A/N: Tästä alkaa Remuksen osa tarinaa, jee! :-) Olen muuten kirjoittanut tätä nyt 40 osaa eli vielä kymmenen osaa jäljellä niin tämä tarina on valmis!
Remus
25.
Remus ei tiedä mitä sanoa.
Hänen mielensä on pelkkä tyhjiö, kun Neville kävelee pitkin laituria kohti häntä, Cassandra-kissa viipottaen tämän kannoilla. Hetken ajan he tuijottavat toisiaan, tai aika pitkänkin hetken, ennen kuin Neville vetää Remuksen hellään halaukseen. Remuksen sormet takertuvat Nevillen anorakin huppuun ja Nevillen yllättävän vahvat käsivarret sulkeutuvat hänen ympärilleen. He hengittävät sisäänsä toistensa tuoksua. Jostain syystä Remusta alkaa melkein itkettämään.
He eivät ole nähneet toisiaan neljään vuoteen, ei sen yhden yhteisen jouluyön jälkeen, joka merkitsi Remukselle enemmän kuin hän ikinä uskaltaisi myöntää. Remuksen sanat puuroutuvat toisiinsa hänen kurkussaan ja ainut asia, jonka hän saa ulos suustaan on:
“Neville.”
26.
Majakka on isompi kuin Remus uskalsi edes ajatella. Se on valkoinen ruosteenpunaisella raidoilla, ja jostain syystä Remus odotti jotain muuta. Hän ei tiedä mitä. Neville on ripustanut jouluvalot ylätasanteen kaiteelle, ja ne vilkkuvat iloisesti hämärässä, kun Remus ja Neville kävelevät yli kaksisataa porrasta ylös nähdäkseen maisemat.
Meri on musta ja syvä, ja aallokko turhan eläväinen Remuksen makuun. Tuuleekin ihan tajuttomasti, ja Remuksella on vilu. Hän värisee ja kietoutuu paremmin ohueen kaapuunsa, mutta onneksi Neville ei tunnu huomaavan, tämä juttelee iloisesti kuluneista viikoistaan, ja Remus tekee parhaansa tallentaakseen jokaisen yksityiskohdan muistiin.
On jo myöhä, kun he kapuavat kierreportaat takaisin alas.
27.
“Onko täällä paljon rottia?” Remus kysyy seuraavana aamuna ja hörppää lohkeilleesta kupistaan teetä. “Ovatko ne olleet kovasti vaivaksi?”
Hän silmäilee ympärilleen, mutta alakerta on puhdas ja vailla rotan papanoita. Neville pudistaa kiireesti päätään. “En ole nähnyt kuin muutaman”, hän sanoo ja puree kipeännäköisesti alahuultaan.
Remus nyökkää hymyillen.
Jostain syystä hän odotti Nevillen olevan allapäin Remuksen vierailusta. Hän ei osaa sanoa miksi. Asiat silloin melkein neljä vuotta sitten jäivät vähän kesken, mutta he olivat silti ystäviä. Tai niin Remus ainakin ajatteli silloin, kun kirjoitti Nevillelle sen kirjeen tästä majakasta.
Hän on iloinen, että Neville päätti ottaa riskin ja teki majakan omakseen.