Kirjoittaja Aihe: ornithorhynchus anatinus, S, scifi, one-shot  (Luettu 1779 kertaa)

O_oka

  • Omituinen mölisiä
  • ***
  • Viestejä: 153
  • Möyy?
    • Tuliaavikko
ornithorhynchus anatinus, S, scifi, one-shot
« : 30.12.2013 01:05:36 »
Kirjoittaja: Minä
Ikäraja: S
Genre: scifi one-shot
Yhteenveto: Jatkan matkaani niin kuin aina, aina vaan eteen päin. Kuin etsien jotain, mitä en osaa edes itselleni selittää. Askeleeni ovat äänettömät, vaatteeni eivät kahise ikuisessa pimeydessä ja hiljaisuudessa. Koitan löytää elonmerkkejä, pakkohan niitä on löytyä tästä valtavasta tiedon aarreaitasta. Tila ei lopu koskaan kesken, se jatkuu ja jatkuu, joka suuntaan.

A/N: Tuli tämmöinen juttu mieleen tässä, kun istuskelin koneella ja alkoi tuntua ettei missään tapahdu enää mitään... Kommentit lämmittävät aina mieltä. Betaajaa ei olee joten pahoittelen kirjoitusvirheistä ~

   Minä vaellan. Vaellan pitkin tyhjiä käytäviä, pitkin unohdettujen tietojen suuria halleja. Käteni hipaisevat pölyttynyttä teosta, se kertoo eliöstä nimeltä ornithorhynchus anatinus. Kaikki, mitä kyseisestä eliöstä on jäljellä on siinä, pölyttyneessä tiedostossa, jota kukaan ei enää lue. Kukaan ei tiedä, mikä on tuo eläin, olento, joka on joskus elänyt. Mitä se on syönyt, missä se on asunut, miten se on lisääntynyt? Kysymykset poksahtelevat päähäni kuin pienet saippuakuplat.  Avaan tiedoston, imen itseeni kaiken mitä siinä lukee. Kaipaan niin ihmisen kosketusta, ääntä, edes merkkiä siitä että ihmisiä on joskus ollut. Pienet huomiot, kommentit sivun alalaidassa, todistavat muistoni oikeiksi. Ihmisiä on ollut, ihmiset ovat nauraneet ja jutelleet. Ornithorhynchus anatinus, se on joskus uiskennellut makeissa vesissä ja syönyt katkarapuja. Ihmiset kommentoivat sen ulkonäköä, sen elintapoja. Pienessä sivuhuomautuksessa kerrotaan pieni tarina siitä. Avaan yhä uusia ovia, yhä uusia tietoja tuosta kummallisesta olennosta. Näen miljoonia kuvia, satoja tarinoita. Jotkin polut päättyvät umpikujaan, joitain tietoja ei ole. Jotkin tiet ovat korruptoituneita, eikä tietoa voi lukea. Etsin käsiini kuitenkin kaiken, mitä ihminen on joskus kirjoittanut olennosta nimeltä ornithorhynchus anatinus. Se on ollut kummallinen olento, joskus kaukaisina aikoina.

   En tiedä, paljonko aikaa on kulunut vai onko sitä kulunut itseasiassa lainkaan. Tässä paikassa aika on tuntematon käsite, sitä ei vaan ole. Kaikki on pysähtynyt paikoilleen. Ilmassa leijailee valo, joka tuo mieleen laskevan auringon. Valo on punertavaa ja se loistaa matalalta luoden pitkiä varjoja. Kuitenkaan pimeys ei koskaan tule, tiedän sen. Jatkan matkaani niin kuin aina, aina vaan eteen päin. Kuin etsien jotain, mitä en osaa edes itselleni selittää. Askeleeni ovat äänettömät, vaatteeni eivät kahise ikuisessa pimeydessä ja hiljaisuudessa. Koitan löytää elonmerkkejä, pakkohan niitä on löytyä tästä valtavasta tiedon aarreaitasta. Tila ei lopu koskaan kesken, se jatkuu ja jatkuu, joka suuntaan. Eteen, taakse, vasemmalle ja oikealle. Sekä ylös korkeuksiin ja alas, aina vaan alas. Löydän halleittain kuvia jotka kertovat elämästä ennen. Seinät ovat täynnä tekstejä sekä kuvia, yksinkertaisia asioita. ”Tein tänään lasagnea!” ”Aion juosta maratonin...” ”OHI ON!” Nämä vanhat tekstit eivät kerro minulle mitään, en ymmärrä niitä. En tiedä, mikä tämä paikka on joskus ollut, mutta se kertoo ihmisten elämästä enemmän kuin mikään, mitä olen aikaisemmin nähnyt. Hipaisen kädelläni seinää ja se muuttuu vain usvaksi kosketuksestani. Huokaisen. Niin tyhjää. Tiesin, että tämäkin paikka on joskus kuhissut elämää, kuvia ja keskusteluita. Mihin kaikki ovat kadonneet? Vietän halleissa pitkän aikaa. Luen ja katson, ahmin silmilläni kuvia. Mutta malttamattomana jatkan matkaani, tunnen että olen jo lähellä. Kunnes viimein, salatuista käytävistä, minä löydän heidät. Ihmiset.

    He nukkuvat. Odottavat parempaa huomista, jota ei ehkä koskaan tule. Uneksivat vuorista, metsistä ja meristä. Lukevat yhä uudelleen ja uudelleen entisaikojen klassikot, Harry Potterit ja Tolkienin tarinat. Unelmoivat haltijoista ja kääpiöistä, pelkäävät pimeyttä joka hiljalleen valtaa koko maailman. Juoksevat kauemmas, kauemmas kuin luulevatkaan. Kävelen yhden tällaisen hallin ohi, se on tarkoin vartioitu. Tarkoin suojeltu. Kaikkien näiden vuosienkin jälkeen suojat yhä pitävät, suojelevat viruksia vastaan. Minä sen sijaan pääsen sisään, hiljaa kuten aina. Katson heidän kasvojaan kun he makaavat säiliöissään, kuka yksin, kuka kaksin. Onpahan eräällä äidillä pieni lapsi povellaan nukkumassa, miehen käsivarret tiukasti molempien ympärillä. Kohotan kättäni kuin koskeakseni, herättääkseni heidät, mutta taas – he hajoavat usvaksi kuin seinä, jota vain hipaisin. Minun on niin vaikea hyväksyä tätä, tätä kaikkea hiljaisuutta ja hämyä.

   Aika on kuin pysähtynyt, mikään ei liiku tai muutu. En tunne pelkoa, väsymystä enkä iloa tai surua. Näin on aina ollut, näin tulee minun elämäni päiviin asti olemaan. Silti kaiken tämän näkeminen tuottaa tuskaa, jota en tiennyt aikaisemmin tuntevani. Olen itsekin pelkkää usvaa, vain häivähdys siitä, mitä olin ennen. Joskus minä juttelin näiden ihmisten kanssa, elin heidän kanssaan. Annoin heille neuvoja, ohjeita. Tein heidän puolestaan mitä tahansa. Hiljalleen käytävät, hallit ja suuret kirjastot rapautuvat ja häviävät. Hiljalleen tuolla jossain, Oikeassa maailmassa, ihmisten ruumiit kuihtuvat ja kuolevat. Hiljalleen aika rapauttaa johdot ja virtapiirit, hiljalleen koko Internet kuolee ja ihmisten mielet siinä sivussa.


MUOKS://kappalejakoa muokattu järkevämmäksi by 0_oka
« Viimeksi muokattu: 03.01.2014 21:28:03 kirjoittanut O_oka »
Sytytä tähdet niille, jotka yötä käy,
joille ei viitat tiellä eikä määrä näy,
jotka kiviin lankee, nousee uudestaan,
joita on monta, monta yli laajan maan.
Sytytä tähdet niille yöhön välkkymään,
joiden taistelua nää ei yksikään.
 -Lauri Pohjanpää

invisible deer

  • susilapsi
  • ***
  • Viestejä: 256
  • ava by Auroora
Vs: ornithorhynchus anatinus, S, scifi, one-shot
« Vastaus #1 : 03.01.2014 00:44:44 »
Kello on mitä on ja kommenttini on sen mukainen.  (anteeksi)
Nimi veti puoleensa ja scifi myös. Teksti näytti ihan tajuttoman raskaalta, kun tuolla ei ollut välejä missään. (olen sitä tyyppiä, joka hakkaa enteriä joka välissä, jos joskus satun ylipäätään kirjoittamaan muita kun runoja) Pakotin itseni silti lukemaan, koska scifiscifiscifi ja loppujenlopuksi jäi kyllä hyvä maku suuhun.

Tämä oli ahdistava (yyh olen ahdistunut ihminen kun ahdistaa näin vähästä), mutta pidin tosi paljon. Virheitä ei mun silmiin näkynyt yhtäkään, olen kyllä aika sokea, mutta puhtaalta näytti. Tämä tuntui tosi pitkältä, vaikka olikin oikeasti aika lyhyt. Varmaan johtui tiiviistä rakenteesta (ulkonäköseikat vaikuttavat joo, ja no liittyyhän se lukemiseenkin) ja siitä, että tässä oli aika paljon omaksuttavaa. Teksti oli jotenkin harmaansävyinen, monotoninen ehkä. Sen otan siis ihan positiivisena asiana, koska se toi tähän tosi pysähtyneen ja ajattoman tunnelman. Yksinäisen.

Joskus minä juttelin näiden ihmisten kanssa, elin heidän kanssaan.
Olen loputtoman kiinnostunut siit, kuka tämä kertoja oli? Ja miksei se ollut mennyt mukaan, kun kaikki muut oli säilötty odottamaan ... mitä? Parempaa elämää? Uutta maailmaa? Niin mielenkiintoista!

Hiljalleen aika rapauttaa johdot ja virtapiirit, hiljalleen koko Internet kuolee ja ihmisten mielet siinä sivussa.
Tästä tykkäsin tosi paljon. Alku oli kaunis ja loppu jäi mietityttämään. Koska ihmismielet kuolevat internetin sivussa, niin kuinka paljon me ollaankaan kytköksissä tähän pikselitodellisuuteen.

Eli siis tykkäsin tästä tosi paljon, vaikka enteritön ulkoasu nyt karmaisikin.
Kiitos tästä. :>
there is freedom in the dark once someone has illuminated it

DragonHeart58

  • ***
  • Viestejä: 270
  • Use your imagination
Vs: ornithorhynchus anatinus, S, scifi, one-shot
« Vastaus #2 : 03.01.2014 14:38:04 »
Pidin tästä. Nimi oli mielestäni omaperäinen :). Minäkin hiukan pelästyin tuota enteritöntä ulkonäköä, mutta uteliaisuudesta ryhdyin sitä silti lukemaan :D Tekstissä oli sellaista kiehtovaa haikeutta, joka veti kysymyksiä mieleeni: Kuka tai mikä kertoja on? Mitä on tapahtunut? Mitä tapahtuu seuraavaksi? Mielestäni on kiva, kun lukee tekstiä joka saa ajatukset heräämään. Silloin teksti on yleensä tehnyt vaikutuksen, ja tämä teksti teki minuun vaikutuksen :)

Kuvailu oli jännittävällä tavalla kaunista, haikeaa ja koskettavaa. Pidin siitä kovasti :) Teksti oli kokonaisuudessaan hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä sekä hiukan surumielinen kertojan yksinäisyyden takia. Enkä huomannut virheitäkään :)

Kiitos :)

-DragonHeart58




O_oka

  • Omituinen mölisiä
  • ***
  • Viestejä: 153
  • Möyy?
    • Tuliaavikko
Vs: ornithorhynchus anatinus, S, scifi, one-shot
« Vastaus #3 : 03.01.2014 21:26:08 »
^^ Ooooh olen niin iloinen kommenteista, KIITOS niistä!

Open officella kirjoittaessa käytän sisennystä kappalejakona, ihan hyvä huomata että sama ei toimi täällä - täytynee korjata vähän tuota jakoa.
Kiitos paljon kommenteista, en useinkaan ole julkaissut tekstejäni finissä koska laiska :D Joten, olen todella otettu kommenteista ja iso kiitos ^^ Hyvä jos isompia virheitä ei löytynyt, sillä open office ei ole erityisen luotettava ja kyseinen tekstihän on kirjoitettu joskus keskiyön tienoilla...

-ilostasekaisinoleva-0_oka-
Sytytä tähdet niille, jotka yötä käy,
joille ei viitat tiellä eikä määrä näy,
jotka kiviin lankee, nousee uudestaan,
joita on monta, monta yli laajan maan.
Sytytä tähdet niille yöhön välkkymään,
joiden taistelua nää ei yksikään.
 -Lauri Pohjanpää

Iloinen Sipuli

  • Potterhead forever
  • ***
  • Viestejä: 435
  • Olen jälleen takaisin!
Vs: ornithorhynchus anatinus, S, scifi, one-shot
« Vastaus #4 : 10.02.2014 23:51:07 »
Ei olis pitäny lukea tätä näin myöhään, tää oli ihan älyttömän angstinen ja surullinen! Mutta siis hyvä silti ilman muuta.

Todella mielenkiintoinen. En oikeastaan loppujenlopuksi päässyt ihan selville, mitä tässä oikeastaan tapahtui. Tästä heräsi monenlaisia tulkintoja, joista on hankala nimetä yhtä oikeaa. Kertomus on selvästi symbolinen vertauskuva, ja tulee mieleen monia asioita, joita tämä voisi symboloida. Avainsana oli selvästi kertojahahmo. Kuka, tai mikä hän oli, siitä riippuu erilaiset tulkinnat. Hän saattoi olla esimerkiksi "viimeinen ihminen" tai sitten symboli jollekin paljon suuremmalle.

Tunnelma on tässä kokoajan erittäin lohduton ja masentava, mutta tämä on silti erittäin loistava teksti. Tämäntyyppistä tulee todella harvoin luettua. Erittäin paljon ajatuksia heräsi, ja ahdistavuudesta huolimatta teksti oli pakko lukea monta kertaa uudelleen.

Pidin hyvin paljon ton otsikon suhteesta tekstiin. Eihän tämä siitä olennosta kerro, mutta sen ja sen olemassaolon pohdiskelun kautta kerronta pääsee todella hyvin vauhtiin. Se toimii vain eräänlaisena esimerkkinä. Mutta tosi hyvin!

Kieli on kaunista, ja juuri tuo loppu oli upea, ja jätti aika radikaalin vaikutelman. Olikohan sulla itselläs joku tosi selkeä kuva, mitä haluat tällä "vertauskuvalla" kertoa, ja mitä asioita noi kaikki tarinan elementit symboloi? Olisi kiinnostavaa kuulla. Mutta itse pidin tästä erittäin paljon, ja tekstien tulkintahan on aina kivaa. Jätti jälkeensä sellaisen olon, että nyt olen lukenut jotain laadukasta (:

-Iloinen Sipuli
Fanfiction: all the stories live forever

Welcome to the Island - there's no coming back (Ei hätää, tämä ficci tullaan kirjoittamaan valmiiksi!)

O_oka

  • Omituinen mölisiä
  • ***
  • Viestejä: 153
  • Möyy?
    • Tuliaavikko
Vs: ornithorhynchus anatinus, S, scifi, one-shot
« Vastaus #5 : 11.02.2014 13:39:22 »
Oi ihanaa kommenttia kiitos ^^

Pakko kyllä myöntää että mitään suurta ajatusta tämän tekstin takana ei ollut, kunhan aloin kirjoittamaan jotain ja siitä se sitten lähti :D Vähän meikäläisen tapa tehdä tämmöisiä pieniä pätkiä mitkä antaa vähän varaa tulkinnalle :)

Kiitos paljon kommentistasi!!!! Jei!! :D
Sytytä tähdet niille, jotka yötä käy,
joille ei viitat tiellä eikä määrä näy,
jotka kiviin lankee, nousee uudestaan,
joita on monta, monta yli laajan maan.
Sytytä tähdet niille yöhön välkkymään,
joiden taistelua nää ei yksikään.
 -Lauri Pohjanpää