Full Moon wo Sagashite, Kirsikankukkien kukkiessa [Eichi/Mitsuki, S]

[Lunella]

Kirsikankukkien kukkiessa
Fandom: Full Moon wo Sagashite
Pairing: Eichi/Mitsuki
Rating: S
Genre: angst
Vastuunvapautus: Hahmot ei ole minun, vaan Arina Tanemuran.
A/N: Mun ensimmäinen Full Moon wo Sagashite -ficci. Osallistuu Multifandom -haasteeseen.

*

Ruskeat hiukset lainehtivat pitkin poikin ympärilläsi nukkuessasi. Hengityksesi rahisee, saa kasvoillasi olevat hiukset liikehtimään hieman. Näytät niin rauhalliselta, tyynelta kuin meri poutasäällä. Oikeasti olet keskellä myrskyävää merta, hukkumaisillasi kyyneliin. Kyyneliin, jotka joka ikinen ilta valuvat pitkin kalpeita poskiasi.

Haluaisin koskettaa, kertoa, että olen tässä. En minä sinua ole jättänyt, ajatukseni huutavat niin lujaa kuin mahdollista. Et kuule, et näe. Minä olen aave, melkein suojelusenkeli, vaikken pystykään kyyneleitä ja tuskaa sinulta poistamaan.

Joka ikinen päivä katselet valokuvaani, mutta lopulta suljet sen aina lipaston päällimmäiseen laatikkoon. Lukitset laatikon ja pistät avaimen piiloon tyynysi alle. Mietin aina, kuinka paljon merkitsen sinulle. Olenko vain kaukainen ja hämärä muisto menneisyydestä? Pelkään sitä yli kaiken, pelkään, että jonain päivänä unohdat minut kokonaan.

Itsekkäästi toivon kuolemaasi, jotta voisimme taas olla yhdessä. Haluan kertoa sinulle kaipauksestani, siitä kuinka rakkauteni ei ole sammunut vieläkään. Pahat ajatukseni katoavat hetkeksi, kun yskä ravistelee sinua, hierot kipeää kurkkuasi ja heräät unestasi.

"Eichi?" kuiskaat nimeni ilmaan, katsot hämmentyneenä ympärillesi ja muistat.

Minua ei enää ole.

Sairauden sumentamin silmin katsot lävitseni ja minuun sattuu. Sattuu nähdä sinut siinä kunnossa, sillä sinä olit niin eloisa ja terve pieni tyttö. Sinun jos kenen kuuluisi saada elää, eikä minulla ole oikeutta sitä elämää sinulta viedä. Myöhäistähän se jo on - olen ryöstänyt sydämesi aikoja sitten.

"Minä kuolen pian, vai mitä Eichi?", sanot ääni käheänä kaikesta eilisiltaisesta laulamisesta.

Keväinen tuuli kopistelee ikkunan takana, jolloin surumielinen hymy ilmestyy kasvoillesi. Se on hymy, joka sinun kasvoillasi näkyy liian usein. Et naura tai ole iloinen. Sinä vain hymyilet, enkä minä tosiaankaan tiedä miksi. Odotat vain väistämätöntä kuolemaa, koska tiedät, tai ehkä toivot, että minä olen sinua vastassa.

"Eichi, minä niin haluaisin laulaa sinulle nytkin, mutta tiedäthän sinä mummin", sanot ja yskit sanojesi päälle. Otat särkylääkkeen ja vesilasin yöpöydältäsi. Nielaiset tabletin ja juot kaiken veden irvistäen.

"Ja minuun sattuu niin paljon", äänesi särähtää ilman halki, saa minut epätoivon partaalle. Jos voisin, ottaisin kivun sinulta pois, mutta minä en ole suojelusenkeli. Olen vain pahainen aave, joka leikkii enkeliä ympärilläsi. Jos olisin enkeli, en varmasti haluaisi kuolemaasi näin kovasti. En olisi varmasti näin itsekäs ja ajattelematon.

Huomaamattani olet painanut pääsi taas tyynyyn ja hengität tasaisesti. Olet nukahtanut ja näet unia kirsikankukista, joista aina itseksesi kerrot minulle. Kerrot minulle kaikesta, tietämättä että kuulen jokaisen sanasi.

Sanojesi mukaan kuolemasi koittaa, kun kirsikankukat kukkivat. Siihen ei ole enää montaa viikkoa. Tuntuu niin ironiselta, että kuolin itsekin keväällä kirsikankukkien kukkiessa, sukunimeni tarkoittaessa kirsikankukkaa.

Ikävä raastaa sisintäni, vaikka näen sinut edessäni. Sirot kasvosi hohtavat kuumuutta, enkä voi tällä kertaa huolehtia sinusta. En voi istua vuoteesi reunalla ja pitää sinua kädestä. En voi tehdä mitään, vaikka haluaisin. Ainoa asia, mitä voin tehdä, on odottaa kuolemaa.

[Odo]

Fullmoon-fikkiä, ihanaa! Vaikka Eichi/Mitsuki ei olekaan mikään suosikkini siitä, vaikka todella suloinen paritus onkin kaikessa surullisuudessaan. Tässä se suru kuvastui todella hyvin ja ehkä jopa hyvin viileällä tavalla ja sellaisia angst-fikkien kuuluukin olla; surullisia.

Tunnelma oli kaikin puolin koko ajan surullinen, kuten puhuinkin ja se säilyi fikin alusta loppuun asti syväntäen sitä koko ajan pikku hiljaa tuoden mukaan sitä viileyttä ja epätoivoa, jota Eichi tunsi vain katsellessaan Mitsukia. Jotenkin pystyisin kuvittelemaan sen tämmöisenä, että Eichi, joka jäi aaveeksi katselisi Mitsukia aina kuin suojelusenkeli. Pidin myös tuosta itsekkyydestä, jota Eichistä huokui, koska kukaan ei ole täydellinen ja kuin enkeli - ei edes Eichi. Se toi sellainen omistushaluisemman pojan vahvemmin esille niin, että se toi juuri sitä viileyttä tekstiin. Silti siinä oli sitä hellyyttä ja rakkautta, joka vain ei mennyt perille.

Alussa kuitenkin hämäsi hiukan, etten osannut yhdistää mille aikakaudelle tapahtumat sijoittuivat ja selvitessä, että Mitsuki asui vielä mummun luona sai miettimään tekstiä myös pidemmälle ja tunteita sen jälkeen, kun Mitsuki tapaa kuolemanjumalat ja etenee koko ajan Eichistä aukaistessaan sydämensä jopa haluamattaan heille. Minut tämä saa ajattelemaan tapahtumia Eichin näkökulmasta hyvinkin pitkälle, sillä en ole lukenut mangaa kuin 1-5 eli kaksi viimeistä osaa ovat vielä (valitettavasti) lukematta. Se, että lukijan saa miettimään ja pohtimaan fikkiä on aina hyvä asia ja siitä isot plussat!

Hahmojen luonteista ja persoonallisuuksista voisin myös sanoa sinun onnistuneesi, vaikka toitkin Eichistä semmoisen erilaisemman puolen esille niin se oli silti se sama rakastava Eichi. Mitsuki taas oli oma itsensä todella paljon, aivan kuin alkuperäinenkin Mitsuki. Ja ICeys hahmoissa on aina mukavaa ja syventää tekstiin hyvin paljon ja tätäkin minä osaisin pitää jonkunlaisena spinoffina sarjalle, joka on oikeastaan todella ihastuttavaa luettavaa. Se kertoo myös taidosta, kun tekstiä ei viedä liian kauas canonista, mutta silti siinä on sitä omaa tarinaa.

Kuten siis voi päätellä pidin todella paljon tekstistä kokonaisuutena; hahmoista, kerronnasta ja tarinasta.
Olisi mukavaa lukea lisääkin Fullmoon fikkejä sinulta, joten kirjoita ihmeessä (Merokosta, jooko? Tai Izumista!)

Kiittäen lukuelämyksestä, Odoshi

[Lunella]

Äh, kiitos Odoshi ja anteeksi, että vastaan kommenttiisi näin myöhään. Luin sen kyllä jo aikoja sitten, mutta en ehtinyt vastaamaan ja unohdin sen sitten kokonaan kun en heti vastannut. >___< Olen ihan otettu siun antamista kehuista. ♥ Yritän aina pitää henkilöt + tapahtumat mahdollisimman sopivina canoniin ja hienoa jos onnistuin siinä.
Oon vähän miettinyt, että voisin yrittää kirjoittaa jotain muutakin tästä fandomista (Merokosta tai Izumista tai molemmista, kun sä niitä kerta toivot :'D), jos vaan saan inspiraatiota ja aikaa jossain vaiheessa.