Kirjoittaja Aihe: Varjojen kaupungit, Would you be with me this last night? Malec, k-11  (Luettu 1832 kertaa)

minttuska

  • Vieras
Author: minttuska
Fandom: Varjojen kaupungit (Lasikaupunki)
Genre: siirapiksi laskisin vaikkei ihan siirappisiirappia, jotain angstiinkin viittaavaa muttei angstiangstiakaan
Rating:  K-11
Pairing: Alec/Magnus, hahmoina vain Alec
Disclaimer: Maailma, hahmot kaikki kuuluu Cassandra Clarelle, en saa mitään hyötyä.
Varoitukset: Jos et ole lukenut Lasikaupunkia, pienimuotoista juonipaljastelua luvassa.

A/N: Tällaista tapahtuu kun lukee kirjoja. Olen lukemassa Lasikaupunkia ja (VAROITUS! SPOILAUS VUOROSSA) kohdassa jossa Jacea ja Clarya kuvataan heidän mahdollisesti viimeisen yönsä aikana tulee sellainen, hei, Simon ja Isabelle on yhdessä, Jace ja Clary on yhdessä, miksei Alec ja Magnus ole? Yhyy... ja siitä lähtee inspiraatio tehdä ficci ja oli pakko päästä vähän valuttamaan siirappia päästä paperille.  ;) että sellaista luvassa. Ensimmäinen julkaisemani Malec-ficci muuten tai yleensä tällä fandomilla. (ai niin ja älkää tappako englanninkielisen otsikon takia, se kuulostaa vain niin paljon paremmalta!)


Would you be with me this last night?
[/u]




Alec istui kirjoituspöydän ääressä. Kello tikitti pöydällä, hän vilkaisi sitä. Puoliyö. Hän vilkaisi ulos ja näki tähtien, yön omien lamppujen loistavan taivaalla.

Mitä minä oikein teen? Miksi minä istun tässä vaikka muut ovat varmasti nukkumassa?


Alec antoi katseensa pyyhkäistä tuskaisesti huoneen poikki. Hänen katseensa pysähtyi siistiin, pedattuun sänkyyn. Hänen pitäisi nukkua, tai edes yrittää. Alec huokaisi ja yritti nousta tuolistaan – vain huomatakseen ettei kyennyt siihen. Hänen jalkansa olivat jämähtäneet lattiaan, kätensä pysähtynyt valmiina pöydän pinnalle ottamaan tukea ja hinaamaan itsensä ylös. Hän ei pystynyt siihen. Miksei?

Koska minä tiedän, etten saa unta. Miten minä pystyisin nukkumaan? Miten tänä yönä, yksin?

Siitä se kaikki kiikasti. Hän tiesi sen, hänen ei edes täytynyt myöntää itselleen mitään, sillä hän tiesi sen ilmankin. Magnus.

Kyllä Alec oli osannut päätellä tavasta miten Simon oli jäänyt Isabellen sleepoveriin mitä oli tapahtunut. Hän mieluiten oli ajattelematta koko asiaa, mutta oikeastaan suurikaan inhon tai kuvotuksen tai nolostuksen tunne ei vallannut hänen mieltään kuten tavallisesti hänen ajatellessaan niitä asioita, varsinkin ajatellen tuttujensa tekevän niitä asioita.
   Kai se oli ymmärrettävää. Että mahdollisesti elämänsä viimeisenä iltana halusi, että oli joku joka jakoi sen, kertoi, ettei ollut yksin, että joku välitti, että olit jollekulle erityinen. Kyllä Alec oli myös huomannut miten Jace ei ollut koskaan palannut Claryn yöpaikkaan-saattamis-reissultaan. Hän ei tiennyt olivatko Clary ja Jace jo niin pitkällä epävirallisessa suhteessaan, eikä häntä oikeastaan kiinnostanut. Häntä ei kiinnostanut makasiko Jace kenen kanssa ja kuinka usein. Ei paskaakaan. Ja häntä hymyilytti sen tiedostaminen.
Hän ei välittänyt, ei Jacesta. Hän välitti jostain aivan toisesta, velhosta, alamaailmalaisesta, miehestä, puolidemonista. Magnuksesta. Alec ei käsittänyt miten oli joskus kyennyt luulemaan että olisi ollut ihastunut Jaceen, tai ehkä hän olikin, hivenen, mutta rakastunut ei koskaan, koskaan. Jace oli ollut oikeassa siinä asiassa. Hän oli pitänyt Jacesta koska oli ollut peloissaan, kyllä hän myönsi sen, Alec oli pelännyt. Ja Jace oli ollut niin vahva. Haistattanut kaikille niin että hän oli ajatellut, että jos Jace olisi tuntenut samoin, tämä ei olisi välittänyt. Tämä olisi kertonut Alecille, ettei tämänkään pitänyt välittää ja Alec olisi ollut vihdoin vapaa.
   Mutta Magnuskin oli vahva, vahvempi, kahdeksansataa vanha vaikkei päällepäin uskonut ja Alecista tuntui käsittämättömältä että tämä rakasti häntä. Rakasti. Niin Magnus oli sanonut ja Alec halusi uskoa siihen ja rehellisesti sanottuna, miksei hänen olisi ollut uskominen? Miksi niin hyvännäköinen ja itsevarma velho olisi sanonut vähäpätöiselle nefilille että rakasti tätä, ellei tosiaan tehnyt niin? Alec ei halunnut kuulla vastausta jos joku olisikin keksinyt sellaisen, koska hän tiesi ja uskoi että Magnus rakasti häntä.

Mikset sinä ole täällä minun kanssani?

Sitä Alec odotti, odotti pimeässä vaikka tiesi ettei niin tapahtuisi. Magnus oli kadonnut maan nielemänä eikä aikonut palata. Ei tänä yönä. Magnus oli todennäköisesti tekemässä jotain tähdellisempää ja Alecin oli odotettava kiltisti pimeässä, ikkunan ääressä, odotettava aamun koittoa.
   Oliko väärin? Oliko väärin että Alec odotti, toivoi Magnuksen tulevaksi? Niin olivat kaikki tehneet. Etsineet rakkaan lähelleen jakaakseen viimeisen yönsä tämän kanssa. Isabelle, Simon, Jace ja Clary ja Alec löi vetoa että hänen vanhempansakin jakoivat yötä yhdessä, palvoivat viimeisiä yhteisiä yön pikkutuntejaan.
   Hän ei ollut edes sanonut Magnukselle rakastavansa tätä. Hänen olisi pitänyt. Niin helppoa olisi ollut sanoa, minäkin sinua. Hänen ei olisi edes tarvinnut sanoa sitä maagista sanaa, joka tuntui takertuvan hänen kurkkuunsa aina kun hän yritti sitä lausua. Ja silti Magnus olisi tiennyt, ehkä hymyillyt, ei sillä, oli Magnus hymyillyt myös kuullessaan että Alec olisi valmis esittelemään tämän vanhemmilleen jos he selviäisivät.
Nyt Alec ei voinut paskaakaan välittää. Hän olisi voinut rynnätä vaikka heti Magnusta perässään raahaten, huutanut että rakasti tätä, että oli homo ja katsoa vanhempiensa järkyttynyttä katsetta. Hän olisi voinut jopa suudella miestä heidän edessään, upottaa kätensä tämän piikkien sekaan ja takertua niihin. Runnoa suudelman tämän huulille ja tunnustella Magnuksen sydämen sykettä rintaansa vasten.
   Miksei hän ollut täällä, Alecin luona? Se oli epäoikeudenmukaista. Väärin, epäreilua! Oli Alecin oikeus saada Magnus viereensä mahdollisesti elämänsä viimeisenä yönä. Magnus olisi saattanut yllättyä, tämän voimakkaasti rajatut kissansilmänsä olisivat saattaneet levitä Alecin suorasukaisesta toiminnasta, se kun ei ollut Alecin tapaista, mutta Alec ei olisi välittänyt. Eikä olisi välittänyt Magnuskaan. Silti olisi tämä kiivennyt hänen viereensä hänen vuoteeseensa, olisi antanut Alecin riisua turhat vaatteet, ei kaikkia, ei sillä Alec ei ollut vielä aivan valmis menemään niin pitkälle. Olisi kuitenkin antanut riisua takin, päällimmäisen paidan, ehkä viimeisenkin, kengät, sukat, päällyshousut ja Alec olisi antanut Magnuksen tehdä saman hänelle. Olisi vaikka, yleensä Alec oli varovainen, eteni hitaasti ja punastui rajusti tällaisten asioiden edessä.
   Mutta tämä olisi ollut mahdollisesti heidän viimeinen yönsä yhdessä ja Alec olisi painanut huulensa Magnuksen omille, pyyhkinyt ehkä suurimman osan Magnuksen kajaalista pois, sillä tämä halusi nähdä Magnuksen ilman meikkiä, ilman kimalletta ja silittää hiuksia sileinä, poissa turhasta geelistä ja lakasta. Ei sillä että Alec olisi välittänyt poikaystävänsä omaperäisestä pukeutumistyylistä, mutta tuntui jotenkin aidommalta nähdä Magnus ilman kosmetiikkatuotteita.
   Alec olisi painanut huulensa Magnuksen kaulalle, imenyt tältä verisuonet rikki, vaikkei ollut sitä koskaan ennen tehnyt, sillä hän halusi jättää tähän oman merkkinsä. Vaikka hän kuolisi ja jos Magnus jäisi eloon ja vaikkei jäisikään tästä voisi lukea viestin: ”Alec was here.” Ja Magnus hymyilisi hänelle, onnellisena, kuiskaisi ehkä jotain pehmeästi ja Alec voisi, ehkä uskaltaisi lausua tälle ne kolme maagista sanaa, vaikka ne tulivatkin vaikeasti, kurkkuun takertuen.
   Alec kaivautuisi Magnusta vasten ja hän nukahtaisi hengittäen tämän tuoksua ja Magnus saattaisi sormeilla hänen hiuksiaan, kyllä Alec tiesi Magnuksen pitävän hänen hiuksistaan. He heräisivät aamulla toistensa syleilystä, kuten niin monet muutkin – monet joille se etuoikeus oli suotu.

Miksei minulle?

Aamulla Isabellen tullessa hakemaan veljeään, joka selvästikin nukkui pommiin, tämä löysi pojan vaatteet päällä sängyltä, puolittain kerälle vetäytyneenä ja mustat hiukset levinneenä valkoiselle päiväpeitteelle.
   Hellyyden tunne humahti Isabelleen, joka oli hänelle omituista. Hän katsoi Alecia, silmät levollisesti kiinnipainettuna ja pientä kuolalammikkoa päiväpeitteellä ja sulki oven. Hän antaisi isoveljensä nukkua vielä hetken – tai sitten laittaisi Jacen asialle, jolla olisi sydäntä herättää rauhallisesti nukkuva Alexander Lightwood.




A/N: Minulla ei ole tapana tehdä tällaisia kaipaustekstejä/jossa yksi hahmo höpisee itsekseen, mutta tämäpä oli poikkeus.  :D Olisiko pitänyt lopettaa tuohon Miksei minulle? Replaan? mielipiteitä



« Viimeksi muokattu: 11.06.2012 16:33:27 kirjoittanut Yukimura »

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Ohmygod uusi Malec-kirjoittaja!
Ja minä ensimmäisenä kommentoimassa, kuten saattaakin arvata. Me fanaattiset ei jätetä koskaan kommaamatta.

Haa, siitä päästääkin sitten asiaan. Hoidan tämän negatiivisemman ensin alta. Eli tekstin rakenteesta, tai miksi sitä sitten tahtookaan sanoa, mulla oli jotakin mielekästä sanottavaa. Jotenkin musta tuntu siltä, kuin tämä ei olisi ollut yksi, yhtenäinen tekstinkappale, vaan pikkuriikkisen rikkonainen sieltä täältä. Taroitan tätä nyt sillä, että henkilökohtainen mielipiteeni on se, että taso vaihteli lauseissa, kappaleissa, sanavalinnoissa. Ihan kuin tässä olisi ollut osa sellaista tekstiä, joka olisi ikään kuin jäänyt vähän vähemmälle huomiolle kirjoittaessa. Mutta tämä on vain minun mielipide, enkä tarkoita sitä mitenkään pahalla, sillä:

Herrajumala mä rakastin niitä kohtia, joista mä ajattelin ihan ensimmäisenä, että ne ovat jotenkin ihan liian kauniita. Pidin kuvailusta, tämä oli tosi ihana ihan ilman reploja sun muuta sellaista sälää, jota kuitenkin olisi voinut esim. flasbackinä tässä olevan. Mutta siis parempi näin, pidin tästä juuri tällaisena, katkeransuloisena, sellaisena, josta ei voi varmaksi sanoa, mitä tapahtuukaan huomenna. Tietysti toivon, että Alec saa vielä uuden mahdollisuuden ja niin edelleen, mutta mistäs sitä tietää. Kuten sanottu, fanityttöyskin voi mennä liian pitkälle. Mutta silti toivo elää, ehkä Alec vielä uskaltaa muutenkin kuin päiväunissaan.

Haa, piti vielä sanoa, että ymmärrän kyllä näkökannan siitä, että Alecia inhottaa seksin ajattelu yms. mutta jotenkin näen sen itse enemmänkin olevan vain siitä kiinni, ettei Alecilla ole ennen ollut sellaista ihmistä/velhoa, josta ajatella tuollaisia ajatuksia, tuntea haluavansa. Eli tajuan sen, miksi sitä ällöttää, etenkin kun on kyse ihmisistä, jotka se tuntee ja niin edelleen, mutta ehkä tuo kuitenkin meni pikkuisen yli? Vaikka Alecia pelottaisi, se ei ehkä olisi kuitenkaan aivan noin vastaan.


Lainaus
Alec ei käsittänyt miten oli joskus kyennyt luulemaan että olisi ollut ihastunut Jaceen, tai ehkä hän olikin, hivenen, mutta rakastunut ei koskaan, koskaan.
+
Lainaus
Häntä ei kiinnostanut makasiko Jace kenen kanssa ja kuinka usein. Ei paskaakaan. Ja häntä hymyilytti sen tiedostaminen.
Sinä. Sen. Sanoit. TEAM MALEC.

Lainaus
Hän olisi voinut rynnätä vaikka heti Magnusta perässään raahaten, huutanut että rakasti tätä, että oli homo ja katsoa vanhempiensa järkyttynyttä katsetta. Hän olisi voinut jopa suudella miestä heidän edessään, upottaa kätensä tämän piikkien sekaan ja takertua niihin. Runnoa suudelman tämän huulille ja tunnustella Magnuksen sydämen sykettä rintaansa vasten.

Lisää tällaisia, ihania, kauniita. Ja hei, vilkaisepa uudestaan kohtaa, jossa valitin Alecin seksi-inhosta, tässä nimittäin on sille juuri passeli vastakohta. Kyllähän Aleckin haluaa, se on vaan sille liian vaikeaa.

Lainaus
”Alec was here.”

Itse täydellisyys yhteydessä, jossa tätä käytit.

Kiitos ja kumarrus,
Sole was here

minttuska

  • Vieras
Sole: Hmm... minusta tuntuu että ehkä ymmärrän mitä tarkoitat. (toivottavasti) Minä kirjoitan hyvin erilaisilla tyyleillä, riippuen ficistä ja tämä oli... taas niitä hieman erilaisempia. Ensinnäkin lauseet ovat välillä järkyttävän pitkiä, pilkkuja heitelty sinne tänne ja osa taas sitten yksinkertaisimpia maailmassa ja lyhyitä. Minua huolestutti nuo kilometrin pitkät lauseet ja minun ehkä olisi pitänyt pätkiä niitä, mutta annoin sen mennä tyylin piikkiin. Lisäksi puolustuksenani minun pääni oli niin täynnä siirappia että laatua ei voi taata. Ehkä minun olisi pitänyt tarkastaa laatu ennen julkaisua mutta itse kyllä henk. koht. pidin. Kyllä sitä positiivista tuli sinultakin.  :) Ja hyvä vain saada rakentavaa kritiikkiä.
Tuo seksikammoisuus... kurtistin vähän kulmiani, ei se minusta nyt niin korostettu ollut... No siis faktahan on että jokainen näkee hahmon eri tavalla, enkä loukkaannu tai syytä sinua siitä. Okei, hyvä on, myönnän. Ehkä se meni hieman yli. (luin kappaleen uudestaan) Tai lähinnä minä viestitin sen väärin. Ymmärrän hyvin mielipiteesi. Mitenhän minä nyt selittäisin tämän... Alec on vähän ujo minun mittapuullani ja joo, totta hyvä on. Olet täysin oikeassa. Meni yli ja nyt mietin miksi menin tuollaista kirjoittamaan. Alec ei varsinaisesti niinkään ällöä itse seksiä, se on vain sille vähän vieras käsite kun sillä ei ole koskaan ollut ketään. Jep. Mutta siis tuossahan se nimenomaan totesi että seksi on okei ja turhaan se sitä on kammonnut. (saanko säälipisteitä siitä?)
Ja siis en tiedä viittasitko tässä siihen ettei Alec ollut valmis, mutta sanon nyt kuitenkin että minä nyt ajattelin että ne on tuntenut vasta kuitenkin sen verran vähän että ehkei Alec olisi vielä vamis. (tosin ristiriitaista ajatella että Alec olisi sitten jo ehtinyt rakastua Magnukseen... myönnän, mietin sitä itsekin mutta en sitten mennyt muuttamaan)

Itse henk. koht. tykkäsin tuosta ensimmäisestä lainauksestasi.  :)
Lainaus
Sole was here
naurahdus.

Kiitos kommentistasi, olin positiivisesti yllättynyt  :)


Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Malec kirjoittajia minäkin tulin katsastamaan. Tervetuloa vaan remmiin, vaikka minä en Malec-kirjoittajaksi varsinaisesti lukeudukaan.

Toisin kuin Sole, minä en lukeudu parituksen ylimpiin ystäviin mutta luen sitä kuitenkin, kun mitään muutakan ei oikein ole tarjolla (lue: femmeä). Voin tunnustaa suoraan, että meinasin klikata tuota takaisin nuolta, kun näin genrenä siirapin, mutta onneksi en tehnyt sitä virhettä. Pidin tästä, vaikka siinä missä Sole piti siitä, ettei Alec ollutkaan niin rakastunut Jaceen, minä taidan kallistua enemmän Jace/Alecin puolelle, koska se on tuhoon tuomittu pari.

Sole huomautti seksi-inhosta, musta se taas oli loistava kohta  ;D Alec on aina vaan kokematon/peloissaan, joten oli hienoa, että siihen tuotiin lisää särmää. Muutenkin tykkään vähän eriävistä tulkinnoista. Musta toi oli ihan sika mielenkiintoinen tulkinta ja toivoisin lisää samanlaista (jos se ei kiinnosta sinua, saanko minä vetää tuon pidemmälle?) Lisäksi plussaa siitä, että vedit Izzy/Simonin ja Clacen mukaan edes viittauksina.

Lainaus
Olisiko pitänyt lopettaa tuohon Miksei minulle? Replaan? mielipiteitä
Olisi. Ei sillä, etteikö nykyinen olisi hyvä, mutta vannoutuneena angstaajana ja onnettomien/surullisten/haikeiden loppujen fanina "Miksei minulle" olisi ollut sellainen haikea toive, johon olisin toivonut ficin päättyvän. Kysyit mielipiteitä, sait mielipiteen. Olen varma, että moni muu saattaa olla toisella kannalla.

Jos nyt mietit, oliko tämä positiivista vai negatiivista, vastaus on positiivista. Pidin tyylistäsi tosi paljon ja saa toki kirjoittaa lisää ;)


// Kiitos luvastasi ja vastauksestasi. Kyllä tämä ehdottomasti piristi.  :) Tietenkin varastosta löytyy myös femmeä, täältä (ikäraja vaihtelee aina K15 asti tällä hetkellä)
« Viimeksi muokattu: 07.09.2011 23:08:31 kirjoittanut Dria »
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

minttuska

  • Vieras
Dria: Lämmin vastaanotto, sepä mukavaa  :)
Lainaus
(lue: femmeä)
tähän minä takerruin vähän hymyillen. voi voi, minä taidan olla enemmän slashari. Olen minä harkinnut joskus kokeilla femmeäkin, voisin lukea vaikka jonkun sinun tekstisi jos varastoistasi sellaista löytyy. (asia tutkitaan)

Genre: siirappi, jep eihän tämä nyt ollut kovin siirappi, nyt kun tarkemmin mietin. Itse sen sellaiseksi kuitenkin laskin ja aika hassua ettei tästä tämän siirappisempaa tullut, te kun ette oikeasti tiedä mitä siirappia minun pääni oli täynnä tätä kirjoittaessani. (ehkä niin on parempi)

Ymmärrän täysin tuhoontuomittujen parien vetovoiman, mutta Malec on silti niin suloista ettei siitä voi olla pitämättä. (ainakaan minusta... ::)) Jace/Alec olisi tosiaan kyllä kutkuttava ajatus... jätetään asia hautumaan. Voisin minä ainakin lukea jos sellaisen satun löytämään, kirjoituspuolesta en sitten tiedä...

Mitä minä nyt tuosta seksi-inhosta sanoisin? Itselläni se meni ehkä tarkoitusperieni vierestä. Mutta kiva jos toiset tykkäävät ja toiset eivät.  :) voin olla vain tyytyväinen tuotokseeni. Minä en lupaa mitään tulevaisuudesta enkä kiellä ketään tekemästä mitään. Joten feel free ja kirjoita toki jos siltä tuntuu! (voin jopa ehkä käydä lukaisemassa, hähhää...)

Minä en ole edelleenkään varma lopusta. Kyllä minusta tuntuu että olen tyytyväinen tuohon.
"Miksei minulle?" olisi ehkä ollut liian angstia, jota en halunnut missään nimessä tässä viestittää. Halusin sen enemmänkin olevan sellainen kaipaavan haikea jossa enemmän Alec käy tunteitaan läpi. Ei liian angsti ja jos tuohon olisin lopettanut siitä olisi tullut ehkä vähän liian surullinen ja murjottava.

En tiedä paransinko vai huononsinko oloasi, mutta kiitos kommentista kuitenkin.