Kirjoittaja Aihe: Hyvinhän meillä menee (tai jotain) | K-11 | arjenmakuinen slash | Eeli/Tino | 5/5  (Luettu 4337 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 085
Nimi: Hyvinhän meillä menee (tai jotain)
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: slash, slice of life, huumori
Paritus: Eeli/Tino
Haaste: Vuosi raapalehtien V
Yhteenveto: Kertomus arkielämän kommelluksista ja aikuisuuden vittumaisuudesta by Eeli ja Tino.

A/N: Ajattelin vähän tehdä tarkemman katsauksen näiden nuorten miesten (tässä ne on vähän reilu parikymppisiä) elämään yhteisessä kodissa. Tulen hyödyntämään osalti myös omia kokemuksia, mitä omillaan asumiseen tulee. Jees :>




Hyvinhän meillä menee (tai jotain)

Eeli

”Sulla on sukissa reikä”, huomautin Tinolle, kun se tuli vessasta ja näin kantapään vilkkuvan vasemman jalan raitasukasta. Tinolla oli kasvoillaan jotenkin tylsistyneen uuvahtanut ilme ja mä mietin, että mikähän sillä mahtoi olla.

”Niin on”, Tino totesi arkipäiväisesti ja meni jääkaapille. Se irvisti sen sisällölle tai oikeastaan sen puutteelle. ”Pitäisi käydä kaupassa.”

”Sulla on melkein kaikissa sukissa reikiä”, mietin yhä ääneen tätä sukka-asiaa. ”Eikö sulla ole yhtään ehjiä sukkia?”

”En mä tiiä. En oo miettinyt”, Tino sanoi. ”Hei joo, vessapaperiakin pitäisi ostaa. Mähän en persettäni sanomalehteen aio pyyhkiä. Mä teen sulle kauppalistan.”

”Mitä, miksi mun pitää mennä?” kysyin näreissäni, kun se ei edes kysynyt asiaa niin kuin ystävällistä olisi.

”Koska mä en jaksa”, Tino selitti kuin se olisi ollut hyväkin syy. ”Ja sulla on ajokortti ja ehjät sukat.”

Nyt se onneksi jo virnisti, kun sukista tuli puhe. Tino etsi paperia ja kynän, vaikka olisihan se voinut tavarat listata mun kännykkäänkin, mut tavallaan mä tykkäsin, kun se teki listan käsin. Tinolla oli kiva käsiala.

”En mäkään jaksa”, sanoin ja jatkoin koneella surffailua.

”Sit mä lähden tohon läheiseen Saleen”, Tino ilmoitti.

”Etkä vitussa mene”, älähdin. ”Sen hintaluokka on törkeetä riistoa.”

”No, sitten sä lähdet kauppaan, muru”, Tino sanoi iloisena, että oli voittanut tämänkin väittelyn. Se toi mulle listan ja pussata muiskautti mua otsalle. ”Siinä on.”

”Äppäp”, sanoin, kun Tino yritti karata ja tartuin sitä paidanhelmasta. ”Unohdit tärkeimmän.”

”Ai joo, uuden liukkarin. Lisätääs sekin tähän”, Tino sanoi ja melkein tunki mun päälle, kun se tarvitsi kaistaleen pöytää kirjoitusalustakseen.

”No eikä”, huokaisin ja läppäsin sitä takapuolelle, koska sen takaraivo oli liian korkealla. ”Vaan uusia sukkapareja! Sulle.”

”Voinhan mä käyttää sun sukkia”, Tino sanoi kuin uudet sukat olisi aivan turhanpäiväinen hankinta.

”Ei meille yhden ihmisen sukat riitä”, sanoin, nousin ylös ja huokaisin raskaasti. ”Kai mä sit vittu lähden.”

”Jee!” Tino riemuitsi. ”Korvaan sen sulle.”

”Parasta ois.”
« Viimeksi muokattu: 27.06.2018 13:48:19 kirjoittanut Sokerisiipi »

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 085
Tino

Jos mua ei olisi, Eeli varmaan kuolisi nälkään. Mä, toisin kuin se, olin opetellut ruuanlaiton jalon taidon ja pyöritin tän semiookoon kaksion keittiötä. Tein aamuisin puuroa, kuten meille oli kotona opetettu eikä Eeli ainakaan valittanut. Se tiesi kyllä, että jos ei kelvannut, se saisi kokata itse omat sapuskansa. Eeli oli kohtuullisen älykäs ja atleettisesti lahjakas, mutta keittiössä se jätkä oli ihan uusavuton törppö. Kuulemma Nellalla, Eelin kaksossiskolla, oli paremmin hallussa nääkin hommat. Välillä kiusoittelin, että olinko valinnut väärän kaksosen. Eeli nauroi ja sanoi:

”Trust me, sä et kestäisi Nellaa edes viikkoa.”

Sen sisko oli aika pomottelija, joten mä uskoin Eeliä. Nella oli käynyt meillä tuomassa tuparilahjansa ja heti se oli ollut moittimassa meidän sisustusta tylsäksi ja tarjonnut stailausapua. Olin katsonut Eeliin ja se muhun. Me oltiin kieltäydytty hyvin kohteliaasti. En missään nimessä halunnut Nellaa niin kiinni meidän elämään.

Mun pikkuveli Topi toi viiniä – vittuillakseen, koska ei me juotu viiniä – ja itse tekemiään leivoksia, joita kutsuttiin kuulemma nimellä brookies. Eeliä huvitti Topin leivontaharrastus.

”Jätkällä, jonka suurin taito keittiössä rajoittuu mikronnappien paineluun, ei ole varaa arvostella muita”, napautin, kun se kommentoi asiaa. Mun suu oli täynnä niitä helvetin hyviä leivoksia ja näytin peukkua Topille. ”Saanks mä reseptin?”

Mä yritin opettaa Eelille edes munakkaanpaistamisen, mutta se poltti siinä rytäkässä kätensä ja me sitten annettiin sen homman olla. Onneksi Eelillä siis oli ihana kokkaustaitoinen poikaystävä, joka piti sen hengissä.

”Ei se musta johdu”, Eeli marisi pidellessään kättä kylmässä vedessä. ”Äiti on ihan samanlainen.”

Annoin sen hölmön uskoa, että lahjakkuus keittiössä oli muka periytyvää lajia.

luna.l

  • ***
  • Viestejä: 59
Mun sisäinen teinityttö yrittää päästä irti kahleistaan, ku huomasin, että kirjotat lisää Eelistä ja Tinosta. Jee :3 Ihana, ku ekassa Eeli käy Tinon puolesta kaupassa ja toisessa Tino laittaa Eelille ruokaa. Pitää huolta toisistaan. Oon aivan rakastunu näihin poikiin!!!<3

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 085
luna.l: Ihanaa, että joku vielä jaksaa rakastaa! ^^ Huolehtivat toisistaan, niin just. Kiitos kommentista!

A/N: Kronologisuus, niin mikä oli? Tämä on siis raapale poikien muuton alkuvaiheista. Heippalappujuttu tapahtui oikeasti mulle, kun muutin viime kesän lopulla. Vieläkin huvittaa se. Ja tapahtuipa tuo juustonleikkauskin :D

Eeli

Olin ostamassa saksia, juustohöylää, pakasterasioita, keittiörättejä, pattereita, pyykinpesuainetta ja muita uuteen kotiin tarpeellisia pikkujuttuja, joita kumpikaan meistä ei ollut muuttovaiheessa tullut ajatelleeksi. Tino oli jäänyt kotiin – vau, kotiin, meidän kotiin, tuntuipa oudolta ajatella – järjestelemään tavaroita ja viemään kaikkea muuttosälää roskiin. Mulla alkoi olla kaikki koossa, kun mun kännykkä helähti. Ajattelin, että se oli Tino, joka oli muistanut jotakin tärkeää. Hymyilin. Se oli aina ollut taitava ajoitusten kanssa.

Se oli Tino, mutta sillä olikin ihan muuta asiaa.

Rakas, meidät on nyt toivotettu virallisesti tervetulleeksi naapurustoon! <3

Alla oli kuva, jonka napautin auki. Tyrskähdin ääneen. Kuvassa oli heippalappu, jossa luki niinkin ystävälliseen sävyyn kuin: Rosvoja Alakerrassa Vahtikaa uusia asukkaita ja Heidän kavereita

Kirjoitin vastauksen:

No, saatiinpa tutustua tähänkin vitun upeaan valioyksilöön :DDD ootas, kun se saa tietää, että me ollaan homopari.

Pffhaha, jäätävä paskamyrsky on siis vasta tulossa! :DD joko sä muuten löysit kaiken?

Sanoin löytäneeni ja lähdin kassan kautta kotiin. Kotiin, vittu, kun se oli edelleen niin hiton outoa ja silti kamalan ihanaa.

Kotona löysin Tinon sängyltä kännykkä kädessä. Sen laastariin paketoitu etusormi sojotti hassusti. Tino oli aamulla yrittänyt leikata juustoa veitsellä ja viiltänyt sormeensa. Sen takia mä olin sen juustohöylänkin ostanut.

Tino nousi heti ylös tarkastamaan mun ostokset.

”Aww!” Tino huudahti löytäessään jotain mieluista. Mä virnistin. ”Sä ostit muumisakset!”

”No, ne oli samanhintaiset kuin ne normaalit, joten miksei?” hymähdin ja otin Tinon vastaan, kun se tuli halaamaan ja pussaamaan. Mun sydän takoi hullunlailla. Rakastin niin lujaa tota jätkää. Kuka muka tuli noin helvetin iloiseksi joistakin muumisaksista? No tietysti mun Tino.



A/N2: Ja miun mielestä jokaisen tulisi omistaa muumisakset :3
« Viimeksi muokattu: 03.09.2017 19:30:52 kirjoittanut Sokerisiipi »

Räntsäke

  • Vieras
Että ensin pornopaloja ja sitten arjen paloja? : D Ihanaa.
Eihän näihin kavereihin yksinkertaisesti voi kyllästyä. Aivan ihana kyl toi viesti ilmoitustaululla, hah. Toivottavasti pistivät kaikille kavereilleenkin ton jakoon. Mut mistä hiidestä tulee sana "heippalappu"? Ruukataanko hyvästejä kirjoittaa vanhoihin kirjekuoriin?
Ensimmäisessä osassa oikeesti sulin tolle sukka-jutulle. Jotenkin... äitimiästä? et Eeli tolleen hoksaa et hei, toi yks tarvii uusia sukkia. Mut pitäähän sitä toisesta huolehtia kun yhdessä asutaan ja näin.

Lainaus
A/N2: Ja miun mielestä jokaisen tulisi omistaa muumisakset :3
Kyllä! Tai jos ei sakset, niin jotain muuta muumi-kamaa. : )

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 085
Räntsäke: Olen monipuolinen nainen :D Aww, ihanaa, ettei voi! On niin paljon vielä sanottavaa. En tiedä, mistä sana heippalappu on peräisin, mutta sillä nimellä kutsutaan noita lappuja, joita laitetaan ilmoitustaululle tai muulle näkyvälle paikalle, kun halutaan kertoa naapureille jotain. Ja ilman muuta jakoivat kaikille kavereilleen ja saivat aikaiseksi siitä paljon läppää. Nää kumpikin on välillä vähän äitejä. Kyllä, muumitavarat on ihan must. Itselläni on saksien ja mukien lisäksi keksipurkki, jossa tosin säilytän teepusseja. Ei voi olla liikaa muumitavaraa :) Kiitos kommentista!

A/N: Laitoin aikaisemmin tämän osan, mutta en tykännyt sen överistä lopusta, joten muokkasin sitä ja tein erilaisen lopetuksen. 100 sanaa piti lisätä enkä kadu :)

Tino

Me viikattiin lakanoita vittuuntuneessa hiljaisuudessa. Mä ja Eeli harvemmin riideltiin. Tai no. Ei ainakaan ennen riidelty, mutta nyt kun sit asuttiin saman katon alla, oli meillä ollut enemmän erimielisyyksiä. Ihan tyhmistä jutuista, niinku tälläkin kertaa, mutta jotenkin me silti koettiin, että meillä oli aihetta suuttua toisiimme. Musta oli vähän absurdia, että tässä me kaikessa rauhassa viikkailtiin lakanoita, vaikka me ei puhuttu ja oltiin vieläkin vihaisia. Mutta sellaista se yhteiselämä oli.

Pyykkituvan ovi avautui, ja sisään tuli jätkä. Se oli… no, aika vitun kuuma. Sillä oli hyvännäköiset kasvot, sellaiset eloisat ja sympaattiset. Kivannäköinen kroppakin sillä oli. Kun mies huomasi meidät, se hymyili pientä, ystävällistä hymyä ja mä mietin, että olisi kiva tuntea se paremmin.

”Moi”, mies tervehti ja alkoi ottaa pyykkejä pois narulta.

”Moi”, sanoin vastaten sen hymyyn, mutta Eeli vain nyökkäsi. Nopeasti mies meni menojaan. Katsahdin Eeliin ja se katsoi takaisin. Se oli huomannut, että olin pitänyt äskeisestä ilmestyksestä. Eeli vaikutti vähän mustasukkaiselta. Mun sydän suli ja unohdin tyystin, että mistä me oltiin riidelty. Ennen kuin Eeli ehti tarttua pyykkikassiin, menin sen luokse ja suutelin.

”Anteeksi”, sanoin enkä muuta. Tiesin, ettei Eeli leppyisi niin helpolla, mutta en antanut sen haitata. Se vastasi suudelmaan ja silitti mun selkää. Se riitti.

”Olihan se komea”, Eeli sanoi myöhemmin, kun lakanat olivat kaapissa ja me pystyttiin taas puhumaan, kuten ennenkin tai lähestulkoon. Olin keittänyt Eelille kahvia, ja mä taas olin niin kypsä tapaus, että join kokista. ”Vaikka ei ihan mun tyyppiä.”

”Ai, sulla on tyyppi?” naurahdin.

”Mä tykkään enempi söpöistä jätkistä, jotka on välillä idiootteja, mutta ihan sympaattisia sellaisia”, Eeli vastasi. ”Sellaisista, jotka hymyilee paljon, ovat aina läheistensä tukena ja tahtovat, että kaikilla on kiva olla.”

En katsonut suoraan Eeliin, mutta uskoin, että se näki mun sivuprofiilista, miten leveästi mä hymyilin.

”Aikamoiset vaatimukset”, mä sanoin. ”Kuinka monen luulet täyttävän noi?”

”En monen. Itse asiassa vaan yhden, mutta en aina ihan tiedä, millä mielellä se on näiden asioiden suhteen”, Eeli sanoi, mutta se hymyili ja ihan selkeesti kiusoitteli mua. ”Kun naapureitakin aletaan jo tsiigailla.”

Purskahdin nauruun, ja Eeli piilotti oman hymynsä kahvimukin taakse, vaikka ihan turhaan. Ei siitä jätkästä ollut kantamaan kaunaa, ei mulle ainakaan.

luna.l

  • ***
  • Viestejä: 59
Voe pojat!! Hauska. Just edellisen syksyn seurasin yhtä mun ystäväpariskuntaa, kun ne muutti saman katon alle. Aluksi ne tappeli tosi paljon. Vaikka kyllä se rakkauskin näkyi. Mutta aika monesti varmaan just yhteenmuuttaessa aluksi törmäilee toisiinsa tavallista enemmän. Että joo, voi joutua vittuuntuneena viikkaamaan pyykkejä :D mutta tuo poikien jutteleminen on aivan sulosta. Hyvä ettei Eelikään voi olla Tinolle liian kauan vihanen!! (Aina ku kirjotan Eeli, kirjotan ensin vahingossa Elli ;D)
Kiitti!

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 085
luna.l: Haha, kuulostaa tutulta! Omakin kaveri just valitteli yks päivä, miten sen poikaystävä luistaa sovituista kotitöistä ja on vaan koneella :D nämäkin kaksi hassua onnistuvat käymään toistensa hermoille, vaikka rakkautta riittääkin. Ei Eeli Tinolle kauaa jaksa vihoitella ^^ Ja Eeli, Elli, Ellu, rakkaalla lapsella on monta nimeä :--D Kiitos jälleen kommentista!

A/N: Hoppista. Nyt päättyi tämäkin sarja! Vaikka rehellisesti sanottuna olisin voinut kirjoittaa vielä 5 lisää, mutta pitäydytään nyt kerrankin alkuperäisissä suunnitelmissa. Toivottavasti on ollut kivaa näitä raapaleita lukiessa :)

Eeli

”Suurin vika meidän kerrostalossa on se, ettei siellä ole saunaa”, Tino sanoi kiivetessään lauteille mun viereen. Seurasin vesipisaroiden juoksua sen vartalolla. Me oltiin Tinon vanhempien luona käymässä. Ilarilla taisi yhä olla vaikeuksia suhtautua meihin pariskuntana, vaikka muu perhe olikin sataprosenttisesti meidän tukena. Onneksi Sanna oli ihan toista maata, eikä mulla ollut epämukava olo, kun me käytiin niiden luona, vaikka Ilari oli mitä oli.

”Äiti rakastaa sua”, Tino oli kertonut joskus. ”Sen mielestä on hyvä, että mulla on joku harkitsevainen ja kunnollinen kumppani. Tuli itselle tosi arvostettu olo sen jälkeen.”

”Se tuntee lapsensa”, olin nauranut, koska mäkin kyllä tiesin, millaisia Hirvosen sisarukset olivat, ja sana ”harkitsevainen” ei sopinut yhteenkään niistä.

”Mm”, myöntelin Tinoa ja heitin löylyä. Kostea kuumuus nousi meidän iholle ja tuntui niin hyvältä. Mäkin olin kaivannut saunaa enemmän kuin olin edes tajunnut. Mikään ei voittanut kunnollista puulämmitteistä saunaa.

”Mitä mietit?” Tino kysyi hetken kuluttua ja sen kosteat sormet hyväilivät mun käsivartta.

”Porukoita vaan. Niitä harmittaa, kun me ei käyty niiden luona ollenkaan”, sanoin.

”Kai me huomenna ehditään, jos herätään aikaisemmin”, Tino sanoi. ”Kyllä mulle aina kelpaa pieni ylistys siitä, miten kultainen mä olen, kun kestän sua.”

Tyrskähdin ja nipistin sitä kyljestä, vaikka sen sanoissa olikin perää. Mun vanhemmat pitivät Tinoa käytännössä viidentenä lapsenaan. Se teki mun elämän tosi mukavaksi, vaikka äidin utelut häistä saivat mut aina punastumaan ja sekoamaan sanoissani. Mä ja Tino ei oltu oikein hääihmisiä, mutta kerro se äidille, joka pysyi tuskin nahoissaan, kun vain ajattelikin häitä.

Perusteellisen saunomisen jälkeen me istuttiin hetkeksi alas. Tino näytti rentoutuneelta ja tyytyväiseltä.

”Olisi pitänyt ottaa bisset”, sanoin sille. Tino hymyili ja sen sormet karkasivat mun sisäreidelle painokkaasti ja rohkeasti hyväillen. Mietin, että kiusoitteliko se vai halusiko se oikeasti? Kuulosti kyllä ihan Tinolta olla välittämättä vanhemmista ja elää tässä hetkessä kahden kesken. Se oli yksi mun lempipiirteistä Tinossa.

”En mä sitä kaipaa”, Tino sanoi ja hymyili sitä poikamaisen kujeilevaa hymyään, joka sai mun sydämen edelleen villiksi. Iholla kihelmöi ihanat väreet, kun näin Tinon silmissä lämpimän halun.

”Tuu sit tänne”, kuiskasin sen huulia vasten.

”Ihan vaan, jotta saadaan nukutuksi”, Tino selitteli.

”Niin niin, muru”, hymähdin, ja loput ajatukset me kadotettiin toistemme iholle.



A/N2: Kiitos, kun luit! ^^
« Viimeksi muokattu: 25.02.2016 00:35:25 kirjoittanut Sokerisiipi »

Kaapo

  • Vieras
Vissiin tuli jotain luvattua, niin here goes. :---D

Nää nyt oli tällaista liibalaabaa ja slice of lifea mutta ihan kivaa vaihtelua, kun näilläkin on vähän paha tapa pistää homma draamaksi ihan vahingossa (köh ego köh). Niin silleen ihan jees vaan olla ja mussuttaa arkea koska miksipä ei. Ja voi domestic lifee, parasta!

Nauratti ekassa koska tyyliin just samana päivänä tuskastelin sitä kun pitäis ostaa vessapaperia ja sitten kun puhuttiin Tinon kivasta käsialasta, minul tuli mieleen vaan Miskan tyttöjen käsiala. Pfft. Miksei ne käy yhdessä kaupassa? I mean. Eikö se nimenomaan ole kaikkein parasta? c:

JA VOI ELLU, mie niin symppaan sitä, koska oon ihan yhtä hyvä keittiössä kuin se. :---D oikeasti niin kauan kuin voin, en tee keittiössä muuta kuin keitä kahvia. Ja aika usein (turhan usein) teen sitä, että kun joku muu tekee ruokaa, niin vaan istun siellä sillein seuraneitinä. Mitä obviously myös Ellu on c; Ja voi boheemi viininlipittäjä!Topi, haluun sen.

Yhyy, voi muuttaminen. Se on ihan kamalaa paskaa mutta miksi siitä kirjoittaminen on niin kivaa? En tajua. No, muumisaksia ja rosvoja, normimuuttopäivä siis. :---D domestic lifeee enkestää. Ja siis voihan naapurit ja siis, nää on ihan aikuisia tuollaisissa tilanteissa (toisin kuin Kuu ja Misu, köh köh kööhh), mutta aika helposti kaikesta pääsee yli. Joskus voisi kokeilla kirjoittaa oikeasti muutaman "Muutan täältä nyt helvettiin kun vihaan sua niin paljon" -riidat, kun ei tuollainen kiss it out -sopiminen oikeen sovi minulle. Tuli vaan vähän turhautunut olo että aijaa tässäkö tämä oli. :'D

Saunomisesta en haluaisi sanoa mitään koska vielä viikko ennen ko pääsen saunaan ja uuhh avasit haavoja koska haluun vaan saunaan. (Paitsi että toivottavasti ne ei nyt nainut saunassa koska?? ei.)

Anygays anygays! Tämä oli tällainen hyvän mielen teksti, että ei nyt nostattanut mitään suuuuria tunteita, mutta ihan viihdyttävää silti c: jee! Kiitos.

- Auro

tupsupipo

  • ***
  • Viestejä: 66
Täähän oli tosi suloinen pikku sarja. Todellakin arjenmakuinen slash, ei sitä paremmin voisi sanoa. Näistä kahdesta on aina yhtä kiva lukea ja vieläpä näin rennoissa merkeissä. Ja mikä ihme kaikkia suomalaisia oikeen vaivaa ton saunomisen kanssa? En vaan ymmärrä mikä siinä on niin hienoa, kun kaikki sitä jaksaa aina jokapaikassa hehkuttaa. :D Joten sitä mä vaan, että tykkäsin ja oli taas tosi mukavaa päästä seurailemaan näiden kahden suhteen etenemistä. :)

Räntsäke

  • Vieras
Voi että, olipa ikävä kuulla, että Ilari on edelleen nihkeänä näistä! Tai siis, ymmärrän et ei varmaan kaikki maailman ihmiset voi olla ok tän näiden suhteen kans, koska sellasia ihmisiä nyt vaan yksinkertaisesti on. Mut jotenkin mua harmittaa, että juuri Ilari on se nihkeilijä. Minä kun niin pidin hänestä sillon ESTTO:a lukiessa.

Hymähdin vähän tolle häämaininnalle. Sä aloitit joskus syksyllä tarinaa, jossa Eeli lähti reppureissaamaan, mut poistit sen sit. Siinä summeryssa mainittiin jotain, et reissun loppuvaiheilla Eeli muuttuukin nihkeämmäksi ja etäisemmäksi... Ja muistan silloin ajatelleeni, et joko se hautoo pommia (aikoo erota tms) tai sit se tulee sormuksen kans kotiin. Mut sehän ei koskaan ratkennut.
Miten tää nyt tähän liittyi? Ihan vaan tuli mieleen tätä viimeistä lukua lukiessa. Eipä sitä koskaan tiedä, mihin elämä kuljettaa. : )

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 085
Auroora: Liibalaa ja slice of life on rakkautta! Ja nääkö muka draamailee, eivät sit ikinä, pyh ja pah :'DD Kyllä nää käykin yleensä yhdessä kaupassa, mutta välillä Tino osaa olla laiska paska ja Eeli on vaan tossun alla :D Liityn Eelin ja sun kanssa tähän katastrofit keittiössä -kerhoon, koska hmm, saatan uutta ruokalajia koittaessa (ja nimenomaan koittaessa, pff) soittaa 5 kertaa äidille, että nyt sattui näin, auta mua :DDD ja tokihan me ollaan parhaita seuraneitejä! Topi on boheemi ja ihana, samaa mieltä ^^ Nooh, mun mielestä muuttaminen ei ole paskaa vaan ainoastaan jännää ja nojoo, aika stressaavaakin (meni mullakin aikaa, että osasin ees nukkua täällä.) Sori, jos petyit, kun nämä eivät draamailleet ja heitelleet tavaroita parvekkeelta, että muuta pois, senkin paskiainen (aah, mielikuva <3) :'DD lukisin kyllä jotain raivoriita!muuttotekstejä ihan mielelläni silkan vaihtelun (ja sinun) vuoksi! Ei, eivät naineet saunassa vaan jossain välihuoneessa/kylppärissä. Ihanaa, että pidit ja kiitos hirmuisesti kommentista!

tupsupipo: Awws, voi kiitos <3 Ja mitä! o_o Saunominen on ihaninta ikinä! Sietääkin hehkuttaa. Itken sydäntä särkien, kun mun taloyhtiössä ei ole saunaa :'( En tiedä, minä olen aina rakastanut saunomista ♥ ja siihen liittyy hyviä muistoja ja fiiliksiä ^^ Hii, kivaa, että pidit ja kiitos valtavasti kommentista!

Räntsäke: Ilarilla vähän kestää tottua ja hyväksyä nämä :-\ Hän on kyllä muuten hyvä tyyppi, suurimmalti osalti ainakin. Hmm, olen tainnut poistaa kaikki stoorit, missä kerrotaan Eelin ja Tinon huonoista ajoista. En siksi, että olisin muuttanut mieltäni, mutta Topi/Miika -kuvio lakkasi olemasta (Topia ei voinutkaan homouttaa :D) ja siitä on vaikea kirjoittaa. Kiitos hurjasti kommentista!

Pura

  • demjin
  • ***
  • Viestejä: 1 179
  • brick by brick
Voi ei miten ihana tääkin oli :'D

Kivaa lukea noista vähän vanhempina, kun ne ottavat ensiaskelia aikuisuuteen yhdessä♡♡ Rakastan sitä miten paljon nää rakastaa toisiaan ♡ Että vaikka tulee välillä vähän kränää ja hyvännäköisiä naapureitakin vaanii nurkissa niin ei niiden suhde sellaisesta horju. Niiden suhtautuminen toisiinsa on vaan niin ihana ja lämmin, ja toista tuetaan ja autetaan koko ajan, semmoisilla pienillä arkisilla rakkaudenosoituksilla että käydään toisen puolesta kaupassa ja laitetaan ruokaa kun toinen ei osaa :'D äää mistä löydän jonku tollasen ihanan hönön joka laittais miullekin ruokaa ^^
Säälin kyllä heitä kun raukoilla ei ole saunaa D: Miten noin nyt ees elää??

Oisin voinut lukea tällaista mukavan pörröistä arjen kuvausta vaikka vähän enemmänkin, mutta toisaalta nää oli oikein kiva paketti tälläisenään, kiitos ♡
look at the birds. even flying
is born
out of nothing
                            -- li-young lee

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 085
Pura: Näistä on kyllä niin kiva kirjoittaa minkä ikäisinä tahansa ^^ Aww, mäkin rakastan näitä siitä samasta syystä, ne on kyllä niin täydellisiä toisilleen kaikin tavoin <3 Ilman saunaa eläminen on kyllä aika kamalaa, mutta jotenkin nää (ja minä) selviää. Tähän olisi kyllä varmaan voinut kirjoittaa 10+ osaa, mutta kiva, että tämä kuitenkin maistui sellaisenaan! Kiitos ihanasta kommentista!