Kirjoittaja Aihe: Kaksi punapäätä, K-11  (Luettu 1706 kertaa)

Ruskapoika

  • Kivikuorinen
  • ***
  • Viestejä: 1 547
  • Mock me.
Kaksi punapäätä, K-11
« : 24.01.2010 23:50:06 »
// Alaotsikko: Bill/Charlie, Drama, K-11

Kirjoittaja: Börje
Paritus: Bill/Charlie
Genret: Drama,
Ikäraja: K-11 //zougati muokkasi ikärajan uusien ohjeiden mukaisiksi
Yhteenveto: Hän katsoi lumoutuneena Billin silmiä, koska ne noin kauniiksi olivat muuttuneet.
Varoitukset: Insesti, Viittaus seksiin
A/N: Osallistuu Weasleyn perhepotretti - haasteeseen :)

Kaksi punapäätä

Näin se taas menee. Seisot huoneeni oven suussa ja katsot minuun noilla ruskeilla silmilläsi. Viimeksi näimme ennen kuin lähdit Romaniaan töihin, lohikäärmeiden pariin. Nojaan rennosti seinää, istun sängylläni. Kävelet huoneen poikki, kumpikin on ihan hiljaa kun laskeudut istumaan viereeni. Katsekontaktimme säilyy koko tuon ajan. Sormeni silittävät poskeasi ja saavat sinut värähtämään.

"Tulit kotiin, Charlie."

"Kotikolo on aina kotini, Bill hyvä."

Me molemmat hymyilemme. Kotikolo tulisi aina olemaan kummankin oikea koti, se koti missä rakkautemme sai alkunsa.

***

"Minä lähden nyt nukkumaan. Älkää valvoko liian pitkään. Hyvää yötä", Molly toivotti kahdelle pojalleen, Billille ja Charlielle.

"Hyvää yötä, äiti", pojat toivottivat yhteen ääneen.

He jäivät kahdestaan olohuoneeseen. Muut olivat menneet jo ajat sitten nukkumaan ja Mollykin lähti viimein, kun oli saanut viimeisenkin lauseen kirjoitettua kirjeeseensä.

Ainoat äänet olivat huoneessa takan rätinä ja kirjan sivujen kahina. Oli joululoma ja joululahjat olivat aiemmin illalla jaettu.

"Väärin", Charlie mutisi saaden kaksi vuotta vanhemman veljensä huomion itseensä.

"Mikä on väärin?" Bill kysyi ja tuijotti veljeään kummastuneena.

"Tämän kirjan yksi vuosiluku", Charlie vastasi ja sulki kirjansa.

"Mikä siinä oli väärin?" Bill tenttasi veljeltään saaden tältä osakseen väsyneen mulkaisun.

"Et ymmärtäisi kuitenkaan, joten en edes selitä", Charlie sanoi ja näytti kieltään vieressä istuvalle punapäälle.

Bill näytti kieltä takaisin nuoremmalle veljelleen, josta sai aikaan leikkimielisen tappelun. He tippuivat hetken käsirysyn jälkeen lattialle pyörimään. Charliesta oli kuitenkin jonkin verran vastusta isommalle Billille huispauksen peluun ansiosta.

Lopulta Bill sai selätettyä veljensä. Hän istui toisen lantion päällä, lukiten tämän kädet pään yläpuolelle. Molemmat huohottivat raskaasti tappelun.

"Voitin."

"Vain, koska minä luovutin", Charlie henkäisi veljensä kasvoja vasten, jotka olivat vain parin sentin päässä hänen omistaan.

"Ethän luovuttanut. Minä voitin täysin reilusti", Bill intti.

Charlie ei vastannut mitään veljelleen. Hän katsoi lumoutuneena Billin silmiä, koska ne noin kauniiksi olivat muuttuneet. Vanhempi punastui nuoremman intensiivisen katseen alla ja lipaisi kuivuneita huuliaan. Charlie nosti varovasti päätään saaden heidän nenänsä koskettamaan toisiaan, Bill värähti kosketusta. Hän kallisti päätään aavistuksen vasempaan ja laski huulensa nuoremman punapään huulille henkäyksen varovaisina.


***

Painan huuleni vaativina huulillesi. Vastaat innokkaasti suudelmaan ja nostat kätesi hyväilemään kylkiäni, etsien ne herkät kohdat niistä. Viime kerrasta on liian kauan aikaa. Värähdän kosketustasi kun kätesi eksyy paitani alle kutittelemaan ihoani. Kätesi ovat hiukan karheat ja arpiset. Maailman ihanimmat kädet.

Painan sinut patjaa vasten. Ynähdät alistuvasti ja vedät minut mahdollisimman kiinni itseesi. Käteni silittelevät täydellistä kaulaasi, siirtyen siitä leikkimään korvanlehdillä. Kätesi häviävät kyljiltäni ja aukaisevat poninhännällä olevat hiukseni. Punaiset hiukseni lipuvat verhojen tapaisesti sivuillemme, luoden meille mahdollisuuden unohtaa missä olemme.

***

Makaamme vierekkäin sängylläni. Pääsi lepää rinnallani, näytät nukahtaneen. Olet niin suloinen nukkuessasi.

"Olet niin rakas", kuiskaan hiuksiesi sekaan. Nostat unisen ja tyytyväisen katseesi minuun.

"Niin sinäkin, Bill", vastaat äänesi täynnä rakkautta.

Suudelmamme keskeytyy kun joku koputtaa oveen.

"Niin?" Kysyn käheällä äänellä.

"Bill, Charlie. Pistäkää vauhtia luihinne! Juhlat alkavat ihan piaan", äiti huikkaa käskevästi oven toiselta puolelta.

Loittonevat askeleet kertovat äidin poistuneen oven takaa. Hetken toisiamme katseltua purskahdamme Charlien kanssa nauruun.

"Onneksi lukitsin tuon oven", Charlie mutisee naurunsa lomasta ja etsii vaatteitaan lattialta.

Hymisen jotain vastaukseksi. Painan helliä suudelmia Charlien selkään.

"Bill, vaikka tuo tuntuukin sairaalloisen hyvältä meidän on mentävä. Äiti tulee piaan takaisin, jos emme ilmesty paikalle tarpeeksi nopeasti."

Mutristan huuliani uhmaikäisen kolmi-vuotiaan tavoin mutta alan etsiä vaatteitani. Käytämme nopeaa mutta tehokasta puhdistusloitsua ennen kuin puemme. Katselen haikeana kun Charlie vielä napittaa paitaansa kiinni, hän lähtisi takaisin Romaniaan juhlien jälkeen. Pala nousee kurkkuuni.

"Milloin näemme seuraavan kerran?" Kysyn ja ääneni on murtua lopussa.

Charlie nostaa katseensa minuun mutta painaa sen saman tien takaisin lattiaan.

"En tiedä", hän huokaa ja astuu minuun kiinni. Kierrän käteni hänen ympärilleen omistavasti, haluamatta päästää häntä lähtemään enää ikinä. Suutelemme vielä kerran ennen kuin lähdemme alakertaan, juhlien pariin. Suudelma on täynnä tunnetta rakkautta, kaipuuta ja ikävää jo valmiiksi.

***

"Leikkaisit nuo hiukset, Bill", äiti maanittelee minulle kun tulemme alakertaan. Koko porukka on jo kerääntynyt pöydän ympärille ja päässä istuu yhdeksän vuotta täyttävä Ginny, iloisesti hymyillen.

"Enkä leikkaa ja sinä tiedät sen äiti", sanon vastaan ja saan koko porukan nauramaan. Äiti on ainoa joka ei naura, hän katsoo minua anovasti vaikka tietää ettei saa päätäni käännettyä.


Ginny puhaltaa kynttilät sammuksiin ja savu leijailee kohti kattoa. Kaksoset ovat heti utelemassa mitä Ginny toivoi mutta en enää kuullut sisareni vastausta. Jakamattoman huomioni sai minua vasta päätä, toisella puolen pöytää seisova Charlie. Vaihdoimme iloisia hymyjä, vaikka molemmilla sydämissä raastoi kipu minkä Charlie lähdöllään toisi.
« Viimeksi muokattu: 27.11.2014 23:08:52 kirjoittanut zougati »
Hei homepää! Leikitäänkö sanahippaa, jos saatais aikaan tarinoita?