tuntuu. Mutta voit silti puhua minulle. Äiti aina sanoo, että puhuminen auttaa surun käsittelyssä.

   Lupinkin on kauhean masentuneen näköinen. Tonks on myös muuttunut ihan harmaaksi, äiti on puhunut kauheasti sen kanssa, mutta ei se tunnu auttavan. Ehkä sinun pitäisi puhua niille. Lupin ainakin varmaan ymmärtäisi, Sirius oli sen paras ystävä.

En edes halua tietää, miltä tuntuisi menettää sinut. Koska olet paras ystäväni ja… Sinä olet vain kaikkeni, Harry.

Ron

*

               27.6.1997

Harry,

Miten menee? Olen ollut Kotikolossa vasta muutaman päivän ilman sinua, ja minulla on nyt jo ikävä. Olen varmaan aika säälittävä? Muutkin ovat huomanneet, että käyttäydyn oudosti. Ginny kyselee koko ajan, onko minulla joku tyttö. En ole viitsinyt oikaista hänen olettamustaan. Miltä äidistäkin tuntuisi, jos vain möläyttäisin ”ei, Ginny, minulla on poika”?

Saamari, Harry, äiti varmaan tappaisi minut, jos tietäisi. En yhtään tiedä, miten hän suhtautuisi tähän. En tiedä vielä itsekään, miten suhtautuisin tähän, tajuatko? Se ilta, jona Rohkelikko voitti tupamestaruuden, tuntuu ihan eiliseltä. Enkä vieläkään tajua, mistä sait rohkeuden suudella minua. Ehkä se tuli kaiken sen hormonin mukana, jonka nimen Hermione on joskus sanonut, mutta jota en ole vaivautunut painamaan mieleeni.

Koko kesä ilman sinua. Tämä on järjetöntä. Percykin istui aikoinaan koko kesän kirjoituspöydän ääressä kirjoittelemassa Penelope Clearwaterille tai kyttäämässä pöllöpostia vastauksen toivossa. Tuntisin sympatiaa sitä kohtaan, ellei se olisi niin idiootti. Kerroinhan sinulle Percyn viimeisimmästä tempauksesta? Äiti on ihan hermoromahduksen partaalla… Eikä ole pahemmin näkynyt Penelope Clearwateriakaan Percyn lähettyvillä.

Eihän Harry meille käy niin?

Ron


*

               3.7.1998

Tässä on siis tosimaailma. Fred, Remus, Tonks, Dumbledore, Villisilmä, Dobby, jopa Kalkaros, kuolleina. Kukaan ei hymyile, kukaan ei puhu heistä. Percyn paluu ei ole kovin suuri lohdutus, koska ei hän pysty korvaamaan kaikkia niitä, jotka ovat poissa.

   Meidän koko perhe on sekaisin Fredin takia. Olemme tehneet kaikkemme, jotta elämä olisi mahdollisimman samanlaista kuin ennen, mutta jotain vain puuttuu. Miksi meidän edes pitäisi teeskennellä, että mikään olisi niin kuin ennen?

   Harry, minä pelkään, että menetämme Georgenkin pian. Se ei kerta kaikkiaan selviä ilman Frediä. Ja meidän perhe ei kestäisi enää Georgenkin menettämistä.

   Kaikki on vain niin… harmaata. Luulin, että Voldemortin kukistuttua kaikki olisi helppoa ja onnellista, mutta en ole koskaan ennen ollut näin onneton. Tiedän, että vielä tulee päivä, jolloin emme ole itkeneet kertaakaan tai nähneet painajaisia, mutta miten selviämme siihen asti?

  
Ron

*

                  8.4.2004

Hei Harry!

Ginny poikkesi meillä muutama päivä sitten Jamesin kanssa. Hermione oli harmissaan, kun sinä et ollut mukana, sillä emme ole nähneet sinua moneen kuukauteen. Ja meillä olisi ollut sinulle tärkeätä asiaa, jonka olisimme halunneet kertoa kasvokkain. Mutta kai se on tehtävä nyt kirjeellä.

   Hermione on raskaana. Kun hän kertoi sen minulle, en tiennyt, mitä olisin sanonut. Mietin vieläkin aikaa, jolloin ei ollut turvallista saada lapsia, koska niille todennäköisesti kävisi kuin sinulle tai Teddylle – menettäisivät vanhempansa. Sitten tajusin, että meillä ei enää ole mitään hätää. Kun aloin vihdoin ymmärtää, että minusta tulisi isä, nauroin onnellisemmin kuin kuuteen vuoteen, Fredin kuoleman jälkeen. Harry, minusta tulee isä! Ja me haluamme sinut kummisedäksi. Suostuthan? Minä ja Hermione emme voi kasvattaa lasta ilman, että sinä olet mukana tuhoamassa meidän kasvatuksemme hedelmät.

Nyt on vihdoinkin tullut se päivä, jolloin ei tarvitse enää vilkuilla olkapäänsä yli ja pelätä pahinta. Enää minä en näe painajaisia tai ole surullinen. Koska voin vihdoinkin luottaa tulevaisuuteen. Nyt on tullut päivä, jona voi taas rakastaa. Minä aion rakastaa tätä lasta enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Ja minä aion tehdä Hermionen niin onnelliseksi kuin ikinä pystyn, koska välitän hänestä enemmän kuin olisin ikinä uskonut mahdolliseksi.

   Tule käymään meillä joskus Ginnyn ja Jamesin kanssa, Harry. En tiedä, olemmeko koskaan tarpeeksi vahvoja kohtaamaan toiselle ilman, että tuntisimme katumusta valinnoistamme, mutta me olemme tehneet ne jo. Teimme ne ehkä vääristä syistä, mutta teimme kuitenkin. Ja valintamme ovat johtaneet meidän tähän päivään, jona olemme onnellisempia kuin koskaan. Voivatko valintamme silloin olla mitään muita kuin oikeita?

   Ja silti, Harry, silti…

Minä rak –

Ron

« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 18:34:09 kirjoittanut zilah »
Drench yourself in words unspoken, live your life with arms wide open. Today is where your book begins, the rest is still unwritten.  || Avatar by Satine

Claire

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 771
  • grafiikka © Ingrid
Vs: Pergamentinpaloja
« Vastaus #1 : 18.06.2010 15:12:21 »
Tämä oli hyvä, pidin paljon, vaikka inhoan Harry/Ron-paritusta ja sitä enemmän Ronia itseään, niin sait minut jopa pitämään hänestä tämän ficin ajan. Ja se oli jo aika paljon sekin ;)

Hyvä, että tämä oli jätetty pelkästään Ronin kerronnaksi, vaikka tietenkin olisin mieluusti lukenut Harryn vastauksia kirjeisiin. Ja kyllähän tässä tunnelmaa oli, en vain oikein osaa selittää minkälaista ihan kuin mitään ikinä osaisin muka selittää, mutta siis kyllä tästä sitä sellaista kipinää löytyi! Ja hyvin realistisesti olit osannut kirjoittaa, ei mitään siirappimaista hempeilyä, pointsit siitä.

Otsikko olisi ehkä voinut olla enemmän huomiota herättävä, mutta toisaalta jos nyt oikein miettii, niin nykyinenkin on oikein sopiva.

Kiitos mukavasta lukukokemuksesta! :-*
I threw my hands in the air and said:
Show me something

He said: ”If you dare, come a little closer

Iero-Way

  • Vieras
Vs: Pergamentinpaloja
« Vastaus #2 : 24.06.2010 19:27:34 »
Vuosi 1997 ja sulin. 2004 ja sulin. Varsinkin viimeisimmän kirjeen loppu. Hassua, miten tästä tuli mieleen Brokeback Mountain -elokuva, vaikka on vaimot ja kaikki niin ei se miesten välinen rakkaus niin vain kuihdu.
Tässä oli todella kaunis ja selkeä kokonaisuus.

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 366
  • Lunnikuningatar
Vs: Pergamentinpaloja
« Vastaus #3 : 24.06.2010 22:39:43 »
Tämä oli hieno. Tykkään ficeistä, jotka ovat kasvutarinoita, ja tykkään ficeistä, joihin jätetään aukkoja lukijan täytettäväksi. Tässä oli hienosti hyödynnetty molempia elementtejä ja se teki lukemisesta varsin nautittavaa. :) Kiitoksia siis.

Harry/Ron on sellainen paritus, josta yleisesti ottaen tykkään kovasti, mutta jota jostain syystä luen liian vähän. Olit saanut Ronista aika lailla oikean oloisen - vähän humoristisen, vähän Harryn varjoon jäävän, vähän epävarmemman ja lopulta kuitenkin kypsän ja aikuisen, vastuullisen ja tunteilleen uskollisen. Tämän Ronin minäkin tunnen kirjojen pohjalta.

Tykkäsin siitä, miten hienosti tämä limittyi canoniin. Et ollut loppujen lopuksi tyrkännyt poikia yhteen vaan lopetit tarinan hienosti - haikeasti, mutta kuitenkin sopivalla mitalla annosteltuna. Ei pelkkää angstia ja kaipausta, vaan myös onnellisuutta. Rakkautta kun on tosiaan niin monenlaista.

Itseäni tuo lopun yliviivattu lause vähän ärsytti - se tuntui liian alleviivaavalta, kun minulle oli tekstin jälkeen muutenkin itsestäänselvää, että Ron yhä rakasti Harrya. Mutta sinällään hauskaa tehokeinoilla ja muotoiluilla leikkimistä toki. Harry jäi ficissä myös hieman etäiseksi, kun hänen ajatuksiaan ei kuvattu lainkaan - vaikka teoista onneksi kerrottiinkin, propseja siitä. Toisaalta tuo rajaus on ymmärrettävä, kun kyse kuitenkin on Ronin kirjeistä.

Kokonaisuutena eheä ja miellyttävä lukukokemus. :) Tällaisia lukisi mieluusti lisääkin.


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.