Kirjoittaja Aihe: Aarrekartta | K-11 | Charlie/Hermione  (Luettu 2098 kertaa)

Daran

  • ***
  • Viestejä: 202
Aarrekartta | K-11 | Charlie/Hermione
« : 31.12.2014 18:54:16 »
Nimi: Aarrekartta
Kirjoittaja: Daran
Ikäraja: K-11
Paritus: Charlie/Hermione
Tyylilaji: Drama
A/N: Osallistuu Se oikea ja sen haaremihaasteeseen. Jos lukijalla on olo, että jää kesken, sama fiilis on kirjoittajallakin. Jotain jää uupumaan, mutta kun tätä on useamman kuukauden pyöritellyt, niin uskottava se on, etten tämän valmiimpaa tästä saa.


Vihreinä öinä, ja ne olivat vihreitä kesästä ja taikuudesta, Charlie muisti joskus suudelleensa tyttöä. Suudelleensa tavalla jolla ei muita, ja muisti tytön hennot hartiat ja puoliksi pelokkaan katseen. Vaikka nyt hän uskoi sen olleen uteliaisuutta, sillä siitä Hermione oli tunnettu; lehtien palstoilla ja vasta kirjoitetun historian ohuilla sivuilla.

Oli surullista ja huumaavaa haaveilla ruiskeista kiharoista kietoutumassa Charlien ranteiden ympärille, viettelemään ja johdattamaan häntä läpi tuhannen Helvetin - ja takaisin. Sekä toivoa niiden jälleen liimautuvan heidän ihoilleen vihreän taittuessa jo mustaan, ja vartaloiden painautuessa raukeina toisiaan vasten. Ja Charlien selkään piirtyneistä kynsipoluista: yhteinen aarrekartta.

Mutta tyttö oli lähtenyt, todennut kaipaavansa jotain erilaista, pehmeämpää. Lähtenyt ja jättänyt Charlien kohtaamaan syksyn levottoman luonnon vailla toivoa paremmasta, joka mies ei ollut, eikä voinutkaan olla. Omenapuiden liiallinen hedelmäisyys muistutti Charlieta kielletystä mausta joka oli rikkonut hänen Paratiisinsa rauhan.

Intialaiset käärmeet olivat myrkyllisimpiä, Charlie uskoi, kiroten rakastettunsa tiedonjanoa ja avointa mieltä. Mutta Parvatin lanteet olivat olleet keinuvat ja silkkiset, kynsien kimallus ja alas selän kaarta soljunut hiusten virta olivat vietelleet Hermionen vieraitten lakanoiden karttaamattomaan viileyteen.

Väärään selkään piirtyneet verinaarmut olivat tehneet selitykset tarpeettomiksi. Nainen oli pakannut tavaransa; kirjansa ja kissansa, ja ryhtynyt paluumuuttajaksi. Charlien pikkuveli oli iloinnut, (salaa, mutta Charlie tiesi) saadessaan parhaan ystävänsä takaisin kotiin. Vähemmän salassa oli surrut, kuten kai kaikki, tuhlaajapojan jäädessä taas yksin.

Nyt Charliella oli vain yönsä, lieskojen ja painajaisten punaamat, joina hän ajatteli paitsi loppua, myös sen kaiken alkua. Sitä miten oli tuntenut häpeää ja pelkoa, haluttomuutta loukata pikkuveljeään, sillä ei tiennyt, kuten eivät vielä muutkaan, Harrysta ja yhtä salatusta rakkaudesta kuin omansa oli. Bill oli kuunnellut, ymmärtänyt, eikä kuitenkaan. Pahempaakin on veljille tehty; sodassakin… Mutta Charlie ei halunnut puhua sodasta, edes ajatella, se oli vielä liian lähellä. Ja Fred… Ei lisää surtavaa Ronille.

Eikä sittenkään kun totuus oli selvinnyt, ollut mahdollista täysin vapautua syyllisyydestä, sillä olla tietämättä oli samaa kuin jos niin olisi ollut. Hermionen vapaus ei ollut yhtä kuin Charlien. Taustalla kummitteli yhä Ron, ja äidin paheksuva katse jota ei koskaan tullutkaan. Eivätkä tytön kahleetkaan olleet samat, vaikka ne olivat rauenneet, Charlie oli yhä vanki.

Meren takaa saapuvat uutiset olivat hyviä ja huonoja. Kastejuhlia ja kuolemia, joskus rakkautta, yleensä vain arkea. Kerran Hermionekin kirjoitti: kissoista ja opinnoistaan, ei Parvatista. Liian aikaista, vaikka Charlie toivoi, että jo myöhäistä, ettei  erouutinen vain saapunut Romaniaan saakka. Ei kuitenkaan vastannut, mitä olisikaan? Kenties toiste.

Ja lopulta muistiin palasivat vain hetket joina toisen katse oli kaikki, eikä maailmassa kuin he kaksi, kiinnittyneinä toisiinsa, vaikka aika repikin heitä hitaasti irralleen. Joskus Charlie uskoi tytön vielä palaavan, ja silloin yöt vihertyivät jälleen. Ehkä ne olivat revontulia, taivaan taikojia, tai ehkä pitkä talvi oli jo taittumassa uuteen kevääseen.

« Viimeksi muokattu: 01.01.2015 17:01:36 kirjoittanut Daran »

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
Vs: Aarrekartta | K-11 | Charlie/Hermione
« Vastaus #1 : 31.12.2014 22:22:35 »
Ei tässä minusta jää mitään muuta kesken kuin Charlien kaipaus. Ficci, tai siis Charlie, ei saa closurea fiiliksiinsä vaan kaipaus jatkuu aina vain. Ikävä korventaa ja semmoista.

Olin aikanaan melkoisen charliefiksaantunut ja taidan olla vieläkin, koskapa paritus iski välittömästi silmää. Tästä löytyi (ainakin rivien välistä) muitakin kivoja ylläreitä kuten femmeä ja, näkiväthän mollukkaiseni oikein? rarrya!!1 <3

Mutta parituksien lisäksi ihastuin kovasti kieleesi. Teksti on paikoin koukeroinen, mutta siinä on sen verran rosoa, ettei se mene liian kommervenkkiseksi. Ilmaukset tuntuvat meikäläisen silmään/korvaan tuoreilta ja metaforat, kuten vihreän käyttö, sai hymisemään ilosta. Verinaarmuista en ehkä kauheammin välittänyt, mutta makuja on kaikenlaisia ;)

Taustat, siis sodan läheisyys (jonka kuvasit muuten mainiosti vasta kirjoitetun historian ohuilla sivuilla <3) painaa vieläkin, joskin Charlien tapa käsitellä menneisyyttä ilah... no, ei ehkä ilahduta, mut ymmärtäähän sen, että sitä haluaa katsoa myös eteenpäin eikä aina vain tuijottaa menneisyyttä ja menetyksiä. Kaiken kaikkiaan tekstistä välittyykin minusta kaikesta kaipauksesta huolimatta varovaisen toiveikas, joskin melankolinen tunnelma. Tai siis tarkoitan, että vaikka asiat ovat angstisia, tekstissä on kepeyttä joka ainakin osittain kumoaa sen angstin. Ja siitähän meikä tykkää! ;D

Hirveän raikas ficci, kiitos! :)
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Daran

  • ***
  • Viestejä: 202
Vs: Aarrekartta | K-11 | Charlie/Hermione
« Vastaus #2 : 01.01.2015 14:21:52 »
Pakko heti sanoa, että ihan mahtavaa jos ei se keskeneräisyyden tunne sitten ainakaan niin kovin välity miltä itsestä tuntuu!

Mäkin jotenkin olen tuohon Charlieen koukussa, ja sen kyllä mun ficcilistauksessa näkeekin :D

Ja kyllä vaan, oikein nähty: kyllähän se Rarrykin sieltä kurkisteli.

Kiitos kommentistasi :)

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 366
  • Lunnikuningatar
Vs: Aarrekartta | K-11 | Charlie/Hermione
« Vastaus #3 : 01.03.2015 11:05:49 »
No niin, viimeisen kommentin aika ja sitten palaan gradutilastoinnin pariin (ellen sitten eksy tonkimaan ficcilistauksestasi vielä lisää Charlieta, krhm). (Mulla oli siis aikoinaan Charlie FF50-haasteessa hahmona ja sitä kautta hän on minulle todella rakas. Ja siis tietysti muutenkin.)

Tämä oli mukavaa luettavaa. En saanut täysin kiinni Hermionesta, mutta aina ei voi saada. Sen sijaan pidin Charlien kaipauksesta, siitä, miten kaukana hän oli kaikkien muiden maailmasta. Pidin kesäöiden vihreydestä, aarrekarttavertauksesta ja siitä, miten Charlie ei vastannut kirjeeseen. Pidin perhesuhteiden maininnoista sivulauseissa ja tämän ficin tunnelmasta ihan kokonaisuutena.

Yhdessä kohtaa vähän eksyin miettimään juuri sitä, kumpi eksyi vieraisiin lakanoihin, mutta ilmeisesti se tosiaan oli Hermione. Se kohta piti lukea parikin kertaa, mutta selkeni kyllä paremmalla keskittymisellä. Oli virkistävää nähdä femmeä ja tällainen näkökulma yleensä niin tunnolliseen hahmoon. :)

En minä nyt osaa tästä sen enempää sanoa - pitäisi varmaan juoda toinen kuppi aamukahvia, että aivot alkaisivat toimia paremmin - mutta kiitos ficistä ja sen myötä vielä koko tästä haaremisarjasta, oli ilo lukea se läpi aivan kokonaisuudessaan. :)


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 549
  • 707
Vs: Aarrekartta | K-11 | Charlie/Hermione
« Vastaus #4 : 15.06.2015 14:51:26 »
Kommenttikampanjasta hei. o/ Valitsin tämän listauksesta Charlien ja samalla myös parituksen takia. Hahmona Charlie on aina ollut kiehtova ja Hermione on myös yksisuosikeistani. Sen lisäksi tämä oli mulle parituksena uusi, sillä en ainakaan muista lukeneeni näistä kahdesta aiemmin.

Ekana on pakko sanoa, miten mahtavaa musta oli lukea, kun vuodenajat vaihtuivat. Olit kuvaillut sitä, miten aika kului ja se toi tähän heti paljon enemmän syvyyttä ja sai Charlien kaipuun tuntumaan todella syvältä ja surulliselta, pitkältä. Kuvailu oli muutenkin todella kaunista ja hienoa luettavaa ja omaperäistä. Tykkäsin vihreistä öistä, intialaisista käärmeistä ja oikeastaan kaikista ihanista jutuista.

Odotin aluksi, että tämä kertoisi parin suhteesta, mutta sitten yllätyinkin, että tämä kertoi erosta. Olit saanut hyvin mukaan niitä hyviä ja onnellisia hetkiä, vaikka tässä käsiteltiin eroa ja sitä, miten he olivat päätyneet erilleen. Oli esillä kipeitä asioita, kuten sota ja sekin, että Hermione oli päätynyt yhteen Parvatin kanssa (ihana, kun mukana oli rarefemmeä!<3). Tunnelma pysyi koko ajan yhtenäisenä, vaikka tässä oli käytettyä yhdessä sekä onnea ja surua, jotenkin olit saanut ne yhdistettyä todella hyvin toisiinsa.

Tämä oli todella kaunis ja kiitän tästä. (:
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Daran

  • ***
  • Viestejä: 202
Vs: Aarrekartta | K-11 | Charlie/Hermione
« Vastaus #5 : 17.06.2015 23:36:33 »
Kiitoksia kommenteista :)

Mukava huomata että tästä on tykätty, vaikka tää onkin sellainen "rarea raren sisällä"-ficci. Raremaatuska :D

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Aarrekartta | K-11 | Charlie/Hermione
« Vastaus #6 : 22.07.2015 12:08:44 »
No voihan nenä, mä kun olin jo ajatellut kirjoittavani jotain tosi hienoa ja pitkää tähän kommenttiini ja nyt vaan tuijotan ruutuani silmät noin lautasen kokoisina, koska siis... mä en osaa sanoa oikeasti varmaan yhtään mitään tähän! Onnittelut siis, onnistuit tekemään ainakin mut sanattomaksi tällä tekstilläsi! Enkä mä ainakaan kokenut, että tämä olisi jäänyt jotenkin kesken, koska tässä oli kerrottu mielestäni kaikki tarpeellinen. (:

Tykkäsin myös, kuten edelläkin kommentoineet, että tässä oli nostettu esiin muitakin rareparituksia, koska ne tekivät tästä jotenkin realistisemman, kun Hermione jätti Charlien juuri Parvatin takia, eikä vain jostain randomista syystä tai jonkun kasvottoman hänen takia. Tässä tuolle hänelle oli annettu kasvot (ja vähän jotain muutakin), mikä toi tuota lähemmäs lukijaa, eikä se jäänyt vain irralliseksi huomioksi. Tykkäsin myös tuosta vihreydestä ja aarrekartta-viittauksista, joita oli useammassakin kohdassa. Oli hienoa huomata, että jotkut teemat nousivat tässä tekstissä useamminkin esille, esim. juurikin tuo aarrekartta, koska nyt ymmärrän myös, mistä tuo nimikin tuli. Se olisi voinut jäädä jotenkin irralliseksi, jos sitä ei olisi nostettu esille niin usein.

No, sain mä nyt sentään jotain kivaa sanottua, mutta olen edelleen niin positiivisesti häkeltynyt tästä tekstistä, etten saa juuri nyt muuta tästä irti. Kiitänkin siis tästä lukukokemuksesta, pitää varmaan tutkailla tarkemminkin sun kirjoittamiasi tekstejä, josko sieltä löytyisi muitakin helmiä luettavaksi! (:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid