Fandom: Kingdom Hearts I
Disclaimer: Squere Enix ja Disney omistavat mahtavan pelin, molemmat omat hahmonsa ja pelin tarinan. Minä vain tämän tekstin juonen, enkä saa rahallista korvausta.
Title: Kolmas sydän
Author: Odoshi
Genre: Angst, Riku PoV
Paring: yksipuolinen Sora/Riku, Sora/Kairi
Summary: Kuinka se olikaan mukavaa, kun Kairi saapui meidän luoksemme. Me ja Kairi, mutta nyt tarina taisi kääntyä toisinpäin on vain te ja minä.
A/N: Joo tässä on tullut Kingdom Hearts ykköstä pelailtua aika paljonkin ja pakko oli mennä näppinsä näinkin hienoon fandomiin tunkemaan, vaikka vähän epäilyttikin. Kirjoitusmaratoonin ensimmäisen kolmetuntisen aikana en saanut aikaiseksi kuin tämän, joka on reilun sivun verran. Tosin tunnissahan tuo pätkä kirjoitettiinkin ja loput kaksi tuntia löivätkin täysin tyhjää.
Kolmas sydän
Joudun kumartumaan hieman liikkuessani kapeaa tunnelia eteenpäin, seinämistä lähtevät juurakot takertuvat vaatteisiini ja mullan tuoksu takertuu hengitykseen. Korvia kuitenkin vihloo kuiskuttelu, ei raapivat juuret tai mullan haju ympärillä.
Astun avarampaan tilaan suoristaen selkäni, ettekä te huomaa tuloani. Kuinka se olikaan mukavaa, kun Kairi saapui meidän luoksemme. Me ja Kairi, mutta nyt tarina taisi kääntyä toisinpäin on vain te ja minä.
”Tämä on meidän salainen paikkamme, eikä tänne saa tuoda ulkopuolisia.”
”Riku! Kairi on ystävämme…” Sora puolustaa ja selän takana vilahtaa peitetty kuva heistä molemmista raapustettuna kiviseinään. Ikuisesti pysyväksi kuvaksi heistä kahdesta.
”Äh, olkoon.” Astelen ulos luolasta; en kuulu heidän seuraansa.
Vuodet kuluivat ja meistä tuli yhtä. Kaikista kolmesta, mutta katsoessani sinun sinisiä silmiäsi ja hullunkurisia ilmeitä huulilta, joita et osannut hallita tunsin halua halata sinua. Olla taas kahden; en halunnut tyttöä meidän väliimme. En edes Kairia, vaikka pidinkin tytöstä ystävänä.
Kairi oli kuitenkin tuonut meille uuden valonpilkahduksen elämään; toisia maailmoja on olemassa jossain tuolla. Sieltä tyttökin oli tullut, meren tuolta puolen.
”Nukkukaa hyvin, että jaksatte nousta huomenna”, Kairi toteaa seisoaessaan laiturilla meidän lähtiessä kohti kotejamme. Vilkaisen Soraa syrjäsilmällä ja näen hymyn hänen kasvoillaan. Vastaan hymyyn toispuoleisella virnistyksellä. Paopu-hedelmä taskussani saa sormet ympärilleen heittäessäni sen Soran syliin hänen ottaessa se vastaan hämmentyneenä.
”Mitä?”
”Se on Paopu-hedelmä –”
”Joo, tiedän.”
”Ja kun kaksi ihmistä jakaa sen toisilleen heidän kohtalonsa kietoutuvat yhteen. Tiedäthän -”
(- he rakastuvat ja elävät elämänsä onnellisesti yhdessä loppuun asti. Suloista, eikö?)
Soran kasvot punehtuvat nopeasti ja katse harhailee jonnekin minun olkapääni yli. Huvittavaa, etkö osaa katsoa silmiin? Astun pari askelta lähemmäs sinua ja kumarrun vasten kasvojasi; olet aina ollut minua lyhyempi. Katseesi katsoo kuitenkin vielä ylitseni ja käännyn katsomaan.
Kairin kasvot punoittavat kauniisti poskipäiltä, hiukset heiluvat pehmeässä tuulessa ja taivaanrantaan laskeva aurinko saa kaiken näyttämään kauniimmalta. Hymy osoitettu vain Soralle, ja hänen hymynsä omistettu vain Kairille.
”Se on vain tarua. Se Paopu-juttu.”
Kävelen pois ja jätän Soran seisomaan laiturille, kahden silmäparin tuijottamaan toisiaan. Haluan olla yksin, mutta ette te minua seuraisikaan. Huomenna lähdemme kohti uutta maailmaa, jossa minä muutan itseni vahvemmaksi. Niin vahvaksi, ettei enää tunteeni sinua kohtaan satuttaisi itseäni.
Sydämeni on liian heikko rakastamaan.
(Enkä minä tahdo olla teidän tiellänne.)
Pilviverhon takana, jossain horisontissa elää minun uusi alkuni. Jossain muualla vapaana kaikesta.
Vahvempi kuin särkynyt sydämeni (joka ei osannut edes sanoa: ”Minä rakastan sinua, Sora.”) kuljettaa minua eteenpäin, kun merituuli puhaltaa hiuksiani ja aaltojen peuhaaiminen vasten venettä kantautuu korviini koko mielen täyttävänä lauluna.
Ne olisivat hyvästit.