Erilaisia kuin muut
fandom: Free!
ikäraja: S
paritukset: monia
genre: kevyttä draamaa
yhteenveto: Koska Gou on jo kauan sitten tajunnut, mitä pinnan alla mahtaa väreillä, hän ei varsinaisesti ylläty siitä, että porukan illanvietto Harukan luona johtaa juuri sellaiseen pullonpyöritykseen, josta saa yleensä vain lukea hikisentoiveikkaista teinitarinoista.
A/N: Hirvee kiire koulutöiden kanssa, dedikset kaatuu niskaan... mutta kappas, kun tällaisen ehdin kokoon rääpäistä! Myös otsikointitaitoni aiheuttavat jälleen kerran syvää halua facepalmata, ei vittu ihan oikeasti >_<
Gou on ollut jo pitkään tietoinen siitä, etteivät hänen kaverinsa uimaseurasta ole ihan samanlaisia kuin muut pojat.
Kun Gou lukion ensimmäisellä luokalla liittyi porukkaan ottaen managerin pestin itselleen, muutamat hänen ystävänsä saivat kovasti kikateltavaa; heidän mukaansa kuulosti hurmaavalta viettää harrastustoiminnan puitteissa aikaa urheilijapoikien kanssa, vieläpä hyvin vähäpukeisten sellaisten, kai Gou oli jo iskenyt silmänsä heistä johonkuhun? Jonkun mielestä Haruka Nanase huokui kiehtovaa mystiikkaa, joku toinen taas koki Rei Ryugazakin tavoitteellisen älykön imagon hurjan viehättäväksi. Viime kädessä jokaisen heistä todettiin olevan oikein kelvollista poikaystävämateriaalia, ja voi, miten jotkut onnnettomat kadehtivatkaan Gouta, kun tämä saattoi niin luontevasti tutustua kivoihin, söpöihin poikiin ja vain valita kaikkein mieluisimman.
Romanssin uima-altaan reunalla olisi kuulemma pakko olla ihastuttava kokemus, lempeää auringonpaistetta ja iholla kimmeltäviä vesipisaroita.
Todellisuudessa siinä ei ollut koskaan ollut mitään sellaista, ei sitten laisinkaan, ja se oli oikein hyvä. Se kelpasi Goulle. Tyttökaverit kyllästyivät nopeasti spekuloimaan, kuka nelikosta tulisi vielä jonain päivänä olemaan Goun sydänkäpynen, eikä jätkistä yksikään osoittanut edes alkeellista halua pitää silmäpeliä Goun kanssa. Kaikki oli hyväntuulista ja hauskaa; he olivat kaikki ystäviä keskenään ja yhdessä puuhasteleminen sujui siis oikein mukavasti, Gou tunsi saavansa paljon aikaan ja näyttäisihän tuloksekas kerhotoiminta sitten todistuksessakin oikein hyvältä. Timmien, treenattujen miesvartaloiden jatkuva ihastelu lähietäisyydeltä oli myös loistava luontoisetu, kilpailuissa tarjottavasta yltäkylläisestä silmänruoasta nyt puhumattakaan.
Riitti mainiosti, että sai katsoa, koskemiseen ei ollut tarvetta.
Ja sitten aikaa myöten Gou huomasi sen. Sen, kuinka jotkut pojat nyt vain yksinkertaisesti suhtautuvat uimiseen tietyllä tavalla.
Samezukan uimajoukkueen entinen kapteeni Mikoshiba puhui uimisesta uimisena — se oli urheilua ja se oli hauskaa, ei mitään sen enempää tai vähempää. Iwatobin tiimille taas uiminen on... no, jotain muutakin kuin pelkkää uimista. Vesi on tapa olla yhteydessä toiseen, altaaseen vieretysten sukellettaessa jaetaan jokin kokonaan uusi ulottuvuus ystävyydessä ja toveruudessa, toisinaan uiminen kuulostaa metaforalta jollekin sellaiselle, jota ei tohdita suoremmin sanoa; joka on liian herkkää ja haurasta ääneen lausuttavaksi; jota ei ehkä itsekään vielä täysin ymmärretä.
Rin puhuu uimisesta samalla tavalla, ainakin nyt kun hänellä on taas kaikki hyvin. Joskus Gousta tuntuu, että näin ulkopuolisena tarkkailijana hän hahmottaa tilanteen paremmin kuin veli itse.
Tämä ulkopuolisen tarkkailijan pesti muuttuu entistä kutkuttavammaksi siinä vaiheessa, kun paikalliset lukiot päättävät järjestää yhteisen tapahtumapäivän ja uimajoukkueet ilmoittautuvat suorastaan kiireellä halukkaiksi yhteistyökumppaneiksi. Valtaosa Samezukan porukasta jättäytyy taka-alalle, vain kourallinen väkeä riittää suunnitteluvaiheeseen, ja vaikka puuha kuulostaakin hulvattoman hauskalta, Gou tuntee suorastaan velvollisuudekseen vetäytyä välillä kauemmas, jotta pojat voivat rauhassa setviä jännitteisiä kaverisuhteitaan yli joukkuerajojenkin vaihteeksi ihan kuivalla maalla. Sellainen kuulostaisi terveelliseltä ja tarpeelliselta.
Ja koska Gou on jo kauan sitten tajunnut, mitä pinnan alla mahtaa väreillä, hän ei varsinaisesti ylläty siitä, että porukan illanvietto Harukan luona johtaa juuri sellaiseen pullonpyöritykseen, josta saa yleensä vain lukea hikisentoiveikkaista teinitarinoista. Tunnelma on sokerihumalainen ja kofeiiniöverinen Nagisan patistaessa Momon avustuksella seuruetta istumaan rinkiin, eikä kukaan tunnu huomaavan, kuinka Gou livahtaa huoneesta hakemaan lisää limsaa. Hän kuulee keittiöön asti pullon ensimmäisten pyöräytysten aiheuttaman naurunremakan ja päättää odottaa siihen saakka, että hänen veljensä ja Rei ovat saaneet keskinäiset suukkonsa vaihdettua. Sitä seuraava Rinin ja Sousuken suudelma tuntuu myös parhaalta jättää väliin, aivan kaikkea ei tarvitse omin silmin todistaa, vaikka dynaamisen duon nolot ilmeet varmasti olisivatkin ihan näkemisen arvoisia. Pussausvuoron siirtyessä Sousukelle ja Nitorille Gou uskaltautuu hiipimään ovensuuhun, ja hän hihittää hiljaa ensin Nitorin ankaralle punastumiselle Sousuken suukon jälkeen, sitten sen ankaran punan syvenemiselle pyöräytetyn pullon pysähtyessä osoittamaan Momoa.
Ottaen huomioon sen, miten innokkaasti Momolla on tapana tarjota itseään Goulle deitiksi, hän suutelee joukkuetoveriaan suorastaan mykistävän suurella tunteenpalolla, molemmin käsin kiinni pidellen. Heidän huuliensa irtautuessa toisistaan Momo kyllä pyytää häkeltyneenä Ai-senpailta anteeksi, tönäisee pullon liikkeelle niin rajusti, että se lentää pöydältä Nagisan syliin, ja pomppaa sitten kiireesti antamaan märkiä suukkojaan seuraavalle uhrille. Suupieltään pyyhkiessään Nagisa nauraa, että Momo tuntuu samalta kuin hellyydenkipeä koira, ja Rei hänen vieressään mutisee paheksuen sellaisen olevan kaikkea muuta kuin kaunista.
Seuraavaksi Nagisa suukottaa passiivista Harukaa, joka kaikkien suureksi hämmästykseksi lähtee ihan todella leikkiin mukaan ja saa seuraavaksi partnerikseen Rein. Rei-poloinen alkaa kaivella taskujaan puhua pulputtaen hädissään jostain minttupastilleista, joita ei kuitenkaan tunnu millään löytyvän, ja lopulta Haruka tuhahtaa kyllästyneenä, tarttuu Reitä solmiosta ja painaa heidän huulensa yhteen tavalla, joka näyttää kauempaa katsottuna oikeastaan aika kivuliaalta. Rei ei kehtaa katsoa Harukaa silmiin tämän vetäytyessä kauemmas.
“Et kyllä minua varten mitään minttuja vaivautunut etsimään”, Rin irvailee, ja läimäyttää itseään otsaan pullon kääntyessä taas häneen.
“Epäreilua!” Nagisa protestoi koko naama mutrussa. “Sinä olet jo saanut pussata Rei-chania kerran!”
“En voi mitään sille, että hän haluaa lisää.”
“Rin-san!”
“Se on silti epäreilua!”
“No tee sinä sitten se minun puolestani, kun kerran niin kovasti haluat.”
Ja ennen kuin kukaan (edes Rei) ehtii ottaa kantaa ehdotukseen, Nagisa on jo änkenyt Rein syliin ja tehnyt juuri siten kuin kehotettiin. Hän vaikuttaa tilanteeseen hyvin, hyvin tyytyväiseltä.
Rin vaikuttaa vähintäänkin yhtä tyytyväiseltä pullonsuun kääntyessä osoittamaan Harukaa.
Goun on pakko katsoa toisaalle, muu tuntuisi vaivaannuttavalta. Totta on, että silti monet silmäparit seuraavat tätä suudelmaa hyvin läheltä, ja Gou miettii vaistomaisesti, millaisia onnettomia tomppeleita koko joukko on — jokaisen käytöksestä on luettavissa se, ettei näistä asioista ole koskaan aiemmin puhuttu, ei ainakaan muutoin kuin uimistermeihin verhottuna, eikä niitä todennäköisesti tämän illan jälkeen nosteta ihan hetkeen uudestaan esille. Onhan se omalla tavallaan tietysti varsin hellyyttävääkin, kuinka nämä urheilusankarit tarvitsevat jonkin hölmön pelin hölmöine sääntöineen avittamaan tunteiden tunnustelussa ja tunnustamisessa, mutta jotain surullistakin siihen ajatukseen sisältyy.
Nagisa ei ole vieläkään lähtenyt Rein sylistä, vaikka onkin kääntynyt taas seuraamaan pelin tapahtumia. Nitorin ilmeestä voisi helposti kuvitella, että Rinin huomiosta ovat saaneet nauttia kaikki maailman ihmiset paitsi tämä nimenomainen kaihoava katselija.
Illan ehdottomasti kankein suudelma käydään Harukan ja Makoton välillä; Haruka nojaa Makoton suuntaan yhtä innostuneena kuin kylmä lahna, Makoto puolestaan ei oikein tunnu tietävän, miten päin hänen pitäisi tässä tilanteessa olla. Hän yrittää tarttua ystäväänsä hartioista, mutta kömpelö ele taitaa tehdä kaikesta vieläkin jähmeämpää, ja koko homma näyttää enemmänkin siltä kuin heidän kasvonsa vain olisivat jostain syystä törmänneet toisiinsa. Heidän tavanomaisesta keskinäisestä hellyydestään ei ole tietoakaan.
Gou ei ole aiemmin oikeastaan edes ajatellut sitä, miten monella tavalla on mahdollista laittaa huulet yhteen; pelissä on vaihdettu siveitä sieviä pikkupusuja, hieman vähemmän häveliäitä ja pidempään kestäviä suukkoja, avoimin huulin annettavia syviä suudelmiakin. Kun Makoto sitten arpoo seuraavaksi suudeltavakseen Sousuken, päästään todistamaan sitä sorttia, jossa kielet taitavat koskettaa toisiaan ennen huulia, ja Goun oma suu kuivahtaa hänen seuratessaan, kuinka kaksi niin vahvaksi treenattua ja lihaksikasta kroppaa ojentautuu toisiaan kohden selvästi suurempaa kontaktia kaivaten. Voi kyllä, juuri näin.
Makoto ei ole kai koskaan kiemurrellut niin vaivaantuneena, ei edes silloin koulun lavalla uimahoususillaan heiluessaan. Sousuke tuijottaa häntä intensiivisesti vielä pulloa pyörittäessäänkin.
“Ei jumalauta... Sori Nanase, mutta taidan jättää väliin”, Sousuke sanoo tuloksen nähtyään ja venyttelee niin, että hartia rusahtaa ilkeästi. “Ehkä minulle nyt tämä limojen vaihtaminen muutenkin riittää. Onko ok, jos keitän kahvia?”
“Senkun keität”, Haruka vastaa värittömästi, vesilasiaan tuijottaen.
Kun yksi nousee ja muodostettu piiri rikkoutuu, pelin luoma lumouskin särkyy. Siinä, missä vielä äsken ilma oli sakeaa jännityksestä ja jakamistaan vartovista salaisuuksista, jotka olivat kihonneet kielenpäille suusta suuhun siirrettäviksi, nyt puolestaan moraalinen krapula hallitsee tilaa aina vain kasvavissa määrin. Rei ja Nitori selvittävät kurkkuaan vuorotellen, mutta kumpikaan ei tohdi todella minkäänlaista keskustelua aloittaa, jopa Nagisa on täysin sanaton. Gou pohtii, pitäisikö hänen tässä vaiheessa astua takaisin kuvioihin.
Sitten keittiöstä kantautuu kovaääninen tiedustelu siitä, missä vitussa suodatinpussit oikein ovat, ja Makoto suurinpiirtein syöksähtää jaloilleen änkyttäen menevänsä auttamaan, haluaisiko joku muukin kahvia, tai teetä, samalla vaivallahan tässä voisi laittaa vesipannunkin liedelle, ja niin edelleen. Hänen kadottuaan näkyvistä alkaa tirskunta, jota yritetään ensin tukahduttaa, mutta joka kasvaa kuitenkin hyväntuuliseksi nauruksi. Tuntuu jo rennommalta. Joku avaa ikkunan, ja viileiden tuulahdusten myötä kuumennut ilmapiiri laskee taas muutaman pykälän verran kohti normaalia. Nagisa alkaa pohdiskella, millainen tee olisi hänen mielestään kaikkein parasta, ja puheenaiheeseen tartutaan hanakasti.
He ovat kaikki idiootteja.
Tai melkein kaikki ainakin. Gou siirtyy tarkkailupaikaltaan taas lähemmäs keittiötä, josta ei kuulu kolinaa, ei puhetta, ei kahvinkeittimen porinaa, ei mitään. Ovenkarmiin nojaten hän kurottautuu varovasti hieman peremmälle, ja jokusen tovin siinä roikuttuaan hänen korviinsa kantautuu vaimea maiskaus. Sitten toinenkin. Ja oliko tuo huokaus?
Jos nämä pojat ovat omalla tavallaan hieman erilaisia kuin muut, niin ei ole Goutakaan taidettu veistää samasta puusta toisten tyttöjen kanssa. Oivaa poikaystävämateriaaliahan nämä kaikki kaverit ovat, aivan ehdottomasti — kivoja, kilttejä, hauskannäköisiä ja periaatteessa ihan fiksujakin, vaikka toisinaan terävyydessä parantamisen varaa olisikin — mutta ei Goulle, ei missään nimessä. Eikä se harmita häntä tippaakaan, tämä kun on paljon parempaa.
Limulasi Goun kädessä on lämmennyt ja nahkea. Hän sulkee silmänsä, nojautuu vielä aavistuksen verran lähemmäs, tällä kertaa ilmoille päästettävä hiljainen huokaus kuuluu jo selvemmin. Goun kasvoja kuumottaa ja syke kiihtyy miellyttävästä jännityksestä, hänen koko kehonsa kihelmöi.
Nyt kun vielä näkisikin jotain.
