Vapaa sana1: Eli tänne laitan kaikki fiktiivisten fandomien raapaleet, tuplat ja triplat.
Mustemaailmaa
täällä ja
täällä.
Pakoa
täällä.
Ystävät hämärän jälkeen
täällä.
Narniaa
täällä.
Nimi: Ikävä
Fandom: Mustemaailma
Disclaimer: Cornelia Funke on luonut maailman ja hahmot.
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji: angst, drama, AU, tuplaraapale
Paritus: Meggie/Farid
Yhteenveto: Meggie tietää Faridin hiipivän kirjainten välissä, tuttu hymy kasvoillaan.Vapaa sana: En ole lukenut kirjasarjasta kuin kaksi ekaa osaa, eikä minulla ole aavistustakaan palaako Farid takaisin oman kirjansa sivulle, saati että pääseekö Meggie, Mo ja Resa takaisiin kotiin. Kirjoitin tämän ihan omien tunteideni mukaan.
Niin, ja osallistuu multifandom5:seen
IkäväJoskus kylmät syysyöt tuntuvat pitkiltä. Ikkunaa vasten hellästi koputtelevat vesipisarat kuulostavat rankkasateelta, ja ulvova tuuli kuulostaa sumutorvelta.
Ruskeahiuksinen tyttö hivelee pimeässä tyynyn alle jätetyn kirjan kantta. Huomaisiko isä, jos hän vielä hetkeksi sytyttäisi kynttilän? Jos hän lukisi vielä luvun arabisheikin suunitelmista?
Arabisheikin, jota Meggie niin kadehtii. Farid on taas lämpimän hiekan maassa, jossa aurinko laskee vain antaakseen kuun täyttää kaupungin kadut salaperäisellä loisteellaan. Kylmät väreet kiirivät pitkin Meggien selkää, kun hän avaa kirjan. Tyttö pystyy haistamaan kullan ja palmupuut, valkopäisinä rantaan paiskautuvat merenaallot.
Meggie tietää Faridin hiipivän kirjainten välissä, tuttu hymy kasvoillaan.
”Meggie,” isä avaa huokaisten oven. ”Farid ei tule takaisin, vaikka lukisit tuon tarinan uudestaan.”
Äiti tassuttelee yöpaitaisillaan ovenrakoon, ja asettautuu nojaamaan karmiin. Hiukset asettuvat lempeiden kasvojen kehyksiksi. Hymy on hiukan surullinen, mutta ymmärtävä.
Meggie painaa silmänsä kiinni, kyyneleet eivät saa nyt tulla. Hän puristaa kirjaa vasemmalla kädellään ja pyyhkäisee oikealla silmäkulmaansa. Hän hymyilee vanhemmilleen surullisesti ja asettaa kirjan takaisin tyynyn alle.
Isä istahtaa sängyn laidalle. Meggie painaa päänsä tyynylle ja antaa isän silittää hellästi poskeaan. Suukko painautuu juuri luun kohdalle, ja se kutittaa niin, että Meggien toinen suupieli vääntäytyy hymyyn.
Joskus kylmät syysyöt
ovat pitkiä. Mutta jos seura on oikeaa, jaksaa sateen koputtamista ikkunaan kuunnella aamuun saakka.