Kirjoittaja Aihe: Sun kanssas oleminen on parempaa kuin huispaus UUSI LUKU 28.6 (K-11)  (Luettu 2093 kertaa)

Pandwyna

  • ***
  • Viestejä: 32
Ficin nimi: Sun kanssas oleminen on parempaa kuin huispaus
Kirjoittaja: Pandwyna
Beta: Microsoft Word 2007
Genre: Fluff, Romance, Ehkä vähän humour
Raiting: K-11 //Lils lisäsi ikärajan myös otsikkoon.
Pairing: Fred/Angelina
Disclaimer: Juujuu Rowling omistaa hahmot ja silleen.
Haasteet: Osallistuu FanFic 100:seen sanalla 001. Alku

A/N: Teki mieli jotenkin aloittaa tuo Fredin ja Angelinan juttu, joten alkuhan tähän sopii paremmin kuin hyvin. Toivottavasti kiinnostaa edes jotakuta : )


Luku 1. -Lumisota

MÄISKIS! Valtava lumipallo iskeytyi Frediä suoraan naamaan kastellen tämän punaiset hiukset. Fred katsoi pöllämystyneenä ympärilleen. Hän oli juuri ollut lumisotaisilla Georgen kanssa, kun yhtäkkiä tuntemattoman heittäjän lumipallo oli osunut häntä kasvoihin. Fred laski ylhäällä olleen oikean kätensä ja heitti siitä pois heittovalmiina olleen lumipallon jotta saattoi pyyhkiä lumen pois kasvoistaan.

”Mitä helkuttia…?” Fredin lause jäi kesken kun Georgen heittämä lumipallo iski häntä mahaan ja kaatoi pojan lumihankeen.

”SALALIITTO!” Fred karjaisi ja syöksyi makuisiltaan korkeimman lähimmän lumikasan taakse tekemään hyökkäyssuunnitelmaa.

”Kautta Merlinin vanhojen kalsareiden! Mitä hiivattia George sä luulet tekeväsi?”

”Minä luulen voittavani!” George nauroi jostain hieman kauempaa ja loihti uuden lumipallon lentämään kohti lumikinosta jonka takana Fred piileskeli. Naurun takia lumipallo tosin hieman harhautui ja vain suhahti lumikasan ohitse saaden Fredin vuorostaan purskahtamaan nauruun.

”Tiedätkös veliseni, sinulla on huonompi sihti kuin Muriel - tätösellä konsanaan!”

”Minulla ei sitten olekaan. On tultu harjoiteltua muutaman kerran.” Fred kuuli tytön äänen takanaan ja äkkiä häntä päin iskeytyi runsas pataljoonallinen harmaanvalkeita lumipalloja. Angelina heilautti nopeasti kättään Georgelle, joka taas leijutti nopeasti Hagridin seinää vasten nojaamaan asettaneen lapion luokseen ja pyrähti muutamalla hassulla loikalla kasan luo ja rupesi lappomaan lunta veljensä päälle.  Kun poika oli täysin peitettynä lumeen, George istahti tämän päälle.

”SWEET VICTORY!” George huusi täyttä kurkkua saaden lähellä heitä oleskelevat oppilaat nauramaan. George heitti pikaiset ylävitoset Angelina Johnsonin sekä Katie Bellin kanssa, joka heitti Frediä naamaan osuneen lumipallon. Lumesta nousi antautumista osoittava käsi.

”Ainiin, veljenikin tosiaan on ihminen joka tarvitsee happea, tuppaa unohtumaan.” George kiskaisi Fredin lumen alta ylös Katien avulla. Fred näytti hyvin, hyvin lumiselta sekä yllätetyltä.

”Jumaleissön George, tämä kostetaan.” Fred yritti taikoa itseensä kuivatustaian, mutta koska hänen sormensa tärisivät kylmyydestä niin vimmatusti, ei se oikein onnistunut. ”Minä menen vaihtamaan vaatteet ja sinä saat kertoa sille kurttuviikunan sekasikiölle että tulen myöhässä koska jotkut kolme älypäätä päättivät peittää minut lumeen.” Fred pöllytti veljensä päätä ja lähti lampsimaan kohti linnaa varisten joka askeleella puoliksi sulanutta lunta.
Fredin kadotessa kulman taa George potkaisi lumikasaa.

”No kyllä se älypää osaakin kostaa minulle. Nyt MINÄ joudun puhumaan sille helvatan Pimennolle!”

Samassa Georgen jalka osui johonkin kovaan. Hän kumartui tonkimaan lumikasaa ja nosti sieltä konjakinruskean nahkalaukun täynnä kastuneita koulukirjoja.

”Loistavaa, nyt se jätti koulukirjansakin tänne, veisitkö sinä ne hänelle, Lina?” George oli nimittäin huomannut Jordan Leen näpräämässä jotain suoraan Pimennon ikkunan alapuolella.

”Pakko mennä, nähdään!” George tyrkkäsi koululaukun Angelinan syliin ja lähti juoksemaan kohti Leetä. Angelina heilautti koululaukun olalleen.

”Kaipa minun on tästä nyt sitten pakko mennä.” Angelina huokaisi muka tylsistyneenä Katielle. Katie hymyili ymmärtäväisenä ja suikkasi pusun ystävänsä poskelle.
”Ihan onnea tuomaan vain.” Katie nauroi Angelinan hämmästyneelle ilmeelle ja hypähteli antamaan toisen samanlaisen poikaystävänsä Valtterin, Suomalaisen vaihto-oppilaan huulille.
Angelina hymähti itsekseen ja lähti kävelemään rivakkaa, ryhdikästä kävelyä kohti sitä samaa ovea, josta Fred oli juuri hetki sitten mennyt sisään.

Angelina kulki pitkin kivistä, lätäköiden täyttämää käytävää. Hän hymyili leveää hymyä miettiessään lätäköiden aiheuttajaa. Tämän punaista, inan latvoista kihartuvaa tukkaa ja pähkinänruskeita silmiä joissa oli aina pilke silmäkulmassa. Angelina keskeytti ajatuksensa. Mitä ihmettä hän oikein mietiskeli pienessä päässään? Fredhän oli hänelle pelkkä ystävä?

Luvun 1. loppu


A/N: Niin piti vielä se sanoa että teen aika lyhyitä lukuja, tämän tarinan on tarkoitus siis vain kertoa Fredin ja Angelikan suhteen alusta, jos joku rupeaa siitä sanomaan :D
« Viimeksi muokattu: 01.12.2011 20:27:09 kirjoittanut Lils »

prinessa

  • ***
  • Viestejä: 64
Aww, haluan jotkoa! :D Pidin kovasti ensimmäisestä luvusta vaikka se olikin melko lyhyt. No juu en valita siitä sillä, jos haluat kirjoittaa lyhyitä lukuja niin kirjoita mieluummin sitä kuitenkin lukee lyhyttä mutta sujuvaa tekstiä kuin pitkää ja töksähtelevää. (;
Mutta niin jatkoa odotellessa,
prinessa<3

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 380
Uusi lukija ilmottautuu!

Noniin, nyt jatkoa kehiin nopeasti, minä tykkäsin tästä ;>
Juu luku oli vähän lyhyt mutta eteni sujuvasti ja tykkäsin paljon Fredin lumihankeen hukuttamisesta (;
Aww jatkoa vain<3

~ Zarroc

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Desbina

  • ***
  • Viestejä: 68
I-H-A-N-A! <33 Mä luen täältä aina kaikki jossa on parituksena Fred ja joku , koska Fred on PARAS!  ;D JATKOA PLEASE!  ;D ;D

Love: Desbina
I solemnly swear that I am up to no good.

Pandwyna

  • ***
  • Viestejä: 32
Ojj kivaa että tästä on tykätty, jatkoa pukkaa jo tänään myöhemmin kun saan luvun viimeisteltyä : )

KiitosKiitosKiitos :)

Pandwyna

  • ***
  • Viestejä: 32
A/N: No ei tullutkaan sinä päivänä kuin lupasin, mutta jatko on nyt täällä! Vähän pidempi kuin viime luku, mutta ihan hyvä vain :D Enjoy!



Luku 2. - Valaistumisia

Fred oli juuri vetämässä uutta neuletta kauluspaitansa päälle, kun hän tajusi jättäneensä koululaukkunsa pihamaalle, luultavasti jonnekin lumikinokseen.

”Äääh!” Fred lävähti sängyllensä makaamaan, yhä puoliksi pään yli vedetty neule käsissään.
Miksi juuri Linan piti yllättää minut? Fred mietti tuijotellessaan neuleen tummanharmaata sisäpintaa, jonka läpi valo juuri ja juuri pääsi kuultamaan. Siinä miettiessään Fred ei kuullut kolausta, minkä aiheutti makuusalin ovi.

”F- Fred?” Angelina tyrskähti nauraen. Fred nousi salamannopeasti pystyyn huomioimatta sitä, ettei vieläkään ollut laittanut neuletta kunnolla päälleen, minkä seurauksena poika kolautti päänsä omaa sänkyään vastapäisen sängyn pylväisiin.

”Auts! Hei sinä – ”

”Angelina. Niin?” Angelina nauroi sellaisella äänellä, joka sai Fredin mielen kaihertamaan siitä kaipuusta, että jonain päivänä Lina nauraisi hänen kanssaan, ei hänelle.

”Jaa Lina? Joo, siis voisitko laittaa valot päälle kiitos?” Fred sanoi täysin vakavana. Angelina sen sijaan ei pystynyt olemaan niin vakava, kuin monen psykiatrin mielestä tilanne olisi vaatinut. Tyttö tiputti laukun lattialle ja lähti kävelemään hiljaa kohti Frediä.

”Lina?” Fred yritti kääntyä mutta se johti vain hyvin epäonnistuneeseen pyörähdykseen ja tasapainonmenetykseen.

”Etsin vain taikasauvaani. Pysy siinä missä olet, niin sytytän kynttilät lampusta.” Angelina hiipi Fredin luo ja kiskaisi yhdellä, rivakalla liikkeellä tummanharmaan neuleen normaalille paikalleen pojan naaman edestä.

”JAA!” Fred hokasi samalla hetkellä kun kangas väistyi hänen kasvojensa päältä. ”Olinpas minä…”

”Höntti.” Angelina lopetti pojan lauseen hymyillen.

”Niin.” Fred punastui ensimmäistä kertaa elämässään.
Ei helkutti, tässähän ollaan kuin mikäkin Ronnieponnie punastelemassa… maailman kauneimman tytön edessä. Fred oli nimittäin huomannut, miten lähekkäin Angelinan ja hänen kasvonsa olivat.

*
Angelina päätti ottaa ratkaisevan askeleen. Nyt tai ei koskaan, hän mietti. Nyt he olivat kahden.

”Kuule Lina.” Fred aloitti yllättäen. ”Haluaisitko joskus, tiedätkös, mennä sillä tavalla, ööh kermakaljalle.” Fred haroi punaisia hiuksiansa ja katseli jonnekin lattian suuntaan. Angelinan sydän pompahti, ja tuttu lämmin tunne täytti hänen ruumiinsa onnella. Uskomatonta mutta totta, Angelina ei tosiaankaan ollut tajunnut olleensa ihastunut Frediin jo jonkin aikaa. Hän oli niitä ihmisiä, joille asiat täytyy tuupata täysin silmien eteen, ennen kuin he tajuavat mistä on kyse.

”Ymmärrän kyllä jos sulla ja Leellä on jotain, ne huispausselostukset ja kaikki, mutta ajattelin sillain, ihan tiedätkös kysäistä.”

”Tottakai tulen kanssasi kermakaljalle!” Angelina suorastaan hypähti ilmaan. ”Mmm siis tarkoitan, että tulen mielelläni.” Tyttö korjasi nolona vastaustaan ja rupesi hermostuksissaan pyörittelemän pitkän palmikkonsa päätä sormensa ympäri.
En kai nyt pilannut tätä? 
Fred näytti todella ilahtuneelta, ja tämän silmiin oli ilmestynyt erilainen pilke. Ei enää kiusoitteleva ja Fredmäisen arvaamaton, vaan lämmin ja jollain tapaa onnellinen pilke. Toki vanha Fred oli edelleen havaittavissa, todellakin selvästi, mutta tämä katse tulisi olemaan tarkoitettu vain ja ainoastaan Angelinalle.

”No hei, mutta sovitaanko aika joskus toiste, minulla on jo kiire sen mädäntyneen fletkumadon tunnille.” Angelina kysyi hymyillen leveästi.

”Joo. Joo sovitaan vaan. Toin muuten laukkusi.” Fred tapitti Angelinaa onnesta soikeana eikä voinut uskoa tuuriaan, ja kyse ei tosiaan ollut pelkästä laukusta. Kaikille ihmisille yhdet treffit eivät merkitse juurikaan mitään, mutta Angelina ja Fred olivat jo tunteneet toisensa niin kauan, että molemmat tiesivät minkä alku tuo tapaaminen olisi.
Angelina oli kääntymässä pois, kun hän tunsi Fredin käden tarttuvan kiinni omastaan. Angelina kääntyi takaisin kohti Frediä.

”Lina, tiedän, että tämä on kliseiden klisee, olen kyllä nähnyt jästileffoja, mutta silti.”

Fred veti Angelinan hellästi itseään kohti ja painoi suudelman tämän pehmeille huulille. Heidän kätensä irtosivat otteestaan, kun Fredin kädet etsiytyivät Angelinan vyötäisille, ja Angelinan kädet taasen toinen Fredin olalle, toinen pojan poskelle.
Suudelman loputtua molemmat huokaisivat vatsassa kutittelevien ihastusperhosten voimasta ja Fred sulki Angelinan rakastavaan halaukseen.

Mutta mitä Lee tuumisi tästä?

Luvun 2. loppu



A/N: Here we go! Kommenttia vaan tulemaan ;)

Desbina

  • ***
  • Viestejä: 68
Tää toka oli taas yhtä ihana kun ekaki <3 Mä tykkään tosta sun kirjotustyylistä ja Fred on tässä sun ficissä tosi LUTUNEN :) Mä tykkään tosi paljon tosta parituksesta ja muutenki tää on tosi hyvä :) Laiata vaan jatkoa tulemaa, mä en malta oottaa et mitä kaikkee tulee tapahtumaa  ;D

Ajattelitko laittaa lissää jatkoa tulemaan kun tää on niin ihuna<33
JOOOOKOO?? :3

D

// Scarlett yhdisti tuplapostauksen
« Viimeksi muokattu: 23.09.2011 06:41:52 kirjoittanut Scarlett »
I solemnly swear that I am up to no good.

White_William

  • Vieras
Ihana:) Ei kauheen usein nää tätä paritusta vaik musta se on hyvä! Kiitos oli nauitnto lukea ja hyvin kirjotettu ;) millos jatkoo ? Tää oli niii ihana et täytyy pääästä lukee lisääääää♥