Nimi: Olit unelmani silloin, olet unelmani nyt
Kirjoittaja: Roseliini03
Beta: Puoliverinen prinsessa
Ikäraja: S
Vastuuvapaus: En saa tästä rahaa ja kaikki hahmoset kuuluu J.K.lle.
Paritus: Lily/Severus, Lily/James
Tyylilaji: Angst, Romance
Yhteenveto: Severus katsoo lilyn antamat muistot viimein.
A/N: Lily/James ovat yksi lempi parituksistani, mutta Lily/Severus on myös tärkeä minulle
Olit unelmani silloin, olet unelmani nyt
Severus istui yksin rehtorin kansliassa. Hän puristi kädessään tuliviskipulloa. Hänen ajatuksensa pyörivät kauniin, punahiuksisen naisen ympärillä.
Hetken siinä istuttuaan hän sai ajatuksen. Hän tahtoi nähdä Lilyn vielä kerran.
Hän käveli kaapille ja nosti ajatus-seulan pöydälle. Hän tiesi mitä tehdä.
Hän tyhjensi ajatuksensa seulaan eikä empinyt sekuntiakaan, vaan sukelsi.
Hän tunsi seisovansa puutarhassa. Näki nuoremman itsensä yllättävän huoliteltuna. Normaalisti rasvaiset hiukset olivat nyt kammatut ja puhtoiset.
Hän odotti Lilyä kärsivällisesti.
Hän tajusi seisovansa aivan 16-vuotiaan Lily Evansin vierellä ja lähti tytön perään. Lily oli antanut nämä muistot hänelle.
Lily juoksi innostuneena kohti Severusta. Hän ei enää malttanut odottaa pojan näkemistä.
”Hei Sev!” Hän huikkasi iloisesti ja juoksi Severuksen luokse.
He halasivat ja Severus muisti sen riemun tunteen, kun oli halannut Lilyä onnellisena. Kun kaikki oli ollut hyvin.
Lily istuutui Severuksen vierelle.
”Millaista Tylyahossa oli?” Severus kysyi.
”Aika rauhallista. Potteria ei näkynyt. Ei kai mitään...”
”Ei, ei mitään ole sattunut. Hän taisi pyöriä jossain pimeässä paikassa koko ajan, kun sinä olit siellä”, Severus naurahti.
”Mmm. En tiedä, eikä minua oikeastaan edes kiinnosta”, Lily sanoi.
”Tulin itseasiassa vain pyytämään sinua Tylyahoon. Tuvanjohtajat tietävät, että palaan sinne”, Severus nousi seisomaan ja he lähtivät onnellisina Tylyahoon päin.
”Ai niin, katso mitä hankin”, Lily kaivoi laukkuaan ja nosti sieltä kahdet uudet shakkinappulat.
* * * * * * * * * * *
Lily käveli Severuksen vuoteen luo sairaalasiivessä.
”Sev?”
”Niin”, Severus kohotti päätään ja näki kyyneleet Lilyn poskilla.
”Lily, mikä...”
”Olen rakastunut toiseen”, Lilyn sanat viilsivät, kuin veitsi.
”Mitä? Keneen?”
”Jamesiin”, Lily sanoi pyyhkien silmäkulmiaan.
”Potteriin!” Severus huusi.
”Sev... Hän tahtoo sopia... Hän oli vilpittömästi pahoillaan... Me puhuimme Tylyahos-...”
”Ja sinä uskoit kaiken, mitä hän sanoi!”
”Jos edes kerran kuuntelisit, mitä haluaisin sanoa!”
”Häivy senkin saastainen kuraverinen!” Severus ei voinut käsittää, mitä hän oli juuri sanonut.
Lily lähti juoksemaan raivostuneena sairaalasiivestä.
Sitten kohtaus vaihtui.
”Hän ei usko villpittömyyteesi”, Lily sanoi.
”Onko tuo ihmekään sen jälkeen, mitä tein hänelle”, James sanoi.
”James Potter, olet aikuistunut”, Lily naurahti.
”Ihanko totta. Minusta näytän vieläkin yksitoistavuotiaalta”, James naurahti. Hän otti Lilyn kasvot käsiinsä ja suuteli tätä. Lily vastasi suudelmaan.
Sitten kohtaus vaihtui uudelleen.
”Nyt, kun saimme nämä naurettavat riitamme päätökseen, voisimmeko aloittaa kaiken alusta?” Severus kysyi Lilyltä Vuotavassa noidankattilassa.
”Ei. Se mitä meillä oli, oli ihanaa, mutta se on nyt ohi. Rakastan Jamesia yli kaiken”, Lily sanoi, joi kurpitsamehulasinsa tyhjäksi ja nousi pöydästä.
”Yksi pyyntö minulla kuitenkin on. Sovi poikien kanssa, he ovat pahoillaan... No, toiset enemmän, kuin toiset, mutta sovi silti”, Severus epäröi.
”Minun vuokseni”, Lily sanoi ja hänen ilmeensä pehmeni.
”Hyvä on”, Severus sanoi ja lähti.
Oikea Severus vuorostaan nousi ajatus-seulasta ja käveli tiluksilta linnan ulkopuolelle. Killan kokous alkaisi vartin päästä, joten Severus ilmiintyi Kalmanhanaukiolle ja lähti kohti näkymätöntä taloa.
* * * * * * * * * *
Severus istui Kehrääjänkujalla talossaan ja joi raikasta kurpitsamehua keittiössä.
Hän oli saanut sovittua jotenkin Siriuksen kanssa.
Samassa pimeänpiirtoa poltti.
Severus huokaisi. Ja taas hänen piti mennä hoitamaan velvollisuuksiaan. Auttaa Dumbledorea, esittää ja esittää.
A/N2: Kiitos betalle vaivannäöstä. Teit erinomaista työtä. Kommenttia kehiin.
