Kirjoittaja Aihe: Koti-ikävä || Paritukseton, S, mm. Weasleyn perhepotretti -haaste, Draama  (Luettu 1437 kertaa)

Tyynis

  • Supernainen
  • ***
  • Viestejä: 1 976
  • Ava Sonoalta
Nimi: Koti-ikävä
Kirjoittaja: Tyynis
Gernre: Draama
Ikäraja: S
Disclaimer: Hahmot ja paikkat ovat J.K. Rowlingin, lopussa olevat lyriikat ovat Beatlesin Yesterday kappaleesta. En hyödy taloudellisesti.
Summary: Kunpa osaisin sanoa vielä Kotikoloa kodikseni.
A/N: Tämä osallistuu Weasleyn perhepotrettiin Percyllä, Kaiken maailman ficlettejä Typeryyden huipulla, Kulisseissa haasteeseen Percyn ja Arthurin tapaamisella ministeriössä ja vielä kolme ficciä -haasteeseen Beatlesin Yesterdayllä, lyriikat ovat ficcin lopussa. Siinä taisi olla kaikki :)

Koti-ikävä

Kävelen nopeasti käytävää pitkin hisseille, minun pitäisi olla viiden minuutin päästä sihteerinä kuulustelussa, joka pidetään lakituvassa. Itse asiassa minua hieman inhottaa koko kuulustelu, koska tiedän paikalla olevan ankeuttajia, jotka ovat saattamassa kuuluteltavaa. En ole ikinä liiemmin välittänyt näistä tilaisuuksista.

Odotellessani hissin saapumista suoristan uuden kaapuni laskoksia ja meinaan jäädä kerrokseen saapuneesta hissistä purkautuvien jalkoihin. Melkein kaadun yhden velhon syliin, jolla on punaiset hiukset ja nuhruinen kaapu. Saan kuitenkin pidetyksi tasapainoni ja vältän velhon syliin kaatumisen.
Astun muina miehinä hissiin, enkä osoita kehenkään sen suurempaa huomiota, tervehdin erästä vaaleaa velhoa, jonka kanssa olin työskennellyt samassa kerroksessa muutamaa kuukautta aiemmin.

Kultaisten ristikkojen sulkeutuessa edessäni jään yksin hissiin muutaman hissinkatossa leijailevan sisäisenmuistion kanssa ja katson isän perään. Yhtäkkiä minulle tuli hirveä koti-ikävä paikkaan, jota en ole sanonut pitkään aikaan kodikseni. Minun kotinihan on se kerrostalo kolmio Viistokujalla, jossa asun Audreyn kanssa. Siellä on rauhallista eikä ketään meluamassa ja Audrey on laittanut aina ruuan valmiiksi, kun tulen kotiin. Hän aina ennen minua kotona ja on hyvä kokki.
Tosin ei hän vedä Mollylle - siis äidille - vertoja. Kunpa osaisin sanoa vielä Kotikoloa kodikseni.

Koetan ravistaa ajatukset päästäni, jotta ankeuttajat eivät vaikuttaisi minuun, vaikka välissämme tulee olemaan jonkun loihtima suojelius.


Yesterday all my troubles seemed so far away
Now it look as though they're here to stay
Oh, I believe in yesterday

Suddenly, I'm not half the man I used to be
There's a shadow hanging over me
Oh, yesterday came suddenly

Why she had to go, I don't know, she wouldn't say
I said something wrong, now I long for yesterday

Yesterday love was such an easy game to play
Now I need a place to hide away
Oh, I believe in yesterday


A/N: Ja noi laulun sanat ei tässä ficcissä merkkaa mitään shakespearemäistä rakkautta :)
« Viimeksi muokattu: 21.01.2012 21:26:50 kirjoittanut Tyynis »
"Let me be your wings
Let me lift you high above"