Halusin lukaista työpäivän ratoksi jonkun suloisen Remus/Siriuksen ja valitsin tämän, vaikkei joulu olekaan. Ja täytyy sanoa, että tässä Remus oli kyllä aivan kertakaikkisen riemastuttava, ja hänen tuskastumisensa Siriukseen varmaan niin tuttua jokaiselle, joka joskus on (turhaan) odotellut kumppania saapuvaksi, kun on tehnyt valtavat valmistelut eikä toista näykään missään.
Oli hyvin uskottavaa, että Sirius voisi olla sellaista tyyppiä, joka unohtuu vähän jonnekin, vaikka sitten jouluaattona. Oli se sitten tosi viime hetken lahjaostoksille tai sille ihan vaan yhdelle oluelle. Tai molemmille
. Toivottavasti hänelle ei ollut sattunut mitään ikävää, tai näin ficciä lukiessa huomasin miettiväni.
Remuksen tuntemukset olivat tosiaankin hyvin suloisia, kaikki tuo mitä hän uhkasi kiukuspäiten tekevänsä, mutta joutui lopulta myöntämään, ettei kaikki nyt ehkä ihan niin menisi. Minuakin hymyilytti monessa kohdassa hänen ärtymyksensä käsinkosketeltava aitous, voi toista.
Toivottavasti Siriuksen myöhästelylle oli sitten ainakin sen verran hyväksyttävä syy, että pääsivät tuon sovintoseksin pariin.
