Kirjoittaja Aihe: Kurpitsaleivoksia ja tuulihattuja || Pansy/Luna, K-11  (Luettu 6006 kertaa)

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 391
Nimi: Kurpistaleivoksia ja tuulihattuja
Kirjoittaja: Arte
Oikolukija: Picca
Paritus: Pansy/Luna
Ikäraja: K-11
Tyyli: romanssit ja söpöilyt
Yhteenveto: Minä en ymmärrä, mikä päähänpinttymä hänellä on kaikkeen tällaiseen...

Osallistuu: FF-100 Pansy Parkinson sanalla 069. Ukkonen, Naisten kymppi

A/N Pari kuukautta sitten sain M``raalta Pansy/Luna-haasteen, jonka ikäraja piti olla vähintään PG-13, Lunan täytyi seisoa ulkona ukkosessa ja Pansyn piti mennä hänen luokseen sekä tekstissä piti esiintyä seuraavat sanat: kirahvipehmolelu, lelutyyny, jotain pitsihärpäkettä mukaan (=tässä tapauksessa pitsinen kaulus), kurpitsaleivos, kynsiviila ja appelsiini.

Mielestäni onnistuin ihan mukavasti, itse ainakin tykkään tästä tekstistä todella paljon. (: Oli mukavaa kirjoittaa välillä jotain yltiösöpöä fluffia (tai sellaista tämä on ainakin minun kirjoittamanani) ja Piccalle paljon kiitoksia taas erittäin kehittävästä ideoinnista, mitähän minä tekisin ilman sinua.

Lukemisen iloa!


Kurpitsaleivoksia ja tuulihattuja

Ulkona ukkosti. Sade piiskasi jykeviä puita ja tuuli ujelsi pienimmissäkin koloissa. Järvi kuohui, vesimassa myrskysi hyökyaaltojen lailla verrattuna seesteiseen säähän, jolloin veden pinta tuskin liikahti. Raivoisa vesi ei heijastanut tummia pilviä vuorten päällä, ukkosen keskus ei vielä ollut saavuttanut Tylypahkan pihamaata. Hyvällä tuurilla voimakas tuuli pyyhkäisisi myrskyn täpärästi ohi, ja professori Verson huolella varjelemat kasvihuoneet säästyisivät korjaustaioilta.

Pieni, hento hahmo kyhjötti järven rannassa hiukset valtoimenaan, tuulen riepoteltavina. Hän oli kiertänyt käsivartensa tiukasti ympärilleen, mutta hyytävästä säästä huolimatta pysyi silti sitkeästi paikallaan.

Pansy seisoi turhautuneena tammiovien raossa ja kirosi hiljaa mielessään. Hän veti vedenpitävän kaapunsa tiukemmin ympärilleen ja astui linnan suojasta myräkkään. Vesimassa imaisi hänet syleilyynsä, ja Pansyn ilme synkkeni entisestään. Hän kyyristyi mahdollisimman pieneksi ja lähti raivaamaan reittiään kohti tyttöä. Tuuli tarttui hänen kaapunsa helmaan useaan otteeseen ja askelia hidasti myös märkä ruohikko.

”Luna!” Pansy yritti huutaa, mutta lausahdus hukkui myrskyyn heti irrottuaan hänen huuliltaan. Muutaman kilometrin päässä välähti salama ja lähes heti perään kuului vaikutusvaltainen jyrähdys, joka sai kylmät väreet kulkemaan pitkin Pansyn selkää. Mitä hittoa Luna teki keskellä myrskyä?

Sään pieksemä hahmo läheni, ja Pansy saattoi jo erottaa tytön hieman hupsun, pitsisen kauluksen. Minä en ymmärrä, mikä päähänpinttymä hänellä on kaikkeen tällaiseen, Pansy marisi mielessään ja harppoi viimeiset askeleet suoraan kuralammikon läpi. Nyt ei ollut oikea hetki ajatella mokkakenkiä.

Hän tarttui Lunaa hartioista ja kiepautti korpinkynnen kasvotusten itsensä kanssa. ”Mitä sinä täällä teet!” hän kiljui tuuleen. Lunan silmistä katosi hämmennys ja tämä hymyili Pansylle iloisesti. ”Hei kauneus”, hän tervehti, tai niin Pansy ainakin luuli: tuuli kuljetti sanat hänen ulottumattomiinsa, mutta niin Luna aina tervehti häntä. Se oli taas yksi tytön omista jutuista, joita Pansy rakasti. Nytkään, keskellä pahinta ukonilmaa vuosikausiin, hän ei voinut olla hymyilemättä takaisin ja sipaisematta tytön märkää poskea.

Pansy veti Lunan syliinsä ja toisti kysymyksensä. Luna tavoitti hänen silmänsä ja hymyili niihin salaisuutensa. Pansy pudisti silmiään pyöritellen päätään ja painoi kylmät huulensa vasten toisia. Lunan huulet olivat sateesta märät, mutta tytön rakastama appelsiininmakuinen huulirasva ei ollut huuhtoutunut pois: Pansy pystyi helposti aistimaan makean maun kielellään. He ripustautuivat toisiinsa huulet yhteen sidottuina, ja hetkeksi Pansy unohti kylmän, sateen ja uhkaavan jyrinän. Hänen aistinsa imivät Lunaa itseensä, maistoivat puhtauden ja tunsivat raikkauden.. Hänen ikuinen päiväunensa eli heissä, tässä hetkessä, tässä suudelmassa. Kuinka hän rakasti sitä tapaa, kuinka Luna näykki hänen alahuultaan pienillä hampaillaan, kuinka tämän kieli nuolaisi uteliaana suupieltä ja kuinka kapeat sormet upposivat hänen hiuksiinsa ja sukivat niitä hellästi.

”Tule, sinä vilustut.” Luna tarttui Pansya kädestä ja veti hänet perässään yli lainehtivan nurmikentän Tylypahkan massiivisten seinien olemattomaan suojaan: myrsky ei ottanut laantuakseen. He vetivät ulko-ovet sen verran raolleen, että saattoivat pujahtaa sisään, ja kiirehtivät sitten nopeasti aution eteisaulan poikki portaita ylös. Voro oli liikkeellä ja murhaisi heidät, jos saisi selville syyllisen valtaviin lammikoihin työalueellaan.

He kipusivat pari kerrosta ylöspäin, loitsivat sattumanvaraisesti yhden luokkahuoneen auki ja pujahtivat sisään. Pian lämpöinen valkea loimusi jykevässä takassa ja kuivasi läpimärkiä tyttöjä. Viitat oli levitetty kivilattialle ja korpinkynsi istui luihuisen sylissä. Hetken he nauttivat toisistaan, kevyestä hengityksestä kaulalla, varmoista käsistä vyötäröllä. Hiljalleen utuinen turtuneisuus alkoi tihkua ulos Pansyn mielestä ja hän liikahti hieman. Luna käänsi päätään.

”Mitä sinä teit ulkona?” Kolmas kerta toden sanoo.

Luna hymyili vasten Pansyn kaulaa. ”Pidin seuraa ukkoselle”, hän totesi kuin itsestäänselvän asian.

”Mitä?” Pansy kähähti ja työnsi tyttöystävänsä sen verran kauemmas, että saattoi tavoittaa tämän katseen. ”Väitätkö sinä, että seisoit vilustuttamassa itseäsi kaatosateessa vain pitääksesi ukkoselle seuraa?”

Luna hymähti. ”Olisiko sinusta kivaa, jos kaikki pelkäisivät sinua, piiloutuisivat, välttelisivät kontaktia? Että joutuisit olemaan aina yksin, ilman ketään, kelle esitellä taitojasi? Tämä ukkonen oli erityisen yksinäinen, siksi se oli niin äänekäs.”

Pansy tuijotti sylissään istuvaa tyttöä. Kaikkea tämä keksikin... Hän veti Lunan itseään vasten ja painoi poskensa karheisiin hiuksiin. Hän hengitti kosteaa tuoksua keuhkoihinsa, suortuvissa oli aavistus jotain kirpeää, ehkä sitruunaa. Kädet silittivät selkää ja sormet oikoivat latvahiuksia tuulen sotkemista takuista. Huulet hamusivat otsaa, leukaa nostettiin ylöspäin, etsien.

Pansy huokaisi, kun heidän huulensa painautuivat toisiaan vasten ja he suutelivat takkatulen loisteessa. Kielet piirsivät kuvaa huuliin, tatuoiden kosketuksen lihasmuistiin. Luna vaihtoi asentoaan päästäkseen lähemmäs luihuista, jonka kädet tukivat hänen liikkeitään. Sormet puristuivat vyötärölle, koskettivat lantiota, hipaisivat paidan alta kylmettyvää ihoa. Korpinkynsi kietoi käsivartensa Pansyn kaulan ympärille, hennot ranteet hipoivat lyhyitä niskahiuksia. Laajemman kosketuspinnan saavuttamiseksi pään asentoja käännettiin, huulet painautuivat halukkaasti tiiviimmin toisiaan vasten. Tuli lämmitti kohmeisia jäseniä ja sai olon turvalliseksi ja lämpimäksi.

Luna irrottautui äkkiä suudelmasta ja kääntyi katse syyllisyyttä loistaen hamuamaan kaapuaan. Pansy nykäisi sen jalallaan lähemmäs ja Luna tuikkasi kätensä rintataskuun. Sormet toivat tullessaan pienen kirahvipehmolelun ja vielä pienemmän lelutyynyn. Ne olivat Lunan viimeinen lahja äidiltään ja tyttö kantoi niitä mukanaan kaikkialle. Nyt tämä tunsi ilmeisesti syyllisyyttä siitä, ettei ollut nostanut leluja kuivumaan märästä taskusta.

Pansy silitti Lunan hiuksia lempeästi, kun tyttö asetteli lelut kaapujen päälle lähelle valkeaa. Liekit löivät punaisia kuvioita takassa ja nuolivat noesta tummuneita seinämiä. Pansy katsoi niiden uniikkia tanssia ja antoi kätensä jatkaa hiuksien räpellystä.

”Sinulla on jotain terävää taskussasi”, Luna huomautti yllättäen ja Pansy havahtui ajatuksistaan. Hän katsahti tyttöön toinen kulma kohollaan ja tämä toisti huomionsa. ”Se painaa minun reittäni”, Luna lisäsi.

Pansy tökkäsi Lunan sievästi pois sylistään ja suoristi jalkansa. Hän tavoitteli housujensa taskua ja veti sieltä esiin katkenneen esineen, kynsiviilan. Vino hymy kasvoilla hän tarkasteli harmaata terää ja kohotti sitten katseensa Lunaan. ”Minulle tuli aiemmin illalla kiire lähteä etsimään sinua, joten astuin vahingossa Millin kynsiviilan päälle ja totta kai se katkesi. En halunnut kenenkään astuvan paljailla jaloilla terien reunojen päälle, joten yritin potkaista jäännöksiä sängyn alle. Totta kai vain toinen osa meni sinne, minne sen halusin mennä ja toinen jäi lattialle kiusaamaan minua. Nappasin sen sitten mukaani ja työnsin taskuuni kiiruhtaessani ulos.”

Luna katseli Pansyn kasvoja hetken ja kysyi sitten: ”Miksi sinulla oli kiire etsimään minua?”

Pansy virnisti. ”Mitä sinä nytkin olit tekemässä?” hän tuhahti ja pyöräytti silmiään. ”Olin huolissani sinusta, koska ulkona oli niin kamala sää ja pelkäsin, että olit tekemässä jotain ajattelematonta. Ja katso, olin aivan oikeassa.” Pansy viittasi kädellään märkiä kaapuja. ”Tälläkin hetkellä meidän pitäisi olla sairaalasiivessä mittaamassa ruumiisi lämpötilaa, mutta täällä me vain kuhertelemme.”

Luna tuijotti Pansya ja luihuisen ilkikurinen virne vaihtui uteliaaksi hymyksi. ”Mitä?” hän hymähti, kun Luna pysyi vain hiljaa.

”Sinä olet aivan kuin kurpitsaleivos.”

Yllättynyt hiljaisuus levisi Pansysta. Kurpitsaleivos? Mistä tyttö nyt puhui? ”Tuota, kuinka niin?” hän kysyi varovaisesti.

Luna hymyili. ”Sinä olet niin ihanan kermainen. Toisinaan äkkimakea, mutta useimmiten suussasulavan maukas. Ravitset makuhermoja ja sinusta löytyy aina uusia juttuja, joihin voi rauhassa perehtyä ja makustella. Sitä paitsi kurpitsaleivokset ovat täyteläisiä ja pehmeitä, ja niin olet sinäkin.”

Pansy tuijotti Lunaa yrittäen varmistua siitä, että tyttö oli aivan tosissaan. Mutta totta kai hän oli, olihan tyttö korpinkynsi ja aito Lovekiva. ”Olet sinä kyllä yksi suloisuus”, hän hymähti ja suuteli Lunaa. Tyttö kietoi käsivartensa Pansyn kaulan ympärille ja vastasi huulten kohtaamiseen tutulla lämmöllä ja varmuudella. He viettivät pitkän hetken nauttien toistensa tutusta läheisyydestä, vaihtaen pehmeitä suudelmia ja paijaten toistensa hiuksia.

Pansy oli ensimmäinen vetäytyjä. Hän kohtasi Lunan kirkkaan katseen ja virnisti silmät tuikkien.

”Sinä olet sitten tuulihattu.”
« Viimeksi muokattu: 28.01.2016 11:50:25 kirjoittanut Arte »


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 447
Vs: Kurpitsaleivoksia ja tuulihattuja
« Vastaus #1 : 19.05.2008 23:36:11 »
Aww... Tulipahan luettua jotain hyvin söpöä ja ihanaa.
Pansyn voi näköjään parittaa aika monelle tytölle hyvällä menestyksellä, ainakin sinä voit. ::)
Tämä oli todella syötävänsuloinen ja Luna oli ihanan lunamainen. Ja Pansy... Ah, mä rakastan sun Pansyasi! Pansya, joka huolehtii Lunasta, tahtoo, ettei kukaan loukkaa itseään, on vain niin upea.
Mmm, tätä olisi voinut lukea pitempäänkin, mutta toisaalta, ehkä tämä oli näin ihan hyvä...

Seuraavia kirjoituksiasi odotellessa...
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

M``raa

  • ***
  • Viestejä: 202
Vs: Kurpitsaleivoksia ja tuulihattuja
« Vastaus #2 : 20.05.2008 19:26:31 »
aawws :)
Olipas se suloinen. Mä tykkäilin todella paljon.
Mä en kyllä edes muistanut, että olin tällaisen haasteen sulle antanut, mutta joo, kaikki pakolliset oli hyvin tungettu mukaan tekstiin. Ja se pitsikaulus oli kiva idea.
Tällaisia lukisi mielellään enemmänkin.
Kiitos tästä :)
Life's a twisted kind of reality, a fantasy

shira

  • ryövärintytär
  • ***
  • Viestejä: 184
  • ava © becca ♥
Vs: Kurpitsaleivoksia ja tuulihattuja
« Vastaus #3 : 20.05.2008 22:02:37 »
Awws... oikein kunnon fluffypläjäys iltapalaksi (:
Winga on oikeassa, tämä sinun Pansysi on kerrassaan herkullisen suloinen ja aina valmis huolehtimaan muista. Tässä sen näkee; pienistäkin asioista voi saada aikaan oikein kunnon ficin, ihanan ja täyteläisen kuin kurpitsaleivos ikään :D

Otsikko on ihana, se minua puoleensa vetikin lukemaan tätä ficciä. Rakastan femmefluffyä !!
Kiitokset tästä (:

~ shira

When you touch me it's so delicious

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 391
Vs: Kurpitsaleivoksia ja tuulihattuja
« Vastaus #4 : 27.07.2008 01:22:57 »
Winga, muistan, että olin lähes kyynelten partaalla, kun luin kommenttisi, kiitos siitä erittäin paljon. Tuntuu aivan mahtavalta kuulla, että pidät Pansystasi ja että olen saanut hänet kuvattua välittäväksi persoonaksi, jollaiseksi näen hänet itsekin. Ja Pansy sopii vaikka kelle, tulossa on muutamia yllättäviäkin parituksia, jos saan ne onnistumaan hyvin.

M``raa, kiitos, kiitos, kiitos haasteestasi! Nautin todella paljon tämän kirjoittamisesta, tuli kovin suloista ja kivaa jälkeä, Lunasta ja Pansysta voisi kirjoittaa toistekin.

shira, kiitän, otsikko on minustakin varsin onnistunut! Ja muutenkin, olen todella iloinen, että Pansystani tykätään, tyttö kun on niin ihanan moniulotteinen persoona. (:


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Luumunen

  • ***
  • Viestejä: 18
Vs: Kurpitsaleivoksia ja tuulihattuja
« Vastaus #5 : 04.08.2008 21:49:25 »
Oi, oli pakko tulla heti lukemaan, kun tästä miittivihkossa kerroit, ja pakko sanoa, että oli sen arvoista <3

Luna, lempihahmoni pottereissa, paritettuna Pansylle, jonka osaat aina kirjoittaa niin hyvin = <33
En ollutkaan pitkään aikaan lukenut mitään. Kiitos ihan hirveästi tästä, et voi tietää, kuinka hyvälle mielelle tulin tämän luettuani :3

Koko viestistä tuli nyt ihan ihkutusta : D
Sano jotain latteeta
ja jotain ihanaa

themarauders

  • ***
  • Viestejä: 136
Vs: Kurpitsaleivoksia ja tuulihattuja
« Vastaus #6 : 04.08.2008 23:49:51 »
aww, oli pakko lukea, veti puoleensa jotenkin :)
Ei liika fluffy tosiaankaan, eikä siirappimainen! :-D
Kiitäen, ja tykäten

themarauders
Nice one James !
<padfoot>

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 391
Vs: Kurpitsaleivoksia ja tuulihattuja
« Vastaus #7 : 01.10.2009 00:42:12 »
Kelmikiti, olen iloinen, että tykkäsit tästä, vaikkei femme yleensä iskekään!

Luumuskainen, Pansy/Luna<3 Kummatkin tytöt ovat kovin ihania, ja tykkäsin todella paljon kirjoittaa tätä ficciä. Ihanaa, että sai hyvälle mielelle!

themarauders, mukava kuulla, ettei ollut liian siirappinen. Tällaisesta tekstistä saa aika helposti sellaisen, ja pelkäsin sitä vähän. Kiitos kommentista!

Daphne, aww, sait minut hymyilemään taasen! Hermansy on rakkaus, mutta Pansy on valittuni ja tykkään Lunasta hahmona todella paljon. Näillä kahdella on oikeasti mahdollisuuksia keskenään, sinänsä uskottavampi paritus kuin esim. Pansy/Ginny.


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Upsila

  • aallotar
  • ***
  • Viestejä: 1 248
    • and here are all your lies
Vs: Kurpitsaleivoksia ja tuulihattuja
« Vastaus #8 : 01.10.2009 17:02:21 »
Aww!~ Tulipas luettua tätä toista kertaa.

Ihmettelen nykyään, että miksi olen niin laiska, että en jaksannut kommentoida, vaikka luin tätä ficciä kauan sitten jo. Voi tuota Lunaa. Piti ukkoselle seuraa, kun se on yksinäinen. Onnistuit oikein hyvin Lunan - ja tottakai myös Pansyn kanssa. Pansysi on syötävänsuloinen; huolehtii Lunasta, tämä voinnista ja jaksaa ihmetellä Lunan hassuja juttuja. Hassuista jutuista puheen ollen oli aika hyvin keksitty tuo, että Luna piti ukkoselle seuraa koska se oli yksinäinen. ;)

Kiitokset suuresti!~<3

Upsila.
I'd rather have one sunflower from you than a million roses from any other boy.

Claire

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 767
  • grafiikka © Ingrid
Vs: Kurpitsaleivoksia ja tuulihattuja || Pansy/Luna, K-11
« Vastaus #9 : 10.09.2023 22:50:36 »
Etsiskelin syksyn kommenttihaastikseen kommentoitavaa sanalla myrsky, ja sen myötä löysin tämän ihanan ficcisi! Toivottavasti et tykkää pahaa, vaikka kaivoinkin nyt esiin tämän 15 vuoden jälkeen, mutta kun tämä oli niin suloinen ja sopi niin hyvin tuohon inspissanaankin. :)

En ole hirveästi aiemmin lukenut Luna/Pansya, ja tämän luettuani vaan mietin, että miksi en! Jotenkin niin suloinen pari, Pansy on sellainen suorasanainen ja enemmän jalat maassa -tyylinen, joka sitten tasapainottaa pää pilvissä liihottavaa Lunaa. Vastakohdat todella viehättävät toisiaan ja se korostui tässäkin ficissä. Tykkäsin todella paljon tuosta, kuinka suojelevainen ja huolehtiva Pansy oli Lunaa kohtaan, ja samalla Lunan niin avoimesti rakastava Pansya kohtaan. Musta olit onnistunut pitämään molemmat hahmot hyvin IC:nä. Ihastelin erityisesti Lunan oivalluksia, kuten tätäkin:
Lainaus
Luna hymähti. ”Olisiko sinusta kivaa, jos kaikki pelkäisivät sinua, piiloutuisivat, välttelisivät kontaktia? Että joutuisit olemaan aina yksin, ilman ketään, kelle esitellä taitojasi? Tämä ukkonen oli erityisen yksinäinen, siksi se oli niin äänekäs.”
Jotenkin niin suloista ja Lunamaista tuo näkökulma, että luontokin voi tuntea: tässä tapauksessa ukkonen tunsi yksinäisyyttä. Vielä suloisempaa oli, kun Luna oli mennyt pitämään myrskylle seuraa! Vaikka ymmärrettävästi Pansy huolissaan tästä olikin.

Pidän paljon kerrontatyylistäsi, esimerkiksi ukkosen kuvaileminen heti ficin alussa loi selkeän mielikuvan myrskystä ja Lunasta seisomassa sen keskellä. Musta oli aivan ihanasti keksitty myös tuo, että Pansy on kurpitsaleivos ja Luna tuulihattu, se vain jotenkin käy niin järkeen!
Lainaus
Luna hymyili. ”Sinä olet niin ihanan kermainen. Toisinaan äkkimakea, mutta useimmiten suussasulavan maukas. Ravitset makuhermoja ja sinusta löytyy aina uusia juttuja, joihin voi rauhassa perehtyä ja makustella. Sitä paitsi kurpitsaleivokset ovat täyteläisiä ja pehmeitä, ja niin olet sinäkin.”
En kestä, Luna on niin vastustamaton näillä söpöillä vuorosanoillaan, että en ihmettele, että Pansykin lopulta suli ja suuteli Lunaa. Suudelmakin oli oikein ihana. <3 Ja ficin loppu, kun Pansy totesi, että Luna on tosiaan tuulihattu. Syitä siihen ei edes tarvitse selittää :D

Kiitos paljon ihanasta lukukokemuksesta, tämä pisti kyllä hymyilyttämään toden teolla! <3
I threw my hands in the air and said:
Show me something

He said: ”If you dare, come a little closer