Kuvakolibri (K11)

[shaya]

Ikäraja: K11
Genre: synkkä draama
Paritus: Cho/Fleur
Vastuuvapaus: Kaikki kuuluu Rowlingille.
Summary: jonne pääsylippuina ovat ne kultaiset (keltaiset) linnunkyyneleen näköiset

A/N: Kiitokset Lils-ihanaiselle esiluvusta ja avusta! Kommentit enemmän kuin tervetulleita myös.
Aakkoshaaste, Albumihaaste: Kent - Sundance Kid, FF50: 39. Pimeys, ficlet300, OTS20

He olivat nuoria ja typeriä, juopuneita unistaan unelmistaan haaveistaan ja leijuivat jossakin korkeammalla korkeammalla korkeammalla jonka sai aikaan joku ihan muu kuin kultareunaiset piirustukset sieluissa (jotka olivat paperia), ja:

he osasivat tanssia, paremmin paremmin kovempaa ei niin kuin kukaan muu ja niin kunnianhimoisia, kaikessa, kunnianhimoisia mutta typeriä ja illuusioistaan sokaistuneita ---

Cho herää hätkähtäen ja tuijottaa Fleuria silmiin (joihin kerran upposi ja nyt ne jahtaavat uniin maalaavat niihin painajaissävyt joista ei ylös pääse vieläkään); se olisi pelottavaa jos se ei tapahtuisi heille.

”Sinä heräsit.”

Se on itsestäänselvyys mutta oikeastaan ei: onko Cho edes hereillä, oikeasti, aikuisten oikeasti, onko? (Mikä on aikuisten oikeasti mitä se tarkoittaa?)  Ei ole itsestään selvää että herää aina, sillä Cho on kuullut, että kaikki loppuu aikanaan.

Kaikki.

Hän ei ehdi itkeä kymmentä kyyneltä enempää kun Fleur jo halaa luuhäkkikäsivarsillaan ja heijaa Chon takaisin punaiseen paratiisiin, jonne pääsylippuina ovat ne kultaiset (keltaiset) linnunkyyneleen näköiset, joita Fleurin peltirasian kuvakolibri itkee.

He kävelevät niin kovin pitkään että korkokenkien korot menevät Chon kantapäistä läpi; kuuluu ääniä kun stiletti läpäisee lihan ja luut, painuu merkkeinä iholle ja sieluun myös, sillä mikään mitä tapahtuu ei koskaan voi olla jäämättä sille kellumaan, mikään! Veri ohjaa heidät ehkä joku päivä vielä takaisin kotiin – se tuoksuu – mutta tänään Fleur puristaa tiukasti kädestä kylmillä nihkeillä kuolleilla käsillään ja he näkevät kaikkea niin kaunista, ettei Cho tahdo ikinä, ikinä ikinä koskaan milloinkaan lähteä, ei!

On niin hiljaista.

Sitten korot repivät Chon neljään osaan.

Cho huutaa: se on ensimmäinen havainto.

Fleur pakkaa: miksi?

Fleur lähestyy: Cho ei ole varma onko se ihanaakamalaamitäseon, pää ei pysy aivan kasassa –

piikit sattuvat. Tämä ei siis ole piikki.

Majakanvalo välähtelee pimeässä ja vesi huutaa kamalia kauheita hirveitä! sanoja hänen korviinsa, mustia ovat ne ja vähän sellaisia, että pitäisikö niitä kuunnella ollenkaan?

Yhtäkkiä ei ole venettä on vesi on musta ja pimeä ja sydän käpristyy kasaan; pumppaa tummansinistä musteverta ja se hämärän tajunnan rajoilla muistuttaa jostakin, hänestä ennen Fleuria Fleurin kanssa mutta erilaisia heitä vastaan; huolestuneet kasvot verkkokalvolla, mutta niellessään mustaa vettä Cho muistaa enää vain nykyiset viholliset.

Aurinkotanssijatyttö.

Tämä on kaikki vain lapsenunta, keskenkasvuisen haavetta, mutta joskus vielä jossakin muualla ---

Tämä on totta. Seinät ovat valkoiset (ei enää tummaa vettä). Hän on yksin huojentunut ja:

hän oman huutonsa saattaa kuulla, vaikka kukaan muu ei paikalle tulekaan.

(Toisessa unessa Fleur raapii Chon käsiin ne naarmut jotka hän nyt niistä löytää ja katoaa pimeyteen pyörien.)

[Dolls]

Öö moi.

Fiilistelin tuossa etusivulla aika pitkään, sillä en tiennyt mistä aloittaa hyvän ficin etsimisen. Sitten onneksi bongasin listauksista että sulla on uutta matskua ja pääsin lukemaan. En ole aikoihin lukenut sulta mitään ja huomasin vasta lukiessani miten paljon olen sun tyyliäs kaivannut. Ysksityiskohtaisuudet (luuhäkkikäsivarret, Fleurin peltirasia ja musteveri) jotka kokoavat taidokkaan ja hieman särkyneen kokonaisuuden, jonka jaksaa lukea yhä uudelleen ja uudelleen.

Tästä tuli hirmuise Inception-fiilis (apua en muista ootko nähny sen? toivottavasti), unet ja niissä loikkiminen tahdolla tai tahdotta. Jotenkin sellainen samanlainen soundtrack sopisi tähän niin hienosti, tunnelma oli samantyylinen; välillä kovin mahtipontinen ja varma, välillä heikko, varovainen ja vikkelä.

Lempparini oli (yllätys yllätys) merityttönä tämä majakka ja musteveri ja tumma vesi.

Kommentointi on hakusessa, moi ja moikka! (:

[shaya]

No moi! <3

Aww, apua, oot liian söppänä hei! Hienoo jos oot taas takasin finissä ja ihanaa jos tykkäsit tästä - musta vähän tuntuu että en oo ihan entisellä tasollani, mutta jos se ei kerta niin kauheasti päällepäin näy niin jees. :--D Ja yksityiskohdat on ihania! Ite en tota Inception-tunnelmaa tullu ees ajatelleeksi, mutta oon sen toki nähnyt ja otan ton ihan valtavana kehuna, koska leffa oli mieletön. Hahah sun merityttöily ei tullut ihan hirveänä yllätyksenä mutta joo, kiitos kamalasti piristävästä kommasta ja puspus!

mitenniin en oo vastannu kommentteihin pitkään aikaan

[Lils]

Minä kun luulin, että olisi vaikeaa löytää sinulta fic, jota ei ole kommentoitu niin moneeseen otteeseen etten minä osaa enää sanoa mitään, mutta onneksi tämäkin on täällä - sillä minä pidän tästä yhäkin hurjasti!

Cho huutaa: se on ensimmäinen havainto.

Fleur pakkaa: miksi?

Fleur lähestyy: Cho ei ole varma onko se ihanaakamalaamitäseon, pää ei pysy aivan kasassa –

piikit sattuvat. Tämä ei siis ole piikki.

On jollain tapaa hyvin hämmentävää, miten yksinkertaista kieltä lopulta käytätkään. Lauseet eivät ole aina välttämättä monimutkaisia, sanat ovat helppoja ja sellaista kieltä, ettei tarvitse miettiä kahden lähes synonyymin vivahde-eroja ja miten tämäkin sijamuoto nyt teki tästä erilaisen, sinä vain osaat sanoa asiat niin kuin ne ovat, selkeillä lauserakenteilla mutta hämmästyttävän hämärillä, vaikeilla ja koukeroisilla, päällekkäismaailmaisilla merkityksillä. Ja tuo quoten viimeinenkin virke: jotain niin yksinkertaista ja silti nerokasta, ja kovin kuvaavaa – se pysäytti todella valjuudessaan. Ihanasti sanottu!

Minusta tässä ficissä on upean kaoottista kerrontaa ja tunnelmaa! Se inceptiomaisuus puskee kyllä tekstistä läpi hyvin vahvasti (tai sitten pitäisi vain olla lukematta muiden kommentteja ennen omansa postaamista), mikä on todellakin erittäin hyvä juttu: unet ja todellisuus ovat tässä niin sekaisin, ettei olemassa ole edes häilyvää rajaa, ja kaikki on vain niin mahdottoman sekavaa ja olematonta. Mutta kuitenkin, kuten sinäkin joskus sanoit, ficissä on pakko olla jotain järkeä, ja tässä sekin tuli alitajuntaan: tämä ei ole fic, jonka voisi tiivistää yhteen virkkeeseen niin, että se kertoisi tarpeeksi tästä voimasta, mutta kaikki sinunlaisesi sanavalinnat kuten luuhäkkikäsivarret olivat juuri sellaisia, jotka auttoivat muodostamaan sellaista kokonaiskuvaa, poimimaan pieniä tärkeitä asioita ja kertomaan tästä tekstistä hyvin paljon.

Hahmot, nämä ovat aina juuri niin sinun alaasi. Olen ylipäätänsäkin aina teksteissä tykännyt siitä, miten hyvin osaat tulkita ja täydentää canonia ja todella luoda Fleurille ja Cholle ne persoonat, jotka Rowin omissa teksteissä ovat vain jotain häilyvää, pientä ja hataraa rivien välistä lukemista. Tämä paritus toimii sinun käsissäsi niin hirmu hyvin, niin todentuntuisesti ja silti kuin katsoisi hiljaista, viipyvätunnelmaista elokuvaa.

Minun lempikohtiani on ehdottomasti (vieläkin) tuo, jossa korot lävistävät kantapään. Se ei ole sellaista turhaa verimättöä, "tehdäänpäs tästä nyt vähän verisempi ja nostetaan ikärajaa", vaan juuri tuollaiset tietyllä tavalla kalpeanhennot kuvaukset tekevät sinun teksteistäsi nätillä tavalla rujoja ja karuja, pelottavia, sellaisia todella ahdistavia (mutta onneksi vain sen verran, kuin ficin on hyvä)!

Hassua kyllä, vaikka en voi väittää ymmärtäneeni tätä täysin – tässä tosiaan oltiin tietyllä tavalla liikaa pinnan alla, kuten Guakin esimerkiksi sanoi – siltikin minä sain tästä ihan hurjasti irti, tämä todella herätti ajatuksia ja todellisia, iholla tuntuvia tunteita. Kiitos kauheasti itsellesi, tämä(kin) on upea (niin kuin sinä myös)!

[shaya]

Gua, höpöhöpö joku epävireisyys, mä en huomannut mitään! Hihi en voi kiittää tarpeeksi kehuista, mutta tiedät kyllä miten paljon niitä arvostan, varsinkin jonkun sellaisen suusta joka kirjoittaa itse kovin eri tavalla. Olet kyllä oikeassa siinä suhteessa, että tämä ei lukeudu parhaimistooni - osittain varmasti siksi, että tämän aihe on minulle se vieraampi ja no, varmaan tiedätkin että kirjoittaminen on ollut vähän vaikeaa minulle viime aikoina. Itse kirjoitin tämän kuvaukseksi huumeista, mutta tosiaan, luuhäkkikäsivarret menisivät syömishäiriöstäkin - itse ajattelin sen niin, että Fleur tavallaan piti Chota vankina ja koukutti, siitä tuo kuvaus. Korkokenkäkohtaus on, näin sivumennen sanoakseni, omiakin suosikkejani tästä ficistä, joten ilahdutti että poimit juuri sen - ja hienoa kuulla myös tunnelman onnistumisesta, siihen kun mun tekstini hyvin paljon nojaavat. :--D Hahmoista mun sitten tuskin tarvitseekaan enää sanoa mitään, tiedät varmasti että näitä kahta on kyllä pohdittu! Kiitos hurjasti kommentistasi, hihi. <3

Lils, oh, tykkään kovasti että lainasit tuon pätkän! Se mitä tuossa sanoit on aika hyvin se juttu mulle - haluan kirjoittaa arkipäiväisesti/arkipäiväisistä(kin) aiheista, asioista sellaisina kuin ne ovat, koska se on se mun tapa katsoa maailmaa kaikkein parhaimmillaan. Luulen että tuo yksinkertaisten lauseiden käyttö on myös se juttu, jonka oon finiaikanani oppinut, ennen kirjoitin huomattavasti kikkailevampaa tavaraa ja nyt saa jo ehkä jotain selvääkin! Musta tuntuu joskus että nykyään ihmiset kikkailee ihan liikaa, ja se yksinkertaistaminen on sitten se, mikä sykähdyttää ja aiheuttaa hengensalpauksia. :--D Tykkään muuten hurjasti sellaisista elokuvista ja kirjoista ja teksteistä, joiden fiiliksen vaan tuntee, vaikka sitä ei ehkä osaisi kuvatakaan, juuri sellaisista kuin Inception (ensimmäisellä kerralla, sittemmin se oli mulle pettymys), joten oon ihan mielettömän imarreltu sanoistasi, kiitos. <3 Haha, pahoittelen liikaa metaforallisuutta, mutta ihanaa kuulla jos kuitenkin löysitä tästä jotain! Ja kiitos muistakin kauniista sanoistasi, itse olet upea. :3

[Funtion]

He kävelevät niin kovin pitkään että korkokenkien korot menevät Chon kantapäistä läpi; kuuluu ääniä kun stiletti läpäisee lihan ja luut, painuu merkkeinä iholle ja sieluun myös, sillä mikään mitä tapahtuu ei koskaan voi olla jämättä sille kellumaan, mikään!
Jämättä? Jäämättä vai jämättä?

Joskus (lue: useammin kuin saisi) mä mietin mitä hittoa sun päässä pyörii. Sitten toisaalta, niin kovin jalo ja vaatimaton ihminen kun olen (tämä on Sitä Sarkasmia), mä tunnen itteni sun tekstien jälkeen hyvin tyhmäksi ja mietin, että vika on mussa ja mun lukemistaidoissa. Ehkä mä en vaan oo tarpeeks fiksu ymmärtämään näitä, ehkä mä en vaan osaa lukea, ehkä mä vaan oon liian mielikuvitukseton näitä varten. Sit kun vielä Guan ja muiden kommenteista luin — ja sun kommentteihin vastaamisesta — että tässä oli ns. huumeiden käyttöä tai jotain vastaavaa, menin hämmilleni, sillä mä en nähnyt mitään sellaista. Mä näin vaan hassuja lauseita joista mä en tajunnut mitään. Mua ärsyttää itse asiassa tää, että sä oot yks mun lempikirjoittajista, mutta — se kuuluisa mutta — silti sun tekstit jakautuu kahteen kategoriaan: niihin joita vihaan, niihin joita rakastan. Ainakin sun tekstit on tunteita herättäviä.

Tää oli musta liian abstrakti ja tulkinnanvarainen. Mä en saanut tästä minkäänlaista otetta, enkä ymmärtänyt tästä mitään. Okei, kai mä sen tajusin että kursivoidut kohdat oli unta (……vai oliko) ja että, niin, siinäpä se. Cho oli sekaisin? Sen pää ei pysynyt kasassa ja piikit sattuvat? Mitkä hiton piikit? (Ja sitten: tämä ei siis ole piikki. Viitataanko tällä nyt siis huumeisiin?)

Tää sun teksti oli hyvin ärsyttävä, sillä kuten sanottua, mä en saanut tästä minkäänlaista otetta. Mä en ymmärtänyt mitään. Mä vaan ihailin sun kielenkäyttöä (mä myös liityn klubiin tykkään-tuosta-korkokenkäkohdasta) ja siinäpä se. Juonellisesti tää oli… sekava. Oliko tässä ees juonta?

Ei siis todellakaan mun mielestä sun parhaimmistoa… tästä puuttui juoni ja tässä oli liikaa tulkinnanvaraisuutta. Niin kaunis kuin tunnelma olikin, mä en päässyt tähän mukaan. Kiitos kuitenkin! (Ja jälleen kerran sydän loppuun jottet vieläkään lähetä mulle kirjepommeja: <3)

[shaya]

fierté, jäämättä! Liian vaikee sana hei! (Also, siinä missä sanoit siinä eräässä kommentissasi, että tokavikan lauseen ois pitänyt olla viimeinen, oon sitä mieltä että tässä ton tokan lauseen ois pitäny olla eka!) Ja siis, tietenkään kaikki ei voi olla tunntematta itseään hiukan typeräksi mun tekstien jälkeen (Sitä Sarkasmia kun kerran halusit) - ei vaan, se on enemmänkin niitä makuasioita; toiset tykkää lukea sellaisia juttuja mitä tuskin ymmärtää ja ehkä uppoutuu ihan vaan siihen miltä se teksti kuulostaa, ja sit toiset on sellaisia enemmän perinpohjaisia ihmisiä kuin sinä, ja haluaa tietää että mitä ja missä ja milloin ja miksi ja minkä takia. Enkä nyt missään tapauksessa sanoisi sua mielikuvituksettomaksi - ehkä et vaan oo niin, voisko sanoa visuaalinen ihminen, että sulle ei riitä pelkät kivat rivitykset vaan haluat sitä asiaa kanssa! Ja tässä oli kyllä olevinaan juoni, haha, mut ehkä se hiukan hukkui sinne kaiken tekstin alle - mutjoo sitä taisinkin jo avata toisaalla niin ehkä jätän sen tässä tähän. Kiitos itsellasi kommentista (tai kommenteista should i say), ja ei vieläkään räyhääjiä!! <3