Meikä näki tän sieluni silmin! Saako tätä lisää!

Nimi: Alekton Auktoriteetti
Kirjoittaja: Carrow(fan)
Ikäraja: K11
Genre: slice of life, angst
Hahmot: Minerva McGarmiva ja Alekto Carrow
Varoitus: alaikäisiin kohdistuva väkivalta (hirttäminen)
Tiivistelmä: Alekto pyytää apua opettajakollegaaltaan.
AN: mä en tiedä onks tää enemmän angst vai draama, voi siirtää parempaankin paikkaan jos löytää sellaisen.

------

Tuuli paiskasi irtolehtiä ikkunaan kuolonsyöjättären raapustaessa rutikuivalle pergamentille raporttia edellisestä jälki-istunnosta. Hän haukotteli makeasti lasittuneen katseen hakiessa jonkinlaista kiintopistettä ettei elopainoa kerännyt noita rojahtaisi avonaisen mustepullon päälle uneksiessaan. Hän vihasi yötyötä, huonosti nukuttuja öitä, uppiniskaisia kakaroita ja rehtorin ylenpalttisia vaatimuksia.
Muusta opettajakunnasta ei ollut juuri apua, Minerva oli yrittänyt tarjota toisenlaista lähestymistapaa opetustilanteisiin, mutta tuskinpa hänen tunneillaan puoli luokkaa haaveili katinrääpäleen murhaamisesta. Katin ilme olisi näkemisen arvoinen jos tuolle selviäisi, ettei Alekto valehdellut, sanallakaan.

Tilanteiden räjähdysherkkyyden saattoi selittää Alekton epävakaa luonne, hän oli saattanut hieman yli reagoida hirtettyään pergamenttilennokin heittäneen opiskelijan luokan kattoon. Opiskelijan onneksi Kalkaros oli purkanut loitsun kriittisten minuuttien sisällä ja nulikka oli jäänyt henkiin. Todennäköisesti opiskelija olisi pelastautunut itsekin pudottaessaan itsensä katonpalasten mukana. Olisi ehkä pitänyt ajatella ennen sitäkin toimintaa. Vaikka opiskelija roikkumassa henkirievustaan muun opetusryhmän yläpuolella olikin nautinnollinen näky, noita vihasi siitä seurannutta jälkipyykkiä.

Minervan mukaan opiskelijoiden kunnioituksen saaminen vaati kuulemma auktoriteettia. Auktoriteetin ansaitsemiseen hän suositteli järjestelmällistä lähestymistapaa, se mikä on kielletty tänään on kielletty myös huomenna, palkitse toivotusta käytöksestä, rankaise kielletystä.

Jostain kumman syystä, noita säilytti asiallisen sävynsä puheessaan, tuon äänestä ei paistanut edes halveksunta, mikä yllätti Alekton täysin. Olisivatko he sittenkin opetustilanteissa samalla puolella? Ehkä hän voisi turvautua opettajatarkollegaansa hädän hetkellä. Kenties Minerva tiesi jotain opettamisesta, katin neuvoissa saattoi olla jotain tolkkuakin?

Maissinaksu: Kiirettä piti mutta onnistuinpa sittenkin 😅 Onneksi oli käytännössä valmis teksti odottamassa. Mulla on muutamat tietyt hahmot, joiden synttäreiksi mulla on tapana kirjoittaa jotain, niin täytyyhän siitä pitää kiinni! Vielä ainakin toistaiseksi.

Voii, niin yksinkertaisen lutu aihe, joka ei turhia mutkia kaipaa. 😁

Yksinkertaiset aiheet on parhaita Mitäpä sitä turhaan monimutkaiseksi ryhtymään.
Tykkään aatella, että Otabek on tykästynyt jo nuorena kokkailuun, kun on asunut ulkomailla välillä yksinkin eikä ole voinut odottaa, että joku kokkaa hänen puolestaan. Pienen pakon kautta syntynyt intohimo tai jotain XD Tai ehkä enemmänkin pakon kautta löydetty. Hän on ehdottomasti huolellinen ja tunnollinen kokki! Olisi kiva päästä maistamaan hänen tekemiään ruokia Yuri on onnekas, kun hänellä on siihen mahdollisuus.

Huomaa kyllä, että tämä ship on sinulle tärkeä. 😊

Onhan se, kaikkien vuosien jälkeenkin ♥ Heistä on niin ihana kirjoittaa, ja hyvä että se myös välittyy! Kyllä OTP on aina OTP :3 Kiitos ihanasta kommentistasi! (Toivottavasti sait rosmariiniperunoita.)

Tällä on tosi söpö otsikko, ja se minut houkuttelikin lukemaan :3 Itse ficcikin oli niin suloinen! Aika liikkistä Harrysta ajatella, että pakko on pölypallero nyppäistä pois Nevillen hiuksista, ettei tämä ansaitse alentuvia katseita joita muilta saa ilmankin 🥺 Sormenpäissä kummitteleva hiustupsun tuntu oli kiva yksityiskohta ja tarjoaa mukavaa pientä jännitettä/vihjausta parituksen suuntaan. Ja oli kiva että ficin toinen puolisko päättyi vähän samantyyliseen kohtaan, jossa Harry tuntee Nevillen käden lämmön yhä omassaan. Tykkään, kun tarinoissa käytetään tällaista kerrontaa, joka on tavallaan toistavaa vaikkei sitä kuitenkaan olekaan. Mutta että samantyyliset asiat toistuvat.

Harmi kun näkymättömyysviitan käyttäminen ei ruuhkaisessa junassa onnistunutkaan, mutta eipä sillä niin väliä loppujen lopuksi. Ihanaa kun heillä oli rohkeutta kävellä muiden ohi käsi kädessä. Vaikka veikkaan että he saivat myös toistensa kosketuksesta rohkeutta luovia tietään eteenpäin :3

Fairy tale: Hauska kuulla, että otsikko onnistui vetämään puoleensa! Sellaisesta tulee aina onnistunut olo 😊 Minullakin oli melko kiireinen ja stressaavakin kevät, onneksi nyt on mahdollisuus lomailla pitkään. (Ja toivottavasti saan myös ficcailtua paljon! Toukokuu varsinkin oli sen suhteen niin hiljaista minulla...)

Tulin itse nimittäin juuri läheisen syntymäpäiviltä, joka on tänään.

Olipas hauska sattuma

Kaoru tosiaan sai varsin mukavan muistamisen ja synttärilahjan Kojiroulta :3 Kyllä olis itsestäkin ihanaa tulla kotiin raskaan työpäivän jälkeen niin, että jääkapissa olisi joku herkkuateria odottamassa. Ihana kuulla, että tämä ficci sai sinut hymyilemään! Toivottavasti sait pastanhimosikin tyydytettyä. Kiitos tosi paljon kommentistasi! ♥


Maissinaksu: Hahmojen synttäreitä varten on kyllä hauska kirjoittaa ficejä Yleensä ei tule rustailtua vain niistä synttäriaiheisia, mutta toisinaan inspis iskee sellaisenkin suhteen. Niin kuin tämän kanssa.

Näkee ne ihan itsekin edessään, ja vaikken ole koskaan ollut carbonaran suurkuluttaja (pekoni vähän tönii), niin silti tulee itsellekin sellainen olo että olisipa samanlaista tavaraa omassakin jääkaapissa. Tällä hetkellä siellä ei ole mitään valmiina eikä vanhaa kunnon pepperonipizzaakaan pakkasessa. 😂

Kyllähän tuollaisesta kateus iskee Voi kun olis itselläkin joku hemmottelemassa tuolla tavalla... Haluaisin ajatella, että Kojirou tekee niin autenttista carbonaraa, ettei siinä käytetä pekonia vaan guancialea, mutta voi olla, että ainakin joskus hän joutuu vähän soveltamaan. Kaorulle toki parasta mahdollista murkinaa :3 ♥ (Kylläpä sulla on ollut huono tilanne kun ei ole edes pepperonipizzaa pakkasessa! Toivottavasti nyt on tilanteessa tapahtunut muutos.)

Jäin tätä typerästi miettimään, että olivatko astiat likaisia palautushetkellä, vai pesaisiko Kaoru ne ensin. 😄 Kojirolle tosin tuskin on mitään väliä moisella. 🖤

Tietysti Kaoru on imuroinut ruoat itseensä niin tehokkaasti, ettei ole enää mitään tiskattavaa XD No ei ihan niin, mutta tää on sellainen asia, jonka lukija saa itse päättää (vaikka itse voisin aatella, että kaipa Kaoru ainakin huuhtaisi ne ennen palauttamista). Kojiroulle sillä ei tosiaan ole mitään väliä, hän kun on muutenkin tottunut käsittelemään käytettyjä, likaisia lautasia (ja hyysäämään Kaorua ).

Hohoho, niin imelän lällyä, ettei tietenkään Kaoru viitsisi moisia ääneen mutista. 😂❤️

Kaoru pahuksen tsundere 😂♥ Hänen ajatuksensa onneksi välittyvät sanomattakin.

Kiitoksia sinullekin kommentista, mukavaa kuulla että tykkäsit tästä!