Kirjoittaja Aihe: Sinä [Ron/Hermione, K-11, oneshot (lyhyt)]  (Luettu 1833 kertaa)

Dunja

  • ***
  • Viestejä: 83
  • xoxo
Sinä [Ron/Hermione, K-11, oneshot (lyhyt)]
« : 16.07.2010 17:41:35 »
Nimi: Sinä
Kirjoittaja:Dunja
Genre: Romance/Fluffy sanoisin
Paritus: Ron/Hermione
Ikäraja: K-11 varmaankin
Summary: Eräs kaunis yö kun en saanut unta, lähti mielikuvitukseni laukkaamaan ja mietin mitä teltassa voisi tapahtua kun Harry vahtii teltan ulkopuolella. Sijoittuu siis Kuoleman Varjelusten aikaan.
Disclamer: En omista henkilöitä, enkä saa tästä yhtikän mitään korvausta tms.
A/N:
Elikkäs tämä on ensimmäinen koskaan julkaistu ficcini, ja sen kyllä varmasti huomaa :D Halusin kirjoittaa Ronista ja Hermionesta jotain tosi söpöä, koska se on lempiparitukseni, vaikkei kovin moni muu siitä tykkääkään. Betaa ei ole joten kirjoitusvirheitä voi olla, vaikka tuon kyllä läpi luinkin, ja noi kappalejaot nyt ainakin on päin jotain..


Oli taas yksi kylmä ja myrskyinen yö ja makasin makuupussissani teltassa ja Ron makasi vieressäni omassa makuupussissaan. Harrylla oli vahtivuoro tänä yönä, joten hän varmasti istui teltan ulkopuolella ja hytisi kylmästä. Olin kääntänyt selkäni Roniin päin, sillä en halunnut hänen näkevän että olin yhä hereillä. En tiedä miksi, mutta halusin vain olla yksin ja ajatella asioita. Ajattelin sitä, kuinka koulu oli nyt jäänyt kesken kun olimme rynnänneet tuhoamaan Hirnyrkkejä. Ajattelin vanhempiani, jotka asuivat tätä nykyä Australiassa, eivätkä muistiloitsuni ansiosta edes tienneet että heillä on 17-vuotias tytär. Ajattelin kaikkia ihmisiä Tylypahkassa, eniten tietenkin Ginnyä, olihan hän sentään yksi parhaista ystävistäni. Toiset parhaat ystäväni olivat Harry ja Ron. Huoh, Ron.. En enää tienny halusnko olla vain hänen paras ystävänsä vai halusinko olla jotain muuta, jotain enemmän. Tämä kysymys oli pyörinyt päässäni jo hyvin pitkään, kenties jo parikin vuotta. Kauemmin? Tilanne sai minut ahdistumaan välillä niin paljon, että itkin itseni uneen. En ollut ennen ajatellut kenestäkään toisesta tällä tavalla. Olimme olleet Ronin kanssa jo pitkään ystäviä, 1. luokan kurpitsajuhlasta alkaen, ja koko ajan tunteeni olivat vain syventyneet. Pikku hiljaa ja vähän kerrallaan, mutta kuitenkin.
   Yhtäkkiä tunsin kuinka joku hitaasti ja varovaisesti, mutta silti päättäväisesti kietoi lihaksikkaat käsivarret ympärilleni, veti minut lähemmäs itseään ja upotti kasvonsa tuuheisiin ruskeisiin hiuksiini ja veti niiden tuoksua sisäänsä. Tiesin heti kuka tuo henkilö oli. Ron. Mutta omaksikin hämmästyksekseni en vastustellut yhtään, makasin vain siinä ja annoin Ronin pidellä minua. Joskus tämä ei olisi tullut kuuloonkaan, vaan olisin kavahtanut pelkkää ajatustakin olla näin lähellä jotakin poikaa. Mutta nyt olin paljon vanhempi ja tunteistani sekaisin. Hitaasti, hyvin hitaasti käännyin niin, että kasvoni olivat aivan kiinni Ronin rintakehässä ja hengitin Ronin ihanaa tuoksua. Tunsin käsivarsien tiukentuvan ympärilläni, ja kyyneleet nousivat silmiini, koska olin niin onnellinen siitä hetkestä. Se oli minulle kuin merkki, neon-värein hehkuva merkki, josta tiesin mitä tunsin Ronia kohtaan. Se ei ollut enää edes vain ihastumista. Minusta tuntui, että rakastin häntä.
   "Anteeksi, ei ollut tarkoitus herättää... Minä vain.. Tuota.. Luulin, että sinä nukuit.. Ja, niin..." Ron sopersi ja alkoi irrottamaan käsiään ympäriltäni. Minä kuitenkin painauduin vielä lähemmäs Ronia, ja hän ei ottanutkaan käsiään pois.
   "E-e-ei s-se mitään" sain samotuksi, sillä nyt kyyneleet olivat jo todella saaneet minusta vallan.
    "Hermione? Itketkö sinä?" Ron kysyi ja kiepautti minut nyt syliinsä niin, että näki kyyneliä valuvat kasvoni. Hän näytti kauhistuneelta kun katsoi minua noilla ihanilla sinisillä silmillään. Noihin silmiin olisin mieluusti jäänyt ikuisesti eksyksiin, "Hermione, mikä on?" hän jatkoi ja katsoi minua huolissaan. Onnistuin jotenkin lopettaa kyynelehtimisen ja vakauttaa ääneni ja vastasin: "Se vain, että olen niin onnellinen. Olen jo pitkään halunnut tuntea sinun käsivarret ympärilläni ja istua sinun sylissäsi. Katsella sinun sinisiä silmiä ja olla vain sinun" sanoin. Nyt se oli Ron joka itki. Tai, melkein itki. Hänen silmänsä olivat kostuneet ja hän vain tuijotti sanattomana niillä minua, "Ja viime vuonna kun olit Lavenderin kanssa se mursi minut sisältä täysin. Mutta en halunnut näyttää sitä sinulle, koska halusin vain että olet onnellinen. Ja näytit olevan onnellinen Lavenderin kanssa, joten en sanonut siitä mitään kenellekään. Ja silloin sairaalasiivessä sen myrkytystapauksen jälkeen olin onnellinen ensi kertaa koko sinä vuonna, ja vain sen takia että sinä toistin minun nimeäni", tunsin kuinka kyyneleet tekivät taas tuloaan, mutta jatkoin silti: "sillä koko sen ajan rakastin sinua Ron. Ja rakastan yhä edelleenkin".
Ronin ilmeet olivat muuttuneet sitä mukaa kun minä olin puhunut. Ensin hän näytti hämmentyneeltä, Lavenderista puhuessani hän oli näyttänyt surulliselta, kauhistuneelta ja hämmentyneeltä ja kun olin lopettanut sanoen että rakastin häntä, Ronin kosteissa silmissä alkoi loistaa ilo, riemu ja rakkaus. Hän hymyili leveämmin kun olin nähnyt hänen ikinä hymyilevän ja vastasi: "Minäkin rakastan sinua. Olen aina rakastanut. Aina silloinkin kun olen pilkannut sinua. Ja silloin kun näin sinut Krumin kanssa joulutanssiaisissa minut valtasi aivan kamala mustasukkaisuus. Ensin en ymmärtänyt sitä, mutta vähitellen tajusin mistä se johtui. Ja mitä Lavenderiin tulee, aina kun olin hänen kanssaan, suutelin häntä tai pidin häntä kädestä ajattelit että se olet sinä. Mutta jonkin ajan kuluttua aloin tajuamaan ettei hän todellakaan ollut sinä, sillä kukaan ei voisi ollu kuin sinä, olet liian täydellinen, liian hyvä." puhuessaan Ron oli nojautunut lähemmäs minua ja oli nyt niin lähellä että jos olisin kyennyt olisin voinut laskea pisamat hänen naamaltaan.
   Ja sitten se tapahtui. Se mitä olin halunnut kaikista eniten näiden vuosien aikana. Ron suuteli minua. Hellästi ja varoen. Hänen huulensa olivat pehmeät ja maistuivat taivaalliselle. Painoin häntä takaisin makuulle ja tulin itse perässä. Laskeuduin Ronin päälle, vaikka en halunnutkaan mitään enemmän. En tänä yönä. Suutelimme toisiamme pitkään ja Ron piti minusta tiukasti kiinni. Ensimmäisen kerran pitkään aikaan tunsin olevani suojassa, turvattu, mikään ei voisi vahingoittaa minua niin kauan kuin olisin siinä, Ronin kanssa. Ja siihen minä myös nukahdin, rakastamani miehen hellään syleilyyn.

A/N2: Noniin, siinä se nyt sitten oli. Toivottavasti tykkäsitte :) Kommenttia kehiin! :D
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 11:49:00 kirjoittanut niiina »

Siiseli

  • vurrain
  • ***
  • Viestejä: 623
  • sunshine mixed with a little hurricane
Vs: Sinä
« Vastaus #1 : 18.07.2010 13:18:18 »
Yhteen pötköön kirjoitettu teksti karkoittaa monia pois ficisi luota. Selkeät kappalejaot auttaisivat tekstin selkeyden saavuttamisessa, mutta idea oli hyvä. Jotenkin suloista, että Hermione oli haaveillut Ronista noin ja nyt vasta tunteet ns. paljastuivat. Tekstissä oli myös turhaa toistoa, vaikken siihen itsekään puuttuvien kappalejakojen takia jaksanut suuremmin takertua.

Esim.
Lainaus
"Se vain, että olen niin onnellinen. Olen jo pitkään halunnut tuntea sinun käsivarret ympärilläni ja istua sinun sylissäsi. Katsella sinun sinisiä silmiä ja olla vain sinun"

Tässä repliikissä toistetaan liikaa sinun-sanaa, jonka olisi voinut korvata esim. "katsella sinisiä silmiäsi"
Repliikit alkavat mieluiten aina enterin painalluksen jälkeen, joka tuo tekstiin omaa selkeyttään.

Kannattaa myös itse lukea teksti useampaan kertaan tai ääneen, niin havaitsee mahdolliset toistot, tökeröt kohdat ja kirjoitusvirheet. Ja luettaa teksti sitten sen jälkeen vaikka betalla.

Tässä muutamia pikku neuvoja ihan vain rakentavassa mielessä ^^

- Siiseli

kiitos täti Gin
ava by lady dynamite<3


kurkista lippaaseen

Feliicia

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 817
  • Hobitti
Vs: Sinä
« Vastaus #2 : 18.07.2010 20:10:09 »
IIIHAANAAA!!
Lainaus
"Hermione? Itketkö sinä?" Ron kysyi ja kiepautti minut nyt syliinsä niin, että näki kyyneliä valuvat kasvoni. Hän näytti kauhistuneelta kun katsoi minua noilla ihanilla sinisillä silmillään. Noihin silmiin olisin mieluusti jäänyt ikuisesti eksyksiin, "Hermione, mikä on?" hän jatkoi ja katsoi minua huolissaan. Onnistuin jotenkin lopettaa kyynelehtimisen ja vakauttaa ääneni ja vastasin: "Se vain, että olen niin onnellinen. Olen jo pitkään halunnut tuntea sinun käsivarret ympärilläni ja istua sinun sylissäsi. Katsella sinun sinisiä silmiä ja olla vain sinun" sanoin. Nyt se oli Ron joka itki. Tai, melkein itki. Hänen silmänsä olivat kostuneet ja hän vain tuijotti sanattomana niillä minua, "Ja viime vuonna kun olit Lavenderin kanssa se mursi minut sisältä täysin. Mutta en halunnut näyttää sitä sinulle, koska halusin vain että olet onnellinen. Ja näytit olevan onnellinen Lavenderin kanssa, joten en sanonut siitä mitään kenellekään. Ja silloin sairaalasiivessä sen myrkytystapauksen jälkeen olin onnellinen ensi kertaa koko sinä vuonna, ja vain sen takia että sinä toistin minun nimeäni", tunsin kuinka kyyneleet tekivät taas tuloaan, mutta jatkoin silti: "sillä koko sen ajan rakastin sinua Ron. Ja rakastan yhä edelleenkin".
:) :-*
Varsinkin tämä oli lempikohtani. Aivan ihana. Ron/Hermione- paritus on minunkin mieleeni, mutta olen oikeastaan kirjoittanut siitä vain yhden ficin. En ole itse ollenkaan ajtellut, että tästäkin voisi kirjoittaa ficin, mutta näköjään voi.
 Ensimmäiseksi ficiksi tämä on todella hyvä.  Välillä sasi vaihtaa riviä kun alkaa vuorosana ja kappalejaot olisivat kohdallaan kuten Siiseli mainitsi. Kappalejaot helpottavat lukemista ja siitä on helpompi saada selvää. Toistoja vosi myös vähentää.
 Teksti oli sujuvaa ja se ei kauheasti tökkinyt. Tätä ei välttämättä tunnistaisi ensimmäiseksi julkaustuksi ficiksesi. Olethan kirjoittanut enemmänkin?
 -HarryPotterFan4Ever

//toka kommentoija!


ava by Raitakarkki
banneri by Pyry

Neriah

  • ***
  • Viestejä: 602
Vs: Sinä
« Vastaus #3 : 21.07.2010 15:00:01 »
Voi miten tajuttoman söpö pikku ficlet (: Muutama kohta kyllä vähän sorahti korvaani, enkä oikeastaan osaisi kuvitella Ronia puhumassa noin avoimesti ja hyvin tunteistaan, mutta kumminkin.

Lainaus
Huoh, Ron
Minusta tuon kohdan olisi voinut kirjoittaa vaikkapa näin: "Huokaisin hiljaa. Ron." Tai jotain muuta vastaavaa, mutta äännähdyksen kirjoittaminen keskelle kerrontaa on minusta vähän hassua.

Lainaus
upotti kasvonsa tuuheisiin ruskeisiin hiuksiini
Tuossakaan ei varmaan oikeastaan ole mitään pahaa, mutta minusta kertojan itsensä sanomana moinen kuulostaa omituiselta. Itse olisin kirjoittanut vain että "Upotti kasvonsa hiuksiini", mutta makuasioitahan nämä ovat.

Rakentavaa en nyt oikein enempää keksinyt, paitsi sitten tuo kappalejako mistä Siiselikin huomautti.

Kiitos tästä!

Af

  • *
  • Viestejä: 1
Vs: Sinä
« Vastaus #4 : 22.07.2010 12:25:29 »
Lainaus
Toiset parhaat ystäväni olivat Harry ja Ron. Huoh, Ron.. En enää tienny halusnko olla
Puuttuuko kirjain?

Selkeytä kappalejakoa ja uskon että saat enemmän lukijoita. On hankalaa lukea niin pitkästi putkeen.

Nyt sit hyvät asia!
Hyvä ficci ja paritus, kun kirjoissa nehän eivät kerenneet seurustelemaan.
Oli tosi hyvä ficci.  :)
Houkutus-sarja, Anna Abreu, Paramore ja Alice Cullen <3!
`Miten kukaan noin pieni voi olla noin ärsyttävä?´
(Icon Twiligth Finland)

Nünne

  • Vieras
Vs: Sinä
« Vastaus #5 : 22.07.2010 14:43:33 »
Joo eipä tässä ole juuri muuta rakentavaa sanottavaa kuin näillä muillakaan, että kappalejaot ja puheenvuorot voisi erottaa paremmin. Mutta muuten ihan hirveän hyvä ficci! Ja vielä eka! Herttileijjaa! :D sun kyllä kanttii jatkaa kirjottamista! mie vaadin! :D
niin, ja tämä on myös mun lempi parituksista joten se oli ehkä eniten joka veti minua lukemaan. mutta lukemisen jälkeen se oli vielä parempi :D jatka samaan malliin :)

-Nünne

penni-

  • Epätoivoinen
  • ***
  • Viestejä: 33
Vs: Sinä
« Vastaus #6 : 22.07.2010 18:26:49 »
Ihana <3

Mua jäi vaivaan vaan yks pieni asia,
se että eiks Hermionen vanhemman lähteny Australiaan eikä Afrikkaan?
Oletko kenties kirjoittanut tahallisesti Afrikkaan, vai olenko minä nyt ihan kuusessa??

penni- kymärtää
Toisinaan yksinäinen, surullinen ja masentunut.

Dunja

  • ***
  • Viestejä: 83
  • xoxo
Vs: Sinä
« Vastaus #7 : 23.07.2010 16:09:48 »
Vooi, kiitoksia kovasti kaikille kommetoijille. Olin ihan varma et kukaan ei lukis tätä saati kommentois. Ja juu, nuo kappalejaothan on oikeesti ehkä mun heikointa aluetta, mutta koitan opetella niitä sitten paremmin ens vuonna  (:

penni- : joo, austraaliaan ne lähtiki, ja sekotin ne jotenki keskenään. korjaanki sen nyt sit samantien (:  ei ois varmaa pahitteeks kertaa faktat ennen ku kirjottaa :DD
« Viimeksi muokattu: 23.07.2010 16:11:23 kirjoittanut Dunja »