1
Godrickin notko / Vs: Majakka • K11 • Neville/Remus • raapalesarja 21/50
« Uusin viesti kirjoittanut Vilna 15.05.2024 18:10:14 »Thelina & zilah, hurjan iso kiitos molemmille kommenteista. ♥ Ihanaa, kun olette jaksaneet seurata tätä ja tykänneet tästä pikkutarinasta, se merkitsee todella paljon!
A/N: NO NIIN, nyt alkaa tapahtua!
Neville alkaa pikkuhiljaa laitella joulua majakalla. Ei kukaan muu tule näkemään kirjavia jouluvaloja, jotka hän leijuttaa ylätasanteen kaiteen ympärille kuin hän itse, mutta hän ei anna sen häiritä.
Hän on aina pitänyt joulusta. Erityisesti siitä joulusta, jonka hän vietti Remuksen kanssa silloin kolme tai neljä vuotta sitten.
Se joulu, jolloin Neville joi liian monta lasia munatotia ja Ron löi vetoa 20 kaljuunasta, että hän ei uskaltaisi lähestyä vahingossa mistelinoksan alla seisovaa Remusta, johon Neville oli vähän ihastunut.
Neville löi kättä päälle ja niin hän meni ja suukotti Remusta suoraan nenän päähän ennen kuin pökertyi tämän käsivarsille.
Se vasta oli joulu.
Se meni jotenkin näin:
Neville suuteli Remuksen nenänpäätä ja sammui suoraan hänen syleilyynsä tahrattuaan tämän porovillapaidan läikkyneellä munatotilla.
Hän heräsi samana iltana Remuksen sängystä, täydessä vaatetuksessa, siihen kun Remus avasi makuuhuoneensa oven tarjotin käsissään. Vähän aikaa he vain tuijottivat toisiaan, kunnes Remuksen posket punoittivat kuin granaattiomenat, ja hän istuutui Nevillen viereen sängylle.
He juttelivat vähän, Neville joi vettä ja Remus väänteli käsiään. Sitten he tuijottivat toisiaan hetken verran, ennen kuin Remus tarttui yllättäen Nevillen niskasta kaksin käsin ja suuteli.
Sinä yönä he takertuivat toisiinsa kuin hukkuvat valtameressä, eikä Neville ollut ollut vielä koskaan onnellisempi kun hän oli seuraavana aamuna.
On joulukuun neljäs päivä, kun vieras vene saapuu laituriin.
Neville katselee sitä vähän aikaa kaukaa, ennen kuin uskaltautuu kävelemään alas majakanmäkeä laituria kohti. Vene viipyy vain noin kymmenen minuuttia ennen kuin jatkaa jälleen matkaansa. Siinä ajassa Neville on ehtinyt saavuttaa rannan.
Laiturilla seisoo mies mukanaan kolhiintunut matka-arkku ja lihava musta kissa. Tämä katselee ympärilleen vähän pelästyneen näköisenä, mutta kissa lähtee pikimmiten seikkailemaan ja tutkimaan saarta uteliaana. Se löytää nopeasti Nevillen seisomasta laiturin päässä ja kiehnää vasten hänen jalkojaan, ja Neville kumartuu silittämään sitä sormenpäillään.
Hänen huomionsa on kuitenkin vienyt kokonaan se mies, jonka kasvoilla on väsynyt tuttu hymy.
“Remus”, Neville henkäisee.
A/N: NO NIIN, nyt alkaa tapahtua!
22.
Neville alkaa pikkuhiljaa laitella joulua majakalla. Ei kukaan muu tule näkemään kirjavia jouluvaloja, jotka hän leijuttaa ylätasanteen kaiteen ympärille kuin hän itse, mutta hän ei anna sen häiritä.
Hän on aina pitänyt joulusta. Erityisesti siitä joulusta, jonka hän vietti Remuksen kanssa silloin kolme tai neljä vuotta sitten.
Se joulu, jolloin Neville joi liian monta lasia munatotia ja Ron löi vetoa 20 kaljuunasta, että hän ei uskaltaisi lähestyä vahingossa mistelinoksan alla seisovaa Remusta, johon Neville oli vähän ihastunut.
Neville löi kättä päälle ja niin hän meni ja suukotti Remusta suoraan nenän päähän ennen kuin pökertyi tämän käsivarsille.
Se vasta oli joulu.
23.
Se meni jotenkin näin:
Neville suuteli Remuksen nenänpäätä ja sammui suoraan hänen syleilyynsä tahrattuaan tämän porovillapaidan läikkyneellä munatotilla.
Hän heräsi samana iltana Remuksen sängystä, täydessä vaatetuksessa, siihen kun Remus avasi makuuhuoneensa oven tarjotin käsissään. Vähän aikaa he vain tuijottivat toisiaan, kunnes Remuksen posket punoittivat kuin granaattiomenat, ja hän istuutui Nevillen viereen sängylle.
He juttelivat vähän, Neville joi vettä ja Remus väänteli käsiään. Sitten he tuijottivat toisiaan hetken verran, ennen kuin Remus tarttui yllättäen Nevillen niskasta kaksin käsin ja suuteli.
Sinä yönä he takertuivat toisiinsa kuin hukkuvat valtameressä, eikä Neville ollut ollut vielä koskaan onnellisempi kun hän oli seuraavana aamuna.
24.
On joulukuun neljäs päivä, kun vieras vene saapuu laituriin.
Neville katselee sitä vähän aikaa kaukaa, ennen kuin uskaltautuu kävelemään alas majakanmäkeä laituria kohti. Vene viipyy vain noin kymmenen minuuttia ennen kuin jatkaa jälleen matkaansa. Siinä ajassa Neville on ehtinyt saavuttaa rannan.
Laiturilla seisoo mies mukanaan kolhiintunut matka-arkku ja lihava musta kissa. Tämä katselee ympärilleen vähän pelästyneen näköisenä, mutta kissa lähtee pikimmiten seikkailemaan ja tutkimaan saarta uteliaana. Se löytää nopeasti Nevillen seisomasta laiturin päässä ja kiehnää vasten hänen jalkojaan, ja Neville kumartuu silittämään sitä sormenpäillään.
Hänen huomionsa on kuitenkin vienyt kokonaan se mies, jonka kasvoilla on väsynyt tuttu hymy.
“Remus”, Neville henkäisee.