Ficin nimi:Hampaiden hurmaa
Kirjoittaja:Kuolotar
Ikäraja: S
Tyylilaji/Genre:Draama
Vastuuvapaus: Kaikki kuuluu Rowlingille minä vain leikin hänen nerokkailla luomuksillaan, en saa tästä leikkimisestä sentin senttiä.
A/N: Idean sain kun luin hiljattain liekehtivän pikarin.
***
Hermione hymyili iloisesti, samalla kun veti matka-arkkuaan pitkin King Crossin asemaa. Ajatuksissaan hän kävi läpi jännittävää lukukauttaan tylypahkassa. Erityisen helpottunut hän oli siitä, että Harry oli selvinnyt koetuksistaan ja hän oli saanut Victor Krumista ystävän. Se mitä Cedricille oli tapahtunut, hirvitti häntä samoin kuin ajatus Voldemortin paluusta. Dumbledoren lukuvuoden loppupuhe oli myös ollut ajatuksia herättävä, ja hänen sanansa pyörivät vieläkin Hermionen mielessä.
”Hermione” kuului iloinen huudahdus vähän matkan päästä. Hermione kohotti kasvonsa ja hänen hymynsä leveni entisestään suuremmaksi. Hänen vanhempansa seisoivat vähän matkan päässä ja hymyilivät onnellisen näköisenä. Hermionen kiirehti vanhempiensa luokse, hän irrotti otteensa matka-arkusta ja syöksyi halaamaan äitiään, kun hän oli halannut äitiään, hän siirtyi halaamaan isäänsä.
”Pitkästä aikaa kultaseni” äiti sanoi hellästi, hän katseli analysoiden tytärtään arvioiden, mitä muutoksia hänessä oli vuoden aikana tapahtunut. Hän virnisti tyytyväisenä, kun huomasi tyttärensä kasvaneen sopivasti lisää pituutta.
”Voi että sinä se vain kaunistut vuosivuodelta, se tulee selvästi minun puoleltani” hän jatkoi pirteällä sävyllä, samalla hän iski näkyvästi silmää Hermionelle.
”No jos kauneus on sinun puoleltasi, niin sitten älykkyys on minun perintöäni rakkaalle tyttärellemme” isä sanoi huvittuneena.
Hermione pyöräytti silmiään vanhempiensa käytökselle, hän hymyili kuitenkin hieman vinosti. Miten ikävä hänellä olikaan ollut vanhempiaan, toki he olivat olleet yhteydessä kirjeitse mutta kyllä vain kasvokkain ,näkeminen oli parasta.
”Kultaseni mitä hampaillesi on tapahtunut” äiti kysyi uteliaalla sävyllä, kysymys sai Hermionen ilmeen hieman kiristymään, hän ei ollut odottanut että joutuisi heti kertomaan hampaistaan. Äidin kysymys sai isän valpastumaan ja tämä tuijotti Hermionen suuta tarkasti. Hermionelle tuli heti tarve laittaa käsi suu eteen ja puristaa huulet tiukasti yhteen. Tilanne oli Hermionelle vaivaannuttava mutta hänen vanhempansa, eivät vaikuttaneet ollenkaan vaivaantuneita tai kiusaantuneita, kun tuijottelivat tyttärensä suuta.
”Mmm saatoin antaa Matami Pomfreyn hieman kutistaa niitä enemmän” Hermione selosti vanhemmilleen, hän vaihteli samalla painoa jalalta toiselle. Hänen vanhempansa vaihtoivat kiireellisesti katseita.
”Miksi sinun piti kutistaa hampaitasi? Olitko tappelussa? Etkö olisi voinut ratkaista asiaa keskustelulla” äiti kyseli huolestuneella äänellä.
”Olin sivullinen, en ehtinyt väistää kun taika osui jo minuun” Hermione kertoi nopealla äänellä rauhoitellakseen äitiään.
”Olisit silti antanut niiden olla entisensä etkä olisi lyhentänyt niitä enempää vai etkö luota enää hammaslääkärien ammattimaiseen hoito taitoon” isä kysyi hieman loukkaantuneella sävyllä.
”Tietenkin luotan mutta näin se oli vain nopeampaa” Hermione selitti nopealla äänellä yrittäen saada sävynsä mahdollisimman vakuuttavaksi.
”Maltti on valttia” isä tuumasi jääräpäisesti ja tuhahti hieman sanojensa päätteeksi.
”No pääasia on että olet kunnossa mutta Hermione, jos aiot käyttää taikaa jatkossa hampaisiisi, niin keskustele ensin asiasta meidän kanssamme” äiti sanoi totisena ja mulkaisi tiukasti aviomiestään, joka murjotti yhä taustalla.
”Katsos kun meidän ja erityisesti isäsi ammattiylpeys vaatii sitä” äiti lisäsi painottaen lausetta niin, että sai vuorostaan aviomieheltään mulkaisun.
”Ymmärrän kyllä mitä ajat takaa” Hermione sanoi kiireesti, jotta ei joutuisi kuuntelemaan saarnaa hammaslääkärin ammatin hienoudesta.
”Aivan äitisi on oikeassa, sinä olet vähän niin kuin kahden kulttuurin keskellä Hermione ja silloin sinun pitää opetella tasapainoilemaan niiden välillä, niin ettet suosi kumpaakaan liikaa” isä tuumasi nyt jo paljon rauhallisempana, hänen pieni kiukkunsa näytti laantuneen kertaheitolla.
”Pidän tuon mielessäni, meillä oli muuten koulussa tänä vuonna tanssiaiset” Hermione lupasi ja siirsi sitten kiireesti keskustelun kouluvuoteeseensa, jotta hampaista ei enää keskusteltaisi.
”Oi oi kuulostaa ihanalta, kenen kanssa menit tanssiaisiin?” äiti kysyi innokkaasti ja tuntui pakahtuvan halusta kuulla aivan kaiken. Hermione virnisti, hänen äitinsä oli tarkkasilmäinen, mutta onneksi hänet saattoi johdatella herkistä aiheista kauemmas kiinnostavilla uutisilla. Hermione nappasi matka-arkun mukaansa ja lähti kulkemaan vanhempiensa kanssa pois asemalta, selittäen innokkaasti mitä kaikkea tanssiaisissa oli tapahtunut.
