Kirjoittaja Aihe: Monenkokoista ystävyyttä, S  (Luettu 1754 kertaa)

Eeyore

  • Radamsa
  • ***
  • Viestejä: 1 875
  • Karo-muoks || Ei Eyeore, ikinä.
    • Loista Tähti, loista.
Monenkokoista ystävyyttä, S
« : 31.07.2009 22:45:52 »
Nimi: Monenkokoista ystävyyttä
Ikäraja: S // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Tyylilaji: drama, humor
Paritus: Ei ole
Varoitukset: Eip, jättiläisen äkkinäiset liikkeet korkeintaan
Vastuunvapaus: Kaikki minkä tunnistatte kuuluvaksi Rowlingille, on hänen. Minä en saa tästä mitään rahallista korvausta.
Yhteenveto: Voivatko ihminen ja vallaton jättiläinen olla ystäviä?

Oma sana: Tämäkin oli kyllä yhden sortin takku tukassa, mutta kyllä tämäkin selvitettiin :D Osallistuu ystävyyshaasteeseen, genreen parituksettomuudella ja lisäksi vielä story^:n yksittäishaaste, jonka liitin tähän ^^ Sen laitan sitten myöhemmin esille. Ah, tiedän, ensimmäinen osa on lyhyt... Mutta, lukunautintoa :)



Hermione oli seisonut jäykkänä ja hieman pelokkaana paikoillaan tuijottaen eteensä korkealle ylös; hän pelkäsi, että tuo suuri ja hieman vallatonkin olisi tehnyt jotain äkkinäistä, jotain... peruuttamatonta. Se ei ollut kuin Hagrid, se oli paljon enemmän.

Pelkoon ei kuitenkaan ollut mitään aihetta. Hagridin veli Ruaah oli nyt kiintynyt Hermioneen ja koetti kaikin puolin mielistellä tätä ja pitää hänet tyynenä. Olisi luullut asian olevan toisinpäin, mutta kun Ruaah oli napannut Hermionen nyrkkiinsä ja alkanut tutkia tätä, oli Hermione käskenyt Ruaahia laskea hänet alas; jättiläinen oli säikähtänyt sen verran tytön komentavaa sävyä, että varoi liikkeitään sen tehtyään.

Kaikki olivat olleet hiljaa Ruaahin yhtäkkiä kääntyessä kannoillaan ja penkoessaan omia tavaroitaan, mutta se ei ollut mitään verrattuna siihen, kun he huomasivat tämän ojentavan Hermionelle keltaisen ja erittäin ruostuneen pyörän ohjaustangon. Hermione ei ollut tiennyt mitä tehdä, mutta kiitoksena suurelle jättiläiselle oli rimpauttanut ohjaustangossa olevaa kelloa, ja Ruaah oli näyttänyt tyytyväiseltä. Anteeksianto oli otettu vastaan.

"Ruaah on vähän äkkinäinen, mut sillä on suuri sydän", Hagrid sanoi osittain hieman epäröiden omia sanojaan ja naurahti päälle kuin uskotellakseen, että se oli kaikkien aikojen fakta. Harry ja Ron vilkaisivat toisiaan epäilevästi.
"Uskon, että sillä on varmasti suuri sydän, mutta sen lempeydestä en tiedä", Ron sanoi hitaasti harkiten joka sanaansa ja katsoi, kun Hermione yritti keksiä, mitä pyörän ohjaustangolla tekisi.
"Ei Ruaah pahaa tee", Hagrid sanoi katsoen veljeään. "Se pysyy täällä, vaikka ei ookaan enää kiinni köydessä. Parempi sen on olla noin vapaana."
"Enpä tiedä", Harry mutisi. "Jos se tulee Tylypahkan alueelle."
"Ääh, en usko, että tulee", Hagrid sanoi. "Se ei oikein oo suuren ihmismassan ystävä, pitää itsekseen olosta."

Kaikki Hermionea lukuun ottamatta tuijottivat suurta otusta, joka leikki rojuvarastostaan löytämällä vessanpöntön istuinkannella. Oli ollut outoa nähdä jättiläinen niin läheltä ja kuulla, että se oli Hagridin veli, mutta hämmennys alkoi vähitellen laantua kolmikosta. Harry ja Ron tunsivat kuitenkin enemmän epävarmuutta kuin Hermione, jonka mielestä Ruaah näytti suloiselta; se oli suuri ja vihapäissään taatusti vaarallinen, mutta hörökorvineen ja lapsen elkeineen sitä oli mahdotonta vastustaa. Tätä Hermione ei kuitenkaan kertonut muille.

"No Ruaah, sano terve Harrylle, Ronille ja Hermionelle", Hagrid sanoi jonkin ajan päästä, kun he olivat tarpeeksi pitkään katsoneet Ruaahin leikkimistä. "Sun pitäis varmaan mennä nukkumaan kohta, alkaa tulla myöhä. Ja niin muuten teidän kolmenkin pitäisi palata vähitellen takas linnaan."
"Oletko nyt ihan varma, että se pysyy täällä?" Harry kysyi ja perääntyi, kun Ruaah ojensi kättään häntä kohti ja koetti tökätä pienesti.
"Oon varma, ei se täältä mihinkään lähde", Hagrid vastasi. "Ja jos lähtee, niin kentaurit lupasi tulla sanomaan siitä mulle. Ne on vahtinu Ruaahia kuin omaa heimolaistaan. Ovat kuitenkin varautuneet sen äkkinäisiin liikkeisiin, mutta lupasivat pitää siitä huolta."
"Minä ainakin luotan Hagridin sanaan", Hermione sanoi pidellen edelleen ohjaustankoa. "Vaikka Ruaah on villi ja jättiläiset ylipäätänsä on luokiteltu varsin nopealiikkeisiksi, sanoisin, että sillä on täällä mielenkiintoista tekemistä."
"Minä en kuitenkaan olisi noin luottavaisin mielin", Ron mutisi. "Ties vaikka seuraavaksi hyökkäisi meidän päälle."
"Sä et Ron tunne Ruaahia", Hagrid sanoi hieman loukkaantuneen kuuloisena. "Mut alkakaas jo mennä, pimee laskee nopeesti."

Kolmikko toivotti Hagridille ja Ruaahille hyvät yöt ennen lähtemistään, ja matkalla linnaan keskustelivat kovaan ääneen riistanvartijan pikkuveljestä.
"Minusta on vaarallista pitää tuollaista näin lähellä koulua", Ron sanoi muristen. "Ihan sama, vaikka kentaurit vahtisivatkin sitä; eivät ne kuitenkaan keihäillään mitään noin paksunahkaiselle voi tehdä."
"Minuakin epäilyttää hieman, vaikka luotankin Hagridin sanaan", Harry sanoi. "Hän itsekin vaikutti vain niin epävarmalta."
"Ruaah ei lähde mihinkään", Hermione sanoi kulkiessaan jonon ensimmäisenä. "Sitä pelottaa uusi ympäristö ja sen vuoksi se pysyy paikoillaan."

Harry ja Ron vilkaisivat toisiaan.
"Hermione, juuri sen vuoksi se voikin lähteä karkuun", Harry sanoi ja kiirehti tytön vierelle. "Se ei tunne tätä ympäristöä ja saattaa peloissaan alkaa poukkoilla ympäriinsä. Voitko muka sanoa varmaksi, että se ei lähde kävelemään ympäriinsä nyt, kun ei ole enää köydessä kiinni?"

Hermione pysähtyi vihaisena paikoilleen ja kääntyi Harryyn päin.
"En voi", hän totesi uhmakkaasti, "mutta voitko itse sanoa epäröimättä, että se ei taatusti pysy paikoillaan?"

Harry hämmentyi Hermionen vihaisesta sävystä ja koetti rauhoittaa tilannetta.
"E-ei, kyllä se voi pysyä aloillaan... Sanoin vain, ettei siitä kuitenkaan ole takuita."
Hermione tuhahti. "Minä luotan Hagridiin, että hän tuntee oman veljensä, ja sitä kautta myös Ruaahiin. Menkää te vain takaisin koululle, minä tulen perässä."
"Hermione, et voi jäädä tänne!" Harry huudahti, kun tyttö lähti takaisin heidän tulosuuntaansa. "Entä, jos sinut nähdään? Saat jälki-istuntoa lukemattoman pitkäksi ajaksi."
"Lainaa sitten näkymättömyysviittaasi", Hermione sanoi kävellen nopeasti takaisin ja ojensi kätensä. "Tiedän, että sinulla on se mukanasi."

Harry ei olisi uskonut, että Hermione olisi ollut tosissaan takaisinmenosta, mutta kaivoi viitan takkinsa taskusta ja ojensi sen hänelle. Tyttö suorastaan repi viitan Harryn käsistä ja lähti marssimaan heidän tulosuuntaansa. Harry vilkaisi Roniin päin, joka kohautti olkiaan ja molemmat lähtivät kävelemään takaisin linnalle päin.

Hermione tuhisi mennessään jotain epäuskoisuudesta hänen älykkyyttään kohtaan, mutta hiljentyi täysin, kun saapui paikalle, jossa Hagrid oli esitellyt heille Ruaahin. Nyt miestä tai sen puoleen jättiläistäkään ei näkynyt missään, ja Hermione tuijotti järkyttyneenä Ruaahin romukassaa, jonka päällimmäisenä koristuksena oli vääntynyt vessanpytyn kansi.

Minne jättiläinen olisi voinut ehtiä kadota tässä ajassa? Oliko se lähtenyt seuraamaan heitä ja olisi nyt pian Tylypahkan alueella? Vai oliko sille sattunut jotain suurempaakin?
« Viimeksi muokattu: 16.11.2014 15:12:52 kirjoittanut Scarlett »


"Sie oot vähän niinku vähä-älynen pikkusisko, jota miulla ei oo koskaan ollu."
Naakkapuiston istuva päällikkö Märkäpuuma
Lucius/Narcissa | 67/100