Kirjoittaja Aihe: Verenpunaisia vesipisaroita | K11  (Luettu 1418 kertaa)

murokulho

  • Rookie
  • ***
  • Viestejä: 65
Verenpunaisia vesipisaroita | K11
« : 10.05.2013 20:50:21 »
Nimi: Verenpunaisia vesipisaroita
Kirjoittaja: murokulho eli minä
Oikolukija/Beta: ei ole
Tyylilaji/Genre: angst
Ikäraja: K11
Yhteenveto: Vaikka lopettaisitkin, tekisit sen vain minun vuokseni. Et halua, että minuun sattuu. Sinulla itselläsi ei sitten olekaan mitään väliä.
Varoitukset: itsetuhoisuus

A/N: Eka ficcini, jonka julkaisen tänne. Oneshot tämä tosin on, mutta silti. Betaa en ehtinyt hankkia, mutta olen tarkastanut tekstin itse moneen kertaan eikä virheitä tms. ole löytynyt. Kuitenkin jos niitä on, olisi niistä suotavaa ilmoittaa kommentissasi jos viitsit! (: Tänks.
P.S. Tekstin joukossa olevat laulun sanat on bongattu biisistä Mother Murder, tekijä Hollywood Undead. Ne kuuluvat siis täysin heille.

Verenpunaisia vesipisaroita


I can see blood, all over my hands
The longer you lay next to me, the further I ran
What's it all worth, how much can you stand,
The longer you stay next to me
The further I ran


Suuret vesipisarat rummuttivat alati keittiön ikkunaa, kun istuin pöydän ääressä kahvikuppi kädessäni ja tuijottelin ulos kaupungin harmauteen. Sinä olit taas  eilen aiheuttanut minulle uuden pettymyksen tullessasi kotiin. Vaikka kovin yritit peitellä takkisi hihojen alla punaisevia hohkavia ranteitasi, minä huomasin ne silti. Huomasin ne sinun katseestasi.

Kahvikuppi oli ollut tyhjä jo monta minuuttia. Silti minä pitelin sitä käsissäni ja katselin lasittuneena ulos ikkunasta. Sateen rummutus kaikui enää vain vaivoin korviini. Odotin sinua taas kaupungilta kotiin.

Wake up in the middle of insanity the other night
With some tears on my pillow and there's blood on my knife
And my solo stained the sheets but they're pulled off to the side

Who's blood could this be, is it your's or is it mine
Take the knife and twist it, where's my heart you missed it
And you know I don't wanna die, but baby you're insist it


Taas yksi yö, kun makaan parisängyssämme yksin. Sinun puolesi on tyhjä, ainoastaan veriläikät täyttävät sen. Katselen niitä mieli haikeana. Miksi annan sinulle mahdollisuuden tehdä tämän kaiken? Miksi annan sinun satuttaa itseäsi? Miksen tee asialle mitään?

Minä käsken sinua aina lopettamaan, mutten ikinä sano sanojani ääneen. Hoen joka iltapäivä päässäni lopeta, lopeta, kun tulet kotiin. Lopettaisitko sinä, jos pyytäisin? Vaikka lopettaisitkin tekisit sen vain minun vuokseni. Et halua, että minuun sattuu. Sinulla itselläsi ei sitten olekaan mitään väliä.

Breathing is a luxury that I just shouldn't have
My heart just keeps beating and it's more than you can stand
Baby, just tell me how we ever went so wrong
We used to sing together, when we used to sing our song

We could never sing forever, 'cause now my voice is gone
Guess I'm gone forever and you knew it all along


Hilpeä pikkulintujen laulukaan ei saa mielialaani nousemaan. Olet ollut poissa jo monta päivää, en ole nähnyt sinua viikkoon. Olen huolissani, kuten tavallista. Kuitenkin sinä synkkänä, sadeillan jälkeisenä aamuna kun asfalttitie on vielä märkä, sinä astut eteiseen vaaleat hiuksesi kasvoihin liimautuneina.

Minä syöksyn keittiön pöydän äärestä kahvia juomasta halaamaan sinua ja kahvikuppini tippuu lattialle. Lämmintä nestettä valuu pitkin keittiön lattiaa. Minä puristan sinua kuin hukkuva laudanpätkää, mutta sinä et ole huomaavinasi minua. Seisot siinä kylmästi, kasvot jähmettyneinä katsomaan eteenpäin. Vaikka ruumiisi on siinä, sinä olet jossain muualla.

No remorse, holds no recourse,
you're breathing slowly, oh, won't you hold me
No remorse, holds no recourse,
you're breathing slowly, oh, won't you hold me

There's blood on my hands!
« Viimeksi muokattu: 11.05.2013 02:29:14 kirjoittanut murokulho »
“People often ask me: how does one get into acting in video games? And the process is surprisingly simple. Step one: save up your money and buy a decent microphone. And then, wait for Nolan North and I to die.”
- Troy Baker

Pollomuhku

  • ***
  • Viestejä: 90
    • Kirjablogini
Vs: Verenpunaisia vesipisaroita | K11
« Vastaus #1 : 14.05.2013 19:32:16 »
Miksei täällä ole kommenteja?  :o No, otan kunnian olla ensimmäinen ja koitan väsätä jotain rakentavaa, vaikka olen siinä huono.

Ensiksi täytyy sanoa, että luen todella vähän angstia. Yleisesti se on liian masentavaa ja sillä lailla... Mutta tästä tykkäsin. Oli piristävää lukea jotain muuta sen ainaisen romance/fluffyn ja muun sekaan (kuulostaa todella kummalliselta sanoa angstia piristäväksi...).

Sitten itse tekstiin. Tosiaan tykkäsin tästä ja tekstistäsi (etkä todellakaan ole minua huonompi kirjoittaja kuin minä, vaikka niin väitit!). Kirjoitustapa oli herkkää ja hyvin kuvailtua. Laulun sanat rytmittivät tekstiä kivasti.
 
Lainaus
Vaikka kovin yritit peitellä takkisi hihojen alla punaisevia hohkavia ranteitasi, minä huomasin ne silti. Huomasin ne sinun katseestasi.

Oma lempparikohta!

Mitään virheitäkään en huomannut. Mutta joo, pidin tästä paljon!
Neljäs varjelus

ava by vanilje

murokulho

  • Rookie
  • ***
  • Viestejä: 65
Vs: Verenpunaisia vesipisaroita | K11
« Vastaus #2 : 14.05.2013 22:27:18 »
Vau, kiitos kommentistasi, Pollomuhku! Mä ehdin jo ajatella, etten tosiaan saisi ainokaistakaan kommenttia tähän.. :D
Hieno juttu, jos tämä teksti iski, vaikket angstista sitten sen enempää piittaisikaan. Itse kirjoitan angstia oikeastaan aika vähän, ja totta tosiaan - tämän kirjoittaminen tuntui jopa piristävältä (joka todellakin kuulostaa typerältä) kaiken tuon hempeilyn ja söpöilyn välissä! Kiitos kehuistasi sekä kommentistasi, se ei ollut ollenkaan huono ja piristi paljolti mieltäni! :)
“People often ask me: how does one get into acting in video games? And the process is surprisingly simple. Step one: save up your money and buy a decent microphone. And then, wait for Nolan North and I to die.”
- Troy Baker