Kirjoittaja Aihe: Petturi (K-11) Hrm/D, (G/D) [romance, draama]  (Luettu 4070 kertaa)

Tiikerililja

  • Pikkutyttö
  • ***
  • Viestejä: 106
  • When I wanted to cry, I wasn't allowed.
Petturi (K-11) Hrm/D, (G/D) [romance, draama]
« : 18.08.2007 10:55:35 »
Title: Petturi
Author: Tiikerililja
Genre: Romance, draama
Pairing: Hermione/Draco, (Ginny/Draco)
Rating: K-11
Summary: Perustuu Ginnyn kuudenteen vuoteen Tylypahkassa, jossa hänen parhaasta ystävästään tulee petturi.
Disclaimer: En omista hahmoja. Ne kuuluvat yksinomaan J.K Rowlinille.
Warnings: Sisältää raiskausyrityksen viimeisessä osassa!
A/N: Toivon koko sydämestäni saavani kommentteja  ;)  ;)

OSA 1.

"Ron ja Ginny, lopettakaa heti se toisianne huitominen!"
"Tuo veti minua hiuksista!"
"Tuo aloitti!"
"Sama se kuka aloitti, nyt se loppuu!"
"Molly, rauhoitu nyt vähän! Ja te kaksi; jos ette osaa käyttäytyä pöydässä, voitte nousta. Onko selvä?"
"Kyllä isä", sisarukset mumisivat, loivat toisiinsa murhaavat silmäykset ja jatkoivat syömistä.

Mutta ei kulunut minuttiakaan, kun Ron mumisi:

"Ei mikään ihme, että Harry jätti sinut…"

Nyt Ginny ei kertakaikkiaan voinut hillitä itseään; hän puristi kätensä nyrkkiin ja iski sillä kivuliaasti veljeään poskelle. Iskun voimasta Ron kaatui lattialle vetäisten samalla vieressä istuvan Harryn mukanaan. Hermione taas nousi säikähtäneenä tuoliltaan tarkastamaan poikien kunnon, mutta pahaksi onneksi Ginny työnsi samalla tuolinsa kauemmaksi pöydästä jolloin Hermione kompastui tuolin jalkaan ja kaatui suoraan Ronin päälle, joka ulvahti tuskasta. Herra Weasley kiirehti auttamaan heitä pystyyn, kun taas Molly raivosi Ginnylle.

"Nyt menit kyllä liian pitkälle, nuori nainen! En siedä tällaista käytöstä tässä talossa! Mars huoneeseesi siitä!"

Ginny tuijotti vihaisesti äitiään ja lähti raivoa pursuten yläkertaan. Päästyään huoneeseensa hän paiskasi oven kiinni takanaan, nappasi pöydältä lasijoutsenen, jonka Ron oli antanut hänelle syntymäpäivälahjaksi, ja heitti sen raivoissaan seinään niin, että se hajosi sirpaleiksi. Teki hyvää kuulla jonkun särkyvän, koska silloin Ginny tiesi, että piti rauhoittua. Hän lysähti sängylleen ja katsoi ulos ikkunasta. Ulkona satoi, oli pimeää ja varmasti kylmääkin. Miksi kaiken piti olla nykyisin niin vaikeaa? Mitä hän oli tehnyt, että oli saanut veljensä vihan päälleen? Ei mitään!
Hermionen tulo huoneeseen keskeytti hänen ajatuksensa. Tyttö asteli varovasti Ginnyn viereen sängylle kuin odottaen tämän saavan toisen raivokohtauksen. Hermione huomasi lasijoutsenen sirpaleet lattialla ja kysyi varovasti:

"Taisit hiukan sekoilla?"
"Kaikki on sen sian syytä! Hänen takiaan minä sen kohtauksen järjestin!" Ginny vaikeroi.
"Ginny, tiedän, että olet Ronille vihainen, mutta muista: riitaan tarvitaan aina kaksi".
"Tiedän tiedän! Mutta… Hän sanoi, että ei ole ihme etten ole enää Harryn kanssa yhdessä…"
"Mitä? Mutta kyllähän Ron tietää oikean syyn teidän eroonne", Hermione sanoi epäuskoisesti.

Hänen mielestään Harry oli osoittanut tunteensa Ginnyä kohtaan oikealla tavalla; huolehtimalla ettei kukaan voisi vahingoittaa tätä Harryn kautta. Harry oli sanonut että kuolonsyöjät voisivat satuttaa Ginnyä saadakseen pojan käsiinsä, ja tämän turvallisuudesta huolehtiminen oli oikeaa välittämistä jos mikä. Ginny alkoi nyyhkyttää ja halasi Hermionea.

"Voi Hermy… Sano sinä, miksi hän tekee minulle näin! Miksi? Miksi?"

Hermione kietoi kätensä ystävänsä ympärille. Ginnyllä oli nyt raskasta, varsinkin, kun hänen veljensä Bill oli kuollut yllättäen. Kaikki luulivat hänen toipuvan Harmaaselän hyökkäyksestä, mutta toisin kävi. Veljen kuolema oli ehkä muuttanut myös Ronia… Hermione kohotti Ginnyn kasvoja ja sanoi rohkaisevasti:

"Ginny, Ron on veljesi ja rakastat häntä".
"Minä rakastin sitä entistä Ronia", Ginny vastasi kyyneliään pyyhkien. "Kumpa vain saisin hänet takaisin…"

Hermione veti ystävänsä pystyyn kanssaan ja kävi siivoamassa lasinpalaset lattialta. Sitten hän tuli takaisin Ginnyn luokse ja sanoi:

"Sinä saat hänet takaisin…"

Sitten hän ojensi lasinsirpaleet tälle ja jatkoi:

"… ajan kanssa".

Ginny otti palaset, tarkasteli niitä hetken, loi Hermioneen hyväksyvän ilmeen ja säilöi sirpaleet.

*************************************************************************************************************************

Weasleyn perhe saapui laiturille 9 ja ¾ lievästi etuajoissa. Juna kyllä seisoi paikoillaan, mutta harva oli astunut siihen saati sitten tullut asemalle. Harry ja Ron olivat nähneet myös ajoissa saapuneet Lunan ja Nevillen, ja menneet näiden kanssa junaan. Arthur ja Molly seisoivat jossain taaempana juttelemassa Nevillen isoäidin kanssa, ja tytöt istuivat laiturin penkillä.

"En tiedä miten olisin tullut toimeen ilman tätä…" Ginny huokasi, ja jatkoi nähtyään Hermionen kysyvän ilmeen: "Tylypahkaan palaamista siis".
"En minäkään. Kun on käynyt jo kuusi vuotta taikakoulua, olisi varmaan vaikeaa sopeutua takaisin jästikouluun".
"No, minä haluan hyvän työpaikan. Ja ties mitä olisin tehnyt jos kouluun ei olisi voinut enää palata…"
"Ja olen varma että Ronkin rauhoittuu hieman päästessään taas purkamaan vihaansa taikomalla".
"Toivottavasti… Sitä patsi minä -- Voi Merlin! Katso tuonne Hermione!"

Hermione katsoi Ginnyn osoittamaan suuntaan, muttei ensin tajunnut mitä tämä tarkoitti. Asemalle oli jo saapunut reilusti ihmisiä ja monet näyttivät Hermionen mielestä tutuilta, ei mitenkään erikoisilta. Hän katsoi kummissaan Ginnyä, joka osoitteli kiivaasti jonnekin junan kohdalle.

"Tuolla noin! Veturin vieressä! No nyt on joku edessä… No nyt! Näätkö?"

Hermione katsoi uudestaan, ja näki Draco Malfoyn, joka seisoi Pansy Parkinsonin kanssa aivan veturin vieressä. He ilmeisesti riitelivät, koska molemmat aukoivat tiuhaan tahtiin suutaan ja kun Draco tönäisi Pansyä kauemmas, tyttö löi tätä avokämmenellä poskelle. Pansy lähti raivoissaan junaan, kun vihainen Draco huusi poskeaan pidellen jotain tämän perään. Hermione katsoi Ginnyä huvittunut ilme kasvoillaan ja sanoi:

"Ja pitäisikö tuon todistaa jotakin?"
"No miksi ei? He ovat selvästi eronneet, tuskin haluavat nähdä toisiaan!"
"Kuule Ginny, en haluaisi olla ilonpilaaja, mutta, että sinä ja Draco… Se.. Se ei vaan toimi".
"Miten niin? Etkö ole lukenut Taikuuden Historiasta Godric Rohkelikosta?"
"No tietysti olen! Mutta miten se tähän liittyy?"
"No sittenhän sinä tiedät, että hänellä olisi mahdollisesti ollut vaimo Luihuisesta. Mikä sen nimi nyt olikaan... Joku Anastacia..." Ginny yritti muistella.
"Niin tiedän, mutta minä olen lukenut asiasta tarkemmin. Katsos, saatiin selville ettei kyseinen nainen ollutkaan hänen vaimonsa, vaan serkkunsa. He olivat niin läheisiä toisilleen, että heitä on luultu aviopariksi alusta asti. Ajan myötä he kuitenkin alkoivat käyttäytyä kuten omassa tuvassaan kuuluu, ja he erkanivat toisistaan", Hermione selosti.
"Hällä väliä! Minä aion silti vaalia tunteitani sen päivän varalle, jos meistä tulisikin jotain, menee siihen sitten kymmenen tai yli kolmekymmentä vuotta! Minä jaksan odottaa".
"Saat odottaa turhaan…"

Ginny ei ehtinyt väittää vastaan, kun Molly ja Arthur saapuivat heidän luokseen.

"Pitäkääpäs kiirettä tytöt", Arthur sanoi. "Juna lähtee neljän minuutin päästä!"
"Selvä on", tytöt sanoivat, mutta Ginny joutui vielä jäämään kuunnellakseen äitinsä hyvästejä.
"Olkaa sitten oikein ahkeria koulussa, ja muista Ginny olla kiltti veljellesi. Ja kulta, yritä nyt ihan tosissaan…"

Ginny nyökkäsi vastaukseksi ja lähti Hermionen perään joka oli jo junassa. Hän itse jäi vielä seisomaan junan vierelle ja katsoi suoraan Dracoon, joka seisoi tismalleen samassa paikassa kuin aikaisemmin. Pansyn paikalla oli hänen äitinsä, joka oli kumartuneena katsomaan poikansa poskea. Poika työnsi äitinsä hellästi pois, ja he halasivat jäähyväisiksi.

Ei hän voi olla kokonaan paha. Täysin paha ihminen ei välitä edes lähimmäisistään, mutta hän välittää edes omasta äidistään. Sekin merkitsee jo jotain. Hänessä on oltava jotain hyvääkin…
« Viimeksi muokattu: 15.03.2015 01:05:04 kirjoittanut Kaapo »
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni.
Aivan sama tunne, kuin koskettava tuuli.
Pieni ja hento ote – siinä kaikki.

Tiikerililja

  • Pikkutyttö
  • ***
  • Viestejä: 106
  • When I wanted to cry, I wasn't allowed.
Re: Petturi (PG-13) Hrm/D, (G/D)
« Vastaus #1 : 20.08.2007 20:29:36 »
OSA 2.

Paluu Tylypahkaan oli toki iloinen asia, mutta kaikkien oli vaikea sopeutua koulun uuteen ilmapiiriin. Säännöt olivat paljon tiukemmat, eikä Tylyahoon enää menty lauantaisin. Kummituksia näkyi harvoin vaikka ennen niitä oli näkynyt monta kertaa päivässä. Myös Riesu pysytteli poissa näkyvistä, mikä tietenkin oli hyvä asia. Ilmapiiri oli hyvin jännittynyttä ja pelkäävä. Mutta ei kouluun tulo ollut pelkkää kärsimystäkään; Harry, Ron ja Hermione kulkivat kolmistaan ja kun Ginny ja Ron kohtasivat, nämä eivät riidelleet vaan vaihtoivat pari sanaa ja jatkoivat matkaa. Veli oli selvästi palautumassa omaksi itsekseen, Ginny mietti. Hermione oli vihjaillut jotain siihen suuntaan, että oli hiukan jutellut Ronin kanssa heidän ollessaan valvojaoppilaitten tarkastuskierroksella junassa… Ginnyn ei siis tarvinnut murehtia väleistään veljeensä, vaan keskittyi tarkkailemaan Dracoa. Ensimmäiset päivät hän ja Pansy olivat erillään, mutta ei kulunut aikaakaan, kun he jo liikuskelivat samassa jengissä. Ginnyn sisällä kiehui, mutta hän yritti ajatella, ettei pojan ja Pansyn suhde ehkä kestäisi kauan.
Perjantai-päivän viimeiseltä tunnilta, eli Yrttitiedolta, Ginnyn ryhmä pääsi hiukan aikaisemmin. Muiden maliksiessa suureen saliin tyttö suunnisti suoraan oleskeluhuoneeseen ja ryhtyi viimeistelemään Ennustuksen läksyä. Hän oli syventynyt tähtikarttaansa niin keskittyneesti, että säikähti puolikuoliaaksi kuullessaan jonkun tulevan makuusalista.

"Ginny? Sinäkö täällä oletkin? Olinkin kuulevinani ääniä".
"Voi Harry, säikäytit minut kuoliaaksi!" Ginny sanoi huomatessaan portaikossa seisovan Harryn. "Mitä sinä muuten täällä teet?"
"Samaa voisin kysyä sinulta".
"Pääsimme tunnilta aikaisemmin ja tulin suoraan tänne. Entäs itse?"
"Iski kamala päänsärky tunnin alussa. Sain tulla tänne lepäämään. Onneksi se oli professori McGarmiwan tunti, muutoin en olisi ehkä päässyt…" Harry sanoi.

Harry käveli Ginnyn viereen ja katseli tämän tähtikarttaa.

"Sinä näyt todellakin panostavan kouluun".
"Niin no… Haluan, että tulevaisuuteni on turvattu. On pakko pärjätä hyvin, varsinkin nyt, kun on paljon vaikeammat ajat. Entä itse? Mitä sinä olet ajatellut tehdä?"
"No, aion tietenkin taistella Voldemortia vastaan. Mutta mitä sen jälkeen teen, en tiedä. En edes tiedä oliko kouluun palaaminen viisasta…"
"Kuule Harry, minusta sinä olit urhea kun päätit palata", Ginny sanoi rohkaisevasti. "Olit sanonut, että jäisit Godricin notkolle".
"Niinhän minä ajattelin, mutta oli jotenkin niin vaikeaa katsoa vanhempien hautaa. Ja muutenkin oli rankkaa olla siellä… Tylypahka antaa edes hetkeksi jotain muuta ajateltavaa…"

Silloin muotokuva-aukko avautui ja oppilaat alkoivat rynniä sisään, Ron ja Hermione viimeisten joukossa.

"Hei Harry", Ron tervehti. "Mikä on olo?"
"Parempi nyt, kun sain levättyä. Miten meni tunti?"
"Se oli tuskaa… En älynnyt niistä ihme-kaavoista hölkäsen pöläystä".

Hermione korjasi:

"Ron, ne eivät ole mitään ihme-kaavoja vaan muodonmuutos-yhtälöitä. Muuten Ginny, lähtisitkö seurakseni kirjastoon? Nämä kirjat pitäisi palauttaa mutten jaksa kantaa niitä kaikkia yksin".

Ginny nyökkäsi vastaukseksi ja otti osan kirjoista käsiinsä. Sitten tytöt lähtivät kohti kirjastoa.

"Voitko kuvitella Ginny; kirjaston sulkemisaikaa on aikaistettu usealla tunnilla! Ennen siellä saattoi olla vielä myöhään yöhön, mutta nyt se suljetaan jo miltein heti tuntien päättymisen jälkeen!"
"He haluavat vain vahtia ettei mitään tapahdu meille. Ei kukaan halua lisää ruumiita Dumbledoren jälkeen", Ginny sanoi.
"Mutta voisivat he silti edes -- Ginny, miksi pysähdyit?"
 
Ginny oli toden totta pysähtynyt kuin seinään, ja vetäisi kiireesti Hermionen nurkan taakse. Hermione ei edes ehtinyt sanoa mitään, kun Ginny osoitteli jo hervottomasti käytävän päähän.

"Katso, Hermione. Hän on siellä…"

Ja Hermione katsoi, ja näki Dracon joka käveli hitaasti heitä päin. Yllättäen Ginny nappasi loputkin kirjat Hermionelta ja sanoi ettei voinut kohdata poikaa ollessaan "niin kamalan näköinen". Hän pyysi Hermionea harhauttamaan Dracoa, jotta hän pääsisi livahtamaan kirjastoon. Hermionen mielestä Ginny oli mennyt päästään vialle, mutta astui kuitenkin esiin. Hän ei ollut huomannut Dracon tulleen jo lähelle, ja siksi kaatoi tämän vahingossa maahan.

"Mitä hemmettiä?!" Draco huusi, ja Ginny käytti tilaisuuttaan hyväkseen ja livahti näkyvistä.

Säikähtänyt Hermione taas ryhtyi auttamaan Dracoa pystyyn, vaikkei edes tiennyt miksi. Kun poika nosti katseensa tyttöön, Hermione luuli tämän riuhtaisevan itsensä irti. Mutta niin hän ei tehnyt. Seisoi vain hetken aikaa tuijottamassa Hermionea ja sanoi sitten:

"Kas, Kuraverinenhän se siinä. Mitäs se pikkuinen tekee tähän aikaan käytävillä?"

Hermione ei pitänyt siitä, että Draco kutsui häntä sekä kuraveriseksi että pikkuiseksi, ja se sai hänet suuttumaan.

"Ei kuulu sinulle, Malfoy", hän tiuskaisi. "Äläkä kutsu minua pikkuiseksi!"
"Voi olla ettei kuulukaan minulle, mutta voin kutsua sinua ihan miten haluan…"
"Pois edestäni saastainen rontti!"

Yllättäen Draco tarttui kiinni tytön ranteistä ja työnsi seinää vasten.

"Suosittelisin perumaan sanasi, karvas manteli", hän sanoi kuulostamatta silti vihaiselta. Hän ei kuulostanut miltään...
"Anteeksi mikä?! Karvas manteli?!"

Draco nauroi:

"Sopii hyvin tyyliisi. Etkös tiedä, että pidän tuhmista tytöistä?"
"Pikemminkin huorista, kuten tyttökaverisi! Ellei hän olisi Luihuisessa, varoittaisin häntä sinu--"

Äkkinäinen suudelma keskeytti Hermionen. Ensin hän pyristeli vastaan kiroten koko Malfoyn sukua. Mutta aivan yllättäen Dracon väkivaltainen suudelma muuttui helläksi, ja sai Hermionenkin  rentoutumaan. Väkisinkin hän vastasi suudelmaan, ja kuin huomaamattaan, he olivat jo ajautuneet viereiseen luutakomeroon.
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni.
Aivan sama tunne, kuin koskettava tuuli.
Pieni ja hento ote – siinä kaikki.

IsaBell

  • ***
  • Viestejä: 17
Re: Petturi (PG-13) Hrm/D, (G/D) 2.osa tullut!
« Vastaus #2 : 22.08.2007 18:38:57 »
Hehhee.. 8'D Ensiks JATKOA! toiseks älyhyvä ; >> jäin koukkuun ; >> tai no ainaha miä jään Draco/Hermione-ficceihi koukkuu mut tää on hyvä ; >> ;)  :roll:
Nyt ei oo kaikki murot kulhossa ja inkkarit kaanoteissa : <<

emmöö

  • ***
  • Viestejä: 85
  • jöö vinkvink
Re: Petturi (PG-13) Hrm/D, (G/D) 2.osa tullut!
« Vastaus #3 : 24.08.2007 13:00:51 »
Okei, ehkä sinunkin pitää saada kommenttia, vaikka olenkin vähän laiskimus.. : D
Tämä on tosi hyvä ficci, luin silloin pidemmälle, missä sitten olikaan. Tykkään myös niistä seuravista luvuista, jotka voisitkin piakkoin tänne laittaa..(?)
Tähän jää koukkuun, kuten IsaBell sanoi. Hermione/Draco on aina ollut lempparini, ja sitä alkaa koko aika olla vähemmän. Lukuja ficceihin tulee aina vain harvemmin, johtuisikohan siitä että kesäloma loppui? *tirsk*
Kirjoitusvirheitähän ei todellakaan löydy, paitsi että "kuraverinen" kirjoitetaan pienellä, ja tuollaisia oli vähän. Mutta siis sellaisia kunnon kivoja virheitä ei näy.. (:
Pidät yllä Puoliverisen Prinssin tapahtumia alusta asti, mikä on oikeasti hyvä juttu, jota kaikki eivät aina taida/muista ottaa huomioon.
Kaikki henkilöt olivat kuin suoraan kirjoista, siis eri juonella, tietty.
Tässä ficissä on hieno idea, ja Ginnyä ei paljon ole, siis Hermione/Draco parituksissa.  Se on oikeasti harvinaista.


HUOM! Spoilaa seuraavia lukuja!
Jos en nyt väärin muista, Hermione kertoo Ginnylle hänestä ja Dracosta, ja Draco aloittaa Ginnyn kanssa, koska tahtoo Hermionen mustasukkaiseksi. Näinhän se meni?

Kiitsistän ja odotan jatkoa muiden kanssa,
>emmöö
Roar, roar, Gryffindor!

Tiikerililja

  • Pikkutyttö
  • ***
  • Viestejä: 106
  • When I wanted to cry, I wasn't allowed.
Re: Petturi (PG-13) Hrm/D, (G/D) 2.osa tullut!
« Vastaus #4 : 24.08.2007 14:39:50 »
Sitä en voi kertoa  :o Aika jännää et oot lukenu tämän ja muistat sen aika hvin  :D  Jatkoa tulee kunhan olen korjannut seuraavan osan. ;)
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni.
Aivan sama tunne, kuin koskettava tuuli.
Pieni ja hento ote – siinä kaikki.

Tiikerililja

  • Pikkutyttö
  • ***
  • Viestejä: 106
  • When I wanted to cry, I wasn't allowed.
Re: Petturi (PG-13) Hrm/D, (G/D) 2.osa tullut!
« Vastaus #5 : 24.08.2007 15:40:28 »
Anteeksi, että osa on lyhyt  :o

OSA 3.

Ginny kurkisti nurkan takaa käytävälle muttei nähnyt ketään. Hän huokaisi helpotuksesta ja lähti kohti oleskeluhuonetta. Minneköhän Hermione oli mennyt? Olikohan tämä lähtenyt jo vai piileskelikö hän jossain? Jospa hän oli houkutellut Dracon kauemmas ja… Ginny pudisteli päätään. Miksi hän oli ollut niin lapsellinen, että oli laittanut Hermionen harhauttamaan Malfoyn niin, että hän itse olisi päässyt pois näkyvistä? Ystäville ei niin tehty! Ginny oli varma ettei Hermione tekisi hänelle sellaista… Kunhan hän löytäisi ystävänsä, hän pyytäisi tältä anteeksi typerää käytöstään. Mutta ensin oli päästävä oleskeluhuoneeseen ennen kuin Voro äkkäisi hänet…

*************************************************************************************************************************

Hermione korjaili vaatteitaan lattialta. Hän olisi tosin jäänyt mieluummin Dracon viereen makaamaan, mutta oli jo myöhä ja halusi ehtiä takaisin ennen kuin kaverit huolestuisivat. Hermionen oli vaikea hillitä itseään kun poika siveli hänen kylkiään kysellen:

”Mitä sanot, pikkuinen? Oliko se ihanaa?”
”Ei”, Hermione vastasi oitis. ”Se oli mahtavaa! Entä mitä sinä ajattelet?”
”Ajattelen… Että et olekaan sellainen kuin aluksi ajattelin”.
”Mitä tuo tarkoitti Malfoy?” Hermione kysyi muka loukkaantuneena.
”Tarkoitan sitä muruseni”, Draco vastasi ja kietoi kätensä tytön ympärille. ”Että vaikka olet kuraverinen, tai siis jästisyntyinen, olet todella hyvä sängyssä”.
”Draco!” Hermione nauroi ja löi poikaa hellästi nyrkillä.

Sitten he suutelivat pitkään toisiaan, kunnes Dracokin alkoi etsiskellä paitaansa. Hermione katsoi häntä ja mietti kehtaisiko kertoa Ginnylle tästä… Voi Merlin sentään, Ginny! Hän oli tyystin unohtanut, että Malfoy oli Ginnyn ihastus, ja Hermione oli maannut tämän kanssa! Voi hemmetti! Mitä Hermione nyt tekisi? Hän ei voisi enää ikinä katsoa Ginnyä silmiin…
Hermione nappasi viittansa lattialta ja katsoi Dracoa säikähtäneesti.

”Mitä nyt, kulta?” poika kysyi.
”Draco, älä sano minua kullaksi. Tämä oli virhe. Minä en… Anna anteeksi!”

Hermione ryntäsi ulos luutakomerosta kohti oleskeluhuonetta ja yritti pidätellä itkuaan. Mutta lopulta suru ja epätoivo veivät voimat ja tyttö kaatui lattialle nyyhkyttäen. Lopulta hän itki jo kovaäänisesti, mutta hän ei välittänyt. Ei väliä vaikka Voro tulisi ja määräisi hänet jälki-istuntoon. Hän ei välittänyt enää mistään, koska millään ei ollut enää merkitystä, sillä hän tiesi menettävänsä ystävänsä tekojensa seurauksena.

*************************************************************************************************************************

Oleskeluhuone tyhjeni hiljalleen, kun oppilaat lipuivat makuusaleihin. Ginny istui nojatuolissa takan edessä ja odotti Hermionea, joka ei ollut vielä saapunut. Tämä ei ollut hänen tapaistaan, Ginny mietti. Hermione oli aina täsmällinen, joten miksi hän jäisi käytäville hillumaan kiellettyyn aikaan? Ehkäpä tämä odotti yhä ystäväänsä… Tai Draco oli tehnyt hänelle jotain! Ginny vilkaisi säikähtäneenä Ronia ja Harryä. jotka pelasivat yhä velhoshakkia. Hän aikoi juuri nousta lähteäkseen etsimään Hermionea, kun tämä ryntäsi sisään muotokuva-aukosta.

”Hermione, mikä hätänä?” Ron kysyi nähdessään tytön itkuiset kasvot.

Ginnykin pelästyi nähtyään, kuinka surkeassa kunnossa Hermione oli ja toisti veljensä kysymyksen. Mutta Hermione ei vastannut vaan syöksyi oitis makuusaliin Ginny kannoillaan. Hermione heittäytyi sängylleen ja itki tyynyään vasten. Ginny istui varovasti ystävänsä viereen ja kysyi uudestaan:  

”Mitä on tapahtunut Hermione? Tekikö Draco sinulle jotain?”

Itku loppui kuin seinään. En voi kertoa, Hermione ajatteli pakokauhun vallassa. En voi kertoa rakastelleeni Dracon kanssa… Menettäisin ystävän jos sen teen. Pakko valehdella…

Hermione nousi istumaan ja kuivasi kyyneleitään.

”Ei kun… Voro äkkäsi minut ja… Otti 40 pistettä Rohkelikolta”.
”Siinäkö kaikki?” Ginny kysyi. ”Voi Hermione, luulin sen olevan jotain vakavampaa”.

Sitten hän halasi ystäväänsä ja jatkoi rauhoitellen:

”Ei pisteillä väliä, kunhan meillä on toisemme. Eikä edes Draco ole minulle yhtä tärkeä kuin sinä. Jos hän olisi satuttanut sinua, vaihtasin heti rakkauden kohdettani”.

Hermione nyökkäsi vastaukseksi. Nyt hän oli todella liemessä. Mitäs sitten, kun Draco tulisi puhumaan hänelle? Mitä jos Ginny kuulisi asiasta? Voi Merlin minkälaiseen jamaan hän oli itsensä saanut…

*************************************************************************************************************************

Koko viikon Hermione yritti vältellä Dracoa, mikä ei kuitenkaan ollut ihan helppoa. Ensinnäkin Ginny halusi koko ajan nähdä edes vilauksen pojasta ja jos Hermione olisi kieltäytynyt tulevansa tämän lähelle, Ginny olisi heti alkanut epäillä jotakin. Toisekseen Hermione huomasi Dracon tuijottelevan häntä aina, kun he sattuivat näkemään toisensa. Joka kerta suuressa salissa Hermione vilkaisi luihuisten pöytään, jossa Draco vilkuili Hermionea loukkaantuneen ja turhautuneen näköisillä kasvoillaan. Joka kerta tyttö laski katseensa alas ollessaan surullinen siitä, ettei voinut selittää tilannetta pojalle. Pian huono omatunto alkoi solvata Hermionea jo toden teolla; tuntui siltä kuin kaikki tuijottaisivat häntä tietäen hänen salaisuudestaan. Ruoka ei maistunut ja tyttö oli todella masentunut. Ei pelkästään ystävänsä pettämisen takia, vaan myös siksi, koska oli alkanut rakastaa Dracoa. Välttely vei voimia, kun tuntui siltä kuin olisi vedetty kahteen suuntaan ja saattaisi haljeta kahtia millä hetkellä hyvänsä. Lopulta Hermione ei kestänyt enää vaan kertoi Harrylle tapahtuneesta. Hermione pelkäsi Harryn suuttuvan, koska hän ja Dracohan olivat vihollisia, mutta Harry ei kuitenkaan keskeyttänyt Hermionea, joka todella kaipasi kuuntelijaa.

”En tiedä mikä minuun meni… Se vain… tapahtui. Voi Harry, sano mitä minun pitäisi tehdä”.
”Olen vakaasti sitä mieltä, että Ginnyn olisi pakko tietää”, Harry sanoi.
”Ei! En voi kertoa! Satuttaisin Ginnyä, jos sen teen!” Hermione kauhistui.
”Vielä enemmän satutat häntä, kun valehtelet hänelle. Ja mitä jos Malfoy on levittänyt sanaa kavereilleen, ja joku vielä lipsauttaa sen Ginnylle? Silloin toivot, että olisit itse kertonut sen…”
”Yksi asia on varma; mitä tahansa teenkin, olen hukassa. Toisaalta olet oikeassa. Minun on pakko kertoa. Ginnyllä on oikeus tietää”.
”Tietää mitä?” kysyi Ginny, joka oli huomaamatta ilmestynyt paikalle.

Harry yskäisi ohimennen ja lähti näyttäen Hermionelle peukkua niin ettei Ginny huomannut. Hermione hikoili kuin helteellä, mutta rohkaisi itsensä ja pyysi Ginnyä istumaan. Sitten hän aloitti vaivalloisesti:

”Ginny, on jotain mitä tahdon kertoa… Se koskee Dracoa”.
”Hän siis teki jotain? Hermione minähän sanoin että voit kertoa jos - -” Ginny aloitti myötätuntoisesti, mutta Hermione keskeytti hänet:
”Ei, ei hän tehnyt mitään sellaista vaan minä…”

Sanat takertuivat Hermionen kurkkuun, kun hän katsoi Ginnyn silmiin. Tyttö näytti niin viattomalta. Mitä hän muka oli tehnyt ansaitakseen Hermionelta kivuliaan totuuden? Jo hetken Hermione harkitsi olla kertomatta, mutta sai lopulta sanottua:

”Minä makasin Dracon kanssa”.
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni.
Aivan sama tunne, kuin koskettava tuuli.
Pieni ja hento ote – siinä kaikki.

emmöö

  • ***
  • Viestejä: 85
  • jöö vinkvink
Re: Petturi (PG-13) Hrm/D, (G/D) 3.osa tullut!
« Vastaus #6 : 26.08.2007 16:19:51 »
Yep. Minä muistin tämän luvun, ja sen, että Hermione uskoutuu Harrylle. Monessa ficissä se juuri todella yleistä, Harrylle kaikki uskoutuvat. Hän ei tuomitse. Harryhan on Hermionen paras ystävä!
Kuitenkin tämä luku tuntui vähän lyhyeltä, mutta eipä haittaa. (:
tykkään kuitenkin tästä ficistä, jat jatkoja taitaa tulla aika tiuhaan tahtiin, kun lukuja on kirjoitettu valmiiksi? Hyvä.
Ei nyt kauhean rakentavaa, virheitähän ei oikein ole. 8 )
>emmöö
Roar, roar, Gryffindor!

Justinee

  • Vieras
Re: Petturi (PG-13) Hrm/D, (G/D) 3.osa tullut!
« Vastaus #7 : 28.08.2007 20:16:08 »
Tosi kiva fic :> Voi kamala missä pinteessä toi Hermykin nyt on  
Mulla tuli tos 3 osan lopussa mieleen et nyt Ginny kuiteski lyö Hermionea XD Tuli oikein kuvakin mieleen ku Ginny lyö Hermionea niin kovaa ku jaksaa. Aika kiva ajatus tosin....  :o
Nojoo. Jatkoa pyytelen pian  ;)

~Justinee~

Tunnelimyyrä

  • en idiot
  • ***
  • Viestejä: 114
Re: Petturi (PG-13) Hrm/D, (G/D) 3.osa tullut!
« Vastaus #8 : 29.08.2007 18:49:56 »
Oioioi, ihana ficcimys. Kiinnostava aihe, pakko myöntää, Dracsu ficcejä kun rakastan.  Tuo kolmannen luvun loppu koukuttaa pahemmin kuin mikään. Järkevää en ole koskaan saanut kirjoitettua, kuten en nytkään, anteeksi siitä. Mutta milloin olisi jatkoa tulossa? Jatkoa odotan innolla..

- Myyrä
En osaa olla epätavallinen, enkä tavallinen, mikä siis olen?
*klik*

Tiikerililja

  • Pikkutyttö
  • ***
  • Viestejä: 106
  • When I wanted to cry, I wasn't allowed.
Re: Petturi (PG-13) Hrm/D, (G/D) 3.osa tullut!
« Vastaus #9 : 31.08.2007 14:57:51 »
OSA 4.

Ginny ryntäsi vauhdilla ulos oleskeluhuoneesta, kuin kuolonsyöjät olisivat olleet hänen kintereillään. Askelien kaikuessa kuuluivat toiset askeleet, hätääntyneet juoksuaskeleet.

”Ginny! Ginny odota! Pysähdy ole kiltti!”

Mutta Ginny ei kuunnellut vaan nopeutti askeliaan entisestään. Lopulta Hermione sai hänet kiinni ja pysäytti hänet. Ginny kuitenkin riuhtaisi itsensä irti Hermionen otteesta.

”Päästä irti senkin huora! Kuinka luulet että voin enää ikinä katsoa sinua?!”
”Ginny, anna anteeksi…” Hermione sopersi. ”En olisi halunnut sitä, mutta - -”
”Vai et halunnut! Olet taatusti kyylännyt ja piiritellyt häntä jo pitkään! Vai onko teillä ollut salasuhde koko ajan?”
”Ei! Ginny kuuntele… Se vain tapahtui. En tiedä miksi, mutta se ei ollut mitenkään suunniteltua! Ginny minä - -”
”En halua enää ikinä nähdä sinua!” Ginny huusi naama punaisena. ”Tulen sairaaksi, kun edes vilkaisenkaan sinua! Olet petturi, Hermione! Huorit Dracon kanssa, vaikka tiesit miten paljon välitän hänestä!”  
”Ginny…”

Samassa Hermione jo makasi lattialla Ginnyn tönäistessä häntä kaikella voimalla. Tyttö ryntäsi tiehensä itkien ja Hermione jäi maahan nyyhkyttämään. Hän tiesi, että näin kävisi; Ginny vihaisi häntä koko loppuelämänsä! Ja kaikki vain sen pojan takia…
Hermione nousi pystyyn, ja lähti hitaasti kohti oleskeluhuonetta. Matka tuntui ikuisuudelta, kuin olisi kulkenut Tylypahkan päästä päähän. Käytävät olivat aavemaisia; ne kuin odottivat oikein kovaa ääntä päästäkseen kaikumaan. Nyt kaikuivat hiljaa vain Hermionen, petturin askeleet.

Itku kurkussa Hermione selitti Harrylle, mitä oli tapahtunut. Hän kertoi Ginnyn lähteneen jonnekin sanoen ettei enää ikinä halunnut nähdä Hermionea. Harry yritti lohduttaa:

”Ei Ginny voi koko loppuelämäänsä olla sinulle vihainen. Vielä joku päivä hän tajuaa, että Malfoy ei ole hänen tyyppiään…”
”Hänen tyyppiään?!” Hermione karjaisi. ”Kysymys ei ole nyt siitä kuka on kenenkin tyyppiä vaan siitä, että menetin parhaan ystäväni!”
”Tiedän tiedän, olen pahoillani… Mutta kuten sanoin; Ginny antaa sinulle vielä joskus anteeksi ja saatte asianne sovittua.”
”Joskus? En voi odottaa niin pitkään, että paras ystäväni antaa minulle anteeksi, jos nyt ylipäätään antaa… Sitä paitsi milloin se joskus on?”
”Kärsivällisyyttä, Hermione! En nyt halua olla sinulle mitnkään ilkeä, mutta sellaista asiaa ei unohdeta noin vain…” Harry sanoi varovasti.
”Minä tiedän sen… Mutta minun on sanottava Ginnylle vielä kerran ettei Draco merkitse minulle mitään. Lähden etsimään Ginnyä heti!”

Hermione nousi ja Harry toivotti hänelle onnea. Ja sitä hän todella tarvitsisi jos hän aikoisi lepyttää Ginnyn…


Tarvehuone oli tyhjillään. Mutta pian ovi avautui ja Ginny hiipi sisään kurskistaen ensin oven raosta varmistaakseen ettei huoneessa varmasti olisi ketään. Hän ei voinut mennä oleskeluhuoneeseen, koska Hermione ja muut olivat siellä, joten oli parempi viettää yö tarvehuoneessa. Huoneessa ei ollut muuta kuin sänky, takka ja pieni yöpöytä. Ginny riisui kaapunsa ja lisäsi puita takassa hiipuvaan tuleen. Sitten hän peitteli itsensä sänkyyn, ja yritti nukahtaa. Uni ei kuitenkaan tullut, kun päässä pyörivät vain ajatukset Hermionesta ja Dracosta harrastamassa seksiä Ginnyn selän takana. Ginny puristi kätensä nyrkkiin ja antoi kyyneleiden valua pitkin poskiaan. Loppuyön hän näki unia Hermionen ja Dracon häistä, joissa nämä nauroivat Ginnylle.  
Ovenkahvan kolahdus herätti Ginnyn unestaan. Hän nousi säikähtäneenä istumaan peläten tulijan olevan Hermione. Mutta vielä pahempaa; huoneessa seisoikin Draco! Poika näytti hyvin hämmentyneeltä huomatessaan Ginnyn olevan pelkissä alusvaatteissa, ja tietysti Ginny kiusaantui itsekin.

”Hups, en tiennyt…että täällä on jo… joku”, Draco mumisi yrittäen välttää katsomasta tytön rintoihin, joita tämä yritti kovasti peitellä.
”Mitä sinä täällä teet?” Giny kysyi entistä kiusaantuneenpana huomattuaan Dracon tuijotuksen.
”Tulin vain… katsomaan jos… Uuh beibi…”

Ginny tuijotti Dracoa kuin idioottia. Että olikin pojalla otsaa! Ginnyllä ei ollut enää mitään halua jäädä oleskeluhuoneeseen, joten hän ryhtyi nopeasti pukemaan päälleen. Hän tunsi selässään Dracon tuijotuksen, mikä sai hänet vaivautumaan toden teolla. Äkkiarvaamatta poika harppasi Ginnyn luo ja kosketti tämän olkapäätä. Ginny hypähti kauemmas ja katsoi Dracoa säikähtäneenä.

”Mitä nyt, tipuseni?” Draco kysyi pieni pilkan poikanen äänessään.

”Ai että mitä! Tulet tänne pelottelemaan minua keskellä yötä ja tuijotat kuin mikäkin pervo! Lähde lätkimään sen huorasi luo!” Ginny raivosi.

Draco katsoi Ginnyä huvittuneena ja kysyi:

”Kenestäköhän mahtaa olla kysymys? Aa, puhut varmaan Hermionesta.”
”Hänestä juuri! Olette molemmat samanlaisia kusipäitä!”
”Väitätkö ettet olisi koskaan halunnut minua?”
 ”Se oli silloin, kun Hermione vielä osasi pitää näppinsä erossa toisten ihastuksista!”

Ginny löi käden suulleen. Mitä hän oikein sanoi? Nyt Draco oli saanut tietää! Poika ei kuitenkaan näyttänyt yllättyneeltä.

”No sittenhän on ihan sopivaa jos minä teen näin”, Draco sanoi ja painoi suudelman tytön huulille. Ginny yllättyi niin, että kesti hetken ennen kuin hän sai itsensä irti pojasta. Draco oli kuitenkin nopeampi ja sai pian Ginnyn takaisin otteeseensa, ja lopulta kaatoi tämän väkivalloin sängylle. Ginny yritti yhä työntää Dracoa pois, koska nyt häntä toden totta alkoi pelottamaan. Draco kiskaisi Ginnyn hameen pois eikä välittänyt siitä, että tyttö oli alkanut nyyhkyttää. Juuri kun Draco oli samassa Ginnyn paitaa pois, ovi avautui ja joku huusi:

”Karkotaseet!”

Draco lensi kuperkeikalla lattialle ja pökertyi kolauttaessaan päänsä lattiaan. Ovella seisova, taikasauvaansa pitelevä Hermione riensi Ginnyn avuksi, joka makasi yhä paikallaan itkien.

”Ginny oletko kunnossa?” Hermione kysyi huolestuneena.

Huomatessaan Hermionen Ginny syöksyi tämän kaulaan ja mumisi jotain ettei voinut tehdä mitään. Hermione rauhoitteli häntä ja sanoi, että heidän olisi mentävä rehtori McGarmiwan puheille.

”Ei… En halua mennä sinne”, Ginny nyyhkytti.
”Ginny, Draco yritti raiskata sinut! Meidän on pakko kertoa siitä. Älä pelkää Ginny, olen siellä sinun kanssasi.”

Ginny katsoi ystäväänsä hetken, ja nyökkäsi. Hän pukeutui nopeasti ja sitten he lähtivät rehtorin kansliaan. Ginny vilkaisi taakseen katsoakseen Dracoa, muttei nähnyt sitä samaa Dracoa kuin vuoden alussa asemalla. Hän ei nähnyt poikaa, joka välitti lähimmäisistään. Hän näki julman, tunteettoman pojan, joka ei välittänyt mistään muusta kuin itsestään.


Harry, Ron ja Hermione seisoivat linnan ovella Ginnyn kanssa, joka oli pakannut tavaransa. Draco oli erotettu loppuvuodeksi, mutta Ginny sai lähteä vapaaehtoisesti.

”Oletko aivan varma, että haluat lähteä? Nyt kun se runkku ei ole enää täällä, sinulla ei ole mitään hätää”, Harry sanoi.
”Niin, mutta en vain halua olla enää täällä… Se tapaus sai minut sen verran pois tolaltani…” Ginny vastasi pää painuksissa.
”Voi kun saisin sen nilkin käsiini! Taittaisin sen niskat nurin!”
”Rauhoitu vähän, Ron, tai satutat pian itseäsi”, Hermione tyynnytteli.
”No, minun pitää nyt mennä”, Ginny sanoi lopulta. ”Nähdään koulun loputtua Ron. Muistakaa kirjoittaa minulle.”
”Tietysti!” Harry huudahti. ”Lupaan kirjoittaa joka viikko.”
”Mutta minäpä kirjoitan kaksi kertaa viikossa”, Hermione nauroi ja halasi Ginnyä. ”Ai niin! Olin ihan unohtaa, tässä.”

Hermione ojensi Ginnylle lasijoutsenen, jonka Ginny oli rikkonut ennen koulun alkua. Nyt se oli korjattu, ja kiilteli kristallin hohtoisena aivan kuten silloin kun Ginny oli sen saanut. Hän kiitti iloisesti Hermionea ja lähti ulos auringonpaisteiseen ilmaan. Kaikesta pahasta huolimatta asiat järjestyisivät – ajan kanssa.  



A/N: Tämä olikin sitten viimeinen osa. Toivon että nautitte siitä vaikka se olikin lyhyt  ;)  :o Ja jos on jotain epäselvyyksiä, niin kysykää vain minulta ;)
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni.
Aivan sama tunne, kuin koskettava tuuli.
Pieni ja hento ote – siinä kaikki.

emmöö

  • ***
  • Viestejä: 85
  • jöö vinkvink
Re: Petturi (PG-13) Hrm/D, (G/D) VIIMEINEN OSA TULLUT!!!
« Vastaus #10 : 31.08.2007 21:49:52 »
Hejj, enhän minä muistanut että tämä olisi viimeinen,voih. Muttah joo, tämä on silti hieno ficinkuvatus (älä ota liian kirjaimellisesti!), ja tykkään kovasti. Kirjoitusvirheitä on vain ihan muutama ja silleen.. : D
Juoni etenee tasaiseen tahtiin, ja kirjoitat hienosti kaikkien tuntet ficissä. Olen Draco fani,joten ahdistaa vähän se että yritti raiskata Ginnyn. Ja kyllä, on epäselvyyksiä! Sekoitanko oikeasti johonkin toiseen ficciin, vai oliko tämä pidempi? *ihan kujalla* Kuvaat kaikki hahmot hienosti, teksti kulkee, ei töksi ollenkaan. Anteeksi että nyt tuli varmaan lyhyin kommani ikinä (jos ei lasketa yhtä jatkoajatkoa juttua..), mutta rakentavaa ei todellakaan nyt ole päässä. Mutta ihana ficci anyway. :D
 Onnea ficcirintamalle vain!  :o
 |emmöö

// Ääähh, taas minä unohdin. On monta kertaa pitänt kysyä, että oletko sinäkin Avril Lavigne -fani? "I miss you.."
Roar, roar, Gryffindor!

NeitiMusta

  • ***
  • Viestejä: 977
  • Hakunamatata
Vs: Petturi (PG-13) Hrm/D, (G/D) VIIMEINEN OSA TULLUT!!!
« Vastaus #11 : 19.09.2008 23:27:25 »
Mä muistinkin oikein - oon siis lukenu tän joskus aikasemminkin. Tosi kauan sitten.
Tulin ihan mielenkiinnost kattoo, et millanen tää on ja sit huomasin, et mähän oon lukenu tän jo aikasemminki :D

Tää on hyvä.

Lainaus
  Hermione ojensi Ginnylle lasijoutsenen, jonka Ginny oli rikkonut ennen koulun alkua. Nyt se oli korjattu, ja kiilteli kristallin hohtoisena aivan kuten silloin kun Ginny oli sen saanut. Hän kiitti iloisesti Hermionea ja lähti ulos auringonpaisteiseen ilmaan. Kaikesta pahasta huolimatta asiat järjestyisivät – ajan kanssa. 
 
Ihana lopetus :D


<3
Kliseiden vannoutunut liittolainen! ♥