Vau, kiitos kovasti teille kaikille. <3 Teillä kaikilla on tosi kauniita ja erityisen keväisiä/kesäisiä profiileja, joita on kiva katsella!

Mörötär, toivottavasti näistä on sinulle iloa :

Hei Sokru, minä täällä! Kommentoimassa vuoden 2018 Vaihdokas-rästejä, joiden olemassaolon muistin juuri äsken. :') Pahoittelut siis tästä, öh, kuuden vuoden odotuksesta, mutta täällä sitä ollaan pitkän Fini-tauon jälkeen.

Olipa tämä nätti, mielenkiintoinen, tunnelmallinen ja katkeransuloinen teksti! Minun on aina jotenkin vähän vaikea tarttua originaaleihin, kun en oikein ikinä tiedä, mitä odottaa, vaikka olenkin sinulta lukenut monta hyvää tekstiä vuosien ajalta, joten oli kiva että olin saanut juuri tämän kommentoitavaksi. Muodonmuuttajat on kiva aihe, joista tykkään lukea, ja Mirka on muuten tosi ihana nimi ja tuntui jotenkin erityisesti sopivan kyseiselle hahmolle! Mirka tuntui hyvin ailahtalevalta hahmolta, sellaiselta joka kaipaa vapautta ja ehkä yksinäisyyttäkin - jotain sellaista, jota Luukas ei pysty hänelle tarjoamaan. Luukas taas oli vähän mysteerinen, hän tuntui olevan kovasti kiinni Mirkassa ja rakastaa häntä kovasti, mikä taas ei varmaan sopinut Mirkan luonnolle, voih. :-(

Luukas vavahtaa kuin lyönnin saaneena, vaikka olisihan hänen pitänyt tietää, ettei kiitäjästä ole maassa eläjäksi.

Haluan vielä tuoda esiin tämän loppuvirkeen, joka oli tosi onnistunut, vau!

Kerrankin minä ihan kuuntelin biisin, johon joku songfic perustuu, lol! Ehkä siksi koska rakastan Pariisin Kevättä ja olin unohtanut tuon kauniin biisin olemassaolon. Sen tunnelma ja sanoitukset sopivat oikein hyvin tähän. Kaiken kaikkiaan tykkäsin tästä tosi paljon, tässä oli nättejä sanavalintoja ja niin kuin jo sanoin, tämä oli hyvin tunnelmallinen teksti. Kiitos! ♥

(Harry Potter ei ole minun omaisuuttani, tämä teksti on pelkkää fanifiktiota.)

Nimi - Ateljee
Kirjoittaja - Vilna
Ikäraja - K11

Paritus - Alice Longbottom/Frank Longbottom, Alice Longbottom/Lily Evans
Tyylilaji - romantiikka (ehkä)
Sanamäärä - 100

Tiivistelmä - En tiedä kumman valitsisin, jos minun täytyisi rakastaa vain toista.

Kirjoittajalta: Minulla on nyt useampia rapsusarjoja kesken niin halusin kertoa tarinan tasan 100 sanalla, ei enempää ei vähempää. Tämä on vähän sellainen teksti, jonka olisin varmaan kirjoittanut vuonna 2012-2013, hehe. Kommentit = ♥

FF100 (Kuka?)

---

Frank on hellä ja hänen kosketuksensa tuntuu aina siltä kuin kauniin perhosen siivet hipaisivat alastonta ihoani, solisluun kuoppaa ja kaulan juurta, huuliani; olen hänen rakastettu ateljeensa, jossa hän maalaa minut mustavalkoiseksi muotokuvaksi ja ripustaa raameihin seinälle ihailtavaksi.

Lily on naurua ja sydämellisyyttä ulkoapäin, mutta hänen kosketuksensa on vihlovia mustelmia ympäri kehoani. Hänen huokauksensa puuroutuvat toisiinsa valkoisia selkänikamiani vasten, ja minä tunnen olevani oikeasti elossa hänen purtujen kynsiensä alla.

En tiedä kumman valitsisin, jos minun täytyisi rakastaa vain toista. He ovat molemmat juurtuneet minuun kiinni kuin symbioottiset loiset, enkä tahdo heidän päästävän irti.

Joskus kuitenkin toivon, että osaisin olla myös vapaa.

Keskeneräisten tarujen kirja on mulla yleensä semmoinen ikuisuusprojekti, menee todella pitkään lukea se. Gondolinin tuhon luin varsin nopeasti ja tykkäsin kyllä, vaikka se onkin hyvin omanlaisensa teos. Siitä joitain elementtejä/osia olin lukenut toisaalta jo aikaisemmin, mutta kyllähän ne Alan Leen kuvitukset luo ihan omanlaisensa säväyksen kirjaan. Gondolinin tuhosta ja Numenorin tuhosta sanoisin Gondolinin tuhon olleen parempi. Numenor oli vähän turhan ”jaaritteleva” omaan makuun, Gondolinissa oli enemmän tarinallisuutta.

Keskeneräiset tarut mulla on kesken edelleen, ei ole tullut hirveästi edistystä edellisen viestin jälkeen. Ehkä mä sen joskus saan luettua 😅 Keskeneräisten tarujen kanssa mua risoo, että se on tosi rumilla kansilla varustettu. Haluaisin nätimmät kannet, ehkä sillon motivoisi myös lukea sitä kirjaa.

Kai sitä pitää aloittaa sillä, että en tunne fandomia lainkaan, mutta päätin kuitenkin tarttua tähän, mielenkiintoisen otsikon ja sen takia, että olen lukenut sulta sen sun yhden Jill/Tirian-fikin, josta tykkäsin tosi paljon ja joka oli aivan ihana ja jota mun pitäisi ehdottomasti myös kommentoida.  Niin tiesin, että tykkään sun kirjoitustyylistä. Sun pitäisi ehdottomasti tehdä listaus, josta voisin löytää kaikki sun tähän mennessä julkaisemat fikit samasta paikasta!

Tämä oli kaunis ja ihanan romanttinen, vaikka järjestetty avioliitto onkin romantiikasta aika kaukana. Jotenkin vain iskee ja toimii se, että kaksi, joille on elämässä jaettu huonot kortit, löytävät lohdun ja onnen toisistaan. Haluan toivoa heille kaikkea hyvää, mutta alun Bene Gessert -tietopaketti kielii muuta :( Pidin erityisesti loppupäässä olevasta salaisesta viittomakielellä käydystä keskustelusta ja sen kuvailusta. Se oli erittäin kaunis. Vaikka Jessican asema on kovin ankea, synnytä tytär, jää jalkavaimoksi, tätä lukiessa nousi kyllä ihan hirveä poikaystäväkuume... 🙈 Se, miten Leto ja Jessica tekevät hankalasta ja ikävästä tilanteesta yhdessä hieman paremman oli vain aivan todella kauniisti kirjoitettu ja luotu.

Mainittakoon vielä, että se, etten tuntenut maailmaa, ei haitannut lainkaan. Hieman hämmennyin siinä kohdassa, jossa herttuatar oli tappanut miehensä. Se tuli jotenkin puun takaa ja piti lukea pari kertaa uudelleen. Ei kuitenkaan hätää, tämä ei pilannut mitään!

Kiitos tästä, tykkäsin tosi paljon! <3