Musiikki #2

[Epona]

Eririn, voisin lainata vaikka koko sun viestisi koska oon aivan samaa mieltä oikeastaan kaikesta. Ainoa asia jota en allekirjoita on lempparibiisit, koska äääh mun on tosi vaikea valita täältä sellaisia joista tykkäisin hirveästi enemmän kuin muista. Yours Is An Empty Hope on ehkä ainoa johon mun on ollut vähän hankalampi tarttua, mun mielestä Nightwish on parhaimmillaan sellaisena melodisena itsenään enkä niinkään ehkä välitä näistä aggressiivisemmista kappaleista. Ehkä siksi en ole erityisemmin ihastunut myöskään esim. Master Passion Greediin, vaikka tavallaan kyllä joo tykkään siitäkin. Ei sitä kuitenkaan missään mun soittolistoilla ole. : D Élan, Alpenglow, Shudder Before The Beautiful, Edema Ruh ja nimikkobiisi Endless Forms Most Beautiful on ehkä sellaisia, jotka on nyt parin kuuntelun jälkeen tulleet läheisimmiksi mutta kyllä se tästä vielä muuttuu, mulla menee aina hetki näiden natuvissysten levyjen sisäistämiseen.

Ainoa asia, joka tässä albumissa ehkä hitusen harmittaa on se, että Hietalan isäntä laulaa niin vähän. Oon ihan in love Flooriin että en kyllä voi valittaa siitä että Jansen laulaa miltei kaiken ja Marcolla on lähinnä taustoja, mutta toisaalta kaipailisin ehkä vähän enemmän tuota Hietalaakin kuuluviin. Mutta se on aivan ihanaa että myös Troyn ääni pääsee kuuluviin, se on ihan tosi kiva juttu. ♥

[allisapp]

Onko finiläisissä vielä niitä, jotka keräävät levyjä tai ehkä jopa LP:itä? Millä perusteella ostatte levyn, jos sen löytää myös esim. Spotifystä? Millä perusteella jätätte hyllyyn?

Minä ostan levyjä! Pääsyynä monille on, että kuuntelen pienempiä japanilaisia nimiä, joiden musiikkia on hankalampi löytää mistään. Ja kyllä sitä pitää suosikkien levyjä muutenkin olla Oikeastaan kaiken siis tilaan Japanista, kun ei muualta pahemmin löydy. Jotain oon britti-Amazonin kautta tilannut (mut nekin on muistaakseni Japanista silti shipattu). Kerran ostin jopa Japanin Yahoosta välittäjän kautta pari singleä INO HEAD PARKilta Singlet itessään oli joku 500 jeniä kappale, mutta maksoin molemmista kahdet postikulut ja välityspalkkion niin tuli lähemmäs parikymppiä per levy maksettua.

Minäkin poden tämän ongelman. Tällä hetkellä parisensataa levyä löytyy nurkasta ja n. 30 levyä on tällä hetkellä tulossa Japanista tuuuuskallisen hitaan surface mail -postitustavalla. Toinen kuukausi menossa, saa nähdä tuleeko kolmaskin kuukausi odotusta! Ostelen siis levyä aika aktiivisesti. Normaalisti tykkään ostaa levyjä setteinä huutokaupasta ja käytän välityspalvelua saadakseni lapsoset kotiin.

[Isilwen]

https://www.youtube.com/watch?v=aSFdB1YcP9k

Myllärit! Tutustuin vuosia sitten, mutta aina jaksaa sykähdyttää. Folkki vaikutteilla raskaampaa ja kevyempää.

[Silagul]

Vaikka minulle toisinaan tuleekin sellaisia parista päivästä pariin viikkoon kestäviä kausia, etten jaksa kuunnella yhtään mitään musiikkia, kyllä musiikki vain on minulle loppujen lopuksi aika tärkeä asia. On aina ihanampaa kuulla musiikkia silloin, jos on pitänyt hieman taukoa sen kuuntelusta. En tosin ole itse kovinkaan musikaalisesti lahjakas ihminen. Ainoat soittimet, joita koskaan olen soittanut, ovat nokkahuilu peruskoulun ala-asteen musiikintunneilla sekä piano, jolla soitin vain Suvivirren tapaisia yksinkertaisempia kappaleita (enkä enää edes muista, miten niitäkään soitetaan). Musiikin teoria ei sano minulle suurinpiirtein mitään varsinkaan silloin, jos sitä pitää toteuttaa käytännössä. Joitakin termejä ymmärrän, mutta se siitä.
Musiikkimakuni on muuttunut radikaalisti ala-asteelta, jolloin kuuntelin lähinnä Anna Abreuta ja muita sen ajan hittiartisteja muiden mukana. Nykyään en Nightiwishia lukuun ottamatta kuuntele enää juurikaan sellaista musiikkia, jossa on mukana ihmisten laulua/selvät sanoitukset. Instrumentaalinen musiikki on minun musiikkiani. Erityisesti pidän pelien ja elokuvien soundtrackeista, mikä saattaa johtua siitä, että niitä on tullut kuunneltua eniten kaikista instrumentaalisista kappaleista näiden vuosien varrella, jolloin niiden joukosta ovat myös valikoituneet tähän mennessä useimmat suosikki kappaleeni. Suosikkisäveltäjiäni ovat Hans Zimmer ja Lorne Balfe.
Olen huomannut, että olen poikkeustapaus vähän kaikessa - enemmän tai vähemmän. En nyt ala luettelemaan tähän kaikkia niitä tilanteita, missä tällaista on ilmennyt, mutta yksi kohta sopii tähän aiheeseen. Meidän oppilaiden piti viedä lukiossa musiikintunnille muiden kuultavaksi jotain musiikkia, josta itse pidämme tai jolla on ollut jokin tärkeä osa elämässämme. Sinänsä tämä oli opettajaltamme ihan hyvä idea, koska minua kiinnostaa tietää, millaista musiikkia nykyajan nuoriso kuuntelee, sillä en itse kulje ollenkaan tämän ns. "valtavirran" mukana musiikin saralla. Sieltähän tuli sitten kuultavaksi näitä kaikkien tuntemia bändejä ja kappaleita lähes kaikilta noin kolmeltakymmeneltä sen kurssiryhmän opiskelijalta. Ehkä muutama ihminen ryhmästä toi tunnille kappaleen, jota en ollut jo aiemmin kuullut (lähinnä radiosta automatkoilla). Itse taas olin ainoa, joka laittoi soimaan instrumentaalista musiikkia - oikeastaan erään pelin soundtrackin, jos tarkkoja ollaan.
Noh, en valita siitä, mitä muut kuuntelevat. Kukin saa mennä minun puolestani ihan oman makunsa mukaan - ei se minun elämääni haittaa mitenkään. Olen kuitenkin nykyään sitä mieltä, että instrumentaalinen musiikki on monisävyisempää ja tulkinnavaraisempaa kuin sellainen, jossa lauletaan (en tiedä, onko tälle olemassa jokin hienompi nimitys). Se myös inspiroi minua yleisesti ottaen paljon paremmin kuin ihmisäänen laulua ja selkeitä sanoja sisältävät kappaleet.
En omista yhtäkään musiikkilevyä, ellei niitä äitini autossa olevia lasketa, eivätkä ne ole varsinaisesti "minun" vaan kaikkien, joita vain huvittaa niitä siellä automatkalla kuunnella. En koe, että minulla olisi tarvetta ostaa levyjä, koska en kuuntele musiikkia oikeastaan koskaan muualta kuin YouTubesta tietokoneella ollessani.
Uusimmat hyvät kappaleet, jotka olen löytänyt, kuuluvat Really Slow Motionille. Jos eeppistä musiikkia etsitte, RSM:ltä löytyy, vaikka itselläni ainakin oli ensin aluksi vaikeuksia löytää tätä musiikkia oikeastaan mistään. Mitä enemmän kappaleita YouTubesta kuuntelin, sitä enemmän niitä kuitenkin sitten tuli esille, vaikka ensin en meinannut löytää edes hakua käyttämällä melkeinpä mitään. Voisin laittaa jokusen linkin, jotta mahdolliset halukkaat saavat kuunnella.

https://www.youtube.com/watch?v=5_KHHfoeIJU
https://www.youtube.com/watch?v=2QWnObyUaRE
https://www.youtube.com/watch?v=M0II9JgQj6s

[Kosmik]

System of a Down ja Serj Tankianin sooloura on monelle tuttu mutta kuka kuuntelee bändiä Scars on Broadway? Monet kritisoi Daronin lauluääntä mutta mielestäni se on persoonallinen ja hyvä!

SOAD on yks mun lempi bändeistä, mutta en ole yhtyeen jäsenten omiin soolouriin niinkään tutustunut. SOADin musa vaan on niin eeppistä settiä, että siitä on hankala vetää sooloilemalla paremmaksi. :'D Daronin ääni on kieltämättä ihan ok ja persoonallinen, mutta nostaisin hänestä ennemmin esiin aivan uskomattomat kitaransoittotaidot. Meinasin perseelleni lentää, kun Daronin nimi löytyi Linkin Parkin Rebellion-kappaleesta, tunnistin miehen kädenjäljet saman tien, kun kitara kajahti soimaan kajareista. XD LP:n kohdalla on käynyt samoin, mitä tulee yhtyeen jäsenten soolouriin. Ne ei ole kolahtaneet ollenkaan niin kovaa kuin LP:n musa kaikessa eeppisyydessään. :')

[Rainbow Light]

Mä en itse pidä nightwishistä, se laulajan ääni ei vaan ole mun makuun. Se on tavallaan liian voimakas ja pirteä. Ei ole mun juttu :/

Musiikki on mulle kuolema ja elämä <3


Enkä tiedä kuinkaan montaa laulajaa, loppujen lopuksi vaan pari. Tykkään kaikenlaisesta musiikista, herkästä pianonsoitosta klassisen kautta heavy metalliin (vaikka siis sanoin että en pidä nightwishistä, ei tarkoita etten voi kuunnella. sitä tarkotan pitämisellä, tavallaan). Lempilajeja on metalli ja kelttiläinen. Tutustuin kelttiläiseen neljä kolme päivää sitten ja pidän siitä ihan sikanaan, menee hycin mun syvien mietteiden kanssa ja ruokkii niitä. Metalli taas on mulle se laulutyyppinen ja vahva, rakastan sitä kauheasti <3. (ps, kelttiläinen musiikki taitaa ollla pääosin latinaa, tää tunnin albumi mikä mulla on on enkkua ja latinaa. Latina <3)

Metallia kuuntelen Within Temptationilta, lempinappaleita en osaa edes listata mutta hyviä on esimerkiksi See Who I Am, Demon's fate, Overcome, Where Is the edge ja swan song vaikka kuinka vihaan sitä se vaan on hyvä. Laulanut koulussa say my namen. Kaikki biisit tältä on hyviä, puhelimessa ei vaan riitä muisti ja aikaa ei ole ladata kaikkia.. Ja ne instrat <3 murder ja shot in the dark kuuluu instrumentaleista mun lemppareihin.

Kuuntelen myös japaniksi animen jotain hahmojen kappaleida ja loppu/alku tunnareita.

Sitten on kolme suomenkielistä biisiä koulunäytelmästä, dissaa, enkeli ja lupasut et kelpaan näin. Ainiin ja lautturi. Ne on vähän jäänyt.

Randomeita crackeja (kyllä, kuuntelen videoita myös) ja kappaleita on kerääntynyt myös muutama.
Ja se puolentoistatunnin kestävä kelttiläinen "dark, deep beautiful spirit ritual" albumi. En tiedä laulajaa, en mitään mutta <3

Puhelimelta löytyy siis 150 kappaletta.
Spotifytä en käytä.. Tuntuy vaan liialta kehitykseltä, yyh.

En voi hirveästi kompata edellisiin mutta.. Xc

Ja ainiin, mulle kelpaa mikä tahansa syvä ja mysteerinen kappale!! Rakastan niitä. Jos kuiskauksia niin plussaa, jos lauletaan metsästä ja kuusta ja tällain niin oon jo kuollu. Nah ~~

[Vostok]

Oon nyt ihan rakastunut...en dupsteppiin, mutta miksi sitä voi kutsua? Feel Goodin ja R'n'B:n sekoitukseksi? Portico ja Volor Flex iskevät nyt täysillä. Porticon ja Jamie Woonin yhteistyökappale Memory of Newness on jees. Ja Volor Flexin remix Jamie Woonin Night Airista... *heavy breathing*

Tämän tyyppinen musiikki tuo vahvasti mieleen puhtaat linjat ja viileät siluetit. Tekee mieli laittaa valkoinen jakkupuku päälle ja mennä katsomaan turkoosia horisonttia.

Ja Jamie Woon...Tyyppi debytoi jo 2011. Kohta ollaan jo lähellä vuotta 2016. Viime vuoden syksyllä Woon sanoi tekevänsä uuden albumin kanssa comebackinsä, eikä vieläkään kuulu mitään. Missä? Miten? Milloin? Se tunne, kun lempilaulajasta ei kuulu... Give us your music, goddamnit! Woonilla on kyllä yllättävän vahva fanikanta ja kaikki uskollisesti muistavat hänet vuosienkin päästä.

Ai niin, ja Hurts julkaisee kohtapuoliin uuden albumin kokonaisuudessaan. Vaikka olenkin Hurts-fani, olen rehellinen itselleni ja sanon, etten pidä uudesta albumista. Surrenderin ja Some Kind of Heavenin perusteella. Nope, nope... Juuri Hurtsin tuoman pettymyksen takia haluan juosta Jamie Woonin syliin josko hän tekisi jotain mieltä ylentävää...

[Merle]

Vaikka minulle toisinaan tuleekin sellaisia parista päivästä pariin viikkoon kestäviä kausia, etten jaksa kuunnella yhtään mitään musiikkia, kyllä musiikki vain on minulle loppujen lopuksi aika tärkeä asia. On aina ihanampaa kuulla musiikkia silloin, jos on pitänyt hieman taukoa sen kuuntelusta. En tosin ole itse kovinkaan musikaalisesti lahjakas ihminen. Ainoat soittimet, joita koskaan olen soittanut, ovat nokkahuilu peruskoulun ala-asteen musiikintunneilla

Tämä on täysin kuin minun suustani. Välillä on kausia jolloin en kuuntele mitään musiikkia (jos satunnaista radion kuuntelua ei lasketa) ja välillä, niinkuin nyt, on menossa intensiivisempi musiikinkuuntelujakso. Tovi sitten löysin 30 Second to Marsin ja heidän tuotantoaan olen kuunnellut kesän mittaan. Viime vuosien aikana olen löytänyt muun muassa Rammsteinin, Nirvanan ja jossain määrin myös Kornin sekä ehkä hieman itseänikin yllättäen, Einaudin. Einaudin musiikki tuli ensimmäisen kerran vastaan Koskemattomat - elokuvassa ja oli jotain niin kaunista että oli pakko ottaa selvää esittäjästä.

[Howl]

Onko finiläisissä vielä niitä, jotka keräävät levyjä tai ehkä jopa LP:itä? Millä perusteella ostatte levyn, jos sen löytää myös esim. Spotifystä? Millä perusteella jätätte hyllyyn?

"Kerään" CD:itä ja LP:itä. Mun keräily on lainausmerkeissä vähäisen valikoiman ja rahan takia, mutta aina kaipaan levyshoppailemaan ja sitten olen onneni kukkuloilla kun jotain kovalla vaivalla saan hankituksi <3 "Keräilyyni" ei kuulu vuosilukujen tarkistelu, joten parinkymmenen (vuosien mittaan hitaasti kasvavan) lätyn kokoelmani ei ole erityinen. CD:itä on sitten enemmän. Omistan ehkä kymmenen kasettia, mutta niitä ei löydy ei sitten mistään! Nuo mitä mulla on, on hommattu tyyliin viidelläkymmenellä sentillä per nenä. Ei haittais jos löytäis suurempia valikoimia..

Kuuntelen aika paljon vanhempaa musiikkia, joten kirppiksiltä ja divareista on suurin osa ostettu. Ostan yleensä lempibändien & artistien levyjä tai sellaisia, joita olen kuunnellut kauemmin kuin vuoden. Joskus tuli osteltua silloin tällöin kuunneltavia bändejä ja siihenkin aikaan ne jäi pölyttymään, samoin kuin nyt kun olen "kuunnellut itseni yli" niistä. Nykyään olen tarkempi mitä ostan ja mitä en. Hintakin merkitsee aika paljon, yleensä jää hyllyyn lempparienkin tuotantoa. Toisin kuin monilla muilla tässä keskustelussa, kaikki omistamani musiikki löytyy helposti myös digitaalisessa muodossa.

Spotify ja YouTube ovat päivittäisiä ystäviä, ja koska käytän puhelimen nettiä vain WiFin kautta, on koulumatkoja varten kertynyt kännykän muistikortille lähemmäs 800 kappaletta. Kuitenkin kaiken tämän väliin mahtuu aikaa kuunnella CD'itä ja älppäreitä. Ostan kädessä pideltävää musiikkia sen takia, että rentoudun paremmin kuin koneella kuunnellessa (jolloin koko maailma on siinä nenän edessä ja en keskity musiikkiin niin hyvin, se katoaa usein taustahelinäksi.) Musiikki on aika suuri osa mun identiteettiä (koska olen lame & muuten hukassa), vaikka ei se päälle päin näy ja harvoinkin kuuluu, kun vuosien saatossa olen huomannut että ketään ei kiinnosta. Mulle tuohon identiteettiin kuuluu olennaisesti myös se keräily. Se on musta vaan niin kivaa ja tunnen oloni hyväksi, kun saan valikoida omasta pikku kokoelmastani mitä tänään laitettaisiin pyörimään ja saan hypistellä kansilehtisiä samalla ^^

Olen Bloodyn kanssa samaa mieltä älppäripiireistä, niissä on raivostuttavaa elitismiä ja halveksuntaa "nykyaikaa" ja aloittelijoita kohtaan. Itse en kehdannut mennä levymessuille, kun tälläisenä huonona keräilijänä pelkäsin tulevani arvostelluksi :/ Mikä on, tiedän itsekin, ihan säälittävää, mutta silti se esti minua lähtemästä nauttimaan yhdestä lempiasioistani - levylöytöjen tekemisestä.

Musaehdotuksia? Suurena Taru Sormusten Herrasta ja Keski-Maa fanina rakastuin heti ensikuulemaltani artistiin "Lord Lovidicus" ja hänen albumiin Book of Lore Vol 1. Löytyy bandcampista. Tuotantoaan on hän tägännyt mm. sanoilla: classical, dark ambient, dungeon synth, medieval ja neoclassical, että jos yhtään

[Kosmik]

Musiikkia on niin helposti saatavilla nykyään, ettei tule enää osteltua levyjä. Sinällään se harmittaa, sillä lapsena ja teini-ikäisenä levyt oli tyyliin ne kaikkein tärkeimmät asiat, joita saattoi omistaa. En käytä Spotifyä, vaan tungen vanhaan puhelimeen kaikkia hyviä kappaleita säilöön. Mulla on siellä nyt about 300 biisiä ja kuuntelen niitä sitten töissä.

Lapsena toivottiin aina levyjä synttäri- ja joululahjaksi ja ne oli tyyliin just ne parhaimmat lahjat. :'D Muistan olleeni ihan superonnellinen, kun sain 12-vuotiaana joululahjaksi The Eminem Shown ja Spider-Man -leffan. XD Joskus äiti joutui etsimään mulle aika pitkään jotain Sum 41:n CD:tä, jota olin toivonut joululahjaksi. Olis kai joulu mennyt pilalle, jos en olisi sitä saanut. :'D Sit aina lainailtiin kaverin kanssa levyjä toisillemme (olin kateellinen sen Rammsteinin levyistä) ja kuuntelin välillä salaa veljen CD:itä, kun se ei antanut mun lainata niitä. XD Ja ai että kun mua ärsytti, kun toinen pikkuveli aina lainasi multa ilman lupaa yhtä Sum 41:n levyä ja sit se rupes halkeileen siitä keskeltä, kun sitä käytettiin niin ahkerasti.

Jotenkin nykyaikana musiikki ei ole enää niin konkreettinen asia, kun kaikki musiikki on jossain bittiavaruudessa ja lähes kaikki kappaleet pystyy vähällä vaivalla löytämään netistä. Itse kuuntelen biisejä Youtubesta ollessani koneella. Aikaisemmin jotain ei niin tunnettujen artistien levyjä joutui oikeasti haeskelemaan useammasta liikkeestä, eikä siltikään välttämättä löytynyt. Ja hassua ajatella, että joutui ostamaan levyn, jonka sisältöä ei edes tiennyt. :'D Onhan se ihan kiva, että nykyään pääsee helposti käsiksi kaikkeen ja musiikkimakukin on laajentunut sitten teinivuosien, kun on se mahdollisuus kuunnella kappaleita ostamatta niitä. Mutta samalla tuntuu kuin jotain puuttuisi. Enää ei tarvitse nähdä vaivaa, eikä käyttää rahaa, jos haluaa musiikkia kuunnella, mutta toisaalta se fiilis kun vihdoin sai sen etsimänsä/toivomansa levyn käteen. Ja kun sai selailla sitä lyriikkavihkosta ja ihastella sitä taidetta siinä, ja kuluttaa monta iltaa kuuntelemalla sen levyn läpi niin monesti, että lyriikat varmasti jäi mieleen.

Tulipa nostalginen fiilis. :'D

[Varja]

Edellisellä sivulla oli puhetta Tokio Hotelista. Kuuntelen edelleen ja oon tosi tykästyny näihin uusiin biiseihin. Suosittelen kuuntelemaan. Mikäli täältä löytyy edelleen faneja, THR-foorumi kaipailisi lisää Alieneita.

[Eririn]

Tuli taas seikkailtua YesAsia-nimisessä nettikaupassa ja osteltua kilokaupalla AKB48:n singlejä. Tilaukseen meni yksi kahden vuoden takainen sinkku (Sayonara Crawl) ja kolme uudempaa (Kibouteki Refrain, Green Flash ja Halloween Night, joka julkaistaan 25. päivä). Mulla on nyt viime aikoina ollut ihan älytön pakko saada lisää AKB:tä -kausi. Ne biisit vain on niin hyviä! Sitä paitsi on ihan kivaa omistaa osa B-raidoista ihan laillisestikin + mukana tulee aina DVD, jolla on musavideoita. Nekin on ihan kiva omistaa laillisesti. (ja ehdottomasti paras bonus on kuvakortit, joista ei ikinä tiedä, kenen jäsenen kuva tulee. Vielä ei ole Iriyama Annaa lukuun ottamatta omia suosikkeja (Shimazaki Haruka, Yokoyama Yui, Kawaei Rina (joka on kylläkin nyt entinen jäsen), Kizaki Yuria, Miyawaki Sakura) tullut, mutta toivottavasti jonkun noista mukana tulee.)

[Felia]

Asiasta kolmanteen: Onko kukaan kuunnellut Tokio Hotel:in uusinta levyä? Itse tykästyin ainoastaan kahteen biisiin, Kings of suburbia, ja Girl got a gun. En häpeä myöntää, että itselläni on kolme edeltävää levyä, mutta tuo uusin oli shokeeraava pettymys. Oikeesti, todelliset fanit (itse en lue itseäni niihin mukaan) odottivat uutta levyä, mitä viisi vuotta? Ja saavat tälläistä ylituotettua teknopaskaa?  (Sori, jos jotakuta loukkasin.)

Sillon, kun sain kuulla tuosta Tokio Hotelin uudesta levystä, menin toki sen uteliaisuuttani kuuntelemaan ja... noh, muutama biisi oli ihan kuunneltavia. Kuuntelin niitä varmaan muutamia viikkoja, mut lopulta sekin sit jäi. Fanitin bändiä joskus 2007-2010 (olin tuolloin teini-ikäinen) ihan kunnolla, mulla on kaikki levyt (paitsi uusin) ja pari live-DVD:tä, mutta kun se sit jäi tauolle, niin kuuntelu väheni samoin kuin kiinnostus koko bändiin. Uusi levy oli kyllä kieltämättä pienoinen järkytys - en voinut uskoa, että mun lempibändi oli tosiaan muuttunu niin paljon, mutta eipä tuo enää haittaa. Viisi vuotta on pitkä aika, siinä ehtii tapahtuu paljon. Ihmiset ja musiikki muuttuu. Tokio Hotel muuttui liikaa. En koskaan odottanu, et se ei muuttuis, mutta en myöskään odottanu, et se muuttuis niin paljon. Bloody, jos ihan rehellisiä ollaan, niin oot oikeessa, että se on ylituotettua teknopaskaa.

Nyt viime aikoina oon kuunnellu ihan älyttömästi Apocalypticaa. Näin sen Ilosaarirockissa livenä ja rakastuin aivan totaalisesti. ♥ Bändi oli mulle tosin tuttu jo ennestään, mutta vasta tuon Ilosaarirock-keikan jälkeen aloin ihan aktiivisesti kuuntelemaan sitä. Ensimmäisenä kuunteluun päätyi uusin levy, Shadowmaker, ja se kyllä osu ja uppos kerralla. Kerrassaan aivan loistava levy! Suosikkibiisejäni on tällä hetkellä mm. Slow Burn ja Cold Blood. Shadowmakerin myötä kuuntelin myöskin vanhempaa tuotantoa ja ei siinä pitkään tarvinnu kuunnella, kun olin aivan myyty. ♥ Farewell on tällä hetkellä ehdottomin ykkössuosikkini vanhemman tuotannon biiseistä. Se on jotenki niin kaunis, mutta samalla voimakas biisi. ♥ Muutenkin oon nyt tykästyny eritoten noihin rauhallisempiin biiseihin, vaikken kyllä tiedä miksi.

Apocalyptican ohella kuuntelen myös fiiliksen mukaan mm. Amorphista, Robinia, Sannia, Antti Tuiskua ja ulkomaalaisista bändeistä Within Temptationia, REDiä ja Daughtrya. Yleensä mie valitsen musiikin fiiliksen mukaan ja joskus sitten tulee luukutettua tiettyä bändiä/artistia hieman pidempään. Nuorempana olin melko bändi/artisti ja genre uskollinen, mutta nykyään tuo musiikkimaku on hieman laajempi. Toki raskaampi musiikki on kaikkein lähimpänä sydäntä ja sitä kyllä kuuntelen eniten, vaikka maku muuten laajempi onkin.

[Varja]

Jatkan vielä Tokio Hotelista. Se on totta, onhan KOS ihan erilainen verrattuna muihin albumeihin, mutta ottaen huomioon kuitenkin, että tässä on ollut viisi vuotta taukoa. Niin, viisi. Humanoidien aikaan esim. kaksoset oli kakskymppisiä, joten en lainkaan ihmettele sitä muutoksen ja uuden kokeilemisen halua. Halusivat tehdä tällä kertaa musiikkia siltä pohjalta, mitä itsekin kuuntelisivat. Meitä on moneen junaan, osa ei mahdu edes kyytiin. Se ei ole onneksi meiltä muilta pois, jos joku ei tykkää. Sille vaan ei voi mitään. Ei voi vaatia kaikkia tykkäämään samasta tai edes samanlaisesta musiikista. Oma mielipide saa olla, sen julki tuomiseenkin on olemassa viisaita ja ei niin viisaita keinoja. En sano, että kukaan olisi rumasti ilmaissut mielipiteensä, tää on vaan yleinen heitto tähän. Ei ole kohdistettu kenellekään. Toivottavasti lisää faneja ilmestyy vielä. Mä olen ite ollut fani muistaakseni vuodesta 2007 ja sillä tiellä ollaan edelleen.

[Lyygia]

Onko joku muukin ehtinyt jo kuunnella Maija Vilkkumaan uusimman Aja!-levyn jo läpi? Odotin sitä innoissani jo jonkin aikaa, kun löysin viime vuoden puolella Vilkkumaan musiikin uudelleen. Kunnes joet muuttaa suuntaa on yksi mun lempilevyistä, ja pikkuisen kieltämättä pelotti, että millaista matskua sieltä tulee viiden vuoden tauon jälkeen ulos. No, eipä onneksi tarvinnut pettyä!

Sinkkuna levyltä julkaistiin ekana Lissu ja mä, ja se biisi on ollut kyllä kovassa kulutuksessa. Muutenkin levyllä tuntuu olevan lyriikat ja soundit kohdallaan, ja yksikään biisi ei tunnu ns. filleriltä. Omiksi lemppareiksi on ehtinyt muodostua Lissu ja mä, Onnea ja Kenen sylissä istuit. 10/10, ei joutunut kova fani pettymään.

Seuraavaksi pitää kuunnella Johanna Kurkelan uusin levy Ingrid, jonka varmaan kuuntelisin vaikken Kurkelan fani olisikaan, koska levyn nimi on jo niin hiton suloinen! Mariskan uutta levyä odotan myös innolla, koska tykästyin häneen Pahat sudet-aikoina ja Itserakkausjuttuu oli oikein hyvä biisi. Myös Lana del Reyn Honeymoon täytyy varmaan kuunnella läpi.

Mitä levyjä finiläiset odottavat?

[Felia]

Asiasta kolmanteen: Onko kukaan kuunnellut Tokio Hotel:in uusinta levyä? Itse tykästyin ainoastaan kahteen biisiin, Kings of suburbia, ja Girl got a gun. En häpeä myöntää, että itselläni on kolme edeltävää levyä, mutta tuo uusin oli shokeeraava pettymys. Oikeesti, todelliset fanit (itse en lue itseäni niihin mukaan) odottivat uutta levyä, mitä viisi vuotta? Ja saavat tälläistä ylituotettua teknopaskaa?  (Sori, jos jotakuta loukkasin.)

Sillon, kun sain kuulla tuosta Tokio Hotelin uudesta levystä, menin toki sen uteliaisuuttani kuuntelemaan ja... noh, muutama biisi oli ihan kuunneltavia. Kuuntelin niitä varmaan muutamia viikkoja, mut lopulta sekin sit jäi. Fanitin bändiä joskus 2007-2010 (olin tuolloin teini-ikäinen) ihan kunnolla, mulla on kaikki levyt (paitsi uusin) ja pari live-DVD:tä, mutta kun se sit jäi tauolle, niin kuuntelu väheni samoin kuin kiinnostus koko bändiin. Uusi levy oli kyllä kieltämättä pienoinen järkytys - en voinut uskoa, että mun lempibändi oli tosiaan muuttunu niin paljon, mutta eipä tuo enää haittaa. Viisi vuotta on pitkä aika, siinä ehtii tapahtuu paljon. Ihmiset ja musiikki muuttuu. Tokio Hotel muuttui liikaa. En koskaan odottanu, et se ei muuttuis, mutta en myöskään odottanu, et se muuttuis niin paljon. Bloody, jos ihan rehellisiä ollaan, niin oot oikeessa, että se on ylituotettua teknopaskaa.

Nyt otan sanani takaisin. Tuli ilmaistua tuo mielipide Tokio Hotelin uusimmasta tuotannosta liian kärkkäisesti ja ennen kaikkea liian hätäisesti. Kuuntelen tässä parhaillaan Kings of Suburbia -levyä pitkästä aikaa uudestaan ja mun täytyy myöntää, ettei se oikeasti kuulosta niin pahalta kuin olen antanut aikaisemmassa viestissä ymmärtää. Tuo "ylituotettu teknopaska" ei todellakaan ollut parhain tapa kuvata muuttunutta soundia - ehkä tuo kärkäs mielipide johtui vaan siitä, etten ole oikein vieläkään täysin hyväksyny soundin muuttumista. Kyseessä kuitenkin oli lempibändini ja tottakai niin suuri muutos järkytti. Rehellisesti sanottuna en tiedä, mitä sanoa KOSista. Osa biiseistä kyllä kuulostaa jopa ihan hyviltä, kuunneltavilta, osa taas on siinä rajalla että uppooko vai ei. Melkoisen hämmentävä albumi on kyseessä. Ehkä mun pitäisi vaan kuunnella sitä useammin, niin lopullinen mielipiteeni selviäisi...

Mutta siis, kiteytettynä, olin pahasti väärässä - kyseinen albumi ei ole ylituotettua teknopaskaa. Ei se ehkä ole vielä sitä nykyajan mainstreamiakaan, mutta vähän sinne päin kuitenkin.


Mitä levyjä finiläiset odottavat?

Harvoin enää odotan minkään tietyn bändin/artistin levyjä, mutta toki uutta tuotantoa on aina kiva saada ja kuunnella. Viimeisin levy, jota oikeasti odotin, oli Amorphiksen Under The Red Cloud, joka julkaistiin 4.9. Ei mulla mitään suurempia odotuksia levyä kohtaan ollut - olin tavallaan varma, että hyvä se tulee olemaan. Ja kyllä se hiton hyvä onkin! Tällä hetkellä suosikkibiisejäni ovat Death of a King, Sacrifice ja Bad Blood. Innolla odotan lokakuun keikkaa, että pääsee kuulemaan noita uusimpia biisejä livenä.

[embled]

Mitä levyjä finiläiset odottavat?

Itellä on ollu lähiaikoina odotuksessa Turmion Kätilöiden uusin, joka ilmestyyki jo ylihuomenna! Singlelohkasuna julkastu Vastanaineet kuulosti oikein mainiolta, Hyvissä Höyryissä ei iskeny niin lujaa. Eiköhän tuolta kuitenki oo mainiota tavaraa tulossa. Samoin sitte heti keikkatauon alkamisesta asti on ollu odotuksessa Stam1nan tuleva levy. Jotenki se, mitä Hyrde on tulevan levyn sisällöstä sanonu sai mut ihan täysillä liekkeihin (plus vielä se että synasoundeja! soolo! pliis!). Myöskin Joutsenniemi tuottajana ja Bogren miksaajana kuulostaa hyvältä. Millä tässä malttaa vielä kevääseen elää... (Minäkö innoissani? En myönnä.) Apulanta ja Chisu tulee varmaan tsekattua albumien ilmestyttyä, mut kumpaakaan en oo kummemmin oottanu.

// Ai, Verjnuarmu julkasee uuden levyn ens kuussa. Jäädäänpä oottelemaan!

Hitto vieköön. Tuli kuunneltua Musen Drones läpite vasta tänään töissä. Miks en oo kuunnellu sitä aiemmin? Pitää kuunnella muutaman kerran uudestaan ja pureutua biiseihin oikein kunnolla.

[kiilibiili]

Mitä levyjä finiläiset odottavat?

Ehdottomasti odotan Hukan ja Maman debyyttialbumin julkaisua, joka pitäisi olla ihan käsillä jo. Tykkäsin jo UMK14-aikoina heidän Selja-biisistään, mutta koska oma suosikki silloin UMK:sta oli Softengine, niin ei jotenkin tullut kuunneltua enempää. Mun onnekseni lempibändini Pimeyden Tavastian-keikkaa oli lämppäröimässä juurikin Hukka ja Mama, ja ihastuin heihin ihan täysin. Niin symppiksiä että hymyilin vaan typerästi koko keikan ajan. Sen jälkeen oon luukuttanut niitä ainoita löytämiäni biisejä eli Ei ole pohjaa ja Selja, joista jälkimmäiseen varsinkin pystyn samaistumaan. Kävin toisenkin kerran heitä kattomassa, kun olivat taas Pimeyttä lämppäämässä. En malta oottaa esim. Yön pimein hetki ja Peilipallon alla -biiseistä studioversioita!

Ja kai se nyt on myönnettävä, vaikka en tiedä onko levyjulkaisusta lähiaikoina toivoakaan, että ootan hirveästi Olavi Uusivirran uutta levyä. Tai ees lisää uutta matskua! Hän laulaa kuin kuolisi huomenna oli ihan mahtava biisi, ja tätä eilen julkaistua Rakastajat-biisiä voisin sanoa jopa yheksi Olavin kaikkien aikojen parhaista biiseistä. En kykene kuuntelemaan itkemättä sitä Pliis Olavi, mä haluan nää levylle!

[Natura Morta]

Mitä levyjä finiläiset odottavat?
Mä en NYT odota mitään levyä (mutta koen tän hyväksi keinoksi saada avattua viestisaldo), mutta viimeks odotin tossa elokuun lopulla Tiisun levyä Elämän koulu. Useemmin tulee odoteltuu, että joku bändi julkasee uuden sinkun.

[Eririn]

Mitä levyjä finiläiset odottavat?
Just nyt odottelen YesAsiasta tilaamaani neljän levyn pakettia, jossa ovat AKB48:ltä singlet Sakura no Shiori, Heavy Rotation ja Gingham Check, sekä SKE48:ltä Maenomeri. Samalla odottelen myös AKB48:n tulevaa singleä, joka tulee olemaan alkuperäisjäsen Takahashi Minamin viimeinen, joten toivon sen olevan hyvä (sekä A-raidan että Takaminan todennäköisen valmistujaiskappaleen). Samalla odottelen myös AKB:n tulevaa kokoelmalevyä ja varsinkin kansien julkaisua, jotta voin päättää, ostanko levyn ylipäänsä ja jos niin, niin minkä version (siitä julkaistaan kolme versiota).