Kirjoittaja Aihe: Mennyt viattomuus | K11, tuplaraapale, angst  (Luettu 2518 kertaa)

shesaid

  • ***
  • Viestejä: 10
Mennyt viattomuus | K11, tuplaraapale, angst
« : 21.03.2011 08:29:33 »
Ficin nimi: Mennyt viattomuus
Kirjoittaja: Shesaid
Beta: Ei.
Genre: Angst
Ikäraja: K-11 // Frederica nosti ikärajaa
Päähenkilö: Ginny
 Yhteenveto: Jotain on tapahtunut Ginnylle, mutta mitä? Ja kuka on syyllinen Ginnyn olotilaan? Päättäkää itse.
Varoitukset: Kiroilua
Vastuuvapaus: En omista mitään, minkä tunnistaa jonkun muun luomaksi.
A/N: Tässä tämmösen pistin kasaan. Ikäräjasta en mene niin varmaksi, mutta modet vaihtakoon, jos meni itsellä valinta metsään. Eka ficci kyseessä, joten rakentavaa palautetta haluan. Oikeastaan kaikki on itse ficissä jätetty tarkoituksella vähän auki, jotta jää vähän tilaa omalle mielikuvitukselle ja arvailuille. Mutta, olkaapa hyvät:


Istun pimeässä huoneessa, leuka polviin nojaten vanhalla haalistuneella sohvalla. Jos joku kävelisi huoneeseen sisään, hän huomaisi varmasti ahdistukseni ja pelkotilan, jossa olen ollut viimeiset kaksi viikkoa. Äänet päässäni toistavat sitä iltaa, kuin rikkinäistä levyä, osia sieltä täältä, välillä alusta ja välillä lopusta ilman, että niistä pääsee eroon.

”Vitun verenpetturi huora!”

Taas se tunne kasvaa sisälläni. Eikö se vain voisi jo hellittää?

”Olen heikko, todella heikko. Ei sisältä vahva ihminen alennu tällaiseen tilaan, ei vahvat ihmiset sulkeudu omiin oloihinsa. Aina kaikki ovat sanoneet, että olen vahva persoona. Ja vitut, minäkö vahva”, mutisin hiljaa, vedet nousten samalla silmiini.

”Luuletko pääseväsi karkuun vai?”

Ahdistukseni kasvaa kasvamistaan, tuskin koskaan hellittäen. Juuri nyt kaipaisin ehkä enemmän tukea, kuin mitä olen koskaan kaivannut, mutta en häpeältäni kehtaa keneltäkään pyytää. Varmaan kukaan ystävistäni ei tietäisi, miltä minusta tuntuu. Missään ei ole enää mitään järkeä ja minusta tuntuu, että pääni räjähtää aivan pian toinen toistaan pienempiin osasiin. Mitä järkeä missään enää on, kun kaikki mitä teen, tai minne menen tuo minulle mieleen sen illan Viistokujalla.

”Jos olet kiltisti, voit ehkä selvitä hengissä”

Itku ravistelee minua ja hengitykseni muuttuu vaivalloiseksi. Milloin tämä loppuu? Milloin pääsen tästä eroon? Kysymykset pyörivät mielessäni kuin väkkärät, eivätkä lopeta.

”Ginny mikä sinulla on?” kuului huuto ovelta. Sen huudon jälkeen silmissäni näkyi pelkkää mustaa, ja tunsin, kuinka pääni kolahti lattiaan.


A/N2: Sanoja on 215.
« Viimeksi muokattu: 22.03.2015 08:41:29 kirjoittanut Beyond »