Kirjoittaja Aihe: Kaipuussa kaikuva | Severus/Lily, S  (Luettu 1317 kertaa)

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 101
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Kaipuussa kaikuva | Severus/Lily, S
« : 07.07.2015 16:34:20 »
Title: Kaipuussa kaikuva
Author: FractaAnima
Genre: drama, romangst
Rating: S
Pairing: Severus Kalkaros/Lily Evans
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

Ficlet

Haasteisiin:
Kesäetydi haaste: inspiraationa kuvasarja
FF100 sanalla 028.   Lapset.


Kaipuussa kaikuva

Kun ilma viilenee nopeasti ja maa on yhä lämmin, nousee sankka usva, joka peittää taakseen metsän, joen ja joskus tehtaankin. Silloin syksyn ensipakkanen puree sormenpäistä aamuvarhaisella. Aurinko ei ole vielä noussut, mutta valo lisääntyy koko ajan ja hetken kaikki näyttää siniseltä. Severus seisoo vanhan puuaidan vierellä lähellä jokea ja sen siltaa katsellen kuinka usvasta esiin lentävä korppi nappaa pysähtymättä maahan pudonnen pihlajanmarjan ja katoaa sitten taas harmaan verhon taakse.

Joki liplattaa ja kuivuneet lehdet kahisevat askeleiden alla, kun Severus astelee hitaasti vanhalle sillalle. Sen laudat natisevat miehen painon alla enemmän kuin pienen pojan, joka on vuosia sitten kaivertanut rakkautensa kaiteen alle piiloon toivoen, että tyttö löytäisi sen. Mies nielaisee ja kyykistyy toisen polvensa varaan. Hänen sormensa löytävät yhä vuosien jälkeenkin karhean kohdan ennen kuin katse ja hän kurkistaa kaidelaudan alle. Lapsena se on ollut helpompi saavuttaa. Ja siinä, hänen pitkän, tutkivan sormensa alla on nimikirjaimet: SK ja LE välissään pieni plusmerkki. Severuksen leukaperät jännittyvät, kun hän ymmärtää, että pienen pojan jälkien ympärillä on kevyemmin kaiverrettu pyöreäreunainen sydän. Hän sulkee silmänsä ja nojaa otsallaan yhä pakkasesta kosteaan kaiteeseen.

Mikset sinä sanonut mitään? mies ajattelee tietämättä kummalle osoittaa sanansa, pienelle pojalle vai tytölle, jonka nauru kaikuu yhä vieläkin Kehrääjänkujan joessa ja puissa, sumussa ja enenevässä auringonvalossa sekä ennen kaikkea Severuksen sydämessä.
« Viimeksi muokattu: 24.11.2015 16:33:19 kirjoittanut FractaAnima »
The truth is, among Boov, I do not fit in. I fit out.

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 504
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Kaipuussa kaikuva | Severus/Lily, S
« Vastaus #1 : 07.07.2015 17:36:17 »
Vyää, miks kaikkien ihanien Snily ficlettien pitää olla näin surullisia! :'(
Mutta tää oli todella kauniisti kuvailtu, ja kuvasti hienotunteisesti Severuksen vieläkin sydämessä painavaa rakkautta Lilyä kohtaan
Lainaus
Mikset sinä sanonut mitään? mies ajattelee tietämättä kummalle osoittaa sanansa, pienelle pojalle vai tytölle, jonka nauru kaikuu yhä vieläkin Kehrääjänkujan joessa ja puissa, sumussa ja enenevässä auringonvalossa sekä ennen kaikkea Severuksen sydämessä.
Tässähän ihan oma sydän pakahtuu, kun lukee tän kohan! Niin surullista ja kaunista :)
Rakentavuudesta ei ole tietoakaan tässä mun kommentissa, mutta olkoon tää nyt tällänen zemppikommentti, tällasia lisää <3

Never underestimate the power of fanfiction